Veljesseura.org

Katselin Aaac:n uutisissa mainitun TV7:n ohjelman "Miksi fiksutkin menevät kultteihin?", jossa Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen ja UUT:n puheenjohtaja Aki Härkönen keskustelivat lahkoista ja kulteista - jehovantodistajuudesta pääasiassa. Keskustelussa P Hiltunen heitti ilmoille väitteen, että ateisteja olisi globaalisti ajatellen muutama hassu prosentti, Suomessa ehkä nelisen prosenttia. Ajatusta silmälläpitäen tuli mieleen, että mikähän prosentti entisistä jehovantodistajista lukee itsensä ateisteiksi, jos vaihtoehdot ovat kylmästi joko tai. Jumaluuksiin uskomisiahan on jo kyselty ja muistaakseni tulokset olivat melko fifty-fifty -mallisia.

Jos muita vaihtoehtoja ei ole, miellätkö itsesi ateistiksi, vai edes jollakin tapaa uskovaiseksi?

Ps. Avauksen provokatiivisesta otsikosta huolimatta, tarkoitus ei ole millään muotoa esittää kumpaakaan ryhmää negatiivisessa valossa, vain tulos kiinnostaa.

Ateistiksi lasken itseni. Ihan tarkkaan ottaen löytyy myös hieman agnostikkoakin, koska todisteita jumalista ei ole suuntaan eikä toiseen. Kuitenkin katson todennäköisyyden tähän sen verran pieneksi, että paino kääntyy ateismiin. Muutenkin jos tämä jumala olisi olemassa, en näkisi syytä noteerata tätä ikiomaa muurahaispesäänsä sörkkivää "jumalaa" millään tavalla.

Tony Syrjänen kirjoitti: Ajatusta silmälläpitäen tuli mieleen, että mikähän prosentti entisistä jehovantodistajista lukee itsensä ateisteiksi, jos vaihtoehdot ovat kylmästi joko tai.

Mulle on syntynyt vahva mielikuva siitä, että asia on sidoksissa kulttuuritaustaan. Suomessa tuntuu useampi jehovantodistajuudesta lähtenyt tai lähetetty hylkäävän jumaluskon, kuin esimerkiksi USA:ssa. JWD:llä on asiasta ollut vuosien varrella juttua ja siitä mulle jäi mielikuva, että amerikkalaiset katsovat noin kolmasosan jättävän jumaluskon, meillä osuus on suurempi - oletan.

USA:n erilaisuus näkyy siinäkin, että 1995 oppimuutoskatoa ei juuri jäsenmäärissä havainnut, kun taas Euroopan protestanttisissa maissa sen katoa ei ole vieläkään kaikkialla paikattu. Toistaiseksi ajattelen niin, että voittopuolisesti protestanttisissa maissa ajatellaan ja toimitaan kriittisemmin (esimerkiksi Vartiotorniseuran kauppaaman totuuden suhteen), kuin katolilaisvoittoisissa maissa. Tämä heijastuu myös silloin siihen mitä tapahtuu Vartiotorniseuran jälkeen.

Tavat ja tottumukset opitaan pääasiassa kotoa. Uskominen korkeampaan voimaan on yksi tälläinen asia, joka on pääsääntöisesti kotona opittu asia.
Kuten myös tiedämme, niin kotona opituista tavoista ja tottumuksista on myös hyvin vaikeaa päästä eroon vaikka haluaisikin.
Puhumattakaan jos ei ole olemassa tuota halua.

Minä olen oikeasti uskovainen vaikka ruksasinkin tuonne ateistin. Minä uskon itseeni.

"opitaan pääasiassa kotoa"

Siinäpä se.

Tästä pitäisi oikeastaan kirjoittaa jonkun joka tietää, tuntuu vain siltä oppimisiässä tulisi olla perusturvallinen oppimisympäristö ja asiallisesti saada selvä tieto, mitä ei tarvitse pelätä ja mahdollisuuksien mukaan syy. Että oikeasti pelikorttien kanssa ei voi povata pelottavaa tulevaisuutta ja salamaa vastaan voi välttää vaaran asianmukaisesti ja että lahkojen johtajien tulisi ensin keskenään selvittää välinsä ennenkuin lähettävät alaisiaan toisten ulkopuolisten oville.

Lahkoperheessä saatetaan usein eri uhkaavilla muodoilla luoda turvattomuutta ja keinoksi tyrkyttää lahkopomojen tottelemista.

Minä olen siinä mielessä "outo" tapaus, että aloin uskoa Jumalaan vasta silloin, kun minusta tuli Jehovan todistaja. Tuo tapahtui vähän yli 20-vuotiaana. Olin kasvanut tavallisessa luterilaisessa perheessä ja käynyt rippikoulunkin, mutta ei minulla silloin mitään oikeaa uskoa ollut. Usko Jumalaan tuli vasta luettuani Raamatun kokonaan läpi. Tuo kiinnostus Raamattuun oli alkanut siitä, kun kesätyöpaikassa olin saanut kosketuksen jehovantodistajuuteen. Tosin samoihin aikoihin luin myös huikean trilogian "Taru sormusten herrasta", jossa on hieman samanlainen teema kuin Raamatussa, hyvän ja pahan välinen taistelu. Menivätköhän kirjat jotenkin "sekaisin" keskenään mielessäni.

Kun minut sitten 31 vuotta kestäneen "JT-uran" jälkeen erotettiin, en menettänyt sitä uskoa Jumalaan, minkä olin saanut. Toki Vartiotorniseuran kultaiseen vasikkaan uskoni oli karissut jo viimeisen 10 vuoden aikana pikku hiljaa, pääasiassa katseltuani vanhinten toimintaa - pelkureita, valehtelijoita ja teennäisiä "virkamiehiä" he olivat. Luottamus Vartiotorniseuraan meni lähinnä kahden vanhimman ansiosta, Espoo Eteläisen esivalvojan ja sihteerin. Suuri kiitos siitä heille.

Yleensähän erottamisen jälkeen henkilö menettää myös uskon Jumalaan, mutta minulle noin ei käynyt. Ehkä uskoni Jumalaan ei alun alkaenkaan ollut niin sidoksissa Brooklyniin kuin tavallisesti, minullehan ei aikoinaan kukaan suostunut tai ehtinyt pitämään "oikeaoppista" Raamatun tutkistelua. Itse asiat "tutkin". Niinpä erottamisen yhteydessä uskostani vain ravistettiin VTS-roskat pois, ja nyt se on puhtaampaa laatua kuin koskaan.

"pääasiassa katseltuani vanhinten toimintaa"

Sinäpä sen sanoit, jos saan yrittää siteerata Mikaelia, en tarkoita paavina vaan Jeesuksena, tarkoitan siis lopulta itseään Raamatun Jeesusta.

Mutta piti kysymäni että et kai tarkoita oppeja arvostavasi, tarkoitatko että ne ovat taitavasti esitettyjä - oppien kirjoittajathan valkataan hierarkianousussa ja karsinnassa juuri kuvailemistasi henkilötyypeistä.

Onko erityinen kyky saada näyttämään ns oppisekoilut merkityksettömiltä toistamalla tässä yhteydessä jotain seuran lanseeraamaa mainoslausetta, että kun meillä on totuus, tämä hyvä sanoma, saamme jehovan pöuydästä ravintoa kuten kaikkialla maailmalla lahkon jäsenet saavat pilkulleen samasta vartiotornista.....

Vieras kirjoitti:Mutta piti kysymäni että et kai tarkoita oppeja arvostavasi, tarkoitatko että ne ovat taitavasti esitettyjä - oppien kirjoittajathan valkataan hierarkianousussa ja karsinnassa juuri kuvailemistasi henkilötyypeistä.

Siis onhan Vartiotorniseuran opeissa paljon ihan hihasta vedettyä huuhaata, esim. tämä 1914-farssi, ja muutkin ennustelujutut. Toisaalta, on siellä paljon sellaistakin, mitkä ainakin minä koen Raamatun mukaisina, olen koonnut niitä "yleispäteviä" oppeja nettiin joskus vuosia sitten. Nuo ovat muuten kaikki kirkkoraamatun 1992 mukaan lainattuja.

Monet jehovantodistajat ovat pohtineen Vartiotorniseuran profetioita, jotka "hieman" ihmetyttävät. Työryhmänä veljien ja sisarten kanssa teimme Danielin profetiasta lukijoiden kysymyksen Vartiotorni-lehteen, mutta tuollaisia ei saa edes kysyä Vartiotornilehdessä, vaan tekijöiden nimet haluttiin vain esiin, jotta kaikkia olisi voitu "auttaa".

Tämä kertookin jo paljon.

Etkö ole vieläkään omasta kokemuksestasi huolimatta havainut, kuinka tärkeässä osassa on auttaa liian kiinnostuneet julistajat ovesta ulos. Alkaa vielä toisiakin nukkuvia kiinnostamaan enemmän.
Liika uteliaisuus se kissankin tappoi.

RaM kirjoitti:Etkö ole vieläkään omasta kokemuksestasi huolimatta havainut, kuinka tärkeässä osassa on auttaa liian kiinnostuneet julistajat ovesta ulos.

Omalla ovellani ei ole käynyt ketään. Kukaan ei uskalla tulla tänne, joten saranat eivät pääse kulumaan. Mitähän he pelkäävät? Nauhureitako? Mitäs pelättävää niissä on, jos puhe on asiallista ja TOTTA.

"Raamatun mukaisina, olen koonnut niitä "yleispäteviä" oppeja"

Koska ne ovat saman pomoluokan tuotosta, ne tulisi erityisen kriittisesti tarkastaa verraten kristittyjen oppineiden kirjoituksiin.

Minkähän verran muuten on sellaisia oppeja, jotka eivät ole Raamatun vastaisia, mutta joilla tosiaan yleispätevinä ei ole vastustajia juuri missään muuallakaan. Esim. Auta heikkoa äitiäsi. Vastaa ystävällisellä äänellä srk-veljellesi. ...

Tässä herää epäilys, että tuollaiset opit ovat vain marginaali-ilmiö, oppien yleensä ollessa strategisia, todistavat maailmanloppua, varoittavat kristillisistä kirkoista, tukevat vartiotorniseuran asemaa ja tukevat sitä kieltämällä muun tiedon saannin mahdollisuuden yms.

Vartiotorni mm. aikanaan todisti Raamatulla srk-demokratian.

Vieras kirjoitti:tulisi erityisen kriittisesti tarkastaa verraten kristittyjen oppineiden kirjoituksiin.

Jos tarkoitat noilla "kristittyjen oppineiden kirjoituksilla" ns. kirkkoisien tekstejä tai muita tämän kaltaisia, niin niillä ei minulle ole mitään arvoa. (Joillekin muille voi olla, mutta nyt onkin kyse minun uskostani). Ainoa auktoriteettini uskon asioissa on Raamattu. Jos jossain kohdin Raamatun opetukset käyvät yksiin Vartiotorniseuran oppien kanssa, niin miksi minun pitäisi hylätä myös nämä opit?. Olen ne lukenut Raamatusta. Kyllä Raamatussa on oppeja, jotka ovat yhtäpitäviä myös luterilaisten, ortodoksien ja helluntailaisten oppeihin. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, pohjautuvathan nekin ainakin omien sanojensa mukaan Raamattuun.

Minusta se on äärimmäistä yksisilmäisyyttä sanoa, että KAIKKI Vartiotorniseuran opetukset ovat väärin. Kyllä siellä joukossa on oikeaakin oppia.

Sokea kanakin löytää joskus jyvän.

Johanneksen poika kirjoitti: Jos tarkoitat noilla "kristittyjen oppineiden kirjoituksilla" ns. kirkkoisien tekstejä tai muita tämän kaltaisia, niin niillä ei minulle ole mitään arvoa.

Nämä "kirkkoisät" ovat hyvinkin pitkälti päättäneet sen, mikä on sen kirjoituskokoelman sisältö mitä nykyään Raamatuksi kutsutaan. He ovat valinneet kaanoniin näkemyksiensä mukaisia kirjoituksia ja jättäneet pois kirjoituksia jotka eivät heidän mielestään sinne kuulu. Jos olet raamattu-uskovainen, niin varhaiset kirkkoisät ovat sinunkin uskoosi merkittävästi vaikuttaneet.

Johanneksen poika kirjoitti: Ainoa auktoriteettini uskon asioissa on Raamattu

Mitään Raamattua ei ole ilman että varhaiset kirkkoisät ovat sekalaisen seurakunnan kirjoituksista sellaisen koostaneet.

KAIKKI Vartiotorniseuran opetukset ovat väärin

Edellä oleva siteeraus Jopolta. Tuossa edellä on vieras kirjoittanut, että on oppeja jotka "eivät ole Raamatun vastaisia". Sitä paitsi siteeraustekniikka on vartiotorniseuralta.

Ja Jopon "kirkkoisien tekstejä tai muita tämän kaltaisia" ei myöskään ole vieraalta. Tuo Jopon sitaatti on vain istutettu niin tiukkaan erään valtakunnansalin penkillä istuessa, että se tuskin lähtee kulumallakaan.

"auktoriteettini uskon asioissa on Raamattu... yksiin Vartiotorniseuran oppien kanssa" tämä on juuri sitä lahko takoo päähän.

Tosiasia on, että kukaan ei ole tullut jehovantodistajaksi Raamattua lukemalla.

Mutta esim. mainittu srk-demokratia on asiallisemmin perusteltu luterilaisen kirkon seurakuntatyön käsikirjalla. Mikä lie se lahkon teoreema, joka kieltää vilkaisemasta ko käsikirjaa ? Onko "jos otetaan puheeksi käsikirja, pidettäköön sitäkin kirkkoisien tekstinä" ?

Vieras kirjoitti:Tosiasia on, että kukaan ei ole tullut jehovantodistajaksi Raamattua lukemalla.

En ole väittänytkään tuollaista. Mutta henkilökohtaisesti aloin uskoa Raamattuun luettuani sen läpi. Ja kiinnostus Raamattuun tuli kyllä vain ja ainoastaan Jehovan todistajalta, joka oli samassa työpaikassa kuin minä.

Jehovan todistajaksi minä tulin lukemalla Raamatun lisäksi "Totuus"-kirjan ja käsittelemällä vanhinten kanssa "Järjestö"-kirjan 80 kysymystä.

Vartiotorniseuralle olen paradoksaalista kyllä kiitollinen uskostani Jumalaan, vaikka enää en luotakaan Vartiotorniseuran opetuksiin. Tämä on tietysti kummallista, mutta en ole väittänytkään, että olen ihan "normaali" tapaus JT-porukassa.