Veljesseura.org

Olen tässä miettinyt miten musiikki vaikuttaa ihmisiin, etenkin sellaisissa tilanteissa kuin Jehovan todistajista eroa harkitseva on. Omalta kohdaltani voin sanoa että olisin varmaankin pimahtanut täysin ilman musiikkia. Tietyt kappaleet ikään kuin pukivat sisimmät tunteeni sanoiksi, niin ettei minun tarvinnut räjähtää valtakunnansalilla tai sukulaisteni edessä. Etenkin tämä piti paikkansa silloin kun vedin yhä aktiivisen todistajan roolia, pidin puheita jne., mutta yhä edelleen musiikilla on elämässäni suuri osa.

Tarkoitus ei ole sen kummemmin lyriikoita lainailla vaan ihan kertoa mitkä tietyt biisit vaikuttivat teihin ja miksi. Tässä oma listani:


Social Distortion - Winners and losers
Tämän kappaleen sanat pakottavat miettimään elämän valintoja ja omaa tyytyväisyyttä niihin. Teinkö oikein vai väärin? Olenko valmis maksamaan hinnan päätöksistäni?

Pet Shop Boys - It's a sin
Vaikka vanhempani yrittivät parhaansa mukaan minua opettaa ja joskus jopa pakottaa uskonnolliseen muottiin, en koskaan siihen täysin mukautunut. Olen siis heidän silmissään syntinen...

Queen - The show must go on
Tämä soi paljon kun kävin yhä kokouksissa. Ei sillä väliä vaikka maski rakoili jo, shown piti jatkua joka tapauksessa.

Queen - Too much love will kill you
Pahimman masennuskauden aikana, miltei heti lähdön jälkeen kuuntelin tätä kappaletta usein. Symboliikkaa on havaittavissa tämänkin lyriikoissa.

Musiikkia ylipäänsä tuli kuunneltua paljon mutta nämä kappaleet ovat jääneet päällimmäisenä mieleen siltä ajalta kun lähtöä tein ja asioita puntaroin. Kysyisinkin nyt, mitä kappaleita te kuuntelitte kun olitte tekemässä (henkisesti) pesäeroa VT-seuraan ja jehovantodistajuuteen?

Kun tein eroa, kuuntelin paljonkin erilaista musiikkia, kuten varmaan jokainen musiikista innostunut.

Kun kuulin erotuspäätökseni, kuuntelin kuitenkin kirjoimellisesti täysillä Sonata Arctica:n biisiä Wolf and Raven (muistaakseni tuon niminen). Tunnelma kappaleessa on vimmainen ja syyttävä. Kertosäkeessä menee pari riviä näin:

"Let me go
Master I hate you so."

Minusta se liittyi suoraan palvomaani jumalaan. Irti ei meinannut päästä millään, vaikka kuinka yritti rimpuilla.

Minun erokappaleeni siis on tuo Sonata Arctican Wolf and Raven. Sain siitä voimaa lähteä, vaikka helpompaa olisi ollut jäädä.

Mielenkiintoinen aloitus.

Jaakob kirjoitti:Queen - The show must go on
Tämä soi paljon kun kävin yhä kokouksissa. Ei sillä väliä vaikka maski rakoili jo, shown piti jatkua joka tapauksessa.

Samoin, ajattelin että mitäs muutakaan voisin tehdä kuin jatkaa.

Muita mieleen jääneitä kappaleita ovat seuraavat:

REM: Losing my religion
Bongasin tämän kappaleen yläasteen englannintunnilla. En ymmärtänyt paljon muuta kuin biisin nimen. Joka tapauksessa sama kappale soi myöhemmin mielessäni yli kaksikymppisenä.

Miljoonasade: Tummaa valoa
Kappaleen sanat ovat aika monitulkintaiset ja lohduttomat. Kuuntelin tätä kesällä 1998, kun ajattelin ensimmäisen kerran pohdin lähtöä Jehovan todistajista. Koko maailma tuntui synkältä ja halusin pois tilanteesta.

Miljoonasade: Hymy ja kyynel
Samaa teemaa. Jehovan todistaja -kulttuuriin kasvaneena olin aika pihalla silloin, kun olin tekemässä lähtöä. En vaan tiennyt, mihin lähden. Siksi lähinnä kauhistutti, mutta samalla myös suretti - ja yllättävää kyllä tunsin toisinaan iloa.
"Hymy ja kyynel/kun rinta on täynnä se on läikkyäkseen/hymy ja kyynel/kun palavat päässä pienet sulakkeet"

Jaakob kirjoitti:Musiikkia ylipäänsä tuli kuunneltua paljon mutta nämä kappaleet ovat jääneet päällimmäisenä mieleen siltä ajalta kun lähtöä tein ja asioita puntaroin. Kysyisinkin nyt, mitä kappaleita te kuuntelitte kun olitte tekemässä (henkisesti) pesäeroa VT-seuraan ja jehovantodistajuuteen?

Itse kysymykseen en oikein hyvin osaa vastata, koska olen aina kuunnellut todella paljon musiikkia. Yksittäisten kappaleiden muistaminen on vaikeaa. Mutta aihe on tosi hyvä. Koska Jehovan todistajien organisaatio tuottaa sekä tekstiä että audiovisuaalista sisältöä joiden tarkoitus on vaikuttaa ihmisen mieleen, niin loogisesti ajatellen ajatuksella tuotetuista musiikkiteoksista löytyy siis myös vaihtoehtoisia näkökulmia JT-propagandaan. Ja tällä nyt en tarkoita sellaisia lapsellista vastakkainasetteluja kuten "saatanallinen heavymusiikki" vs. "kristillinen musiikki".

Muistan yhden rivin yhdestä laulusta, joka liittyi eroamiseeni Jehovan todistajista. Se oli Samuli Edelmannin "Vaiheet" levyltä. Hassua kyllä teksti oli William Shakespearen soneteista, tämän taiteilijan jonka Watchtower on yhdellä kuvavalinnallaan osoittanut olevan ns. "hyvää" taidetta. (Taisi olla Herätkää! joka jakoi joskus artikkelissaan taidetta hyvään ja kristityn kannalta "arvelluttavaan".). Kuka typerys ikinä artikkelin oli kirjoittanutkaan, lähti siitä naurettavasta olettamuksesta että ns. "korkeakulttuuri" on aina kristityille hyvää ja rock sun muut vastaavat paheellisia. Jos en ihan väärin muista, niin samassa kuvassa oli myös balettia. Onko missään enemmän homoseksuaaleja kuin balettitanssijoissa? Onko missään taidemuodossa enemmän aviorikoksia ja murhia kuin oopperassa? Puhumattakaan teatterista. Joudun päätymään siihen että kyseisen artikkelin on laatinut joku päätoimiston ääliö joka ei ikinä ole itse tutustunut muihin taidemuotoihin kuin amerikkalaisiin tv-sarjoihin.

En voi olla palaamatta vielä jazz-musiikkiin, kun Jehovan todistaja -sisaren ohjaama "dokumentti" sitä niin kivasti esitti Betelissä asuvien aktiivi-jiiteiden harrastuksena vähän aikaa sitten YLE:llä (siinä pidemmässä versiossa). Asiaan liittyy myös se, että itse jiiteenä ollessani kyseistä musiikinlajia soittelin arvostettujen tienraivaajaveljien ja vanhinten kanssa. Jazz sopii genrenä tosiaan hyvin Jehovan todistajille, sikäli että se on ainut amerikkalaiseksi tunnustettu musiikin laji. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että jazz syntyi USA:n etelävaltioiden bordelleissa eli ilotaloissa ja itse sana "jazz" merkitsee miehen ejakulaatiota eli siemensyöksyä. YLE:n esittämässä JT-propagandafilmissä Ari Jääskeläinen ja kumppanit soittivat jatsistygeä nimeltään "Lullaby of Birland". Birdland oli New Yorkissa (alunperin vv. 1949-1965) sijainnut jazz-klubi, jonka nimi tulee Charlie "Bird" Parkerista. Parkerin lisänimi "Bird" taas tulee sanasta "Jailbird", hän kun oli käynyt vankilassa. Charlie harrasti viinaa, heroiinia ja prostituoituja, hyvin samanlaisia harrastuksia oli myös muilla Birlandin soittajilla. Eikö siis "olisikin sopivaa" että Jehovan todistajien Suomen haaratoimiston jäsenet soittavat nimenomaan tätä paikkaa ylistävää kappaletta?

Niin, se rivi. Lause oli niinkin yksinkertainen kuin "Perille johtaa joka tie." Saattaa kuulostaa typerältä, mutta muistan että tuo ajatus kantoi läpi eroamisprosessin. On olemassa muitakin kun "elämän tie", jonka Jehovan todistajat ovat omineet itselleen. Muitakin teitä päästään perille, oli se päämäärä sitten mikä tahansa, vaikka kuolema.

Kuuntelin eron jälkeen paljon Pink Floydin albumia The Division Bell.

Albumin biisejä yhdistävä teema on kommunikointi ja sen tärkeys tai puute ihmissuhteissa. Lainaus wikipediasta:

Despite no specific over-arching concept, there is a musical connection between the songs in the form of a linking theme of communication and the lack of it.[2] Tracks such as "What Do You Want from Me", "A Great Day for Freedom" and "Take It Back" seem chiefly concerned with communication problems within relationships[3], while "Keep Talking" is more generally about the importance of maintaining a dialogue and the dangers of allowing oneself to become insular

Keep talking -biisissä Stephen Hawkins puhuu tietokoneäänellään seuraavat sanat, jotka selittävät paikkaamme maailmankaikkeudessa paljon paremmin kuin kaikki Vartiotorni-seuran julkaisut yhteensä:

For millions of years mankind lived just like the animals
Then something happened which unleashed the power of our imagination
We learned to talk

Keep Talking 6:11 (Gilmour, Wright, Samson)

For millions of years mankind lived just like the animals
Then something happened which unleashed the power of our imagination
We learned to talk

There's a silence surrounding me
I can't seem to think straight
I'll sit in the corner
No one can bother me
I think I should speak now
Why won't you talk to me
I can't seem to speak now
You never talk to me
My words won't come out right
What are you thinking
I feel like I'm drowning
What are you feeling
I'm feeling weak now
Why won't you talk to me
But I can't show my weakness
You never talk to me
I sometimes wonder
What are you thinking
Where do we go from here
What are you feeling

It doesn't have to be like this
All we need to do is make sure we keep talking

Why won't you talk to me
I feel like I'm drowning
You never talk to me
You know I can't breathe now
What are you thinking
We're going nowhere
What are you feeling
We're going nowhere
Why won't you talk to me
You never talk to me
What are you thinking
Where do we go from here

It doesn't have to be like this
All we need to do is make sure we keep talking

Musiikki vie tunteiden luokse, jos sen sallii, ja hyvät lyriikat laittaa myös ajattelemaan. Joskus sanat tosiaan osuu yksiin omaan tilanteeseen. Samojen ilojen ja surujen kanssahan täällä pitkälti eletään, vähän eri muodoissaan vain.
Silloin henkisen VT-seurasta irtautumisen aikana kuuntelin reggaeta. Siinä on sopivasti sorretun vähemmistön protestia, unohtamatta kuitenkaan elämän kauneutta ja iloa. Melko synkkääkin oli kuuntelussa, mm. Nick Cavea. Kaipa se oli haikeaa tajuta kuolevaisuutensa ja yhteisönsä menettämisen. Nyt soi Spongle tossa taustalla.
Parhaimmillaan musiikki on tanssin kera nautittuna. Sellainen on osa ihmisen todellista luontoa edistäen fyysistä ja henkistä terveyttä.... Eikun.. öhöm... Se on useimmiten turmiollista ja moraalitonta, ja vieraannuttaa meidät uskostamme.

Jazz, blues, punk, rock, etno, electro, funk, klassinen... kaikista lajeista löytää erinomaista musiikkia.

Silloin lapsena valtakunnan salilla laulaminen nosti tunnelmaa, ja vahvisti yhteisöllisyyttä.

Tuota Division belliä kuuntelin minäkin todella paljon. Varmaan yksi "kuluneimpia" levyjäni.
Myös biisi "Coming back to life" liikuttaa sisintä vieläkin. Sanat sopii täysin irtautuneiden kokemuksiin.
Where were you, when I was burned and broken..
Luullakseni tämä ja nuo sinun mainitsemasi biisit tehtiin Roger Waters mielessä. Tämähän oli ensimmäinen studioalbumi Watersin jälkeen tämän riitauduttua muiden kanssa.

kirjoitusvirhe: Shpongle soi taustalla... ei spongle.
Modeille tiedoks: uuden salasanan tilaaminen ei onnistu. "Unohtuiko salasana" linkkiä ei näy..

Hei Valtakunnan palvelija! Vaihdettiin silloin kerran puhelinnumeroita. Sun numero on päässyt multa hukkumaan ja yritin sitä kerran etsiä kun olisin kutsunut sut kyläilemään. YV:täkään en voinut laittaa, kun et taida yleensä olla täällä rekisteröityneenä. Lait jotain viestii tulemaan, sulla taitaa olla mun numero ja sähköpostinkin saatat saada selville melko helposti.

valtakunnan palvelij kirjoitti:Modeille tiedoks: uuden salasanan tilaaminen ei onnistu. "Unohtuiko salasana" linkkiä ei näy..

Kokeilin äsken ja ainakin itselläni näkyi kyllä...

Jaakob kirjoitti:

valtakunnan palvelij kirjoitti:Modeille tiedoks: uuden salasanan tilaaminen ei onnistu. "Unohtuiko salasana" linkkiä ei näy..

Kokeilin äsken ja ainakin itselläni näkyi kyllä...

Löytyy normaalisti Kirjaudu sisään linkin takaa. Etusivun pikakirjautumisessa sitä ei näy.

itselläni Depeche Moden Walking In My Shoes, ehdottomasti! Myös Herra Ylpön Kleopatra... Ja unohtui mainita Panteran I´m Broken...

Itselleni tämä biisi toimi aikoinaan jonkinlaisena itsensä psyykkaamisen apuvälineenä:

Kolmas Nainen:

Kai mä tästäkin toivun

[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Kivikangas-Valkama & Kallioniemi]

Kai mä tästäkin toivun
kai mä tokenen
vaikka sorruin uneksimaan
hölmön pojan unelmaa

Kun onni kääntyy
tai loppuu kokonaan
kun haarhaan astuu
silloin viimeistään on omillaan
ja silloin ratkaistaan
noustaanko vai vajotaan
pinnan alle kokonaan
vai ylös henkee haukkaamaan

Haavaan arven kasvatan
nahkan vanhaa vahvemman

Kai mä tästäkin toivun
vaikka tapahtuneet hävettää
kai mä tästäkin toivun
joskus vain ote lipeää
säle suksi jäätyy
paakkuiseksi pohjastaan
kuinka houketteleekaan
jäädä ladun laitaan istumaan

Haavaan arven kasvatan
nahkan vanhaa vahvemman

Kun onni kääntyy
tai loppuu kokonaan
kun haarhaan astuu
silloin viimeistään on omillaan
ja silloin ratkaistaan
noustaanko vai vajotaan
pinnan alle kokonaan
vai ylös henkee haukkaamaan

Kai mä tästäkin toivun
kai mä tokenen
kai mä tästäkin toivun

Alueveli kirjoitti:.

Bob Dylanin "All Along The Watchtower" Jimi Hendrixin laulamana on terapeuttinen.

http://www.bobdylan.com/#/songs/all-along-watchtower

Tein biisistä joskus suomalaiset sanatkin.

Toinen hitti on Metallican "Holier than Thou", jonka raamatullinen sanasto iskee.

http://www.metrolyrics.com/holier-than- ... llica.html

Näitä kun veivaa stereoista suurella volalla, niin lahkoajatukset kaikkoaa päästä.

Finlandia hymni, Nocturne... pari helmeä mainitakseni. Ismo Alangon tuotanto osin aivan sopivaa. Pakko vielä mainita suuren esiintyjän ja tulkitsijan Jean Pierre Kuselan "Naurava kulkuri". Ensin mainitsemat ovat aivan loistavia omalla käsittämättömällä tavallaan. Mahtava tunteiden tulkki Jean Pierre, vapauttaa jollain tavalla naurun muodossa aivan käsittämätöntä energiaa, jota on vaikea jäljitellä ja Frederik. Viimeinen on kevyttä, mutta sitäkin tarvitaan ja se tekee sitä vissiin kuitenkin tosissaan. Mun suosikki on ja tulee aina olemaan kuitenkin Finlandia. Vastaan Finlandia.