Veljesseura.org

Minusta (itse erosin 10v sitten, suku edelleen uskossa) jt usko on pehmentynyt huomattavasti aikojen saatossa ja tekee sitä edelleen. Nyt esim. lapsia ei enää ponnekkaasti kehoteta kurittamaan fyysisesti (ennen esim 70-l paikoin oli vallalla säännölliset pieksämiset jumalan nimessä), ihmisiä ei aktiivisesti eroteta (jos ei käy salilla ja asuu avoliitossa, tupakoi yms), ilmeisesti keskitytään uusien etsimiseen ei vanhojen poisjääneiden erotteluun, maailmallisten sukulaisten kanssa puhujia ei enää syrjitä, kenttärajoja lasketaan, meikkaaminen ja muotivaatteet ovat paljon hyväksytympiä kuin ennen, samoin harrastukset. Onko nämä muutoksen vain maailman paineen aiheuttamia vai onko lahko tosiaan pehmenemässä.

Eräs vanhin totesi, että seura haluaa nyt ensisijaisesti tarjota sanomaa mahdollisimman monelle uudelle, siksi poisjääneitä ei enää eroteta, ilman vakavaa syytä.

myös lääkehoidoissa on alettu taipua (verikysymys) ja koulutuksessa;varmaankin siksi, että valtio pakottaa menemään toisen asteen koulutukseen

Vieras kirjoitti:ihmisiä ei aktiivisesti eroteta (jos ei käy salilla ja asuu avoliitossa, tupakoi yms)

Ei kyllä pidä paikkaansa. Erotetaan aivan kuin ennenkin mainitsemistasi syistä, jos vaan asia tulee tietoon.

Joissakin asioissa linja on aivan viime aikoina huomattavasti kiristynyt, esimerkiksi suhtautumisessa erotettuihin sukulaisiin ja koulutuksen hankkimiseen.

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:ihmisiä ei aktiivisesti eroteta (jos ei käy salilla ja asuu avoliitossa, tupakoi yms)

Ei kyllä pidä paikkaansa. Erotetaan aivan kuin ennenkin mainitsemistasi syistä, jos vaan asia tulee tietoon.

Joissakin asioissa linja on aivan viime aikoina huomattavasti kiristynyt, esimerkiksi suhtautumisessa erotettuihin sukulaisiin ja koulutuksen hankkimiseen.

Äskettäin juuri hallintoelimen jäsen vertasi puheessa "collegeen" (lukio?) menoa siihen, että ampuisi itseään päähän. Puhe löytyy youtubesta.

Minusta kyse on lähinnä siitä missä maassa ja missä seurakunnassa on ja vaikuttaa. Itse asuin avoliitossa ja elin täysin maailmallisena 90-luvulla, mutta minua ei erotettu. Syynä kaiketi se, että en ollut aktiivinen todistaja. Kerran yritin erota itse puhelimen väityksellä, mutta asia ei ollut tarpeeksi virallinen veljen mukaan. Olisi pitänyt olla todistajia ja joku lappu olisi pitänyt allekirjoittaa. Erosin itse maistraatin kautta. Tunnen myös muutamia muita samantapaisia kohtaloita. Usein kuulee myös ns viimeisistä varotuksista, mitkä eivät johda mihinkään.

Minusta todistajan on nykyään ihan ok myös erota avioliitosta, ja jos eroon liittyy jotain moraalitonta (seksi on edelleen hirveän väärin), niin takaisin pääsee kun kysyy.

Vieras kirjoitti: Minusta todistajan on nykyään ihan ok myös erota avioliitosta, ja jos eroon liittyy jotain moraalitonta (seksi on edelleen hirveän väärin), niin takaisin pääsee kun kysyy.

Höpönlöpön..

Eroaminen (ilman ns. raamatullista syytä) on aina ollut ok mutta uudelleen ei saa mennä naimisiin. Jos menee, joutuu erotetuksi.

Takaisin ei todellakaan pääse kysymällä, vaan edessä on kuukausien tai vuosien katumisaika jolloin käyt kokouksissa ja kukaan ei edes katso sinua päin.

En tiedä mikä on yleistä, mutta tunnen kyllä todistajapareja jotka ovat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin ilman erottamista seurakunnasta. Oma veljenikin teki niin. Häntä toki nuhdeltiin, mutta ei erotettu. Hän toimi vanhimpana. Lisäksi entisessä seurakunnassani oli kaksi paria jotka erosivat, toinen pari meni kyllä myöhemmin uudelleen naimisiin keskenään. Syynä oli juorujen mukaan toisessa tapauksessa alkoholismi. Ehkä se on sallittujen listalla.

Vieras kirjoitti:En tiedä mikä on yleistä, mutta tunnen kyllä todistajapareja jotka ovat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin ilman erottamista seurakunnasta. Oma veljenikin teki niin. Häntä toki nuhdeltiin, mutta ei erotettu. Hän toimi vanhimpana.

Ei tuohon tarvitse sanoa muutakuin, että laskettelet luikuria tai sitten jätät kertomatta jotain. Jos avioeroa ei ole otettu ns. raamatullisin perustein, ei uudelleen avioitumisen mahdollisuutta ole. Tällaisen eronneen parin katsotaan olevan edelleen naimisissa kunnes jommankumman uskottomuus on todistettu.

Kyseessä ei ole tulkinnanvarainen käytäntö, vaan Brooklynistä tuleva määräys joka on painettu vanhinten kirjaan.

Vieras kirjoitti: Äskettäin juuri hallintoelimen jäsen vertasi puheessa "collegeen" (lukio?) menoa siihen, että ampuisi itseään päähän. Puhe löytyy youtubesta.

Gerrit Lösch puhuu italiaksi: http://www.youtube.com/watch?v=7R4f9ygxDbk

Kun syksyllä 1995 uutena jehovantodistajana kerroin alottavani opiskelun, niin en saanut opiskeluuni kannustusta, mutta en suurempaa vastustustakaan. Näin 13 vuoden jälkeen voin todeta, että aikaa oli opiskeluun. Lahkon kannalta voidaan todeta, että jos en olisi opiskellut, saattaisin yhä olla umpimielinen lahkolainen.

Oleellinen kysymys on huomata, että lahkon etu ja yksilön etu ovat yleensä vastakkaisia. Joka säätää elämäänsä liiaksi lahkon edun mukaan, tekee omalle elämälleen hallaa. On hyvä muistaa, että lahko ei voi palauttaa sille uhrattuja vuosia ja tuonpuoleisen hyvän odottajilla on pitkä odotus eikä mitään varmuutta lupausten lunastuksesta.