Pelolla ja syyllisyydentunnolla hallitseminen
Lähetetty: 14.10.2008 11:04
Olen pohtimassa pro graduni aihetta. Yksi mahdollisuus aiheeksi on syntynyt lukiessani muutamia keskustelupalstoja netissä. Olen huomannut, että joissain uskonnollisissa yhteisöissä jäseniä hallitaan pelon ja syyllisyyden kautta.
Vaikuttaa siltä, että joillain on uskostaan jäljellä vain pelko, joka sitoo ryhmään, lahkoon tai kulttiin. Kun pelosta viimein vapautuu, halu lähteä yhteisöstä kasvaa suuremmaksi kuin halu jäädä.
Avoimemmat seurakunnat, jotka eivät vaadi jäseniltään aktiivista osallistumista, eivät tällaista pelolla hallitsemista tarvitse. Niihin kuulutaan lähinnä tavan tai tradition vuoksi - harvemmin uskon, tosin niitäkin yhteisöissä luonnollisesti on.
Aiheen otsikkona tässä vaiheessa voisi olla "Päästä meidät pelosta", uskonnollisessa yhteisössä tapahtuva pelon avulla hallitseminen ja siitä vapautuminen terapian, vertaistuen tai sielunhoidon avulla.
Olisiko aiheessa sellaista, josta voisi syntyä järkevä tutkimusaihe? Onko asiaa edes tarpeen tutkia? Olisiko joitain muita tätä aihepiiriä lähellä olevia aiheita jotka olisivat kiinnostavampia? Kyse on käytännällisen teologian alueesta, joten esim. jt-oppia sellaisenaan en voi käsitellä.
Uskontojen uhrien kokemuksia on käsitelty Kukkulan pro gradussa 2007. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Jos teille tulee jotain ajatuksia tai kommentteja mieleen, niin laittakaa viestiä tähän perään tai lähetelkää sähköpostia osoitteella kletos@suomi24.fi.
Mikäli aion ottaa tämän aiheen käsittelyyn, tarvitsisin myös lukuisia vapaaehtoisia haastateltavia - ehdottomasti luottamuksella. Vastauksia kaipaisin ihmisiltä, jotka ovat kokeneet olleensa pelon avulla hallittuja tai ovat edelleen jäseniä yhteisössään, johon kuuluvat lähinnä enää niiden asioiden pelosta, joita eroaminen aiheuttaisi tai saattaisi aiheuttaa.
Jos tämä aihe ei saa "tulta alleen", otan jonkun niistä parista vaihtoehtoisesta aiheesta, joita minulla on myös pohdittavana.
Heitän siis pallon teille.
Vaikuttaa siltä, että joillain on uskostaan jäljellä vain pelko, joka sitoo ryhmään, lahkoon tai kulttiin. Kun pelosta viimein vapautuu, halu lähteä yhteisöstä kasvaa suuremmaksi kuin halu jäädä.
Avoimemmat seurakunnat, jotka eivät vaadi jäseniltään aktiivista osallistumista, eivät tällaista pelolla hallitsemista tarvitse. Niihin kuulutaan lähinnä tavan tai tradition vuoksi - harvemmin uskon, tosin niitäkin yhteisöissä luonnollisesti on.
Aiheen otsikkona tässä vaiheessa voisi olla "Päästä meidät pelosta", uskonnollisessa yhteisössä tapahtuva pelon avulla hallitseminen ja siitä vapautuminen terapian, vertaistuen tai sielunhoidon avulla.
Olisiko aiheessa sellaista, josta voisi syntyä järkevä tutkimusaihe? Onko asiaa edes tarpeen tutkia? Olisiko joitain muita tätä aihepiiriä lähellä olevia aiheita jotka olisivat kiinnostavampia? Kyse on käytännällisen teologian alueesta, joten esim. jt-oppia sellaisenaan en voi käsitellä.
Uskontojen uhrien kokemuksia on käsitelty Kukkulan pro gradussa 2007. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Jos teille tulee jotain ajatuksia tai kommentteja mieleen, niin laittakaa viestiä tähän perään tai lähetelkää sähköpostia osoitteella kletos@suomi24.fi.
Mikäli aion ottaa tämän aiheen käsittelyyn, tarvitsisin myös lukuisia vapaaehtoisia haastateltavia - ehdottomasti luottamuksella. Vastauksia kaipaisin ihmisiltä, jotka ovat kokeneet olleensa pelon avulla hallittuja tai ovat edelleen jäseniä yhteisössään, johon kuuluvat lähinnä enää niiden asioiden pelosta, joita eroaminen aiheuttaisi tai saattaisi aiheuttaa.
Jos tämä aihe ei saa "tulta alleen", otan jonkun niistä parista vaihtoehtoisesta aiheesta, joita minulla on myös pohdittavana.
Heitän siis pallon teille.