Veljesseura.org

Ex-seurakunnassani tiesin ainakin kolme hajonnutta perhettä, joiden juorujen mukaan arvelin hajonneen JT-uskonnosta johtuvien erimielisyyksien vuoksi. Yksi perhe oli sellainen, että mies oli vielä toistakymmentä vuotta katkera uskonnosta eikä olisi halunnut, että hänen lapsistaan tehdään jehovantodistajia. Yhdessä perheessä lapset oli määrätty erossa ei-JT vanhemmalle. Yhdestä perheestä mies vain katosi eikä kukaan selittänyt kenellekään (virallisesti) mitään, mutta kyllähän se huhumylly toimi.

JT:sta aika usein kuulee, että he "hajottavat perheitä". Oletteko todenneet tällaista lieveilmiötä?

Voisi ajatella, että kun JT:t tulevat ovelle ja esim vaimo miehensä kiellosta huolimatta vastaanottaa lehtiä ja alkaa tutkia ja juosta Valtakunnansaleilla ja lahko muuttuu perhettä tärkeämmäksi, mahdollisen eron tai ainakin henkisen etääntymisen eväät ovat olemassa. Kaikki on hyvin niin kauan, kun ei ole "iestetty epäsuhtaisesti", mutta entäpä jos ne ovatkin JT:t, jotka tuovat mukanaan epäsuhdan perheeseen? Entä, jos JT-perheessä toinen puoliso havahtuu todellisuuteen eikä enää usko lahkon oppeja? Saako toinen puoliso ylipäänsä olla naimisissa ns. "luopion" kanssa? Yhteinen perhe-elämä voi olla jollei mahdotonta, niin ainakin onnetonta jatkaa, jos perhe on lahkouskonnon vaikutuksen alaisuudessa. Vanhimmat alkavat säännellä, miten jossain yksittäisessä perheessä eletään. Eron jälkeen lahko saattaa kasvattaa hajonneen perheen lapsia omiin turhiin tarkoituksiinsa ja näin lisätä eronneen ei-JT -puolison tuskaa, kuten yhdessä mainitsemistani esimerkeistä saatoin havaita.

Kokemuksia? Kommentteja?

Lahkoajattelun mukaan henkilö, joka eroaa Jehovan todistajista "jättää" ystävänsä, perheensä ja sukunsa. Mutta hetkinen, eikös se ole lahkon säännöt, jotka sanelevat, että uskonnostaan eronneeseen pitää katkaista välit, vaikka kyseessä olisi lähiomainen? Jehovantodistajista eroava ei toivo välien katkeamista omaisiinsa, ainoastaan pääsyä eroon lahkosta eli uskonnon-, mielipiteen- ja ajattelunvapautta.

Usein kentällä saatoin kohdata ovenavaajan taustalta huutelevan puolison, joka kiukkuili, "että ei noita lehtiä tähän talouteen". Paheksuimme aina yhdessä kenttätoverin kanssa, että onpas kauhea puoliso, kun "päättää toisten puolesta". Nykyajatteluni mukaan se taisi olla vain tervettä itsesuojeluvaistoa puolisolta perheensä puolesta. Kyllähän se perhe-elämä saattaa muuttua, kun ensin vieraat ramppaavat ovella ja sitten tunkeudutaan sisään pitämään tutkistelua, kysellään kaikkia henkilökohtaisia asioita ja tuodaan sen perusteella manipuloivaa "täsmäaineistoa". Sitten alkaa kyyditseminen kokouksiin ja toisenkin puolison pyöritysyritykset. Perhe-elämä saattaa olla ei-kiinnostuneen puolison kannalta mennyttä kalua.