Veljesseura.org

Jehovan todistajat antavat usein ymmärtää, että he omaavat erityistä tietoa ja siten annettavaa kaikille maailman ihmisille.

Kritiikin yhdeksi pääargumentiksi onkin muotounut seuraavanlainen ajatuskulku:

A) Koska opit muuttuvat jatkuvasti, kääntyvät ajan kuluessa jopa päinvastaisiksi ja aiheuttavat eettisesti kiusallisia tilanteita

B) todistajat eivät voi olla oikeassa.

Onko koko sotkun takana mielestäsi toiminnan heikko organisointi, seuran tietohallinnon vajavuus, oppilinjojen peruuttamaton leviäminen inhimillisen ymmärryksen ylittävälle tasolle ja mahdottomuus liittää niitä loogisesti toisiinsa, vaiko hallintoelimen jäsenten persoonallinen "innokkuus" ja vaikuttamisen halu? Alkuvuosikymmeninä tapahtunut lipsahtelu on tavallaan ymmärrettävää, sillä muutosten seurauksia ja niiden avaamaa linjaa aina vain uusille muutoksille ei varmaankaan ymmärretty, mutta eikö tämän päivän maailmassa pitäisi yltää aukottomaan oppirakennelmaan? Mistä ylipäätään on lähtöisin oikeassa olemisen tarve?

Todistajia itseään poukkoilu ei häiritse tai se on korkeintaan kiusallista, eikä sitä haluta nähdä. Miksi sekavuutta ei pidetä niin tärkeänä asiana, että se korjattaisiin? Eikö ongelman kieltäminen tai viittaukset uuteen valoon ole jo suorastaan farssia? Vai onko jopa niin, että koska opetukset on alkujaankin ainoastaan lainattu tai muunnettu muista lähteistä, ne ovat kokonaisuuden kannalta sivuroolissa, eikä niillä ole tarkoituskaan olla sen suurempaa merkitystä?

Vai onko seuran kompastuskivenä lopultakin sen halu linkittyä joiltain osin yleisesti hyväksyttyyn tietoon, kuten historiaan tai tieteen yksityiskohtiin, jolloin se on vain menettänyt hallinnan maailman monimutkaistuessa... Seuralla on "omaa tietoa" mutta sekään ei saa olla "liian poikkeavaa".

Toisaalta voisiko oppien sekasotkussa olla myös jotain suorastaan hyvin toimivaa ja tarkoituksenmukaista lahkon toiminnan kannalta ja mitä se voisi olla? Ainakin uskonto säilyy huomattavan freshinä, kun ei koskaan tiedä mitä uutta pian opetetaan ja kiinnostus säilyy. Vai? Vieläkös muistuu mieleen oma reaktio uutta tulkintaa kuultaessa?

Aiheena siis sekoilun syyt ja järjestön haluttomuus ratkaista ongelmaa. Antaa palaa!

Paitsi että opit muuttuvat, ne ovat usein siteeratut jonkin lahkon ulkopuolisen tuotannosta taikka niitä on perusteltu ulkopuolisen kirjoituksella ("suuri oppinut") mutta tältä oppineelta ei enää saisikaan kysyä että onko lahko oikein omaksunut ottamansa oppiosasen, kuten kirjoittaja oli tarkoittanut.

Tämmöinen oppien kokoaminen toisten teoksista alkutuottajan haastattelun kieltämisellä ei tietenkään vakuuta ketään ulkopuolista ja tämän tekniikan paljastuminen etukäteen osaltaan estäisi lahkoon hurahtamista, mutta asia paljastuu, jos jäsen sen antaa tajuntaansa tulla, vasta rakkauspommituksen ja kasteella käynnin jälkeen.

Lahko on paljon myös oman historiansa vanki. Russell sai sen verran arvokkaan bisneksen alun aikaiseksi, että sitä ei olisi kukaan raskinut jättää käyttämättä. Rutherford sai vallan ja se näkyy, hän näki tärkeänä henkilökohtaisen tuotantonsa, jossa oppien perustelutekniikka oli enemmän omanlaistaan päättelyä.

Sen jälkeen on perustelutekniikka muutettu näennäisesti pätevämmäksi, mutta on jouduttu enemmän ja julkeamman vilpin tielle.

Muutos olisi pelottava ja aiheesta. Soopa-aineksen purkaminen paljastaisi jäsenistölle syyn erota, mutta ei antaisi mitään periaatteessa kristillistä perustetta kenellekään liittyä lahkoon sen jälkeenkään.

Kirsieveliina kirjoitti:voisiko oppien sekasotkussa olla myös jotain suorastaan hyvin toimivaa ja tarkoituksenmukaista lahkon toiminnan kannalta

Kyllä siinä voi hyvinkin olla, vaikka tahallinen oppisekoilu on vaarallinen tie, jolla lahkon on syytä kulkea kieli keskellä suuta.

Opin muuttuvuus palvelee paitsi "valon kirkastumista", myös tietynlaista kyykytystä. JT-yksilö joutuu jatkuvasti alistumaan Vartiotorni-seuran ohjaukseen ja heittämään romukoppaan oppeja, joita on jo opetellut puolustamaan itselleen ja muille, ja omasta Raamatustaan tarkistanut, että asiat todella ovat näin. Kun oppi sitten muuttuukin, se ehkä syö hieman luottamusta Vartiotorni-seuraan, mutta paljon enemmän luottamusta omaan arvostelukykyyn.

Opin sekavuus taas ei anna omalle ajattelulle tilaa kehittyä. Täysin vastaavista asioista toinen voi olla sallittu ja toinen kielletty, ja koskaan ei voi tietää miten asiaan pitäisi suhtautua, ellei tarkista asiaa Vartiotornin laajasta ja kaikille elämänalueille ulottuvasta ohjeistuksesta - joka sekin on tietysti voimassa vain toistaiseksi.

Mä luulen, että oppisekoilun suurin innoittaja on megalomaaninen tarve, että tää järjestelmä loppuis just NYT. Lopun tulemista ajetaan kuin käärmettä piippuun ja päässä sumenee. Aika ajoin herätään "ei tullu loppua"-krapulaan ja ei kun uutta pökköä pesään ja taas mentiin!

Eipä ole olemassa uskontoa, joka ei väittäisi, että tottelemattomuus täälle opille johtaa suoraan turmioon. Jos et usko niin kuin x käskee joudut sinne tai tänne. Me ollaan ehdottomasti, aina ja absoluuttisesti oikeassa ja jos me ollaan joskus muka väärässä niin loppujen lopuksi me ollaan kuitenkin aina oikeassa. Ei JT-isäni tapasi sanoa, että ihminen on myytinlaatija sukua ja sitä se on!

Guest kirjoitti:Russell sai sen verran arvokkaan bisneksen alun aikaiseksi, että sitä ei olisi kukaan raskinut jättää käyttämättä.

Hyvä näkökohta. Aina löytyy siis joku/joitakin, jotka näkevät tilaisuuden vähintäänkin arvovallassa ja hyvät edut tarjoavassa elämässä, jonka kansainvälinen puuhakas jäsenistö mahdollistaa.

Jos ymmärsin oikein, hahmottelit ikäänkuin ajopuuteoriaa. Sotkuun ollaan vain jouduttu ja parsimisen aloittaminen on aiheuttanut vain lisää parsimista?

Mutta tämähän merkitsee melko lailla jäsenistön älynlahjojen aliarvioimista

Muutos olisi pelottava ja aiheesta. Soopa-aineksen purkaminen paljastaisi jäsenistölle syyn erota, mutta ei antaisi mitään periaatteessa kristillistä perustetta kenellekään liittyä lahkoon sen jälkeenkään

Omalta kahdeksalta vuodeltani fantasiassa muistan muutosten olleen enemmän säännönmukaisuus ja elinehto kuin satunnaista. Tietyllä tavalla maailmankuvan jatkuva joskin hienovarainen muovailu luo tilanteen, jossa yksilö ei kykene perustelemaan itselleen, miksei omaa ajatteluaan vastakin muuttaisi, kun kerran tähänkin asti... Pidän silti jossain määrin ylivarovaisena tapaa, jolla jäsenten kaikkoamista jo ennalta näytetään pelättävän. Olen aina ajatellut, että jt on uskonto, johon tullaan ja josta lähdetään kohtalaisen tehokkaalla kierrolla...

Polyester kirjoitti:JT-yksilö joutuu jatkuvasti alistumaan Vartiotorni-seuran ohjaukseen ja heittämään romukoppaan oppeja, joita on jo opetellut puolustamaan itselleen ja muille, ja omasta Raamatustaan tarkistanut, että asiat todella ovat näin. Kun oppi sitten muuttuukin, se ehkä syö hieman luottamusta Vartiotorni-seuraan, mutta paljon enemmän luottamusta omaan arvostelukykyyn.

Alistumisen rinnalla seura taitaa luottaa myös ihmisen rajalliseen kapasiteettiin muistaa ja omaksua asioita. Jäsen ei käytännössä edes ehdi kritisoida, kun on pysyttävä ajan hermolla. Sama aihe pulpahtaa esille kuitenkin vain määräajoin, jos muistikuvani on oikea.

Lisäksi kun sävyerot ilmaistaan "antaa ymmärtää" -tasolla, älynystyröiden työskentely on jo kiinni "oikean" tulkinnan tekemisessä ja edellisen tsekkaamisessa yhteisön tapaamisissa. Lisäksi opetus nojautuu paljouden massaan, missä luettavaa kertyy pienen kirjaston verran. Olisikin mielenkiintoista, jos jt-opista kirjaisi täysin selkokielisen ja yksiselitteisen luettelon, joka ei antaisi tulkinnanvaraa kenellekään, otsikolla "Opinkappaleet (for dummies)". Niinköhän karvojen alta paljastuisi kuin kylvyssä käynyt persialaiskissa

Täysin vastaavista asioista toinen voi olla sallittu ja toinen kielletty, ja koskaan ei voi tietää miten asiaan pitäisi suhtautua, ellei tarkista asiaa Vartiotornin laajasta ja kaikille elämänalueille ulottuvasta ohjeistuksesta - joka sekin on tietysti voimassa vain toistaiseksi

Voisikin siis sanoa, että seuralle on huomattavasti iloa jäsenen saamisesta henkisesti riippuvaiseksi, kuten muotisanonta kuuluu?!

sirpa-leena kirjoitti:Me ollaan ehdottomasti, aina ja absoluuttisesti oikeassa ja jos me ollaan joskus muka väärässä niin loppujen lopuksi me ollaan kuitenkin aina oikeassa.

Seura vain unohtaa mainita, että kaikissa sen tuotteissa on parasta ennen -päiväys. Lopullista totuutta ei olekaan, on vain osittaisia ja määräaikaisia totuuksia, kuten yllä jo kommentoitiinkin

Kun itse olen epäilevämmästä ääripäästä lähes asiassa kuin asiassa, niin olisikin mukava kuulla tätä lukevilta jt:n edustajilta, miltä se oikein tuntuu olla aina oikeassa

Jos seura eräänä päivänä ilmoittaisi, että sori, nyt on käynyt paha erehdys ja ei, mikään ei olekaan niinkuin väitimme, niin taitaa ihmisluonne vain olla sellainen että paljaaseen luuhunkin melkoinen lammaslauma tarttuisi ikihyviksi ja olisi valmis kuolaamaan, miten harvinaisen rehellinen ja rohkea lafka!

Kirsieveliina kirjoitti:Jehovan todistajat antavat usein ymmärtää, että he omaavat erityistä tietoa ja siten annettavaa kaikille maailman ihmisille.

Kritiikin yhdeksi pääargumentiksi onkin muotounut seuraavanlainen ajatuskulku:

A) Koska opit muuttuvat jatkuvasti, kääntyvät ajan kuluessa jopa päinvastaisiksi ja aiheuttavat eettisesti kiusallisia tilanteita

B) todistajat eivät voi olla oikeassa.

Onko koko sotkun takana mielestäsi toiminnan heikko organisointi, seuran tietohallinnon vajavuus, oppilinjojen peruuttamaton leviäminen inhimillisen ymmärryksen ylittävälle tasolle ja mahdottomuus liittää niitä loogisesti toisiinsa, vaiko hallintoelimen jäsenten persoonallinen "innokkuus" ja vaikuttamisen halu? Alkuvuosikymmeninä tapahtunut lipsahtelu on tavallaan ymmärrettävää, sillä muutosten seurauksia ja niiden avaamaa linjaa aina vain uusille muutoksille ei varmaankaan ymmärretty, mutta eikö tämän päivän maailmassa pitäisi yltää aukottomaan oppirakennelmaan? Mistä ylipäätään on lähtöisin oikeassa olemisen tarve?

Todistajia itseään poukkoilu ei häiritse tai se on korkeintaan kiusallista, eikä sitä haluta nähdä. Miksi sekavuutta ei pidetä niin tärkeänä asiana, että se korjattaisiin? Eikö ongelman kieltäminen tai viittaukset uuteen valoon ole jo suorastaan farssia? Vai onko jopa niin, että koska opetukset on alkujaankin ainoastaan lainattu tai muunnettu muista lähteistä, ne ovat kokonaisuuden kannalta sivuroolissa, eikä niillä ole tarkoituskaan olla sen suurempaa merkitystä?

Vai onko seuran kompastuskivenä lopultakin sen halu linkittyä joiltain osin yleisesti hyväksyttyyn tietoon, kuten historiaan tai tieteen yksityiskohtiin, jolloin se on vain menettänyt hallinnan maailman monimutkaistuessa... Seuralla on "omaa tietoa" mutta sekään ei saa olla "liian poikkeavaa".

Toisaalta voisiko oppien sekasotkussa olla myös jotain suorastaan hyvin toimivaa ja tarkoituksenmukaista lahkon toiminnan kannalta ja mitä se voisi olla? Ainakin uskonto säilyy huomattavan freshinä, kun ei koskaan tiedä mitä uutta pian opetetaan ja kiinnostus säilyy. Vai? Vieläkös muistuu mieleen oma reaktio uutta tulkintaa kuultaessa?

Aiheena siis sekoilun syyt ja järjestön haluttomuus ratkaista ongelmaa. Antaa palaa!

Nostit tärkeän aiheen esiin, oli Jehovan todistajien jatkuva oppisekoilu sitten kylmä tai kuuma peruna.

Jehovan todistajat puhuvat ainakin keskenään "totuudesta" (the truth) joka on vain heillä. Lahkon kielenkäytössä "totuus" ei tarkoita samaa kuin arkikielessä, vaan viittaa oikeaan käsitykseen kristillisyydestä, Raamatusta, jumalasta, elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Jos lahkon rivijäseneltä kysytään mitä "totuus" tarkoittaa, hän tuskin kuitenkaan osaa määritellä tai rajata sitä millään tavalla. Toisin sanoen Penn Jilletten tapainen skeptikko voisi sanoa että Jehovan todistajien "totuus" on hevonpaskaa (bullshit).

Jehovan todistajien "totuus" on muodostunut yli sadan vuoden kuluessa. Se on lähtenyt Barbourin adventistivaikutteista ja jatkunut Russellin pyramidilaskelmien, Rutherfordin alkoholismin sekä Fred Franzin 1975-profetioiden kautta nykypäivään, siksi on vaikea nähdä kovin loogista pohjaa koko jutulle.

Jos viime vuosikymmeniä katsoo, niin itselleni valkeni yksi sekoilun lähde siinä kohtaa kun ymmärsin että Watchtowerin päätoimistossa Brooklynissä on sellaisia suhteellisen itsenäisiä sisällöntuottajia kuin "Writing department" ja "Service department". Koska Jehovan todistajien järjestö on pohjimmiltaan hyvin amerikkalainen, näiden osastojen keskinäinen kilpailu sopii kaikesta päätellen kuvioon yhtä hyvin kuin se että USA:n hallinnossa tasaisin väliajoin taistelee keskenään suuri määrä kolmi- tai nelikirjaimisia yksiköitä. Osansa sekavuuteen tuo selvästi näiden osastojen välinen koordinoimattomuus tai suoranainen kilpailu. Kaikesta päätellen Hallintoelin on viime vuosina ollut kykenemätön ainakaan täysin pitämään näennäisesti allaan olevia yksiköitä ruodussa. Tämä voidaan havaita vaikkapa siitä että pitkään Vartiotorni (w) oli erotettujen kohtelusta eri mieltä kuin Valtakunnan Palveluksemme (km).

Lisämausteen sekoiluun tuo se, että "jotkin veljet" ovat "selvästi olleet liian innokkaita". En halua tässä toimia profeettana, mutta... Olisiko niin että itse Hallintoelimen jäsenten joukossa on Fred Franzin profeetallista perintöä hakemassa tällä hetkellä Itävallan suuri poika Gerrit Lösch? Kyseinen herra on ainakin laittanut puheessaan Jeesuksen uusia tulemisia uusiksi siihen malliin että hitaampia hirvittää.

Menisikö homma karkeasti näin: koko Jehovan todistajien historian sekametelisopan pohjalta Hallintoelin aika ajoin keksii jotain uutta ja jännittävää, Kirjoitusosastolla kauhuissaan mietitään miten tämän Pyhältä hengeltä saadun tiedon saisi edes jotenkin sopimaan loogisesti vanhaan hevonpaskaan, samalla kun Palveluosasto miettii miten uusilla opeilla voisi piiskata rivijäseniä edes vähän paremmin töihin?

En tiedä, kunhan arvelen.