Teokraattinen palveluskoulu
Lähetetty: 10.10.2008 02:05
Nyt puhun vain omista kokemuksistani, jotka sijoittuvat vuosikymmenille 70-90.
Kyseisen koulun opeista on minullakin kiittämistä paljosta. Normaaleja 7-vuotiaita ei ole ollut tapana ainakaan Suomessa raahata lukemaan yli sadalle ihmiselle äidin kirjoittamaa tekstiä ilman että tulee itku. (Tästä väkisin suurelle yleisölle puhumisesta oli tietysti hyötyä silloin kun piti esiintyä "vain" parillekymmenelle oppilaalle peruskoulussa.) Teokraattiseen kouluun osallistuvat olivat pääosin niitä jotka eivät vielä uskottavasti pystyneet pitämään esim. esitelmiä, eli puhumaan Amerikan Yhdysvalloissa kirjoitettua hevonpaskaa siten että se kuulostaisi heidän omilta ajatuksiltaan ja tekisi vieläpä jonkinasteisen vaikutuksen yleisöön. Siksi heitä täytyi arvioida erityisellä lomakkeella.
Ns. ykköspuheen piti vanhin joka höpisi valmiiksi annetun materiaalin, sitä ei tarvinnut arvioida, sillä se oli vanhimmasta tai päivästä riippumatta täysin priimaa tavaraa.
Ainakin omana aikanani "veljien" puheet koostuivat Watchtower-merkkisen organisaation julkaisujen sanasta sanaan luetusta koosteesta, jotka täytyi esittää mahdollisimman sujuvasti ja uskottavan oloisesti. Tehtävä 3 oli yleensä sisarten kahvipöytäkeskustelu. Nekin perustuivat tietysti Watchtowerin julkaisuihin, mutta niistä ei ollut niin väliä, koska ne olivat naisten pitämiä. Kolmospuhe saattoi olla myös veljen pitämä, jolloin se oli vähän arvokkaampi ja sitä arvioitiin myös tarkemmin.
Lähtökohtaisesti harjoituspuheille (jopa sisarten pitämille) annettiin arvosana "H" eli hyvä. Kakkospuheen pystyi pitämään vaikka 3-vuotias (http://www.metacafe.com/watch/1596357/3 ... ry_school/). Sitä kehuttiin aina, koska Jehovan Todistajien propagandaa sujuvasti tai lähes sujuvasti lukevaa pikkulasta ei voi muuta kuin kehua.
Nelospuheen piti melkein esitelmäkelpoinen vanhempi mies. Koko Jt-urallani puheeseen nro 4 muistan vain kerran vanhimman laittaneen arvion "P" ja vielä kritisoineen sitä että puhuja lisäili omia raamatunkohtiaan käsiteltävään aiheeseen. Nelospuhe kun oli tarkoitettu ns. varmoille tapauksille. (Puhujan poika oli Betelissä, mutta iskä luuli muuten vaan itsestään liikoja). Aina muuten nelospuhe oli ns. varma nakki, loistava sisältö ja mainio esitys.
Tunnustan nyt syntini. Itse en edes parikymppisenä oppinut lukemaan Watchtowerin virallista totuutta omin sanoin, joka rivi oli pakko enemmän tai vähemmän kopioida viimeisintä valoa sisältävistä julkaisuista. Onneksi julkaisuja oli sen verran paljon että vaikkapa Vartiotornia pystyi miksailemaan viimeisimmän tutkistelukirjan tekstin kanssa. Yhtään mitään omaa en koskaan rohjennut ns. puheisiini liittämään. Ehkä siksi en päässyt koskaan pitämään nelospuhetta, puhumattakaan esitelmistä.
Olen siis teokraattisen palveluskoulun luuseri. Entäs te muut, pääsittekö koskaan loistamaan?
Kyseisen koulun opeista on minullakin kiittämistä paljosta. Normaaleja 7-vuotiaita ei ole ollut tapana ainakaan Suomessa raahata lukemaan yli sadalle ihmiselle äidin kirjoittamaa tekstiä ilman että tulee itku. (Tästä väkisin suurelle yleisölle puhumisesta oli tietysti hyötyä silloin kun piti esiintyä "vain" parillekymmenelle oppilaalle peruskoulussa.) Teokraattiseen kouluun osallistuvat olivat pääosin niitä jotka eivät vielä uskottavasti pystyneet pitämään esim. esitelmiä, eli puhumaan Amerikan Yhdysvalloissa kirjoitettua hevonpaskaa siten että se kuulostaisi heidän omilta ajatuksiltaan ja tekisi vieläpä jonkinasteisen vaikutuksen yleisöön. Siksi heitä täytyi arvioida erityisellä lomakkeella.
Ns. ykköspuheen piti vanhin joka höpisi valmiiksi annetun materiaalin, sitä ei tarvinnut arvioida, sillä se oli vanhimmasta tai päivästä riippumatta täysin priimaa tavaraa.
Ainakin omana aikanani "veljien" puheet koostuivat Watchtower-merkkisen organisaation julkaisujen sanasta sanaan luetusta koosteesta, jotka täytyi esittää mahdollisimman sujuvasti ja uskottavan oloisesti. Tehtävä 3 oli yleensä sisarten kahvipöytäkeskustelu. Nekin perustuivat tietysti Watchtowerin julkaisuihin, mutta niistä ei ollut niin väliä, koska ne olivat naisten pitämiä. Kolmospuhe saattoi olla myös veljen pitämä, jolloin se oli vähän arvokkaampi ja sitä arvioitiin myös tarkemmin.
Lähtökohtaisesti harjoituspuheille (jopa sisarten pitämille) annettiin arvosana "H" eli hyvä. Kakkospuheen pystyi pitämään vaikka 3-vuotias (http://www.metacafe.com/watch/1596357/3 ... ry_school/). Sitä kehuttiin aina, koska Jehovan Todistajien propagandaa sujuvasti tai lähes sujuvasti lukevaa pikkulasta ei voi muuta kuin kehua.
Nelospuheen piti melkein esitelmäkelpoinen vanhempi mies. Koko Jt-urallani puheeseen nro 4 muistan vain kerran vanhimman laittaneen arvion "P" ja vielä kritisoineen sitä että puhuja lisäili omia raamatunkohtiaan käsiteltävään aiheeseen. Nelospuhe kun oli tarkoitettu ns. varmoille tapauksille. (Puhujan poika oli Betelissä, mutta iskä luuli muuten vaan itsestään liikoja). Aina muuten nelospuhe oli ns. varma nakki, loistava sisältö ja mainio esitys.
Tunnustan nyt syntini. Itse en edes parikymppisenä oppinut lukemaan Watchtowerin virallista totuutta omin sanoin, joka rivi oli pakko enemmän tai vähemmän kopioida viimeisintä valoa sisältävistä julkaisuista. Onneksi julkaisuja oli sen verran paljon että vaikkapa Vartiotornia pystyi miksailemaan viimeisimmän tutkistelukirjan tekstin kanssa. Yhtään mitään omaa en koskaan rohjennut ns. puheisiini liittämään. Ehkä siksi en päässyt koskaan pitämään nelospuhetta, puhumattakaan esitelmistä.
Olen siis teokraattisen palveluskoulun luuseri. Entäs te muut, pääsittekö koskaan loistamaan?