Veljesseura.org

Onko niin, että seurakuntalaiseen voidaan kohdistaa ajoittaista rakkauspommitusta, jos huomataan hiipumisen merkkejä? Eikö tätä kutsuta termillä "huomioiminen"? Onko sinua "huomioitu" ajoittain ja miten? Lisääntyikö "huomioiminen" ennen lopullista eroa ja muuttuiko se jossain vaiheessa kuulustelemiseksi?

"Huomioiminen" saattaa merkitä normaalien jokapäiväisten käytösmallien ylläpitoa: sanotaan ehkä päivää, kiitos tai mitä kuuluu tai jopa kätellään (ainakin kokouskäytöstä). "Huomioitaessa" voidaan sanoa "mitä kuuluu", mutta vastaus saattaa silti mennä kuuroille korville. Kysyminen silti riittänee "huomioimiseksi". Sunnuntaipuhujaahan kuuluisi huomioida kiittämällä, eikö se ole ohje? Miksi ketään pitäisi erikseen "huomioida", jos ollaan porukassa, jolla "on rakkaus keskuudessaan"? Eikö huomaavaisuus tulisi olla automaattista ja luontaista?

Kiellettyä "huomioimista": "Missä olet ollut, kun ei ole näkynyt pitkään aikaan!"

Jehovan todistajien käytösmallit ovat mielestäni jäykkiä ja jokseenkin luonnottomia. Kaikki käytös on ohjattua, ei salilla tuntunut monillakaan olevan luontaista suhtautumista toisiin. Olisiko se, että on varottava sanojansa kaiken sen tarkkailun alla, en tiedä.

Vieras kirjoitti:Onko niin, että seurakuntalaiseen voidaan kohdistaa ajoittaista rakkauspommitusta, jos huomataan hiipumisen merkkejä? Eikö tätä kutsuta termillä "huomioiminen"?

Kyllä tuotakin tapahtuu seurakunnassa. Kun hiipumista on jatkunut riittävän kauan eikä kurssi näytä kääntyvän, henkilö saattaa saada osakseen myös karttamista, varsinkin salin seinien ulkopuolella. Tuollainen henkilö on seurakunnassa merkitty.

Tässä yhteydessä on hyvä tuoda esille myös käsite "paimentaminen". Sehän on eräänlaista huomioimista kun joku osoittaa hiipumisen merkkejä. On paimennuskäyntejä (paimennettavan kotona), paimennuspuheluita ynnä muita keinoja ohjata katraasta erkaantunut lammas takaisin ruotuun. Tuollainen paimentaminen saattaa olla erityisen painostavaa jos "lammas" on erkaantunut laumasta tarkoituksellisesti. Paimentaminen tapahtuu vanhinten tai avustavien palvelijoiden taholta.

Onko sinua "huomioitu" ajoittain ja miten? Lisääntyikö "huomioiminen" ennen lopullista eroa ja muuttuiko se jossain vaiheessa kuulustelemiseksi?

Aikana jolloin salikäyntini olivat hyvin satunnaisia, ylimääräistä huomioimista eittämättä oli ilmassa jos salille eksyi. Tuota voisi tosiaan verrata käsitteeseen rakkauspommitus. Tuossahan ei sinällään ole mitään väärää. Kun kuitenkin tietää että käytäntö on laskelmoivaa vt-seuran kehoituksien noudattamista, jonka taustalla on vt-seuran huoli jäsenmäärän ylläpitämisestä, ei sitä kovin pyyteettömänä tai vilpittömänä voi pitää.

Toki on myös paimennettu. Varsinkin viimeinen "paimentaminen" oli kuulustelutilaisuus. Ensimmäinen oikea "paimennuskäynti" oli niin ikään kuulustelutilaisuus. En ollut kertonut vanhimmille ennen kastettani kaikista (jehovantodistajuuden kannalta kyseenalaisista) edesottamuksistani, jotka eivät mielestäni kuulunut heille, vaan olivat minun ja jumalani välinen asia. Kastekysymysten loppumetreillähän kokelaan tulisi tunnustaa vanhimmille pahimmat syntinsä, jos niitä on. Tuossa suhteessa jehovantodistajuudessa yksilön suhdetta jumalaan aliarvioidaan. Sellaista se on kun asialla on vt-seuran ylläpitämä kontrollointilahko.

Jehovan todistajien käytösmallit ovat mielestäni jäykkiä ja jokseenkin luonnottomia. Kaikki käytös on ohjattua, ei salilla tuntunut monillakaan olevan luontaista suhtautumista toisiin. Olisiko se, että on varottava sanojansa kaiken sen tarkkailun alla, en tiedä.

Salilla on käyttäydyttävä salietiketin mukaan. Se tulee jehovantodistajilta kuin luonnostaan. Hymy, huomioon ottaminen, teokraattinen ajattelutapa ja sen ilmaiseminen, jehovantodistajuuden ja vt-seuran ylistäminen ja tekopirteys kuuluvat eräinä ominaisuuksina "tosi kristityn" salietikettiin. Salietikettiä on ylläpidettävä vaikka sisin huutaisi jotain aivan muuta.

Totta kai huomioidaan, jos ei ole säännöllinen kokouksessa kävijä tai muutenkaan aktiivi. Aina voi vain miettiä, että mitkä ovat todelliset taustat huomioinnissa. Se ei todellakaan ole mitään ystävyyttä eikä sillä ole ystävyyden kanssa mitään tekemistä vaan ainoastaan tarkoitus on, että olisi aktiivinen. Jos ei ole aktiivijäsen pikku hiljaa huomioiminen vähenee ja loppuu ja koko huomiointiahan ei edes tapahdu salin ulkopuolella, olet huonoa seuraa. Minkä helvetin takia pitäisi synnit tunnustaa kastekysymyksien yhteydessä? Siinä vaiheessahan ollaan kaduttu ja käännytty ja minkä takia jonkun ihmisen pitäisi saada tietää kaikki asiat? Itse muistan oman oikeuskomiteani, voi hoh hoijaa , kolme veli vanhinta halusi tietää tarkkaan kaikki asennotkin missä luvatonta seksiä oli harrastettu. Minä tietysti kilttinä kerroin , tosin helvetin vaikeana. Että sellaista...

Vieras kirjoitti:Onko niin, että seurakuntalaiseen voidaan kohdistaa ajoittaista rakkauspommitusta, jos huomataan hiipumisen merkkejä? Eikö tätä kutsuta termillä "huomioiminen"? Onko sinua "huomioitu" ajoittain ja miten? Lisääntyikö "huomioiminen" ennen lopullista eroa ja muuttuiko se jossain vaiheessa kuulustelemiseksi?.

Ex-vaimoni kokemuksesta: Kun eroni yhteydessä pyysin että vanhimmat järjestäisivät jotakin apua vaimolleni, sitä todellakin järjestettiin! Oven taakse ilmestyi eräs betelsisko, entinen paras kaveri, joka oli ilmeisimmin aiemmin "merkinnyt" vaimoni huonoksi seuraksi. Nyt yhtäkkiä (kun sisar olisi saanut kenttätunteja vaimostani!) oltiinkin oven takana! Niin pyyteetöntä ja "aitoa" välittämistä, ettei vaimoni päästänyt sitä edes sisään enää...