Veljesseura.org

Voisiko joku selittää, miksi Jehovan Todistajat uskovat tuohon Jerusalemin tuhoon 607eaa. eivätkä 586/587eaa.? Miksi juuri vuosi 607 on niin ratkaiseva? Mitä mieltä olette tästä selityksestä, kun kysyin asiaa eräältä JT veljeltä:

Miksi Jehovan todistajat sanovat Jerusalemin tuhon tapahtuneen 607 eaa., mutta muut
lähteet 586/587 eaa.?

Jehovan todistajien käsitys perustuu Raamatun ajanlaskuun. Liikkeelle lähdetään ajankohdasta,
josta maalliset lähteet ovat yhtä mieltä. Tämä kiinteä ajankohta on Babylonin kaupungin tuho, joka
useiden lähteiden mukaan tapahtui 5. lokakuuta 539 eaa. nykyisen gregoriaanisen kalenterin
mukaan. Vuosiluvun voi tarkistaa mistä tahansa tietosanakirjasta, joka kertoo Babylonian
historiasta.
Nyt tästä tapahtumasta voidaan alkaa laskea vuosia seuraavan logiikan mukaan. Babylonista
vapautetut juutalaiset pääsivät takaisin kotimaahansa seitsemännessä kuussa 537 eaa. Raamattu
kertoo, että maa oli autiona täsmälleen 70 vuotta (2. Aik. 36:20, 21; Jer. 25:12). Laskemalla
juutalaisten paluusta 537 eaa. 70 vuotta taaksepäin tullaan Jerusalemin autioituksen ajankohtaan,
vuoteen 607 eaa. Tässä on siis luotettu ensisijaisesti siihen, mitä Raamattu kertoo.
Miten sitten päädytään vuodesta 539 eaa. vuoteen 537 eaa.? Babylonin valloittaja oli Kyyros Suuri.
Hän antoi käskyn, joka on merkitty muistiin Raamattuun. 2. Aik. 36:22, 23 sanoo: ”Ja Persian
kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna herätti Jehova — Jeremian suun kautta puhutun
Jehovan sanan toteutumiseksi — Persian kuninkaan Kyyroksen hengen, niin että tämä kuulutti
kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti tämän sanoman: ’Näin on Persian
kuningas Kyyros sanonut: ”Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaiden Jumala, antanut minulle,
ja hän itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka tahansa kaikesta hänen kansastaan on teidän joukossanne, olkoon Jehova, hänen Jumalansa,
hänen kanssaan. Niin menköön hän sinne ylös.”’”
Kyyros siis antoi Babylonista vapauttamilleen juutalaisille käskyn palata Jerusalemiin.
Merkityksellistä on nyt käskyn antamisen ajankohta. Tässä puhutaan ”ensimmäisestä vuodesta”.
Epäilemättä tämä oli ensimmäinen vuosi Babylonian hallitsijana, koska ensimmäisenä vuotenaan
Persian hallitsijana hän ei ollut vielä vallannut Babylonia, jossa juutalaiset olivat vankeina.
Babylonialaisen (ja myös persialaisen) tavan mukaan hallitusvuosi laskettiin alkaneeksi
valtaannousua seuraavan nisankuun alusta. Näin ollen vuoden 539 eaa. lokakuuta (tisrikuuta)
seuraava nisankuu oli vuoden 538 nisankuu ja hallitusvuosi kesti siitä vuoden 537 nisankuuhun,
jolloin alkoi toinen hallitusvuosi. Käsky on siis annettu tuolla välillä.
Matka Babylonista Jerusalemiin kesti yhdeltä ihmiseltä noin neljä kuukautta (Esra. 7:9), mutta
koska Babylonista palaavia oli suurempi joukko ja mukana oli myös paljon tavaraa (Esra 1), reitti
oli ehkä valittava toisin ja matka saattoi kestää huomattavasti pidempäänkin. Lisäksi kerrotaan, että
juutalaiset saapuivat maahansa seitsemänteen kuuhun mennessä (Esra 3:1). Ensimmäinen
realistinen seitsemäs kuu oli vuoden 537 eaa. seitsemäs kuu eli käsky olisi annettu ensimmäisen
hallitusvuoden lopulla. Vuoden 538 eaa. seitsemänteen kuuhun oli maksimissaan kuusi kuukautta,
jos käsky olisi annettu heti ensimmäisen vuoden alussa. Tällöin aikataulu olisi mennyt melko
tiukille, sikäli kuin matkan valmisteluihinkin tarvittiin aikaa. Toisaalta, juutalaiset toimivat varmasti
sen verran ripeästi, ettei menty kuitenkaan vuoden 536 eaa. puolelle.
On ilmeistä, että ennustettu 70 vuotta on käsitettiin aikoinaan tarkaksi ajaksi (2. Aik. 36:20, 21;
Dan. 9:2), minkä vuoksi myös Jehovan todistajat laskevat sen täsmällisesti vuodesta 537 eaa.
vuoteen 607 eaa. Jos laskettaisiin vuoteen 586/587 eaa. jäisi tämä vuosimäärä vajaaksi.
Miten sitten maalliset lähteet päätyvät vuosiin 586/587 eaa.? Jotkut tutkijat ovat laatineet luetteloita
uusbabylonialaisista kuninkaista ja heidän hallituskausiensa pituudesta Nabunaidin (joka yhdessä
poikansa Belsassarin kanssa syöstiin vallasta juuri 539 eaa.) viimeisestä vuodesta taaksepäin
Nebukadnessarin (Jerusalemin valloittajan) isään Nabopolassariin asti.
Heidän mukaansa Nebukadnessar voitti egyptiläiset Karkemin taistelussa vuonna 605 eaa. ja isänsä
Nabopolassarin kuoltua hän palasi Babyloniin ottamaan valtaistuimen itselleen. Näin ollen
Nebukadnessarin ensimmäinen hallitusvuosi olisi 604 eaa. ja jos nyt käytettäisiin Raamatun
kertomusta, jonka mukaan Jerusalemin valtaus tapahtui hänen 18. hallitusvuotenaan, päädyttäisiin
nimenomaan tuohon vuoteen 587/586 eaa.
Nyt on tietenkin perusteltava noiden luetteloiden luotettavuus. Tarkastellaan todisteita. Ptolemaios,
kreikkalainen tähtitieteilijä 100-luvulta laati kuningasluettelon uusbabylonialaisista kuninkaista ja
hallituskausien pituuksista. Tämä luettelo hyväksytään yleisesti perusteeksi edellä esitetylle
ajanlaskulle. Luettelo jättää Labaši-Mardukin hallituskauden mainitsematta, mutta ilmeisesti siksi,
ettei tämä hallinnut täyttä vuotta. Ilmeisesti Ptolemaios kuitenkin perusti oman luettelonsa
seleukidien hallitusajan luetteloihin. Luvut täsmäävätkin Berossoksen, seleukidien aikaisen
babylonialaisen papin luettelon kanssa. Seleukidit olivat vallassa kuitenkin yli 250 vuotta sen
jälkeen, kun Kyyros oli vallannut Babylonin ja tämä aikaväli on saattanut vaikuttaa tietojen
luotettavuuteen.
Nabunaidin Harranin steele on kivipatsas, jossa on piirtokirjoituksia. Siinä mainitaan
uusbabylonialaisten kuninkaiden, Nebukadnessarin, Evil-Merodakin ja Neriglissarin hallituskaudet.
Luvut täsmäävät Ptolemaioksen luetteloon.
VAT 4956 -nuolenpääkirjoitustaulu sisältää tähtitieteellistä tietoa vuodelta 568 eaa. ja se sanoo
tiedon olevan Nebukadnessarin 37. hallitusvuodelta, mikä täsmää sen kanssa, että 18. hallitusvuosi
olisi 587/586 eaa. Kuitenkin, on tunnustettu, että tämä taulu on itseasiassa jäljennös 200-luvulta
eaa., joten on mahdollista, että siihen on kirjattu tietoja, joita pidettiin oikeina seleukidien aikana.
Lisäksi on vielä tuhansia liikeasioita sisältäviä tauluja, joihin on merkitty liiketoimi ja maininta
kuninkaan hallitusvuodesta, jolloin tuo toimi on tehty. Tauluja on löydetty kaikkien tunnettujen
uusbabylonialaisten kuninkaiden kaikilta hallitusvuosilta.
Edellä mainitut todisteet näyttävät vahvistavan riittävässä määrin Ptolemaioksen luettelon
luotettavaksi, jolloin päädytään Jerusalemin tuhossa vuoteen 586/587 eaa. Kuitenkin
historiantutkimus on hyvin pitkälle tulkitsemista. Ei voida varmasti sanoa, että nykyinen tulkinta
vastaa tapahtunutta historiaa. On lisäksi tunnettua, että muinaiset papit ja kuninkaat ovat muuttaneet
muistiinmerkintöjä omaksi edukseen. Ikävät tappiot taisteluissa on pyyhitty pois tai voittaja on
kirjoittanut historian uudestaan oman näkemyksensä mukaiseksi. Professori Edward F. Campbell
nuorempi esitti taulukon uusbabylonialaisesta ajanlaskusta ja huomautti: ”On selvää, että nämä
luettelot ovat väliaikaisia. Mitä enemmän tutkii muinaisen Lähi-idän ajanlaskun ongelmiin liittyviä
vaikeuksia, sitä haluttomampi on ajattelemaan, että mikään esitys on lopullinen. Tästä syystä sanaa
noin voitaisiin käyttää vielä vapaammin kuin sitä käytetään.” (The Bible and the Ancient Near East,
1965, s. 281)
Loppujen lopuksi kysymys kiteytyy seuraavaksi: ”Kumpaan luottaa enemmän: tähän mennessä
löydettyyn arkeologiseen todistusainestoon ja siitä esitettyyn historian tulkintaan vai Raamatun
kertomukseen?” Jehovan todistajat ovat päätyneet näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen, koska he
uskovat, että Jumalan sanana Raamattu sisältää totuuden (Joh. 17:17).
Vielä mielenkiintoinen esimerkki Raamatun tekstin luotettavuudesta on Belsassarin tapaus. Ennen
kuin arkeologit löysivät todisteita tällaisen henkilön olemassa olosta, he ehtivät leimata Belsassarin
taruhenkilöksi. Myöhemmin arkeologiset todisteet kuitenkin löytyivät. Raamattu ei tarvitse
tuekseen arkeologisia todisteita, mutta usein ne ovat pitkällä aikavälillä osoittautuneet
yhdenmukaisiksi keskenään. Siksi ei olisi yllättävää, jos uusbabylonialaisten kuninkaiden
hallituskausien luetteloa joskus vielä päivitettäisiin, kun uusia todisteita kaivetaan esiin.

Vieras kirjoitti:Voisiko joku selittää, miksi Jehovan Todistajat uskovat tuohon Jerusalemin tuhoon 607eaa. eivätkä 586/587eaa.? Miksi juuri vuosi 607 on niin ratkaiseva?

607eaa on ratkaiseva, koska Jehovan todistajien teologian merkittävä vuosi 1914 lasketaan tuon vuoden 607eaa. perusteella.

Laskutoimitus menee näin 607eaa + (360 * 7) = 1913, ja kun nollavuotta ei lasketa, tulos on 1914.

Laskutoimitus jolla Jehovan todistajat päätyvät tuohon, on täysin mielikuvituksellinen eikä perustu Raamattuun sen enempää kuin satunnainen Raamatun sivunumeroista tehtävä laskutoimitus perustuu Raamattuun.

Vieras kirjoitti: Mitä mieltä olette tästä selityksestä, kun kysyin asiaa eräältä JT veljeltä:

Selitys on suurelta osin ihan perinteistä JT:n puppua. Raamattu ei tue 607eaa Jerusalemin tuhon vuodeksi vaan täysin päinvastoin. Tämä asia on kaikille muille täysin selvä, paitsi JT:lle joiden täytyy vuoden 1914 takia pitää kiinni jo moneen kertaan virheelliseksi todetusta näkemyksestään. Entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz kertoo muistelmissaan, että 607eaa.-käsityksen virheellisyys tuotiin esille myös hallintoelimessä, mutta vuoteen 1914 johtavan laskutoimituksen perustekijänä tuota virhettä ei voida korjata ennenkuin vuodesta 1914 JT-teologiassa ollaan halukkaita luopumaan.

70 vuoden ajanjaksoja on kaksi. Vuonna 609ekr Babylon voitti Assyrian joukot Harranin taistelussa ja nousi näin maailmanvallaksi, pysyen asemassaan 70 vuotta kunnes joutui Kyyroksen valloittamaksi 539ekr. Jerusalem taas autioitettiin ja sen temppeli tuhottiin vuonna 586ekr ja temppelin jälleenrakennus saatettiin päätökseen vuonna 516ekr eli 70 vuotta myöhemmin.

Tämä on kuitenkin VAIN minun käsitykseni asiasta eikä missään tapauksessa ehdoton totuus. Käsittääkseni se on silti sopusoinnussa sekä raamatun että maallisen historian kanssa.

Jaakob kirjoitti:70 vuoden ajanjaksoja on kaksi. Vuonna 609ekr Babylon voitti Assyrian joukot Harranin taistelussa ja nousi näin maailmanvallaksi, pysyen asemassaan 70 vuotta kunnes joutui Kyyroksen valloittamaksi 539ekr. Jerusalem taas autioitettiin ja sen temppeli tuhottiin vuonna 586ekr ja temppelin jälleenrakennus saatettiin päätökseen vuonna 516ekr eli 70 vuotta myöhemmin.

Tämä on kuitenkin VAIN minun käsitykseni asiasta eikä missään tapauksessa ehdoton totuus. Käsittääkseni se on silti sopusoinnussa sekä raamatun että maallisen historian kanssa.

Kaksi 70 vuoden jaksoa on varsin järkeenkäypä selitys. Muuten raamatunkohdat eivät loksahda kohdilleen.

Jehovan todistajat tunnustavat, että juutalaiset paastosivat Jerusalemin tuhoamisen vuoksi ja että seuraava tapahtui Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena marraskuussa 518eaa, eli 70 vuotta vuoden 587eaa jälkeen (mutta jo 90 vuotta vuoden 607eaa. jälkeen!):

Sak. 7:1-5 "Kuningas Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden eli kislev-kuun neljäntenä päivänä, tuli Herran sana Sakarjalle. Betelistä oli lähetetty Sar-Eser ja Regem-Melek sekä joitakin muita miehiä uhraamaan Herralle ja rukoilemaan häneltä armoa. Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: 'Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?' Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana: 'Sano koko kansalle ja papeille näin: - Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa jo seitsemänkymmenen vuoden ajan. Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?

Erinomainen tutkielma Jehovan todistajien 607eaa. opista: http://www.geocities.com/valaisija/h_607.htm

Guest kirjoitti: <clip>
Jehovan todistajien käsitys perustuu Raamatun ajanlaskuun.
<clip>

Ei perustu. Se perustuu Booklynin oppiarpajaisiin.
Pohja tuolle oppiarpajaisten tulokselle on otettu epämääräisesti käännetystä KR kohdasta:
Daniel:
9:1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi -
9:2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

Tämä kohdan hieman tarkemmin kääntävä JT:n OMA käännös puhuukin jo monikkomuotoisesti autioituksista!
1 Dareioksen ensimmäisenä vuonna, hänen, joka oli meedialaisten siemeneen kuuluvan Ahasveroksen poika ja joka oli tehty kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi,
2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin autioitusten täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta

Jeremiaan ennustus puhuu laajemmasta asiasta kuin vain Jerusalemin kaupungin tuhoamisesta:
25:11 Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.
Tuo ennustus koski myös kaikki muitakin alueen kaupunkeja ja kuninkaita:
25:18 Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, sen kuninkaita ja ruhtinaita, tehdäkseni heidät raunioiksi, kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja kiroukseksi, niinkuin tänä päivänä tapahtuu;
(näitä kaikkia muitakin kansoja ennustus koski, ei siis vain Jerusalemin kaupungin tuhoamista -->)
25:19 faraota, Egyptin kuningasta, ja hänen palvelijoitansa ja ruhtinaitansa ja koko hänen kansaansa;
25:20 kaikkea sekakansaa ja kaikkia Uusin maan kuninkaita ja kaikkia filistealaisten maan kuninkaita ja Askelonia ja Gassaa ja Ekronia ja Asdodin tähteitä;
25:21 Edomia, Mooabia ja ammonilaisia;
25:22 kaikkia Tyyron kuninkaita ja kaikkia Siidonin kuninkaita ja rantamaan kuninkaita, jotka ovat meren tuolla puolen;
25:23 Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia päälaen ympäriltä kerittyjä;
25:24 kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia sekakansan kuninkaita, jotka asuvat erämaassa;
25:25 kaikkia Simrin kuninkaita ja kaikkia Eelamin kuninkaita ja kaikkia Meedian kuninkaita;
25:26 kaikkia pohjanpuolen kuninkaita, läheisiä ja kaukaisia, toista toisensa jälkeen, ja kaikkia maan valtakuntia, mitä maan päällä on.

Kysymys ei todellakaan ollut vain Jerusalemin kaupungin tuhosta - kyse oli Nebukadnessarin vallasta koko tuolla alueella ja jonka vallan tunnuksena oli pakkosiirtolaisuus. Kaikkien alueen kansojen, kuninkaiden ja kaupunkien tuli joutua Nebukadnessarin alaisiksi 70 vuoden ajaksi.
Jeremia ennustuksen yhteydessä varoitti kaikkia alueen kaupunkeja kapinoimasta tuota rangaistusta vastaan varoittaen, että siitä seuraisi kirjaimellinen kapinakaupungin tuhoaminen:
25:28 Mutta jos he eivät tahdo ottaa maljaa sinun kädestäsi ja juoda, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän täytyy juoda.
25:29 Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä alotan onnettomuuden tuottamisen; ja tekö jäisitte rankaisematta! Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo Herra Sebaot.

Raamattu osoittaa pakkosiirtolaisuuden ja Nebukadnessarin 70 vuotisen vallanajan olleen jo kauan käynnissä, kun Jeremia varoittaa Sidkiaa tämän kapinoinnista:
27:12 Sidkialle, Juudan kuninkaalle, minä puhuin aivan samalla tavalla, sanoen: Taivuttakaa kaulanne Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää.
27:13 Miksi pitäisi teidän kuolla, sinun ja sinun kansasi, miekkaan, nälkään ja ruttoon, niinkuin Herra on uhannut sitä kansaa, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta?
27:14 Ja älkää kuulko niiden profeettain sanoja, jotka sanovat teille näin: "Ette te joudu palvelemaan Baabelin kuningasta"; sillä valhetta he ennustavat teille.
27:15 Sillä minä en ole lähettänyt heitä, sanoo Herra, vaan he ennustavat minun nimessäni valhetta ja saattavat minut karkoittamaan teidät, ja te hukutte, te ja nuo profeetat, jotka teille ennustavat.
27:16 Ja papeille ja koko tälle kansalle minä puhuin sanoen: Näin sanoo Herra: Älkää kuulko profeettainne sanoja, niiden, jotka ennustavat teille sanoen: "Katso, Herran temppelin astiat tuodaan nyt kohta takaisin Baabelista"; sillä valhetta he ennustavat teille.
27:17 Älkää kuulko heitä. Palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te saatte elää. Miksi pitäisi tämän kaupungin tulla raunioiksi?
Jerusalemin kaupungin ei siis ollut edes välttämätöntä tuhoutua ennustuksen seurauksena! Vain kapinointi kesken rangaistusta voisi sen aikaansaada.

70 vuoden ennustuksessa ei siis ollut lainkaan kyse Jerusalemin kirjaimellisesta tuhoamisesta. Se alkoi Nebukadnessarin noustessa valtaan ja voitettuaan Egyptiltä alueen herruuden ja hänen alistaessaan tuolloin samalla ensimmäistä kertaa Jerusalemin:
Daniel:
1:1 Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä.
1:3 Ja kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä,
1:6 Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja.

Vasta 18 vuotta myöhemmin, Jerusalemin kuninkaan Sidkian kapinoidessa (Jeremian varoitussanoista huolimatta) kulumassa ollutta 70 vuotista herruutta vastaan, seurasi uusi luvattu erillisrangaistus kapinoinnista:
Jeremia:
32:1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Sidkian, Juudan kuninkaan, kymmenentenä vuotena, se on Nebukadressarin kahdeksantenatoista vuotena.
32:2 Silloin Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna vankilan pihaan, joka on Juudan kuninkaan linnassa.
32:3 Sinne oli Sidkia, Juudan kuningas, hänet sulkenut sanoen: "Miksi sinä ennustat näin: Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen?

Jehovan todistajien käsitys ei siis perustu raamattuun, vaan poikkeaa siitä selvästi!

Kun Jerusalem temppeleineen oli täydellisesti tuhottu vuonna 586 eaa. ja temppelin jälleenrakentaminen oli päättymässä 70 vuotta myöhemmin (temppelipalvonta pääsi jatkumaan 515 eaa.) juutalaisten viettäessä paastoa koko tuon ajan, niin enkeli kysyi Jumalalta:
Sakarja:
1:12 Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?"

Yksikään Jehovan todistaja ei ole osannut kertoa, mitä oli tuolloin 70 vuotta aikaissemmin tapahtunut niin, että Jumalan katsottiin olleen suutuksissa juutalaisille.
Jehovan todistajat eivät sitä osaa kertoa, mutta raamattu sen selkeästi kertoo - kunhan sitä Jehovan todistajat ja muutkin hihhulit vain älysivät lukea.

RaM kirjoitti:Jehovan todistajien käsitys ei siis perustu raamattuun, vaan poikkeaa siitä selvästi!

Sen verran on hyvälle ystävälle saivarreltava, että lähtökohtaisesti kyse ei edes ole jehovantodistajien käsityksestä, he kun eivät joukkona käsitä 1914-opin rakennetta, puhumattakaan opin ongelmakohdista. Kuten itsekin hyvin tiedät, niin kyse on Vartiotorniseuran hallitsevan kaaderin yli vuosisataisesta opportunistisesta harhasta, jota nykyään ylläpidetään valheella.

Minulle on syntynyt kuva, että yksi voimakkaimmista syistä vuoden 1914 syntyyn oli C.T. Russelin hellimä kansanperinne 7000-vuotisista luomispäivistä ja Kristuksen milleniumista, joka kattaisi viimeisen kilovuoden. CTR oli lumoutunut uskonnolliseen hurmokseensa ja katsoi Jehovan valinneen hänet jo hänen ollessaan äitinsä kohdussa. Hänelle oli siis luonnollista, että Jehova tulisi toteuttamaan nuo hurmokselliset tapahtumat hänen elinaikanaan. Perinteinen 6000-vuotissynttäri ajanlasku viittasi vuoteen 1973/1974, joten CTR kehitti virheen Raamattuun, jonka korjaamalla hän pääsi siirtämään Kristuksen milleniumin vuosiin 1873/1874. Koska CTR-tulkinnan mukaan lopun aika oli alkanut jo 1799, mutta mitään erikoista ei silloin ollut kehitteillä, niin teollinen vallankumous otettiin 1800-luvulla keppihevoseksi ja Raamatussa (ah, niin usein esiintyvä) 40 vuotta otettiin käyttöön. Näin syntyi 1914 ja loppu on oppihistoriaa.

Markku Meilo kirjoitti:

RaM kirjoitti:Jehovan todistajien käsitys ei siis perustu raamattuun, vaan poikkeaa siitä selvästi!

Sen verran on hyvälle ystävälle saivarreltava, että lähtökohtaisesti kyse ei edes ole jehovantodistajien käsityksestä, he kun eivät joukkona käsitä 1914-opin rakennetta, puhumattakaan opin ongelmakohdista. Kuten itsekin hyvin tiedät, niin kyse on Vartiotorniseuran hallitsevan kaaderin yli vuosisataisesta opportunistisesta harhasta, jota nykyään ylläpidetään valheella.

Minulle on syntynyt kuva, että yksi voimakkaimmista syistä vuoden 1914 syntyyn oli C.T. Russelin hellimä kansanperinne 7000-vuotisista luomispäivistä ja Kristuksen milleniumista, joka kattaisi viimeisen kilovuoden. CTR oli lumoutunut uskonnolliseen hurmokseensa ja katsoi Jehovan valinneen hänet jo hänen ollessaan äitinsä kohdussa. Hänelle oli siis luonnollista, että Jehova tulisi toteuttamaan nuo hurmokselliset tapahtumat hänen elinaikanaan. Perinteinen 6000-vuotissynttäri ajanlasku viittasi vuoteen 1973/1974, joten CTR kehitti virheen Raamattuun, jonka korjaamalla hän pääsi siirtämään Kristuksen milleniumin vuosiin 1873/1874. Koska CTR-tulkinnan mukaan lopun aika oli alkanut jo 1799, mutta mitään erikoista ei silloin ollut kehitteillä, niin teollinen vallankumous otettiin 1800-luvulla keppihevoseksi ja Raamatussa (ah, niin usein esiintyvä) 40 vuotta otettiin käyttöön. Näin syntyi 1914 ja loppu on oppihistoriaa.

Jos saivarrellaan, niin kyse ON Jehovan todistajien käsityksestä. Tosin eskatologia ei ole heidän keksimänsä asia vaan sen toi ensimmäisenä esille Jeesus ja sen jälkeen Paavali oli voimakas maailmanlopun julistaja.
Huomattavia eskatologeja on ollut matkan varrella useitakin, joista esille voisi nostaa vaikkapa kuulun Nostradamuksen 1500-luvulta.

1800-luvulla Millerin synnyttämä adventistinen liike nosti eskatologian voimakkaaseen kukoistukseen ja kuten tiedämme, niin tuon milleriläisyyden jouduttua hajaannuksen valtaa 1844 toteutumatta jääneen maailmanlopun vuoksi syntyi useita adventistisia liikkeitä, joista yhdestä muodostui Raamatun tutkijat C.T. Russellin johdolla ja toinen, huomattavampi liike joka silloin sai alkunsa, oli seitsemännen päivän adventistit joiden oraakkelina ja alullepanijana toimi Ellen White yhdessä miehensä kanssa.

Jehovan todistajat ovat siis adventistisen Raamatun tutkijoiden jatkumo. Koska palsta on kuitenkin Jehovan todistajia koskeva ja sattuneesta syytä olemme erityisen hyvin perillä ko. lahkosta, niin julkenen siksi rajoittaa aihetta koskevan käsittelyn Jehovan todistajiin ja vain heitä koskevaksi. Tosin syynä tähän rajoittuneisuuteen on ajankäyttö sekä palstan vähäinen tila laajempaa uskontokuntia ja lahkoja koskevaa analysointia ajatellen.

Se, mikä osa Jehovan todistajista ymmärtää oikein kulloinkin voimassa olevan tarkennetun käsityksen mm. vuodesta 1914, ei liene lahkon virallisen vallitsevan näkemyksen kannalta olevan niinkään merkittävä asia. Jos oikea uusimman valon ymmärtäminen ja sen mukana pysyminen olisi edellytys välttyä erottamiselta, ei lahkossa pian olisi muita jäseniä kuin tuo hallintoelin.

Semmoinen yksityiskohta tulee mieleen, että vuosi 1799 olisi sanottu perustuvan Napoleon -nimisen Ranskan keisarin Egyptin sotaretkeen taikka sen alkamiseen, elikkä siis suunnilleen että jossain Danielin kirjan jakeessa sanotaan jotain, ja Russell joko viksuna miehenä taikka umpipölvästinä ymmärsi että ajanlaskun tarpeita varten siinä olikin raamatullinen kiinnekohta, Raamatussa tarkoitettiinkin tuota sotaretkeä. Ilmenneeköhän tämä jumalan harppu -kirjasta ?

RaM kirjoitti:Jos saivarrellaan, niin kyse ON Jehovan todistajien käsityksestä.

Joo, saivartelin liian ylimalkaisesti, tarkoitin rivitodistajien kykyä ymmärtää asia kokonaisuudessaan, mm. juuri kahden 70-vuotiskauden olemassaolo oli minullekin täysin uusi asia kun silmäni aikoinaan avautuivat. Toki kollektiivisesti ottaen olen täysin oikeassa, kyse on jehovantodistajuuteen hyvin kiinteästi liittyvästä (väärin)käsityksestä.

Jos oikea uusimman valon ymmärtäminen ja sen mukana pysyminen olisi edellytys välttyä erottamiselta, ei lahkossa pian olisi muita jäseniä kuin tuo hallintoelin.

Ja sekin mahdollisesti vajaalukuisena, jos vallanhimo karisee hallittavien lukumäärän mukana ja tilalle orastaa rehellisyys itselle sekä muille, kuten kävi Raymond Franzin kohdalla. Hallitsemisen suloisuus oli kukassaan kun A. Morris piti hiljan tuon tunnetun puheensa, puhe oli aivan linjassa painotuotteiden sanoman kanssa.

Vieras kirjoitti:Russell joko viksuna miehenä taikka umpipölvästinä ymmärsi että ajanlaskun tarpeita varten siinä olikin raamatullinen kiinnekohta, Raamatussa tarkoitettiinkin tuota sotaretkeä. Ilmenneeköhän tämä jumalan harppu -kirjasta ?

Itse asiassa kyse oli sotaretken päättymisestä ja Jumalan harppu on Rutherfordin käsialaa vuodelta 1921:

The fulfilment of this prophecy fixes the beginning of the "time of the end", because the prophecy definitely so states. The campaign of the great warrior Napoleon Bonaparte is clearly a fulfilment of this prophecy, as reference to the historical facts concerning his campaign plainly show. The "king of the south" mentioned in the prophecy refers to Egypt; the "king of the north" means Great Britain, which was then an integral part of the Roman empire. Napoleon was in Egypt fighting the Egyptian armies, which were led by Murat Bey, and which he defeated. His victory struck terror not only to the Egyptians, but far into Africa and Asia; and all the surrounding tribes submitted to the great conqueror. While he was doing this, the British in the north, under the leadership of Lord Nelson, were making an effective attack upon Napoleon's forces at sea. Napoleon began this Egyptian campaign in 1798, finished it and returned to France on October 1, 1799. The campaign is briefly, yet graphically, described in the prophecy, verses 40 to 44; and being completed in 1799 marks, according to the prophet's own words, the beginning of the "time of the end". (The Harp Of God p. 233-234)

Pian tämän jälkeen Rutherford siirsi lopun ajan alkamaan vuodesta 1914. Mutta siis tuo 1799-1914 -mallinen lopun aika oli Russelin käsialaa. Jo vuonna 1877 Russell kirjoitti (N.H. Barbourin kanssa) suunnilleen samaa kirjassa “Three Worlds, And The Harvest Of This World”, mutta lopunajan alku on vielä vuodessa 1788, koska perusteena oli tuolloin paavinvalta ja sen väliaikainen päättyminen. Hieman myöhemmin Russell vaihtoi näkemystään ja raamatuntutkielmissa Napoleon sitten palailee sotaretkeltä Ranskaan milloin 9. lokakuuta, toisinaan taas 1. lokakuuta 1799.

RaM kirjoitti:Jos saivarrellaan, niin kyse ON Jehovan todistajien käsityksestä. Tosin eskatologia ei ole heidän keksimänsä asia vaan sen toi ensimmäisenä esille Jeesus ja sen jälkeen Paavali oli voimakas maailmanlopun julistaja.

Otettuani tiuhan kamman käteeni ja sillä kaljuani raapien, totean, etteivät Jeesus ja Paavali suinkaan olleet ensimmäiset eskatologisissa kysymyksissä. Epäilen suuresti ainakin Jesajan ollee ennen heitä (Jes 2.) KR33/38. Mutta totisesti Jerusalem hävitettiin ensimmäisen kerran 586/7 eKr. Tähän ilmeisesti uskoo 99,99 % maailman väestöstä, sikäli kuin heille on historiaa opetettu näiltä osin.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

RaM kirjoitti:Jos saivarrellaan, niin kyse ON Jehovan todistajien käsityksestä. Tosin eskatologia ei ole heidän keksimänsä asia vaan sen toi ensimmäisenä esille Jeesus ja sen jälkeen Paavali oli voimakas maailmanlopun julistaja.

Otettuani tiuhan kamman käteeni ja sillä kaljuani raapien, totean, etteivät Jeesus ja Paavali suinkaan olleet ensimmäiset eskatologisissa kysymyksissä. Epäilen suuresti ainakin Jesajan ollee ennen heitä (Jes 2.) KR33/38. Mutta totisesti Jerusalem hävitettiin ensimmäisen kerran 586/7 eKr. Tähän ilmeisesti uskoo 99,99 % maailman väestöstä, sikäli kuin heille on historiaa opetettu näiltä osin.

Olet tavallaan oikeassakin mutta varsinaisen globaalin maailmanlopun ajatuksen esitti mielestäni vasta Jeesus. Aikaisempi juutalainen messiasodotus piti sisällään Jerusalemiin ja Siionin vuorelle perustettavan oikeauskoisuuden ja rauhan valtakunnan keskuksen jonka yhteydessä toisia kansakuntia ei kuitenkaan tuhottaisi globalisesti. Vihollisensa se kyllä musertaisi.Tuon messiaanisen valtakunnan tehtävänä oli aikaansaada pysyvä oikeudenmukaisuus ihmiskunnan keskuuteen. Voin toki olla väärässäkin mutta näin minä asian näkisin.

RaM hyvä!
Olen kanssasi samaa mieltä, mitä pääsääntöisesti Jeesukseen tulee. Argumentointisi on hyvä. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että Jeesus perusti näkemyksensä Tanak'iin. Samoin myös alkuseurakunta (kristityt). Kristinusko seisoo siis vankasti Vanhan testamentin kirjoitusten perustalla. Ei kukaan Uuden testamentin (kreikkalaisten kirjoitusten) kirjoittajista ilmeisestikään osannut aavistaa, että heidän jupinoitaan vielä 2000-luvulla pohditaan.