Veljesseura.org

eli tein vihdoin päätöksen jota olin jo monta vuotta mielessäni pyöritellyt. "kaksoiselämää" tuli elettyä pari vuotta, eli aloin seurustelemaan maailmallisen pojan kanssa jolle myös menetin neitsyyteni, meidän eron jälkeen aloin elämään baarielämää ja kuvioon astuivat yhden illan jutut. yritin yhdessä vaiheessa "tsempata" ja olla taas "hyvä" ihminen, mitä nyt käsivarret arvilla ja mieli mustana... ei onnistunut. viina maistuu, löytyi ihana poikaystävä ja nyt maistuu seksikin;) vanhimmat yrittivät soitella ja sopia tapaamista valtakunnansalille, ei ei.. yksi kävi jopa kotipihalla asti kyselemässä ettei taida sulla hyvin mennä.. ääks, onneks olin just menossa töihin. porukat patistivat että laita asiasi kuntoon, ei hyvältä näytä tuo sun pakoilus. voi että otti pattiin! noh, nyt sitten maanantaina pikkasen kännissä sain vihdoin kirjoitettua ja kiikutettua erokirjeen yhden vanhimman postilaatikkoon. ilmeisesti ne tiistaina ilmoittivat sen jo salilla, en tiiä. ainaki ti-iltana sain pikkusiskolta viestin että ymmärrät kai etten voi enää pitää suhun yhteyttä. porukoista ei ole kuulunut mitään. onneksi mulla on poikaystävä jonka kanssa on hyvä olla ja jolle olen voinut puhua asioista, muuten olisin hajonnut täysin. jo parhaan ystävän (jt) hyvästeleminen oli kamalaa... itkin koko illan poikkiksen kuunnellessa... nyt yritän saada pidettyä itseni kasassa, ilman että musta tulee alkoholisti tällaista....

Onneksi olkoon, tästä on vain yksi suunta. Ylöspäin siis

Onnea valinnan johdosta. Onnea uudelle elämälle.

1.9. on hyvä päivä erota - silloin alkaa uusi palvelusvuosi ja yhden julistajan miinus kirpaisee ikävästi. Erosin itse samana päivänä, yhdeksän vuotta sitten...

Onnea ratkaisusi johdosta.

Toivon sinulle kestävyyttä ja voimia uudessa elämäntilanteessa. Jonkinlaista tunnevuoristorataa lienee tiedossa lähiaikoina...

kiitti viesteistänne.. on joo tunnevuoristorataa... ite oon vasta 21 v vanha ja nyt on sit yhteydet poikki vanhempiin ja rakkaaseen pikkuveljeen 9v.. laitoin äsken viestiä äidille joka vain kommentoi että pitäisi sinun tietää että tuemme jehovan erottamisjärjestelyä ja että emme voi jatkaa yhteydenpitoa... voi vittu! pistää niin kiukuksi! eivät edes halua tavata mun ukkoa jonka kanssa ollaan oltu yhdessä 4 kk... mitenkähä sitte jos joskus saadaan lapsia niinku ollaan miehen kans suunniteltu jo.. kelvataankohan sit ku on lapsenlapsia tulossa..tuntuu suunnattoman pahalta....!!!!!

Aika auttaa usein myös näihin karttelijoihin. Voisit toistaa vaikka tämän haastattelunpätkän vanhemmillesi: http://rapidshare.com/files/142607669/veikko.mp3.html

vapaa86 kirjoitti:kelvataankohan sit ku on lapsenlapsia tulossa..tuntuu suunnattoman pahalta....!!!!!

Ei tuolla ole yleensä mitään vaikutusta asiaan. Ja toisaalta, tuskin edes haluaisit lapsellesi isovanhempia, jotka kyseenalaistavat koko elämäntapanne.

Eroaminen joko tuhoaa suhteet täysin tai tekee noista suhteista niin heikkolaatuisia, että mielestäni kaikkien Jehovan todistajista eroavien kannattaa tehdä surutyö ja surra menetetyt perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät. Tämän jälkeen on syytä jatkaa elämää ikäänkuin nuo olisivat kuolleet pois. Ei nimittäin ole syytä jatkaa yhteydenpitoa "haudan takaa", joka tarkoittaa tuskallisia väittelyjä ja riitelyjä Jehovan todistaja -sukulaisten kanssa, vaan haudata heidät symbolisesti ja lopettaa kaikki yhteydenpito. Elämän täytyy jatkua.

Tämä kuulostaa kauhealta ja kovalta, mutta se on väistämätön tosiasia joka kannattaa hyväksyä.

Jokin symbolinen hautamerkkikin noita "edesmenneitä" varten voi olla hyvä. Tällöin heitä voi joskus käydä muistelemassa, jos siltä tuntuu.

Lisään vielä, että mitä nopeammin tekee tuon surutyön ja lopettaa mahdollisen heikkolaatuisen yhteydenpidon täysin, sitä nopeammin voi jatkaa elämää jossa nuo sukulaiset eivät kummittele vihantäyteisine ja paheksuvine mielipiteineen.

Karttaminen ja seurakunnasta eronneiden vihaaminen ei lopu, tilanne ei tule paranemaan. Jälkeen jäävät saavat jatkuvasti lisää liekkejä "pyhään vihaansa" kun Vartiotornin kirjoituksissa säännöllisesti parjataan erotettuja ja eronneita sekä kannustetaan katkaisemaan välit heihin.

Mitä nopeammin hyväksyy sen, että tilanne ei tule paranemaan eivät nuo sukulaiset koskaan hyväksy uskonnonvapauttasi, sitä nopeammin olet valmis siirtymään elämässä eteenpäin.

Ei kannata jäädä toivomaan, että tilanne paranisi, koska siten ainoastaan kuluttaa itsensä henkisesti.

Onnea ratkaisun johdosta!

vapaa86 kirjoitti: mitenkähä sitte jos joskus saadaan lapsia niinku ollaan miehen kans suunniteltu jo.. kelvataankohan sit ku on lapsenlapsia tulossa..tuntuu suunnattoman pahalta....!!!!!

Olen itse nähnyt tapauksia, jossa suku on vältellyt eronnutta, mutta lapsien tullessa aloittanut heidän käännyttämisensä. Ei hyvä vaihtoehto.. Omat jt vanhempani ovat ajan saatossa alkaneet taas olla minuun yhteydessä, mutta onhan niitä joille olet kuollut sen jälkeen kun olet eronnut.

Moi!

Rohkea päätös. Minä antasin ohjeeksi tutkia sinua vaivaavia asioita, jotka ovat ylipäänsä pitäneet sinua kiinni järjestössä. Olen tietoinen voimakkaasta mielen manupuloinnista, että uskomalla todistajien tavoin, voit vain pelastua. Se on syvällä takaraivossamme - tietty tapa ajatella! Voi tuntua helpolta paeta asioita esim. bilettämisellä, irtosuhteilla ja alkoholilla, mutta parasta olisi itse vakuuttua siitä, mikä on todella totta. Pystyä seisomaan ja uskoa omaan hyvellisyyteen ja normaailiuteen. Vika ei ole sinussa, vaan toimintasi on tähän asti osoitus pikemminkin siitä, että et ole uskonut siihen kaikkeen, mitä sinulle on syötetty. Nyt on aika ottaa selville, miten ja mihin uskot - vai uskotko mihinkään?

Meille ihmisille ei kuulu tuomitseminen ja muista, että ketään ihmistä olipa hän mukana josskin tai ei, ei voida sanoa pelastuneeksi uskonnollisessa merkityksessä. Usein meitä ihmisiä ohjaa kuolemanpelko ja eristämisen pelko, mutta olipa Jumalan tuomio suhteemme mikä hyvänsä, niin se on oikeudenmukainen ja tuntuu oikealta - sitten joskus...

Jos sille siskolle saisi kirjoitettua tai muuten viestin jossa itsestäsi ei tarvitsisi sanoa ollenkaan sellaista, mitä tultaisiin käyttämään sinua vastaan, kuten alkoholi, vaan että olet ollut hämmentynyt huomattuasi että pelkästään ne maailmanlopun vuodet eivät ole vaihdelleet, vaan yleensä kaikki tärkeällä ilmeellä opetellut opit, kuten viimeaikaisista tuo sukupolvioppi. Ja että seurustelua eronneen kanssa ei pidetä enää erotusperusteena ainakaan kaikissa srk:ssa ja että tiedät, että monessa tapauksessa ei välejä olekaan katkaistu.

Voisit ehkä diplomaattisesti aloittaa että voisit vielä harkitakin paluuta jos saisit pari asiaa järjestykseen, pyytäisit juttelemaan.

Lopulta voisit sitten tulostaa ja toimittaa niitä nimim. Caitzun kotisivujen vanhan kirjallisuuden näytteiden kappaleita entisten srk-tovereiden postiluukkuihin, että voit sanoa tavatessasi mistä voidaan keskustella jos erostasi puhutaan. Caitzun sivujen linkki löytyy sivulta www.jttuki.info

Tsemppiä. Vaikka et näkisikään hyväksi toimia.

Onnea!

"yritän saada pidettyä itseni kasassa, ilman että musta tulee alkoholisti"

Keskity nyt tyttö hyvä kaikkiin ihanuuksiin ja ihmemaihin, joita elämällä on juuri Sinulle varattuna. JT-kulttuurissa on vahvana uskomuksena, että erotetun käy köpelösti tavalla tai toisella. Meidän pois lähteneiden pitää koota "hengen uhmaa" kaikin tavoin, ettei seuran määräämästä luulotaudista tule itseään toteuttava ennustus kenenkään kohdalla.

Viinan vaaroja ei kannata suomalaisella geeniperimällä vähätellä oli tai ei JT! Näin ainaskin väittää lääkäri Antti Heikkilä, joka kirjassa, jonka nimeä en muista, sanoo, että Euroopan viinimaissa alkoholia on käytetty reilut 7000 vuotta ja täällä Pohjan perukoilla jotain + 2000 vee. Evoluutio ei siis ole vielä ehtinyt hävittää jano-geeniä. Ei kannata valita Pullon-Henkeä eikä lasista laulukirjaa, kun on yhdestä päällepäsmäristä eron ottanut, jooko!

Komppaan vierasta. Viinapulloon ei kannata tarttua kovin suurella frekvenssillä, jotta ei saa päätään ja elämäänsä sekaisin toisella tavalla.

Suosittelen kokeilemaan hyviä harrastuksia. Nyt ei kukaan enää kiellä osallistumasta "maailmallisiin menoihin". Ja aikaakin on enemmän kuin ennen...

Henk.kohtaisena mielipiteenä sanoisin, että viina on ihan hyvä vitutuslääke ex-Jt:n pahimpaan eroahdistukseen. Vai ei kai sitä muuten niin innokkaasti ja laajalti käytettäisi?!?

Ja sitten kun on saanut nesteistä tarpeekseen, niin rupeaa tekemään elämässään jotain muuta.