Jerusalemin tuho 607eaa. ?
Lähetetty: 18.07.2008 16:13
Voisiko joku selittää, miksi Jehovan Todistajat uskovat tuohon Jerusalemin tuhoon 607eaa. eivätkä 586/587eaa.? Miksi juuri vuosi 607 on niin ratkaiseva? Mitä mieltä olette tästä selityksestä, kun kysyin asiaa eräältä JT veljeltä:
Miksi Jehovan todistajat sanovat Jerusalemin tuhon tapahtuneen 607 eaa., mutta muut
lähteet 586/587 eaa.?
Jehovan todistajien käsitys perustuu Raamatun ajanlaskuun. Liikkeelle lähdetään ajankohdasta,
josta maalliset lähteet ovat yhtä mieltä. Tämä kiinteä ajankohta on Babylonin kaupungin tuho, joka
useiden lähteiden mukaan tapahtui 5. lokakuuta 539 eaa. nykyisen gregoriaanisen kalenterin
mukaan. Vuosiluvun voi tarkistaa mistä tahansa tietosanakirjasta, joka kertoo Babylonian
historiasta.
Nyt tästä tapahtumasta voidaan alkaa laskea vuosia seuraavan logiikan mukaan. Babylonista
vapautetut juutalaiset pääsivät takaisin kotimaahansa seitsemännessä kuussa 537 eaa. Raamattu
kertoo, että maa oli autiona täsmälleen 70 vuotta (2. Aik. 36:20, 21; Jer. 25:12). Laskemalla
juutalaisten paluusta 537 eaa. 70 vuotta taaksepäin tullaan Jerusalemin autioituksen ajankohtaan,
vuoteen 607 eaa. Tässä on siis luotettu ensisijaisesti siihen, mitä Raamattu kertoo.
Miten sitten päädytään vuodesta 539 eaa. vuoteen 537 eaa.? Babylonin valloittaja oli Kyyros Suuri.
Hän antoi käskyn, joka on merkitty muistiin Raamattuun. 2. Aik. 36:22, 23 sanoo: ”Ja Persian
kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna herätti Jehova — Jeremian suun kautta puhutun
Jehovan sanan toteutumiseksi — Persian kuninkaan Kyyroksen hengen, niin että tämä kuulutti
kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti tämän sanoman: ’Näin on Persian
kuningas Kyyros sanonut: ”Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaiden Jumala, antanut minulle,
ja hän itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka tahansa kaikesta hänen kansastaan on teidän joukossanne, olkoon Jehova, hänen Jumalansa,
hänen kanssaan. Niin menköön hän sinne ylös.”’”
Kyyros siis antoi Babylonista vapauttamilleen juutalaisille käskyn palata Jerusalemiin.
Merkityksellistä on nyt käskyn antamisen ajankohta. Tässä puhutaan ”ensimmäisestä vuodesta”.
Epäilemättä tämä oli ensimmäinen vuosi Babylonian hallitsijana, koska ensimmäisenä vuotenaan
Persian hallitsijana hän ei ollut vielä vallannut Babylonia, jossa juutalaiset olivat vankeina.
Babylonialaisen (ja myös persialaisen) tavan mukaan hallitusvuosi laskettiin alkaneeksi
valtaannousua seuraavan nisankuun alusta. Näin ollen vuoden 539 eaa. lokakuuta (tisrikuuta)
seuraava nisankuu oli vuoden 538 nisankuu ja hallitusvuosi kesti siitä vuoden 537 nisankuuhun,
jolloin alkoi toinen hallitusvuosi. Käsky on siis annettu tuolla välillä.
Matka Babylonista Jerusalemiin kesti yhdeltä ihmiseltä noin neljä kuukautta (Esra. 7:9), mutta
koska Babylonista palaavia oli suurempi joukko ja mukana oli myös paljon tavaraa (Esra 1), reitti
oli ehkä valittava toisin ja matka saattoi kestää huomattavasti pidempäänkin. Lisäksi kerrotaan, että
juutalaiset saapuivat maahansa seitsemänteen kuuhun mennessä (Esra 3:1). Ensimmäinen
realistinen seitsemäs kuu oli vuoden 537 eaa. seitsemäs kuu eli käsky olisi annettu ensimmäisen
hallitusvuoden lopulla. Vuoden 538 eaa. seitsemänteen kuuhun oli maksimissaan kuusi kuukautta,
jos käsky olisi annettu heti ensimmäisen vuoden alussa. Tällöin aikataulu olisi mennyt melko
tiukille, sikäli kuin matkan valmisteluihinkin tarvittiin aikaa. Toisaalta, juutalaiset toimivat varmasti
sen verran ripeästi, ettei menty kuitenkaan vuoden 536 eaa. puolelle.
On ilmeistä, että ennustettu 70 vuotta on käsitettiin aikoinaan tarkaksi ajaksi (2. Aik. 36:20, 21;
Dan. 9:2), minkä vuoksi myös Jehovan todistajat laskevat sen täsmällisesti vuodesta 537 eaa.
vuoteen 607 eaa. Jos laskettaisiin vuoteen 586/587 eaa. jäisi tämä vuosimäärä vajaaksi.
Miten sitten maalliset lähteet päätyvät vuosiin 586/587 eaa.? Jotkut tutkijat ovat laatineet luetteloita
uusbabylonialaisista kuninkaista ja heidän hallituskausiensa pituudesta Nabunaidin (joka yhdessä
poikansa Belsassarin kanssa syöstiin vallasta juuri 539 eaa.) viimeisestä vuodesta taaksepäin
Nebukadnessarin (Jerusalemin valloittajan) isään Nabopolassariin asti.
Heidän mukaansa Nebukadnessar voitti egyptiläiset Karkemin taistelussa vuonna 605 eaa. ja isänsä
Nabopolassarin kuoltua hän palasi Babyloniin ottamaan valtaistuimen itselleen. Näin ollen
Nebukadnessarin ensimmäinen hallitusvuosi olisi 604 eaa. ja jos nyt käytettäisiin Raamatun
kertomusta, jonka mukaan Jerusalemin valtaus tapahtui hänen 18. hallitusvuotenaan, päädyttäisiin
nimenomaan tuohon vuoteen 587/586 eaa.
Nyt on tietenkin perusteltava noiden luetteloiden luotettavuus. Tarkastellaan todisteita. Ptolemaios,
kreikkalainen tähtitieteilijä 100-luvulta laati kuningasluettelon uusbabylonialaisista kuninkaista ja
hallituskausien pituuksista. Tämä luettelo hyväksytään yleisesti perusteeksi edellä esitetylle
ajanlaskulle. Luettelo jättää Labaši-Mardukin hallituskauden mainitsematta, mutta ilmeisesti siksi,
ettei tämä hallinnut täyttä vuotta. Ilmeisesti Ptolemaios kuitenkin perusti oman luettelonsa
seleukidien hallitusajan luetteloihin. Luvut täsmäävätkin Berossoksen, seleukidien aikaisen
babylonialaisen papin luettelon kanssa. Seleukidit olivat vallassa kuitenkin yli 250 vuotta sen
jälkeen, kun Kyyros oli vallannut Babylonin ja tämä aikaväli on saattanut vaikuttaa tietojen
luotettavuuteen.
Nabunaidin Harranin steele on kivipatsas, jossa on piirtokirjoituksia. Siinä mainitaan
uusbabylonialaisten kuninkaiden, Nebukadnessarin, Evil-Merodakin ja Neriglissarin hallituskaudet.
Luvut täsmäävät Ptolemaioksen luetteloon.
VAT 4956 -nuolenpääkirjoitustaulu sisältää tähtitieteellistä tietoa vuodelta 568 eaa. ja se sanoo
tiedon olevan Nebukadnessarin 37. hallitusvuodelta, mikä täsmää sen kanssa, että 18. hallitusvuosi
olisi 587/586 eaa. Kuitenkin, on tunnustettu, että tämä taulu on itseasiassa jäljennös 200-luvulta
eaa., joten on mahdollista, että siihen on kirjattu tietoja, joita pidettiin oikeina seleukidien aikana.
Lisäksi on vielä tuhansia liikeasioita sisältäviä tauluja, joihin on merkitty liiketoimi ja maininta
kuninkaan hallitusvuodesta, jolloin tuo toimi on tehty. Tauluja on löydetty kaikkien tunnettujen
uusbabylonialaisten kuninkaiden kaikilta hallitusvuosilta.
Edellä mainitut todisteet näyttävät vahvistavan riittävässä määrin Ptolemaioksen luettelon
luotettavaksi, jolloin päädytään Jerusalemin tuhossa vuoteen 586/587 eaa. Kuitenkin
historiantutkimus on hyvin pitkälle tulkitsemista. Ei voida varmasti sanoa, että nykyinen tulkinta
vastaa tapahtunutta historiaa. On lisäksi tunnettua, että muinaiset papit ja kuninkaat ovat muuttaneet
muistiinmerkintöjä omaksi edukseen. Ikävät tappiot taisteluissa on pyyhitty pois tai voittaja on
kirjoittanut historian uudestaan oman näkemyksensä mukaiseksi. Professori Edward F. Campbell
nuorempi esitti taulukon uusbabylonialaisesta ajanlaskusta ja huomautti: ”On selvää, että nämä
luettelot ovat väliaikaisia. Mitä enemmän tutkii muinaisen Lähi-idän ajanlaskun ongelmiin liittyviä
vaikeuksia, sitä haluttomampi on ajattelemaan, että mikään esitys on lopullinen. Tästä syystä sanaa
noin voitaisiin käyttää vielä vapaammin kuin sitä käytetään.” (The Bible and the Ancient Near East,
1965, s. 281)
Loppujen lopuksi kysymys kiteytyy seuraavaksi: ”Kumpaan luottaa enemmän: tähän mennessä
löydettyyn arkeologiseen todistusainestoon ja siitä esitettyyn historian tulkintaan vai Raamatun
kertomukseen?” Jehovan todistajat ovat päätyneet näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen, koska he
uskovat, että Jumalan sanana Raamattu sisältää totuuden (Joh. 17:17).
Vielä mielenkiintoinen esimerkki Raamatun tekstin luotettavuudesta on Belsassarin tapaus. Ennen
kuin arkeologit löysivät todisteita tällaisen henkilön olemassa olosta, he ehtivät leimata Belsassarin
taruhenkilöksi. Myöhemmin arkeologiset todisteet kuitenkin löytyivät. Raamattu ei tarvitse
tuekseen arkeologisia todisteita, mutta usein ne ovat pitkällä aikavälillä osoittautuneet
yhdenmukaisiksi keskenään. Siksi ei olisi yllättävää, jos uusbabylonialaisten kuninkaiden
hallituskausien luetteloa joskus vielä päivitettäisiin, kun uusia todisteita kaivetaan esiin.
Miksi Jehovan todistajat sanovat Jerusalemin tuhon tapahtuneen 607 eaa., mutta muut
lähteet 586/587 eaa.?
Jehovan todistajien käsitys perustuu Raamatun ajanlaskuun. Liikkeelle lähdetään ajankohdasta,
josta maalliset lähteet ovat yhtä mieltä. Tämä kiinteä ajankohta on Babylonin kaupungin tuho, joka
useiden lähteiden mukaan tapahtui 5. lokakuuta 539 eaa. nykyisen gregoriaanisen kalenterin
mukaan. Vuosiluvun voi tarkistaa mistä tahansa tietosanakirjasta, joka kertoo Babylonian
historiasta.
Nyt tästä tapahtumasta voidaan alkaa laskea vuosia seuraavan logiikan mukaan. Babylonista
vapautetut juutalaiset pääsivät takaisin kotimaahansa seitsemännessä kuussa 537 eaa. Raamattu
kertoo, että maa oli autiona täsmälleen 70 vuotta (2. Aik. 36:20, 21; Jer. 25:12). Laskemalla
juutalaisten paluusta 537 eaa. 70 vuotta taaksepäin tullaan Jerusalemin autioituksen ajankohtaan,
vuoteen 607 eaa. Tässä on siis luotettu ensisijaisesti siihen, mitä Raamattu kertoo.
Miten sitten päädytään vuodesta 539 eaa. vuoteen 537 eaa.? Babylonin valloittaja oli Kyyros Suuri.
Hän antoi käskyn, joka on merkitty muistiin Raamattuun. 2. Aik. 36:22, 23 sanoo: ”Ja Persian
kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna herätti Jehova — Jeremian suun kautta puhutun
Jehovan sanan toteutumiseksi — Persian kuninkaan Kyyroksen hengen, niin että tämä kuulutti
kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti tämän sanoman: ’Näin on Persian
kuningas Kyyros sanonut: ”Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaiden Jumala, antanut minulle,
ja hän itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka tahansa kaikesta hänen kansastaan on teidän joukossanne, olkoon Jehova, hänen Jumalansa,
hänen kanssaan. Niin menköön hän sinne ylös.”’”
Kyyros siis antoi Babylonista vapauttamilleen juutalaisille käskyn palata Jerusalemiin.
Merkityksellistä on nyt käskyn antamisen ajankohta. Tässä puhutaan ”ensimmäisestä vuodesta”.
Epäilemättä tämä oli ensimmäinen vuosi Babylonian hallitsijana, koska ensimmäisenä vuotenaan
Persian hallitsijana hän ei ollut vielä vallannut Babylonia, jossa juutalaiset olivat vankeina.
Babylonialaisen (ja myös persialaisen) tavan mukaan hallitusvuosi laskettiin alkaneeksi
valtaannousua seuraavan nisankuun alusta. Näin ollen vuoden 539 eaa. lokakuuta (tisrikuuta)
seuraava nisankuu oli vuoden 538 nisankuu ja hallitusvuosi kesti siitä vuoden 537 nisankuuhun,
jolloin alkoi toinen hallitusvuosi. Käsky on siis annettu tuolla välillä.
Matka Babylonista Jerusalemiin kesti yhdeltä ihmiseltä noin neljä kuukautta (Esra. 7:9), mutta
koska Babylonista palaavia oli suurempi joukko ja mukana oli myös paljon tavaraa (Esra 1), reitti
oli ehkä valittava toisin ja matka saattoi kestää huomattavasti pidempäänkin. Lisäksi kerrotaan, että
juutalaiset saapuivat maahansa seitsemänteen kuuhun mennessä (Esra 3:1). Ensimmäinen
realistinen seitsemäs kuu oli vuoden 537 eaa. seitsemäs kuu eli käsky olisi annettu ensimmäisen
hallitusvuoden lopulla. Vuoden 538 eaa. seitsemänteen kuuhun oli maksimissaan kuusi kuukautta,
jos käsky olisi annettu heti ensimmäisen vuoden alussa. Tällöin aikataulu olisi mennyt melko
tiukille, sikäli kuin matkan valmisteluihinkin tarvittiin aikaa. Toisaalta, juutalaiset toimivat varmasti
sen verran ripeästi, ettei menty kuitenkaan vuoden 536 eaa. puolelle.
On ilmeistä, että ennustettu 70 vuotta on käsitettiin aikoinaan tarkaksi ajaksi (2. Aik. 36:20, 21;
Dan. 9:2), minkä vuoksi myös Jehovan todistajat laskevat sen täsmällisesti vuodesta 537 eaa.
vuoteen 607 eaa. Jos laskettaisiin vuoteen 586/587 eaa. jäisi tämä vuosimäärä vajaaksi.
Miten sitten maalliset lähteet päätyvät vuosiin 586/587 eaa.? Jotkut tutkijat ovat laatineet luetteloita
uusbabylonialaisista kuninkaista ja heidän hallituskausiensa pituudesta Nabunaidin (joka yhdessä
poikansa Belsassarin kanssa syöstiin vallasta juuri 539 eaa.) viimeisestä vuodesta taaksepäin
Nebukadnessarin (Jerusalemin valloittajan) isään Nabopolassariin asti.
Heidän mukaansa Nebukadnessar voitti egyptiläiset Karkemin taistelussa vuonna 605 eaa. ja isänsä
Nabopolassarin kuoltua hän palasi Babyloniin ottamaan valtaistuimen itselleen. Näin ollen
Nebukadnessarin ensimmäinen hallitusvuosi olisi 604 eaa. ja jos nyt käytettäisiin Raamatun
kertomusta, jonka mukaan Jerusalemin valtaus tapahtui hänen 18. hallitusvuotenaan, päädyttäisiin
nimenomaan tuohon vuoteen 587/586 eaa.
Nyt on tietenkin perusteltava noiden luetteloiden luotettavuus. Tarkastellaan todisteita. Ptolemaios,
kreikkalainen tähtitieteilijä 100-luvulta laati kuningasluettelon uusbabylonialaisista kuninkaista ja
hallituskausien pituuksista. Tämä luettelo hyväksytään yleisesti perusteeksi edellä esitetylle
ajanlaskulle. Luettelo jättää Labaši-Mardukin hallituskauden mainitsematta, mutta ilmeisesti siksi,
ettei tämä hallinnut täyttä vuotta. Ilmeisesti Ptolemaios kuitenkin perusti oman luettelonsa
seleukidien hallitusajan luetteloihin. Luvut täsmäävätkin Berossoksen, seleukidien aikaisen
babylonialaisen papin luettelon kanssa. Seleukidit olivat vallassa kuitenkin yli 250 vuotta sen
jälkeen, kun Kyyros oli vallannut Babylonin ja tämä aikaväli on saattanut vaikuttaa tietojen
luotettavuuteen.
Nabunaidin Harranin steele on kivipatsas, jossa on piirtokirjoituksia. Siinä mainitaan
uusbabylonialaisten kuninkaiden, Nebukadnessarin, Evil-Merodakin ja Neriglissarin hallituskaudet.
Luvut täsmäävät Ptolemaioksen luetteloon.
VAT 4956 -nuolenpääkirjoitustaulu sisältää tähtitieteellistä tietoa vuodelta 568 eaa. ja se sanoo
tiedon olevan Nebukadnessarin 37. hallitusvuodelta, mikä täsmää sen kanssa, että 18. hallitusvuosi
olisi 587/586 eaa. Kuitenkin, on tunnustettu, että tämä taulu on itseasiassa jäljennös 200-luvulta
eaa., joten on mahdollista, että siihen on kirjattu tietoja, joita pidettiin oikeina seleukidien aikana.
Lisäksi on vielä tuhansia liikeasioita sisältäviä tauluja, joihin on merkitty liiketoimi ja maininta
kuninkaan hallitusvuodesta, jolloin tuo toimi on tehty. Tauluja on löydetty kaikkien tunnettujen
uusbabylonialaisten kuninkaiden kaikilta hallitusvuosilta.
Edellä mainitut todisteet näyttävät vahvistavan riittävässä määrin Ptolemaioksen luettelon
luotettavaksi, jolloin päädytään Jerusalemin tuhossa vuoteen 586/587 eaa. Kuitenkin
historiantutkimus on hyvin pitkälle tulkitsemista. Ei voida varmasti sanoa, että nykyinen tulkinta
vastaa tapahtunutta historiaa. On lisäksi tunnettua, että muinaiset papit ja kuninkaat ovat muuttaneet
muistiinmerkintöjä omaksi edukseen. Ikävät tappiot taisteluissa on pyyhitty pois tai voittaja on
kirjoittanut historian uudestaan oman näkemyksensä mukaiseksi. Professori Edward F. Campbell
nuorempi esitti taulukon uusbabylonialaisesta ajanlaskusta ja huomautti: ”On selvää, että nämä
luettelot ovat väliaikaisia. Mitä enemmän tutkii muinaisen Lähi-idän ajanlaskun ongelmiin liittyviä
vaikeuksia, sitä haluttomampi on ajattelemaan, että mikään esitys on lopullinen. Tästä syystä sanaa
noin voitaisiin käyttää vielä vapaammin kuin sitä käytetään.” (The Bible and the Ancient Near East,
1965, s. 281)
Loppujen lopuksi kysymys kiteytyy seuraavaksi: ”Kumpaan luottaa enemmän: tähän mennessä
löydettyyn arkeologiseen todistusainestoon ja siitä esitettyyn historian tulkintaan vai Raamatun
kertomukseen?” Jehovan todistajat ovat päätyneet näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen, koska he
uskovat, että Jumalan sanana Raamattu sisältää totuuden (Joh. 17:17).
Vielä mielenkiintoinen esimerkki Raamatun tekstin luotettavuudesta on Belsassarin tapaus. Ennen
kuin arkeologit löysivät todisteita tällaisen henkilön olemassa olosta, he ehtivät leimata Belsassarin
taruhenkilöksi. Myöhemmin arkeologiset todisteet kuitenkin löytyivät. Raamattu ei tarvitse
tuekseen arkeologisia todisteita, mutta usein ne ovat pitkällä aikavälillä osoittautuneet
yhdenmukaisiksi keskenään. Siksi ei olisi yllättävää, jos uusbabylonialaisten kuninkaiden
hallituskausien luetteloa joskus vielä päivitettäisiin, kun uusia todisteita kaivetaan esiin.