Maailmankatsomusero parisuhteessa

[perra]

Moikka,

Ajattelin ahdistuksissani kysyä täältä neuvoa, koska olen täysin ymmälläni, enkä tiedä, mihin ryhtyä ja mitä ajatella. En ole entinen JT, enkä ole ollut lähemmissä tekemisissä heidän kanssaan muuten kuin nuorempana joskus törmäsin joihinkin tienraivaajiin etsiessäni omaa vakaumustani.
Nyt kuitenkin on toisin, tällä hetkellä läheisin rakkain ihmiseni osoittautui taustaltaan JT:ksi. Hän on pantannut tämän tiedon yli vuoden kestäneen suhteemme ajan, vaikka nimenomaan tiedustelin usealla tavalla hänen maailmankatsomustaan. Hän on edelleen haluton käymään tätä asiaa läpi kanssani ja vaatii minun tutkimaan JT:ien todisteita ja sitten vasta arvioimaan asiaa. Olen surfannut tuolla Jehovan todistajien sivuilla, ja yhä ahdistuneempi olo minulle tulee. Väitteiden, joita siellä todisteiksi kutsutaan, koen olevan ihan toisesta satumaailmasta, kuin missä itse elän.
Hän puhuu äitinsä uskosta. ja kertoo olleensa ”heidän joukossaan” kaksikymmentä vuotta sitten, nyt hän ”ei tiedä”. Hänen Raamatun tulkintansa on kyllä edelleen ihan JT:ien mukainen. Hän vetoaa jatkuvasti todisteisiin, jotka kumoavat esim. kaiken sen, minkä minä biologisen maailmankatsomukseni kautta koen ymmärrettäväksi maailmajärjestykseksi ja loukkaa minua siteeraamalla erikoisella tavallaan Raamattua. Ihmettelin jo aikaisemmin hänen kummallista musta-valkoisuuttaan, ehdottomuuttaan ja tapaa käyttää sanoja ja eri termejä. Vierastin armottomuutta, katkeruutta, toisen painostamista ja tunteettomuutta, jota en ymmärtänyt, epäilin jopa hänen mielenterveyttään. . Mutta rakastunut nainenhan uskoo, että hän rakkaudellaan pystyy korjaamaan kaiken, yleinen itsepetoshan tuo lienee. Nyt ymmärrän kuitenkin jo vähän paremmin hänen käyttäytymistään, kun sain tietää taustan.
Mutta haluaisin tietää, onnistuuko JT:n ja eri uskoisen, tai uskonnottoman, kuten itse olen, parisuhteet, se lienee mahdotonta? Tuleeko siinä koko ajan olemaan se painostus kumppania kohtaan, kunnes tämä hyväksyy ”totuuden”? Me suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta, mutta jotenkin olen alkanut ymmärtää, että niistä haaveista täytyy luopua. Ystävyys toivottavasti on edelleen mahdollista.

kyselee surullisena petetyksi itsensä tunteva perra

[pahkeinen]

Moi!

Et takuulla ole ainoa, joka pohtii vastaavaa. En tiedä olenko oikea ihminen vastaamaan, kun ei aina omatkaan ihmissuhteet tahdo onnistua mutta eiköhän viisaammatkin kohta ehdi kommentoimaan..

Uskaltaisin kuitenkin väittää, että uskonnottoman ja uskovaisen parisuhde saattaisi vaikka onnistuakin, mikäli kunnioitusta toisen vakaumukseen löytyy puolin ja toisin. Näin ei useinkaan jt piireissä tahdo olla, vaan ennenpitkää alkaa tuo käännytysoperaatio, ja jos se ei tahdo onnistua, niin välit viilenevät pikkuhiljaa.

[Jaakob]

Onko tämä heppu siis edelleen aktiivinen todistaja? Ilmeisesti ei?

[Markku Meilo]

Hän on pantannut tämän tiedon yli vuoden kestäneen suhteemme ajan, vaikka nimenomaan tiedustelin usealla tavalla hänen maailmankatsomustaan.

Kuinkahan vilpittömänä tuollaista käytöstä tulisi pitää?

Hän on edelleen haluton käymään tätä asiaa läpi kanssani ja vaatii minun tutkimaan JT:ien todisteita ja sitten vasta arvioimaan asiaa.

Yhdistettynä yllälainattuun tuollainen tarkoittaa useissa tapauksissa, että vastapuolen on käännyttävä jt:ksi tai lopulta edessä on ero. Toinen vaihtoehto on, että hän jättää todistajuuden, joka taas aiheuttaa uusia ongelmia.

Muista myös, että kaikki mitä hän sinulle todistelee on hänelle raportoitavaa aikaa, siis kyseessä on silloin käännytys.

Ihmettelin jo aikaisemmin hänen kummallista musta-valkoisuuttaan, ehdottomuuttaan ja tapaa käyttää sanoja ja eri termejä. Vierastin armottomuutta, katkeruutta, toisen painostamista ja tunteettomuutta, jota en ymmärtänyt, epäilin jopa hänen mielenterveyttään.

Juuri tuolla tavalla jehovantodistajuus näyttäytyy innokkaimmissa todistajissa ulospäin.

Mutta haluaisin tietää, onnistuuko JT:n ja eri uskoisen, tai uskonnottoman, kuten itse olen, parisuhteet, se lienee mahdotonta?

Täysin mahdoton sanoa, mutta hankalaa se lienee aina jollain tasolla on joka tapauksessa, koska jt:n tulisi avioitua jt:n kanssa.

Toisaalta jt:n jättäytyminen pois todistajuudesta saattaa kääntyä paluuksi kun ystävyyssuhteet kaikkoavat. Lastenkasvatuksessa tulee helposti erimielisyyttä, vaikka verensiirrosta ei olisikaan kysymys. Jt:n ajankäyttö saattaa aiheuttaa närää, siinä menee myös juhannus, joulu, lasten synttärit ja muut.

Tässä muutamia ajatuksia alkuun, muilta irronnee lisää.

[Lehtiveli]

Itse epäilen hieman parisushteen onnistumista, jos toinen ei pysty kyseenalaistamaan omia aikaisempia näkemyksiään.

Jehovan todistajien "todisteet" ovat tosiaankin kuin satumaailmasta, varsinkin niille, jotka omaavat uskonnottoman maailmankatsomuksen. Lähtökohta on hankala.

Toki jos uskonto julistetaan "kielletyksi alueeksi" keskusteluissa, homma toimii, mutta tietysti silloin on yksi iso osa elämän mielenkiintoisista keskusteluista rajattu pois. Toinen riski lienee se, että hän innostuu uudelleen JT toiminnasta. Silloin et varmasti saa olla asialta rauhassa, eikä mahdolliset lapsetkaan.

Hankala tilanne, vaatii paljon pohtimista. Eräs mahdollinen tapa ratkaista ongelma on pyrkiä todistamaan JT homman perättömyys, joskin jos henkilö ei ole millään tavalla prosessoinut asioita ennen seurustelua, se tuskin onnistuu. Siihen tarvitaan aina henkilön omaa halua.

[Jaakko Ahvenainen]

Perra hyvä!

Kysymys on hieman samankaltaisesta asiasta kuin alkoholismissa. Moni rakastunut nainen (miksei) mieskin, ei tahdo millään nähdä elämän realiteetteja. Ne tulee kuitenkin ottaa huomioon, vaikka se tuntuisi miten kurjalta tahansa.

Olet sikäli voiton puolella, että olet tiedostanut rakkaasi taustan. Se on jo hyvä alku. Ellet todella itse ja vapasta tahdostasi halua olla Jehovan todistaja, on minun pakko suositella suhteen katkaisemista sen ihanuudesta huolimatta.

Tämä siksi, että säästyisit suuremmilta kärsimyksiltä. Tiedän, että yksinäisen ihmisen elämä tuntuu joskus kurjalta ja sitä kokee itsensä jotenkin vajaaksi, kun näkee monien ihmisten kulkevan pareina ja onnellisina.

Elämän arki on kuitenkin kovaa, kun sen aika koittaa, ja painostavassa ihmissuhteessa erityisesti. Uskon, että voit kohdata ihan sinunlaisesi miehen ja löytää suhteen, jossa voit elää onnellisena tai ainakin lähes.

Parisuhde pelaa sitä mukavammin, mitä lähempänä molempien arvomaailmat ovat toisiaan. Minulle syntyy kertomastasi käsitys, ettei teillä näin ole ja ellei ole, on suhde paras lopettaa kypsällä aikuisuudella tavalla: ei riidellen tai riitautuen vaan aivan asiallisesti tosiasiat tunnustaen.

[Esivalvoja]

Moikka,

Ajattelin ahdistuksissani kysyä täältä neuvoa, koska olen täysin ymmälläni, enkä tiedä, mihin ryhtyä ja mitä ajatella. En ole entinen JT, enkä ole ollut lähemmissä tekemisissä heidän kanssaan muuten kuin nuorempana joskus törmäsin joihinkin tienraivaajiin etsiessäni omaa vakaumustani.
Nyt kuitenkin on toisin, tällä hetkellä läheisin rakkain ihmiseni osoittautui taustaltaan JT:ksi. Hän on pantannut tämän tiedon yli vuoden kestäneen suhteemme ajan, vaikka nimenomaan tiedustelin usealla tavalla hänen maailmankatsomustaan. Hän on edelleen haluton käymään tätä asiaa läpi kanssani ja vaatii minun tutkimaan JT:ien todisteita ja sitten vasta arvioimaan asiaa. Olen surfannut tuolla Jehovan todistajien sivuilla, ja yhä ahdistuneempi olo minulle tulee. Väitteiden, joita siellä todisteiksi kutsutaan, koen olevan ihan toisesta satumaailmasta, kuin missä itse elän.
Hän puhuu äitinsä uskosta. ja kertoo olleensa ”heidän joukossaan” kaksikymmentä vuotta sitten, nyt hän ”ei tiedä”. Hänen Raamatun tulkintansa on kyllä edelleen ihan JT:ien mukainen. Hän vetoaa jatkuvasti todisteisiin, jotka kumoavat esim. kaiken sen, minkä minä biologisen maailmankatsomukseni kautta koen ymmärrettäväksi maailmajärjestykseksi ja loukkaa minua siteeraamalla erikoisella tavallaan Raamattua. Ihmettelin jo aikaisemmin hänen kummallista musta-valkoisuuttaan, ehdottomuuttaan ja tapaa käyttää sanoja ja eri termejä. Vierastin armottomuutta, katkeruutta, toisen painostamista ja tunteettomuutta, jota en ymmärtänyt, epäilin jopa hänen mielenterveyttään. . Mutta rakastunut nainenhan uskoo, että hän rakkaudellaan pystyy korjaamaan kaiken, yleinen itsepetoshan tuo lienee. Nyt ymmärrän kuitenkin jo vähän paremmin hänen käyttäytymistään, kun sain tietää taustan.
Mutta haluaisin tietää, onnistuuko JT:n ja eri uskoisen, tai uskonnottoman, kuten itse olen, parisuhteet, se lienee mahdotonta? Tuleeko siinä koko ajan olemaan se painostus kumppania kohtaan, kunnes tämä hyväksyy ”totuuden”? Me suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta, mutta jotenkin olen alkanut ymmärtää, että niistä haaveista täytyy luopua. Ystävyys toivottavasti on edelleen mahdollista.

kyselee surullisena petetyksi itsensä tunteva perra

Olin, taisipa olla neljä vuotta parisuhteessa uskonnottoman kanssa ja itse olin tuona aikana todistajakuvioissa vielä mukana ja sitten myöhemmin jätin uskonnon, mutta en uskoani.

Todennäköisyys, että juttu päättyy eroon on kyllä suurempi kuin "normaalisuhteessa". Yksi ongelma on, ettei miehesi taida olla selvillä omasta suhtautumisestaan uskontoonsa ja jopa elämänkatsomukseensa, mikä heijastuu parisuhteeseen oman sisäisen epävarmuuden takia. Paljon riippuu miehesi oman vakaumuksen tasosta ja sitoutumisesta järjestöön.

Ilmeisesti miehesi ei ole kovin sitoutunut, koska ylipäätään aloitti suhteen kanssasi. Omaa epävarmuuttani omassa suhteessani lisäsi Raamatun kehoitus mennä naimisiin vain Herrassa ja pohdinnat yhteisistä arvoista ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Usko tuo kuitenkin paljon yhteistä. Jt-aikoina tuli myös jonkinlaista lisäpainetta seurakunnasta, vanhimmilta ja lehdistä, mutta loppuen lopuksi kokemani painostus seurakunnasta ei vaikuttanut minuun niin paljoa.

Miehesi ei ehkä halunnut paljastaa taustaansa, koska et ehkä ymmärtäisi häntä, ehkä häpeän takia, menetyksen pelon takia, tai ehkä sen takia, että hän on epävarma omastakin suhtautumisestaan uskontoonsa. Hänen pitäisi kuitenkin itse selvittää suhtautumisensa uskontoonsa ja sen sääntöihin, koska tilanne on ristiriitainen hänen itsensä kannalta, mikä lisää jännitettä.

Kannattaa miettiä, onko suhteellanne tulevaisuutta, koska mitä kauemmin ongelmat säilyvät sitä enemmän pahaa olo kasvaa. Suosittelen pysähtymään ajattelemaan miehesi kanssa, pystyttekö sitoutumaan kunnolla suhteeseen esimerkiksi loppuelämäksi. Jos ette, suhteen lopettamista on hyvä miettiä.

Toisaalta voitte ehkäpä miettiä vain suhteesta nauttimista jonkin aikaa ja miettiä tilannetta rauhassa. Pelisäännöt on kuitenkin tehtävä selväksi. Tässä on kuitenkin se riski, että paha olo vain kasvaa ja lopulta päädytään pitkittyneeseen eroon.

Kyllä suhde voi onnistuakin. Siihen kuitenkin vaaditaan enemmän työtä ja muita "apuja", kemiaa, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä muita arvoja ja niin edelleen.

Tsemppiä ja onnea matkaan!

[perra]

Kiitos kaikille nopeista kommenteista, ajatusten vaihto tilanteen ymmärtävien ihmisten kanssa auttaa aina jäsentämään omia ajatuksia ja pääsemään eteenpäin!

Jaakobin kysymykseen vastaan että ei varmaan ole aktiivi siinä mielessä, kuin olen nyt oppinut asiasta siihen tutustuessani. Hän ei ole halunnut kertoa minulle/ei tiedä varmaan itsekään, puhuu “äitinsä uskosta”, mutta myös jatkuvasti “todisteista”. Meidän molempien lapset ovat jo aikuisia ja valinneet kukin oman tiensä, joten lastenkasvatuksesta ei siten tarvitse kantaa huolta. Hän on leski ja minä eronnut pitkästä avioliitosta.

Olen itsenäinen omillani toimeentuleva nykynainen, mutta jollain tavoin haluaisin katsoa kumppaniani “ylöspäin”, luottaa sihen, että hän pahan paikan tullen tekee tilanteesta oikeat johtopäätökset ja toimii oikein. Jos hän nyt sitten tulkitsee “todisteita” niin kuin tekee, niin miten minun pitäisi luottaa häneen muissakaan asioissa? Ja jos hän salaa yli vuoden ajan näin oleellista asiaa taustastaan, niin mitä muuta hän jatkossa pystyykään salaamaan?

Olen mielestäni aika avoin erilaisille elämänkatsomuksille, läheisiin ystäviini kuuluu niin ateisteja kuin uskossa oleva kristitty ja pappikin. Nyt minusta vain tuntuu yhä enemmän siltä, että en ole tarpeeksi hyvä ja ymmärtäväinen ihminen, jotta osaisin kunnioittaa toisen vakaumusta tässä laajuudessa, kuin minun nyt odotetaan tekevän. Lehtiveljen kommenttiin JT-homman perättömyyden todistamisesta voin vastata heti, että minä en pysty kyseenalaistamaan mitään uskomuksia hänen kanssaan, hän loukkaantuu yleensä sellaisessa tilanteessa. Hänen pitäisi keskustella jonkun kanssa, joka osaa tämän homman minua paremmin, uskon että te kaikki tiedätte, mitä tarkoitan. Olen pyytänyt häntä käymään läpi asiaa itsensä takia, ei minun tai medän suhteemme takia, että hän pystyisi vastaamaan muutakin kuin “en tiedä” edes itselleen.

Olen luvannut painostuksen jälkeen tavata jonkun JT:n ja keskustella opista hänen kanssaan, tosin mies lupaukseni jälkeen sanoi, että hän ei sitä vaadi, mutta jos itse tahdon, niin hyvä. Eli ensin painostaa ja kun toinen taipuu, niin sitten jättää vastuun tämän harteille, tunnen kuitenkin sisimmässäni, että minulle ei jäänyt vaihtoehtoa. Olenko teidän mielestänne viisas, kun lähden tällaisiin keskusteluihin tuhlaten lähinnä omaani ja vastapuolen aikaa? Alan ilmeisesti menettää arvostelukykyäni.

[Isoptera]

Minusta olisi erittäin hyvä, jos kumppanisi tulisi tänne palstalle lukemaan erinäisiä faktoja Jehovan todistajista ja ehkä keskustelemaankin häntä nimenomaisesti vaivaavista aiheista.

Miksi hän on jäänyt pois todistajista? Jos hänet on erotettu jonkun ns. väärinteon vuoksi, voi olla että hän edelleen uskoo Jehovan todistajilla olevan Totuuden. Ymmärrän, että hänen on vaikea ottaa oppia sinulta, koska hänenhän se pitäisi tietää todistajista enemmän eikä sinulla sitä paitsi ole sitä sisäpiirin tietoa, jota tarvitaan tasaväkiseen keskusteluun (ex-)todistajan kanssa.

Yritä siis houkutella hänet tänne Veljesseuraan! Emme me pure...

[Isoptera]

Tapaamiseen Jehovan todistajan kanssa (jos siis siihen suostut) suosittelen varautumaan annoksella kovaa luopiomateriaalia. Tulosta vaikka muutamia hyviä (mutta lyhyitä) kirjoituksia ja pyydä todistajaa kumoamaan niissä esitetyt väitteet.

Vuoteen 1914 liittyvää materiaalia olisi hyvä olla mukana. Samoin hyvä aihe olisi opin jatkuva muuttuminen ja heittelehtiminenkin sinne tänne höystettynä sillä tosiasialla, että vuosia sitten joku voitiin erottaa seurakunnasta sellaisen muka epäraamatullisen toiminnan vuoksi, joka tänään on sallittua. Seurakunnasta on siis erotettu ihmisiä täysin raamatullisen toiminnan vuoksi - miksi? Kuka harjoittaa tällaista tuomintavaltaa? Onko sillä Jehovan tuki?

[Markku Meilo]

Olen luvannut painostuksen jälkeen tavata jonkun JT:n ja keskustella opista hänen kanssaan...

Opillinen keskustelu jehovantodistajuudesta on ilman taustojen tuntemista hukkaan heitettyä aikaa. Asiaa ja sen taustoja tuntematonta viedään hyvin helposti kuin pässiä narussa.

Ideaali tilanne olisi pyytää jt:tä osoittamaan virhe Vt-seuran materiaalissa. On nimittäin erittäin helppo osoittaa Vt-seura valehtelijaksi pelkästään sen omalla materiaalilla. Ongelmana on se, että jt ei juurikaan ole valmis tuollaiseen, ei vaikka kyseessä on pelkästään Vt-seuran materiaali. Kaverisi tarkoitus on käännyttää sinut, ei siis sinun hantä.

Katson, että tuhlaat aikaasi jos ilman taustatietoa ja/tai -apua yrität ratkaista jotain merkityksellistä jehovantodistajuuden suhteen. Itsenäisenä ihmisenä voit asettaa ehtoja asioiden selvittämiseksi ja jos haluat siihen mennä, niin saat kyllä meiltä materiaalia ja vihjeitä.

[perra]

En uskokaan voivani argumentoida JT:n kanssa, tietoni asioista on liian vähäinen. Ajattelin kyseessä olevan lähinnä kuuntelemisen, jonka lupasin kumppanilleni, kun hän soimasi minua siitä, että puolustusta ja sen todisteita kuulematta tuomitsen JT:n opin, niin kuin kaikkialla maailmalla ihmiset (hän on matkustellut paljon), joiden kanssaan hän on keskustellut, ovat tehneet. . Ajattelin, että teen sen, niin siitä ei ainakaan sitten tarvitse kuulla enää. Taustani huomioon ottaen minun käännytykseni lienee mahdotonta, yhä hullummaksi ja käsittämättömäksi tämä JT- maailma minulle tulee mitä enemmän siihen tutustun. Millaista opastusta ja materiaalia voisin saada teiltä asioista perillä olevilta, kun kuitenkin jollain tasolla nähtävästi joudun nyt edustamaan miehelleni kaikkia maailman tuomitsevia ja ymmärtämättömiä ihmisiä? Kun parisuhde alkaa viedä enemmän voimavaroja, kun se tuo, niin ilmeisesti on aika arvioida se sen kaikilla tasoilla uudestaan. Se kemia vaan kun on ollut tosi hyvä…

[Lehtiveli]

Valitettavaa, että muuten toimivassa parisuhteessa ilmenee tällainen ongelma. Kuten jo itsekin pohdit, että kun hän pystyi salailemaan noin ison asian niinkin pitkään, niin mitä muuta hän pystyisi salailemaan? Sitä kannattaa ajatella.

Itse tiedän omasta kokemuksesta, että JT aikana oppii kyllä valehtelemaan ja pitämään todelliset ajatukset piilossa.

Siitä keskustelusta JT:n kanssa ei sinulle todennäköisesti ole mitään iloa. He vain yrittävät käännyttää, mutta jos "todisteet" tökkii jo nyt, niin tuskin asia siitä muuttuu. Jos menet kokouksiin, rakkauspommitus saattaa tehdä vaikutuksen, jolloin oma arvostelukyky saattaa heittää.

Argumenttitaisteluun JT:n kanssa ei kannata lähteä, sillä he eivät ota kantaa mihinkään vaan lähtevät karkuun. Johtunee osittain myös siitä, ettei esitettyihin haasteisiin pystytä vastaamaan.

Se, lähdetkö keskustelemaan jonkun kanssa on tietysti oma asiasi ja päätöksen teet oman harkintakyvyn mukaan, mutta jos tiedät, ettei Jehovan todistajuus kiinnosta, niin suosittelen jättämään keskustelut väliin. Säästät aikaa & hermoja, ja puolisko ei saa liikaa toivonkipinää sinun mahdollisesta kääntymyksestä.

[Markku Meilo]

Millaista opastusta ja materiaalia voisin saada teiltä asioista perillä olevilta, kun kuitenkin jollain tasolla nähtävästi joudun nyt edustamaan miehelleni kaikkia maailman tuomitsevia ja ymmärtämättömiä ihmisiä?

En tarkoita ryöstää näytelmää, mutta jos laitat jotain sähköpostiini markku.meilo@hextek.fi niin katsotaan vaikka yhdessä tilannetta. Tällä en tietenkään tarkoita, että lopettaisit tänne kirjoittelun.

Kun parisuhde alkaa viedä enemmän voimavaroja, kun se tuo, niin ilmeisesti on aika arvioida se sen kaikilla tasoilla uudestaan.

Monista eritasoisista lupauksista ja kertomuksista huolimatta lienee syytä lähteä tämän yhden elämän olettamuksesta.

Se kemia vaan kun on ollut tosi hyvä…

Ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta jotain loiskiehuntaa suhteessanne on ollut tietämättäsi jo pitempään.

[Markku Meilo]

Valitettavaa, että muuten toimivassa parisuhteessa ilmenee tällainen ongelma. Kuten jo itsekin pohdit, että kun hän pystyi salailemaan noin ison asian niinkin pitkään, niin mitä muuta hän pystyisi salailemaan? Sitä kannattaa ajatella.

Nimenomaan näin, semminkin kun jehovantodistajuus on asia, jota ei - ohjeistuksesta huolimatta - tuoda aina ja kaikkialla esille. Jehovantodistajuus opettaa hyvin helposti pitämään itse 'taikasanan' taustalla, mutta asenteet ovat siitä huolimatta Vt-seuran sanelemia. Monet asenteet eivät karisseet minulta edes erottamistani seuranneina 25 vuotena. Vieläkin katkon hionoimpia säikeitä Vt-seuran asenteisiin.

Argumenttitaisteluun JT:n kanssa ei kannata lähteä, sillä he eivät ota kantaa mihinkään vaan lähtevät karkuun. Johtunee osittain myös siitä, ettei esitettyihin haasteisiin pystytä vastaamaan.

Ristiriitainen tilanne, mutta eiköhän asian ratkaisu ole tässä vaiheessa enemmän paikallaan kuin jossain epämääräisessä tulevaisuudessa, sinnehän se hyvin helposti siirtyy. Minä sain aivan riittävästi Vt-pohjaista hämminkiä avioliittooni erotettunakin. Näin jälkikäteen hävettää tuon äidiltä saadun uskonnon katala vaikutus.