Todistajat vierailulla
Lähetetty: 15.08.2008 18:10
Jehovan todistajat kävivät luonani äskettäin, koska olin soittanut yhdelle heistä. Kierrosvalvoja oli iloinen soitostani ja koska oli juuri kierroksella seurakunnassamme halusi tulla pikemmiten käymään. Mukana hänellä oli eräs seurakunnan vanhin, joka oli kovin tuttu minulle. Kierrosvalvoja kertoi minulle, että oli hienoa, että halusin olla yhteydessä vielä todistajiin ja kertoi monien tulleen takaisin viimeaikoina.
Kerroin valvojalle, että olin todellisuudessa yrittänyt soittaa minua erottamassa olleelle veljelleen ja puhelu oli tullutkin hänelle. Olisin nimittäin halunnut kysyä erottamistani koskevaa valituksestani 4 vuotta sitten, kun hän oli tokaissut, että "sinä et usko raamattuun". Valvoja oli kanssani samaa mieltä, että niin ei kukaan voinut todellisuudessa väittää. Halusin senkin takia kysyä asiasta nyt, koska minulla oli ollut paljon aikaa miettiä asioita ja suhdetta Jehovan todistajiin, jotka olivat jt sukulaisteni ohella karttaneet minua ja vaimoani siitä lähtien.
Sanoin myös, että edellisestä käynnistä oli kulunut miltei 3 vuotta ja eikö käytäntö tulisi olla 1 vuosi - vai pitivätkö he minua niin luopiona? Ei kuulemma pidetty ja tosiaankin jossakin heidän ohjeissaan oli ohje vuosittain tehtävistä käynneistä erotettujen luona, joten kysymykseni oli aiheellinen...
Kierrosvalvoja ja vanhin lupasivat käsitellä takaisinottoammei seurakuntaan pikimiten jos alkaisimme käydä kokouksissa - imartelevaa ajattelin...
Kun kysyin kuitenkin, että eikö mukaan tuleminen olisi helpompaa jos todistajat suhtautuisivat erotettuihin, kuten tuhlaajapojan isä? "Siksi olemme täällä", kierrosvalvoja vastasi.
Sanoin kuitenkin, että kukaan ei puhuisi meille ja se tuntuisi ikävältä ja yleensäkkin erotettuihin suhtauduttiin, kuin heitä ei olisi olemassa. Eikö sellainen ole julmaa?
Valvoja vastasi, että jos minun lapseni tekisi jotain täysin väärää, niin enkö panisi lastani ulos kodistani ja katakaisisi suhdettani häneen tekojensa vuoksi?
Ihmettelin hämmästyksissäni vaimoni kanssa tätä vastausta, sillä emme missään tilanteessa voisi hylätä lastamme, vaikka hän olisi millainen hyvänsä, vaikka emme ehkä hyväksyisikään hänen tekojaan. Mieleeni tuli väistämättä se kivenkova opittu ja omattu puolusteleva kanta aktiiviseen karttamisoppiin, joka on yleistä jehovantodistajille. Miten ihminen saattoi katsoa asiaa niin yksiselitteisesti? Vaikka en tuonutkaan kantaani esille niin koitin jatkaa keskustelua niin etteivät vierailijani säikähtäisi ja lähtisi pois, sillä tahdoin tuoda esille ymmärrtävän ja sovittelevan kantani asioissa. Halusin heidät saada ajattelemaan inhimilliseltä kannalta asioita ja ennenkaikkea itse poikkeamatta silti siitä, mitä raamattu todella opettaa ja kuinka voimme tulkita asioita monella tapaa. Ettei alaspainettukaja painettaisi vielä alemmas ja nöyryytettyä nöryytettäisi, jolta karttaminen tuntuu ja sytyttää todellisuudessa päinvastaisia rektioita todistajia kohtaan.
Jehovan todistajien ajattelutapa on kovin mustavalkoinen, jatkoin. "Kyllä jos ajatellaan; pelastuvat ja ei-pelastuvat", valvoja vastasi. Muistako vedenpaisumusta, kun kaikki tuhoutuivat?
Vastasin, että jehovantodistajien hyvä uutinen ei ollut monelle hyvä, vaan huono jos kaikki 99. 9 % tuhoutuvat.
"Muistako, että millainen se tie on, joka vie elämään?"
Ahdas ja vain harvat löytävät sen, toistin muinoin jehovantodistajana oppimiani "oikeita" vastauksia.
"Oikein!"
(Ajattelin mielessäni, etteikö tuota voisi ajatella kuvaannoiilisesti Jeesuksen sanojen mukaisesti, kun hän vertasi, että "kamelin on helpompi päästä neulansilmän läpi, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan" - oikein tekeminen on usein vaikeaa!)
Kysyin seuraavaksi toiselta vanhimmalta, joka häkeltyi hieman pohtimiani kysymyksiä, että kumman hän on omanut raamatusta oppimansa mukaisesti uskon vai uskonnon, sillä raamattu puhuu ainoastaa kerran uskonnosta ja kielteiseen sävyyn ja jehovantodistajatkin on kuitenkin uskonnollinen yhdistys tai järjestö, mitä sanaa raamattu ei tunne.
"Usko on selvä osoitus todellisuuksista", hän vastasi Heprealaisten 11 luvun UM käännöksen määritelmän mukaan. Olin yhtä mietä hänen kanssaan.
"Tämä on totuus!" vahin alkoi jatkamaan, mutta keskeytin: Mikä on totuus, sillä katsos on tulkintaa ja tein lisäkysymyksen, että onko teidän jehovantodistajien nykyinen käsitys sukupolvesta selvä osoitus todellisuudesta, sillä totuushan on muuttumaton ja meistä riippumaton tekijä ja olemassa käsityksistämme riippumatta? Eikä kukaan muuttuneen totuuskäsityksen mukaan voinut sanoa siis olleensa jopa vuosia totuudessa?
"Ymmärryshän lisääntyy jatkuvasti", hän vastasi. Sanoin nykyisen 2007 omatun käsityksen sukupolvesta olleen käytössä jo vuosina 1927 - 1942. Käsitys sukupolveta ei siis ollut mitenkään uutta tietoa.
Sitten kerroin siitä, kuinka en ollut ajatellut aiemmin jehovantodistajana sitä tosiasiaa, että historijoitsien ja argeologien mukaan Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 587 eaa eikä siis 607 eaa.
Kumpaa tietoa meidän rehellisinä ja objektiivisina, totuutta rakastavian ihmisinä tulisi uskoa? Tätähän Raymond Franz koitti muuttaa aikoinaan vedoten tutkijoiden aikalaskelmiin, mutta hänet sitten myöhemmin erotettiin. Lisäksi nykyinen käsitys Jeesuksen läsnäolosta otettiin käyttöön 30-luvulla ja alunperin raamatuntukijat odottivat jotain aivan muuta 1914.
"Ei pidä paikkaansa" kierrosvalvoja jatkoi, että käytät sanaa "te jehovantodistajat uskotte" ollen ilmeisen harmissaan siitä ja jatkoi etten ollut saanut tietoa itse tukimalla vaan luopioilta. Sanoin lukeneeni sivustoja Internetistä..."Jehova avasi pienen kristittyjen joukon ymmärtämään raamattua ja ilmeisesti pelastuaksemme tarvitsemme valtavasti uskoa. Emme tiedä vielä, mitä järjestelyjä Jehova tekee..."
"Intternet on täynnä roskaa ja luopioita, toki sitä voi käyttää hyödyllisestikin. Kirkko tukee luopiosivustoja ja maksaa heille. Olen taistellut Helsigissä luopioita vastaan ja heitä kannattaa varoa. Heillä on... ainakin joillakin heistä on selvästi demonit ohjaamassa heitä taustalla. Olen nähnyt sen omin silmin.".
Olin yhtämieltä hänen kanssaan siitä, että intternetti sisältää paljon roskaa, mutta voimme valita sieltä, kuten katsomamme ohjelmamme televisiostakin, mutta intternetissä on vaikea esittää väitteitä, koska siellä "riivitään" kaikki väitteet ja esitetyt ajatukset puolesta ja vastaan. Se on köyhän miehen ääni, kun ennen vain ne pystyivät esittämään ajatuksiaan, joilla oli varaa painotuotejulkaisuihin. Ja toisaalta parikymmentä vuotta sinne tänne ei minua niin kaheasti vaivannut, joten jatkoimme...
Sitten kysyin, että kun 1968 herätää lehdessä sanottiin, että "et koskaan vanhene tässä järjestelmässä" ja miksi odotat vuotta 1975, kirjoituksista? Millaiset kriteerit hänellä on raamatussa esiintyvien nevojen suhteen profetoinnista?
"Jotkut odottivat liian innokkaasti" , hän vastasi. Lisäsin, että myös saaranaamistyöstä ajateltiin, että se tehtäisiin loppuun viime vuosisadalla. "Totta" valvoja vahvisti.
Olimme yhtämietä kuitenkin raamatun neuvoista, että ne ovat hyviä oikein sovellettuna, niin kauan kun raamatuulla ei lyödä päähän, lisäsin.
"Jehovan todistajien seurakuntia rakennetaan ympäri maailmaa ja hyvää uutista viedään niin, että kohta on lähes seitsemän miljoonaa todistajaa", valvoja jatkoi. Vastasin, että länsimaissa kasvu on miinus merkkistä tai polkee paikallaan...
Vaimoni kysyi minlulta väliin, että soittaisiko hän nauhoitetun puhelun, jonka saimme minun jehovantodistaja isältäni, ja puhuimme muutenkin huonosta käytöksestä ja virheistä joihin kaikki syyllistyvät. Lisäsin, että jehovantodistajuus ruokkii kaksinaismoralismia ja jokaisella on ikäänkuin "julkinen minä" ja sitten se" piilossa oleva minä", jota emme halua näytää kaikille.
Tiesitkö Jehovan todistajien YK kytköksistä NGO alajärjestöönsä ja seuran maksamista huomattavista korvauksista pedofilian uhreille, rohkenin kysyä viimein?
Se YK juttu tulee siitä, kun joku avustsjärjestö pyysi saako valtakunnansalia käyttää ruoan jakelukeskuksena ja luopiot heti yhdisti jehovantodistajien nimen ja se lopetettiin heti, kun tämä väärinkäsitys tuli ilmi, valvoja sopersi ilmeisen tietämättömänä, kun sanoin luulleeni ilman paermpaa tietämystä, että kyseessä oli seuran kirjastokortti jupakka...
"Se korvaus on luopioitten vale"!
Sanoin, että monesti käyteään aika heppoisesti luopio sanaa, sillä se on vakava ilmaus raamatun mukaan ja kysyin olivatko he kasvaneet jt kodissa?
"Puoliksi", vastasivat molemmat. Molemmilla oli äiti ollut "totuudessa" ja toisella oli Isä kieltänyt monen vuoden ajan kuolemaansa asti puhua raamatusta ja tuona aikana nykyinen seurakunnan vahinkin oli ollut maailmassa", hän kertoi, minkä jo entuudestaan tiesin, koska muistan lapsena, kun hän alkoi pitkätukkaisena kulkea kokouksissa vaimonsa kanssa.
Ja minä kokonaan ja minua pakotettiin kokouksiin lapsena ja isäänikin voitaisiin sanoa luterilaisluopioksi tavallaan, kerroin...
"Jehovan todistajat eivät olisi tässä niin lukuisia jos ei olisi ollut Jumalan ohjausta"
Kaikki uskonnothan voivat sanoa samaa, sanoin.
"Neuvon sinua tuhoamaan kaikki luopiojulkaisut."
Ei meillä ole sellaisia, vaimoni sanoi ja meillä on paljon seuran kirjojakin...
"Muistan aina miten hieno perhe olitte, kun muutitte paikkakunnallemme", koitti toinen vanhin vedota tunteisiin.
Emmekö ole sitä enää? Kysyin. Minulla on ollut sama vaimo aina ja hienot lapset ja kaksi mahtavaa lastenlasta! Tyttöni meni naimisiin kesällä, lisäsin.
" Sattui hyvä tuuri. Nyt on niin paljon avioeroja" kierrosvalvoja sanoi.
Niin on, eivätkä jehovantodistajat ole immuuneja niille ja kerroin juuri tuttavastani, joka oli eronnut juuri seurakunnasta ennekuin hänen vaimonsa oli lähtenyt.
Molemmat vanhimmat myönsivät tapahtuneen ja olivat vaisuhkoja...
Toinen antoi uusimmat lehdet ja uuden kirjan ja sanoin mielelläni ottavani ne vastaan ja he pyysivät meitä kokoukseen johon vaimoni vastasi, etteihän sitä koskaan tiedä.
Ajattelimme molemmat jälkikäteen, ettöä taisivat ajatella meidän olevan toivottomia tapauksia, niin paljon ilmeet kertoivat, mutta voinhan olla väärässä...
Kerroin valvojalle, että olin todellisuudessa yrittänyt soittaa minua erottamassa olleelle veljelleen ja puhelu oli tullutkin hänelle. Olisin nimittäin halunnut kysyä erottamistani koskevaa valituksestani 4 vuotta sitten, kun hän oli tokaissut, että "sinä et usko raamattuun". Valvoja oli kanssani samaa mieltä, että niin ei kukaan voinut todellisuudessa väittää. Halusin senkin takia kysyä asiasta nyt, koska minulla oli ollut paljon aikaa miettiä asioita ja suhdetta Jehovan todistajiin, jotka olivat jt sukulaisteni ohella karttaneet minua ja vaimoani siitä lähtien.
Sanoin myös, että edellisestä käynnistä oli kulunut miltei 3 vuotta ja eikö käytäntö tulisi olla 1 vuosi - vai pitivätkö he minua niin luopiona? Ei kuulemma pidetty ja tosiaankin jossakin heidän ohjeissaan oli ohje vuosittain tehtävistä käynneistä erotettujen luona, joten kysymykseni oli aiheellinen...
Kierrosvalvoja ja vanhin lupasivat käsitellä takaisinottoammei seurakuntaan pikimiten jos alkaisimme käydä kokouksissa - imartelevaa ajattelin...
Kun kysyin kuitenkin, että eikö mukaan tuleminen olisi helpompaa jos todistajat suhtautuisivat erotettuihin, kuten tuhlaajapojan isä? "Siksi olemme täällä", kierrosvalvoja vastasi.
Sanoin kuitenkin, että kukaan ei puhuisi meille ja se tuntuisi ikävältä ja yleensäkkin erotettuihin suhtauduttiin, kuin heitä ei olisi olemassa. Eikö sellainen ole julmaa?
Valvoja vastasi, että jos minun lapseni tekisi jotain täysin väärää, niin enkö panisi lastani ulos kodistani ja katakaisisi suhdettani häneen tekojensa vuoksi?
Ihmettelin hämmästyksissäni vaimoni kanssa tätä vastausta, sillä emme missään tilanteessa voisi hylätä lastamme, vaikka hän olisi millainen hyvänsä, vaikka emme ehkä hyväksyisikään hänen tekojaan. Mieleeni tuli väistämättä se kivenkova opittu ja omattu puolusteleva kanta aktiiviseen karttamisoppiin, joka on yleistä jehovantodistajille. Miten ihminen saattoi katsoa asiaa niin yksiselitteisesti? Vaikka en tuonutkaan kantaani esille niin koitin jatkaa keskustelua niin etteivät vierailijani säikähtäisi ja lähtisi pois, sillä tahdoin tuoda esille ymmärrtävän ja sovittelevan kantani asioissa. Halusin heidät saada ajattelemaan inhimilliseltä kannalta asioita ja ennenkaikkea itse poikkeamatta silti siitä, mitä raamattu todella opettaa ja kuinka voimme tulkita asioita monella tapaa. Ettei alaspainettukaja painettaisi vielä alemmas ja nöyryytettyä nöryytettäisi, jolta karttaminen tuntuu ja sytyttää todellisuudessa päinvastaisia rektioita todistajia kohtaan.
Jehovan todistajien ajattelutapa on kovin mustavalkoinen, jatkoin. "Kyllä jos ajatellaan; pelastuvat ja ei-pelastuvat", valvoja vastasi. Muistako vedenpaisumusta, kun kaikki tuhoutuivat?
Vastasin, että jehovantodistajien hyvä uutinen ei ollut monelle hyvä, vaan huono jos kaikki 99. 9 % tuhoutuvat.
"Muistako, että millainen se tie on, joka vie elämään?"
Ahdas ja vain harvat löytävät sen, toistin muinoin jehovantodistajana oppimiani "oikeita" vastauksia.
"Oikein!"
(Ajattelin mielessäni, etteikö tuota voisi ajatella kuvaannoiilisesti Jeesuksen sanojen mukaisesti, kun hän vertasi, että "kamelin on helpompi päästä neulansilmän läpi, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan" - oikein tekeminen on usein vaikeaa!)
Kysyin seuraavaksi toiselta vanhimmalta, joka häkeltyi hieman pohtimiani kysymyksiä, että kumman hän on omanut raamatusta oppimansa mukaisesti uskon vai uskonnon, sillä raamattu puhuu ainoastaa kerran uskonnosta ja kielteiseen sävyyn ja jehovantodistajatkin on kuitenkin uskonnollinen yhdistys tai järjestö, mitä sanaa raamattu ei tunne.
"Usko on selvä osoitus todellisuuksista", hän vastasi Heprealaisten 11 luvun UM käännöksen määritelmän mukaan. Olin yhtä mietä hänen kanssaan.
"Tämä on totuus!" vahin alkoi jatkamaan, mutta keskeytin: Mikä on totuus, sillä katsos on tulkintaa ja tein lisäkysymyksen, että onko teidän jehovantodistajien nykyinen käsitys sukupolvesta selvä osoitus todellisuudesta, sillä totuushan on muuttumaton ja meistä riippumaton tekijä ja olemassa käsityksistämme riippumatta? Eikä kukaan muuttuneen totuuskäsityksen mukaan voinut sanoa siis olleensa jopa vuosia totuudessa?
"Ymmärryshän lisääntyy jatkuvasti", hän vastasi. Sanoin nykyisen 2007 omatun käsityksen sukupolvesta olleen käytössä jo vuosina 1927 - 1942. Käsitys sukupolveta ei siis ollut mitenkään uutta tietoa.
Sitten kerroin siitä, kuinka en ollut ajatellut aiemmin jehovantodistajana sitä tosiasiaa, että historijoitsien ja argeologien mukaan Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 587 eaa eikä siis 607 eaa.
Kumpaa tietoa meidän rehellisinä ja objektiivisina, totuutta rakastavian ihmisinä tulisi uskoa? Tätähän Raymond Franz koitti muuttaa aikoinaan vedoten tutkijoiden aikalaskelmiin, mutta hänet sitten myöhemmin erotettiin. Lisäksi nykyinen käsitys Jeesuksen läsnäolosta otettiin käyttöön 30-luvulla ja alunperin raamatuntukijat odottivat jotain aivan muuta 1914.
"Ei pidä paikkaansa" kierrosvalvoja jatkoi, että käytät sanaa "te jehovantodistajat uskotte" ollen ilmeisen harmissaan siitä ja jatkoi etten ollut saanut tietoa itse tukimalla vaan luopioilta. Sanoin lukeneeni sivustoja Internetistä..."Jehova avasi pienen kristittyjen joukon ymmärtämään raamattua ja ilmeisesti pelastuaksemme tarvitsemme valtavasti uskoa. Emme tiedä vielä, mitä järjestelyjä Jehova tekee..."
"Intternet on täynnä roskaa ja luopioita, toki sitä voi käyttää hyödyllisestikin. Kirkko tukee luopiosivustoja ja maksaa heille. Olen taistellut Helsigissä luopioita vastaan ja heitä kannattaa varoa. Heillä on... ainakin joillakin heistä on selvästi demonit ohjaamassa heitä taustalla. Olen nähnyt sen omin silmin.".
Olin yhtämieltä hänen kanssaan siitä, että intternetti sisältää paljon roskaa, mutta voimme valita sieltä, kuten katsomamme ohjelmamme televisiostakin, mutta intternetissä on vaikea esittää väitteitä, koska siellä "riivitään" kaikki väitteet ja esitetyt ajatukset puolesta ja vastaan. Se on köyhän miehen ääni, kun ennen vain ne pystyivät esittämään ajatuksiaan, joilla oli varaa painotuotejulkaisuihin. Ja toisaalta parikymmentä vuotta sinne tänne ei minua niin kaheasti vaivannut, joten jatkoimme...
Sitten kysyin, että kun 1968 herätää lehdessä sanottiin, että "et koskaan vanhene tässä järjestelmässä" ja miksi odotat vuotta 1975, kirjoituksista? Millaiset kriteerit hänellä on raamatussa esiintyvien nevojen suhteen profetoinnista?
"Jotkut odottivat liian innokkaasti" , hän vastasi. Lisäsin, että myös saaranaamistyöstä ajateltiin, että se tehtäisiin loppuun viime vuosisadalla. "Totta" valvoja vahvisti.
Olimme yhtämietä kuitenkin raamatun neuvoista, että ne ovat hyviä oikein sovellettuna, niin kauan kun raamatuulla ei lyödä päähän, lisäsin.
"Jehovan todistajien seurakuntia rakennetaan ympäri maailmaa ja hyvää uutista viedään niin, että kohta on lähes seitsemän miljoonaa todistajaa", valvoja jatkoi. Vastasin, että länsimaissa kasvu on miinus merkkistä tai polkee paikallaan...
Vaimoni kysyi minlulta väliin, että soittaisiko hän nauhoitetun puhelun, jonka saimme minun jehovantodistaja isältäni, ja puhuimme muutenkin huonosta käytöksestä ja virheistä joihin kaikki syyllistyvät. Lisäsin, että jehovantodistajuus ruokkii kaksinaismoralismia ja jokaisella on ikäänkuin "julkinen minä" ja sitten se" piilossa oleva minä", jota emme halua näytää kaikille.
Tiesitkö Jehovan todistajien YK kytköksistä NGO alajärjestöönsä ja seuran maksamista huomattavista korvauksista pedofilian uhreille, rohkenin kysyä viimein?
Se YK juttu tulee siitä, kun joku avustsjärjestö pyysi saako valtakunnansalia käyttää ruoan jakelukeskuksena ja luopiot heti yhdisti jehovantodistajien nimen ja se lopetettiin heti, kun tämä väärinkäsitys tuli ilmi, valvoja sopersi ilmeisen tietämättömänä, kun sanoin luulleeni ilman paermpaa tietämystä, että kyseessä oli seuran kirjastokortti jupakka...
"Se korvaus on luopioitten vale"!
Sanoin, että monesti käyteään aika heppoisesti luopio sanaa, sillä se on vakava ilmaus raamatun mukaan ja kysyin olivatko he kasvaneet jt kodissa?
"Puoliksi", vastasivat molemmat. Molemmilla oli äiti ollut "totuudessa" ja toisella oli Isä kieltänyt monen vuoden ajan kuolemaansa asti puhua raamatusta ja tuona aikana nykyinen seurakunnan vahinkin oli ollut maailmassa", hän kertoi, minkä jo entuudestaan tiesin, koska muistan lapsena, kun hän alkoi pitkätukkaisena kulkea kokouksissa vaimonsa kanssa.
Ja minä kokonaan ja minua pakotettiin kokouksiin lapsena ja isäänikin voitaisiin sanoa luterilaisluopioksi tavallaan, kerroin...
"Jehovan todistajat eivät olisi tässä niin lukuisia jos ei olisi ollut Jumalan ohjausta"
Kaikki uskonnothan voivat sanoa samaa, sanoin.
"Neuvon sinua tuhoamaan kaikki luopiojulkaisut."
Ei meillä ole sellaisia, vaimoni sanoi ja meillä on paljon seuran kirjojakin...
"Muistan aina miten hieno perhe olitte, kun muutitte paikkakunnallemme", koitti toinen vanhin vedota tunteisiin.
Emmekö ole sitä enää? Kysyin. Minulla on ollut sama vaimo aina ja hienot lapset ja kaksi mahtavaa lastenlasta! Tyttöni meni naimisiin kesällä, lisäsin.
" Sattui hyvä tuuri. Nyt on niin paljon avioeroja" kierrosvalvoja sanoi.
Niin on, eivätkä jehovantodistajat ole immuuneja niille ja kerroin juuri tuttavastani, joka oli eronnut juuri seurakunnasta ennekuin hänen vaimonsa oli lähtenyt.
Molemmat vanhimmat myönsivät tapahtuneen ja olivat vaisuhkoja...
Toinen antoi uusimmat lehdet ja uuden kirjan ja sanoin mielelläni ottavani ne vastaan ja he pyysivät meitä kokoukseen johon vaimoni vastasi, etteihän sitä koskaan tiedä.
Ajattelimme molemmat jälkikäteen, ettöä taisivat ajatella meidän olevan toivottomia tapauksia, niin paljon ilmeet kertoivat, mutta voinhan olla väärässä...
