Veljesseura.org

Olen eronnut jo vuosia sitten, sukulaiseni ovat edelleen uskossa tai haluavat kuvitella olevansa. Minulle ehdottomasti pahinta aikaa vuodesta on Joulu (kirjoitan isolla pelkästä kunnioituksesta) ja jo nyt alan tuntea joulun limaisten sormien kiipeävän niskaani pitkin. Minä yksinkertaisesti vihaan Joulua yli kaiken. Olen yksinäinen (en kuulu iloisiin joulutonttuihin, enkä enää niihin toisiinkaan tonttuihin), joulusanoma ahdistaa (loppuelämän uskonkriisi), muilla on hauskaa, tunnen pakonomaista tarvetta joko hirttäytyä kuusenkoristeisiin tai hukuttautua suklaaseen (vitsivitsi) ja jokainen hyvän joulun toivotus on kuin isku palleaan .

Ymmärrän toki, että voisin suhtautua asiaan ns. iisimmin, mutta ei. Miten te ihmiset selviätte Joulusta?

ex-sisko kirjoitti:Miten te ihmiset selviätte Joulusta?

Jos pitäisi antaa yksi "avainsana", antaisin sanan SUVAITSEVAISUUS. Antaa niiden juhlia, jotka tykkäävät tingel-tangelista ja punaisen värin kimaltelusta kullan kanssa. Antaa ihmisten viettää joulua, jos se heistä hyvältä tuntuu. Ihmisten elämässä ei ole niin paljon kohokohtia, että joulu jotenkin olisi häiritsevästi liikaa.

Jos ei halua viettää joulua, se onnistuu ihan hyvin, kun ei vietä sitä. Ja jos haluaa ostaa kinkun, niin ostaa, jos ei halua, niin ei osta. Niin helppoa. Jos joulu ahdistaa, kannattaa ehkä kohdata ahdistuksensa täysimääräisenä. Kannattaa mennä tavarataloon keskelle jouluhuumaa ja ajatella: "tämä merkitsee monille ihmisille paljon, todella paljon, ja mitä sitten, antaa heidän viettää sitä".

Ehkä joulunärästys menee ohi näin altistamalla itsensä pahimmille peloille.

ex-sisko kirjoitti:Minulle ehdottomasti pahinta aikaa vuodesta on Joulu (kirjoitan isolla pelkästä kunnioituksesta)

Eköhän tuo joulunvietto ole useimmille Vartiotorniseuran mielenhallinnasta vapautuneille merkittävin arkielämään liittyvä "säätötoimenpide". Kohdallani joulu asettui hiljakseen uomiinsa kun käsitin, että joulu on Vt-seuralle eräs joukkojenhallinnan työkalu. Käsitin, että Luterilainen kirkko ei moiti jäsentään, joka jättää joulun huomiotta, mutta Vt-seurassa saa joulunvietosta kiinnijäädessään ongelmia. Sen estämättä joulua pyritään viettämään jt-piireissäkin, mutta käyttäen erilaisia kiertoteitä. Työkaveri kertoi jt-naapuristaan, joka peräti raahasi kuusen joka joulu olohuoneeseen ja veti OK-talonsa olohuoneen verhot eteen siksi aikaa.

Jossain uutisissa juuri kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan joulu on ihmisille pääasiassa yhdessäoloa ja muuta vastaavaa, ei siis enää samassa määrin uskonnollinen kuin aikaisemmin. Kun nyt olen perhesyistä jo vuosia ottanut osaa jouluaaton koreografiaan, niin sanaakaan en ole kuullut Jeesuksesta tai muusta vastaavasta. Hieman se edelleen tuntuu taustalla, vaikka olen asiaa työstänyt yli 10 vuotta. Esimerkiksi joulumusiikki ja -mainokset ovat minulle edelleen kovin vastenmielisiä, mutta niin kohdallani esimerkiksi ooppera ja balettikin ovat.

Vaan kuten JP tuossa totesi, niin on helpottavaa ajatella, että kenenkään ei ole pakko viettää joulua, toisaalta ei myöskään tarvitse närkästellä ihmisiä, jotka haluavat viettää joulua. Samoin Oopperan ja baletin vapaaehtoisuus on minusta hieno asia.

Jouluajan suhteen taas saanemme havaita vilpittömien Jehovan Todistajien puheissa sanan "sesonkiruoka"

ex-sisko kirjoitti:Olen eronnut jo vuosia sitten, sukulaiseni ovat edelleen uskossa tai haluavat kuvitella olevansa. Minulle ehdottomasti pahinta aikaa vuodesta on Joulu (kirjoitan isolla pelkästä kunnioituksesta) ja jo nyt alan tuntea joulun limaisten sormien kiipeävän niskaani pitkin. Minä yksinkertaisesti vihaan Joulua yli kaiken. Olen yksinäinen (en kuulu iloisiin joulutonttuihin, enkä enää niihin toisiinkaan tonttuihin), joulusanoma ahdistaa (loppuelämän uskonkriisi), muilla on hauskaa, tunnen pakonomaista tarvetta joko hirttäytyä kuusenkoristeisiin tai hukuttautua suklaaseen (vitsivitsi) ja jokainen hyvän joulun toivotus on kuin isku palleaan .

Ymmärrän toki, että voisin suhtautua asiaan ns. iisimmin, mutta ei. Miten te ihmiset selviätte Joulusta?

Ymmärrän hyvin että yksinäisen ihmisen suhde jouluun on usein hankala on lahkotaustaa tai ei.
Minä ehdottaisin sinulle seuraavia keinoja:
- pakota itsesi toivottamaan muille Hyvää Joulua oikein reippasti ja iloisesti - tämä on kaikille entisille lahkolaisille vaikeaa pitkän aikaa
- jos liha maistuu niin pistä pieni luomukinkkurulla uuniin (itse opin nauttimaan myös porkkanalaatikosta) ja nautiskele hyvästä ruoasta vaikka jo aattona (riittää joulupäivällekkin; heitä liika pois) - vaikka tuo ruoka ei ole ollutkaan koskaan kiellettyä, niin itse suorastaan nautin sen syömisestä
- varaa Tapaninpäiväksi tylysti pizzaa ja haistattele sillä koko joulun uskonnollisuudelle - sen lisäksi että on synti syödä pizzaa jouluna se on myös hyvää
- kaiken tuon joulujuhlinnan kruunaa hyvä viini ja muutama hyvä jännärivideo (maun mukaan) joista nautit kaikki nuo kolme päivää - äläkä unohda makeisia

Ei tuo tietenkään kaikille sovi mutta minä olen nauttinut tuosta monina jouluina.

ex-sisko kirjoitti:Ymmärrän toki, että voisin suhtautua asiaan ns. iisimmin, mutta ei. Miten te ihmiset selviätte Joulusta?

Joulussa on muutamia komponentteja, jotka voivat ärsyttää:
1) Joulu on perheen juhla ja me yksineläjät jäämme helposti osattomiksi tai joudumme "loisimaan" muiden joulussa.
2) Joulu on länsimainen yltäkylläisen elämän ja nautinnon juhla ja varattomilla voi olla vaikea osallistua.
3) Joulu on kristillinen juhla, jossa Jeesus Kristus kilpailee Joulupukin kanssa pääroolista.

Yksinäinen voi pyrkiä sukulaistensa joulujuhliin tai voi etsiä kapakasta tai tuttavapiiristään samankaltaisia vaihtoehtoisen joulun viettäjiä.

Joulun voi viettää todella halvalla. Tarjouksesta ostetut kinkut ja joululaatikot riitävät jo erilaistamaan ko. ajankohdan muusta ajasta.

Joulun ei tarvitse olla tippaakaan kristillinen, vaan sen voi viettää puhtaasti Joulupukkin ja tonttujen johdolla ilman Jeesuksia tai Jumalia.

Joulua kannattaa pyrkiä omalla tavallaan syleilemään. Itse pyrin tekemään joka joulun alla (joulukuussa)joulutorimatkan saksalaiselle joulutorille, jota varten tarjouslentoliput olen varannut jo kuukausia sitten.

Joulunviettokielto on jehovantodistajalahkon eräs tapa eristää jehovantodistajia sosiaalisesti lahkon sisälle ja lahkon keino estää lahkolaisia käyttämästä rahojaan juhlintaan, jotta rahaa riittää enemmän lahkon kirstuihin.

Joulua kannattaa juhlia, sillä jokainen joulu osaltaan muistuttaa meitä vuosien ja elämän rajallisuudesta ja tarpeesta tuoda valoa pimeään vuodenaikaan.

http://www.helsinki.fi/~jnuotio/mids/sylvianj.html

Vaikka minustakin Joulu on turhaa hössötystä enkä ole sitä koskaan viettänyt juuri millään tavoin ymmärrettävistä syistä, niin on totta, mitä Markku sanoi seuran pitämisestä sitä "eräänlaisena hallintavälineenä", syntisyyden ja "maailmallisuuden" vertauskuvana.

Kyse on kuitenkin monelle muusta kuin uskonnollisuudesta. Se on useimmille maksettu vapaapäivä ja mahdollisuus syödä hyvää ruokaa ja monet saavat silloin lahjoja. Sen ei itsessään tarkoita, että viettäisi Joulua senkummemmin - vain sopeutumista vallitseviin oloihin.

Minun Joulun aika, kuten ehkä Johanneksenkin pojan Joulu on sopeutumista - jos oikein ymmärsin. Otetaan ajasta se, mikä siinä on parasta - ruoka ja parempi palkka vuorotyöläiselle ja ilman omantunnon tuskia jos aiemmin todistajana osallistui vaikka työpaikan joulupöydän antimiin...

Myös seuraavasta kirjoituksesta voi olla jollekkin apua, miten suhtautua Jouluun

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0031537888

Antaapa joulun tulla ja mennä. Luultavimmatusti suon tietsikalleni levon, pistän puhelimen kiinni, nappaan mukavan kirjan hyllystä ja sitä lukiessani torkahdan nojatuoliin. Kun havahdun, painelen vuoteseen nukkumaan - jaa, jouluruoka: samaa mitä muinakin päivinä. Sanalla sanoen: naatiskelen.

MInä laitan joulukortit postiin, sukulaisille ja ystäville. Joillekin lapsille ostan lahjat. Joka joulu on pöydässä ollut ne perinteiset jouluruoat. Minä kun ymmärsin olla liittymättä vartiotorniseuraan, niin ei ole painolastina koskaan ollut seuran kiellot ja käskyt.

Ymmärrän hyvin sen, että joulu voi olla melkoinen aihe Jt-seurasta lähtemisen jälkeen. Joulusta pidetään niin paljon meteliä, että joulun vieton kieltäminen voi olla vaikea asia itse järjestössä ollessa. Sieltä lähdön jälkeen voikin olla aika ulapalla sen suhteen, mitä silloin voi/saa/pitää tehdä.

Minä olen aika usein ollut yksikseni joulun ajan, jumalanpalveluksia lukuun ottamatta. Jonain jouluyönä makasin lattialla ja kuuntelin slaavinkielistä "lankalauantain" musiikkia. Ei ollut mitenkään vaikea olo, päinvastoin. Joskus itselleni vieraitten ihmisten joulunviettoon osallistuminen on aiheuttanut lähinnä kiusaantumista, koska joulut on ladattu monilla toiveilla, joiden täyttymistä kärkytään.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:nappaan mukavan kirjan hyllystä ja sitä lukiessani torkahdan nojatuoliin. Kun havahdun, painelen vuoteseen nukkumaan

Sinulla on oikea asenne. Osaat nauttia pienistä asioista. Loppujen lopuksi, se on yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Pienet asiat. Niistähän se elämä koostuu. Jos aina vain ajattelisimme, että "sit ku on rahaa, niin teen sitä ja tätä" ja "sit ku tulee kesä, menen sinne ja tänne" jne, meistä tulisi vain pinnallisia "sitku-ihmisiä". Unohtaisimme elää, ja haaveilisimme jatkuvasti vain jostain tulevasta. Ei haaveissa mitään pahaa ole, mutta pitää muistaa elää myös sitä hetkeä, joka kulloinkin on meneillään.

Jaakko. Olet oivaltanut jotain suurta, kun pidät pienistä asioista. Siitä se ihmisen onni muodostuu. Tulevaisuus tulee sitten sellaisena kuin tulee, siihen emme voi hirmuisesti ripustautua.

Johanneksen poika kirjoitti:Jaakko. Olet oivaltanut jotain suurta, kun pidät pienistä asioista. Siitä se ihmisen onni muodostuu. Tulevaisuus tulee sitten sellaisena kuin tulee, siihen emme voi hirmuisesti ripustautua.

Kaukana et ole tuosta Jaskan tyylistä itsekään, ellet suunnilleen tasoissa. Kokemuksesta tiedän, että me kolme äijää voisimme viettää hyvinkin raamattupitoisen joulun, jossa ei juuri miltei ollenkaan pohdittaisi Jeesuksen syntymän ajankohtaa tai muuta sellaista merkityksetöntä. Ihan samasta kokemuksesta tiedän, että jumalkäsityksistä riippumatta meidän on sittenkin parasta käyttäytyä (edes) joulukuussa ihmisiksi.

Juu hyvin ihmisiksi käyttäydytään, sis jouluna -mitä sen jälkeen, no olkoon.

Mutta samaa mieltä olemme, jos yhdessä voisimme olla, joulumme sujuisi sen suuremmitta jorinoitta ja ehtoopuolella, ellei varsin joulutähden sammuessa ja aamunkoin sarastaessa, onnellisina pötköllemme pistäisimme (kenties emme samoille pahnoille, mitkä -siis pahnat- olivat lopullinen este papiksi lukemiselleni. Menivät näet ja muuttivat hyvän lain: "jos pappi pahnoille pannaan putkaan, tuotattakoon vallesmanni puhtaat pahnat papille), mitä ennen syvällisiä olisimme yhdessä tuumineet: näin otaksun ihan perstuntumalta jouluevankeliumimme menevän -ja oishan se mahtava joulusaarna kolmen "taatan" kuorossa lausuttuna.

ex-sisko kirjoitti:Olen eronnut jo vuosia sitten, sukulaiseni ovat edelleen uskossa tai haluavat kuvitella olevansa. Minulle ehdottomasti pahinta aikaa vuodesta on Joulu (kirjoitan isolla pelkästä kunnioituksesta) ja jo nyt alan tuntea joulun limaisten sormien kiipeävän niskaani pitkin. Minä yksinkertaisesti vihaan Joulua yli kaiken. Olen yksinäinen (en kuulu iloisiin joulutonttuihin, enkä enää niihin toisiinkaan tonttuihin), joulusanoma ahdistaa (loppuelämän uskonkriisi), muilla on hauskaa, tunnen pakonomaista tarvetta joko hirttäytyä kuusenkoristeisiin tai hukuttautua suklaaseen (vitsivitsi) ja jokainen hyvän joulun toivotus on kuin isku palleaan .

Ymmärrän toki, että voisin suhtautua asiaan ns. iisimmin, mutta ei. Miten te ihmiset selviätte Joulusta?

Kieltämättä outoa aikaa se on ollut.

Viime vuoden jouluna oli "yhteiskunnasta syrjäytyneiden ja epäsosiaalisten ihmisten" joulussa ja aika hauskaa oli. Tänä vuonna tuo tapahtuma jää sattuneesta syystä väliin mutta jospa katsoisin sitten Ylen teksti-tv sivua 200: "Ylen teksti-tv:n urheilutoimitus viettää joulua!"

Minulla on ahdistavia kokemuksia jouluista ajalta ennen mukaantuloani sekä lapsuudesta että joulun vietosta silloisen mieheni kanssa. Minun kohdallani kävi niin, että JT-uskonto vapautti minut jouluahdistuksista. Kun tuli niitä jouluttomia jouluja viettetyä jotain 20 klp, en ole saanut "joulun hännästä" kiinni, nyt, kun en enää ole JT.

Joulukoristeista aina tykkäsin, joten niitä on hiipinyt "jouluperinteisiini" takaisin. Minulla olisi kolme sukulaisperhettä, jotka avosylin ottaisivat minut joulunviettoonsa, mutta minusta joulu tuntuu kuin olisin Kiinassa lohikäärmejuhlien aikaan, voi katsella sitä kulttuuria, mutta itseä ei kosketa. Ehkä haluan varjella, ettei ne jouluahdistukset ajalta ennen kuin olin JT vain palaa ja siksi en uskalla hypätä messiin?

Minä siis olen ypöyksin, lepään,luen, vähän liikuntaa harrastan ja rauhoitun. Tosin nykyinen työni ja harrastukset ovat niin hektisiä, että harvoin minulla mitään breikkejä edes on. Joskus kauan sitten näin sellaisen sketisin telkkarista, jossa täysraitis kertoi miten rankkaa on olla erilainen, kun ei ryyppää edes vappuna. Sitten hän kävi läpi erilaisia keinoja, joilla suurta yleisöä hämätä. Sen verran Suomessa on tiettyjä paineita, että jouluna ei pidä yksin oleman, että kamalasti en yksin oloani mainosta, kun en viitsi sitä päivittelyä kuunnella.

Jos kaipaisin jotain äksöniä niin ehkä menisin tekemään Hurstin joulutapahtumaan voileipiä, en tiedä oletko hesalainen, mutta olisiko paikkakunnallasi joku vastaava homma jouluna meneillään? Oman paikkakunnan työttömien yhdistys vois tietää tai ne paikat, joissa on viikoittaista ruoan jakelua eli leipäjonoja. Silloin kun olin vielä mukana ja armas aviomieheni alkoi lasisen laulukirjansa kanssa seurustella, kävin muutaman kerran jouluaattoyön kirjastossa (vieläköhön niitä on) siellä oli TOSI kiva tunnelma, vähän glögiä, torttuja ja pipareita, ei-joulunvietosta, kuka mistäkin syytä, kiinnostuneita ihmisiä ja kaikki tavanomaiset kirjatopalvelut käytössä. Taisin käydä Vantaalla Tikkurilan kirjastossa?