Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 25.05.2007 16:03
Tietääkö joku tarkemmin mistä Russelin ihmevehnäjutussa oikein on kyse?
Veljesseura.org
Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Russelin ihmevehnä
Sivu 1/2
Lähetetty: 25.05.2007 16:14
Täältä ainakin löytyy jotain dataa: https://www.watchman.org/jw/jwwheat.htm
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 22.01.2009 18:13
*** w72 1/1 s. 21-22 Lukijain kysymyksiä ***
Lukijain kysymyksiä
● Ovatko eräässä Jehovan todistajia vastaan julkaistussa kirjasessa esitetyt syytökset tosia, kun siinä väitetään, että Seuran ensimmäinen presidentti oli moraaliton, keinotteli itselleen voittoa myymällä jotain ihmeitä tekevää vehnää 65 dollarilla bushelilta (10 mk/kg) ja vannoi väärin, kun häneltä kysyttiin oikeudessa, osasiko hän kreikkaa? – C. W., USA.
Eivät. Ne olivat tahallisia valheita. Vartiotorniseuran ensimmäisen presidentin Charles Taze Russellin ei koskaan todistettu tehneen mitään moraalitonta tekoa. Elatusanomuksessa rouva Russellin asianajaja sanoi: ”Emme syytä aviorikoksesta”; ja rouva Russell, joka käytti kaikkia keinoja häväistäkseen miestään (hänen päämuistutuksensa oli, ettei hänen miehensä antanut hänen valvoa Vartiotorni-lehden julkaisutapaa), sanoi nimenomaan, ettei hän syytä miestään moraalittomuudesta. Kun kriitikot, jotka eivät tunteneet Russellia, ajattelivat voivansa poimia otteita oikeudenkäynnistä ja parjata hänen hyvää nimeään, niin hän vannoi: ”En ole koskaan syyllistynyt moraalittomuuteen ketään kohtaan. . . . En ole myöskään milloinkaan halunnut tehdä niin.” Ne, jotka tunsivat hänet henkilökohtaisesti, kunnioittivat suuresti hänen nuhteettomuuttaan. J. F. Rutherford, joka oli riittävästi vakuuttunut veli Russellin suorittaman kristillisen työn tärkeydestä omistaakseen samalla tavalla elämänsä ja varansa sille ja joka seurasi Russellia Seuran presidenttinä, sanoi Russellin hautajaisissa: ”Todella voidaan sanoa, että pastori Russellin maine oli ja on tahraton.”
”Ihmevehnää” koskevat tosiasiat on samaten vääristelty. Veli Russellia kiinnosti kaikki, mikä liittyi Raamatun ennustukseen, että erämaa kukoistaa kuin ruusu ja maa antaa satonsa. Niinpä kun julkinen lehdistö kertoi uudesta ja poikkeuksellisesta vehnälajikkeesta, jota sen alkuperäinen viljelijä kutsui ”ihmevehnäksi”, niin veli Russell ilmoitti siitä Vartiotornissa sitä koskevan hallituksen tiedonannon ohella. Jotkut Vartiotornin lukijat ottivat yhteyden viljelijään, joka ei ollut millään tavalla yhteydessä Vartiotorni-seuran kanssa, ja ostivat jonkin verran tätä vehnää. Kun heidän vehnänsä tuotti satoa, he tarjosivat sitä lahjoituksena Seuralle. Alkuperäinen viljelijä myi siementä 1,25 dollarilla naulalta (11,50 mk/kg), joten he ehdottivat, että heidän lahjoittamaansa vehnää myytäisiin dollarilla (9,30 mk/kg) ja kaikki saatu raha annettaisiin Seuralle. Seura ei väittänyt mitään vehnän puolesta oman tietämyksensä perusteella, vaikka se voitti useita pääpalkintoja valtion maatalousnäyttelyissä ennen kuin se oli kuluttanut voimansa loppuun. Veli Russell ei antanut sille nimeä eikä hyötynyt siitä; raha meni lahjana kristilliseen lähetystyöhön. Kun toiset arvostelivat tätä myyntiä, niin kaikille, jotka olivat tehneet lahjoituksen, sanottiin, että jos he olivat tyytymättömiä, niin heidän rahansa palautetaan, ja rahaa säilytettiin vuoden ajan tätä tarkoitusta varten. Yksikään ei pyytänyt sitä takaisin. Ainoat arvostelijat olivat ne, joilla ei ollut oikeaa tietoa asiasta, siitä, että kysymyksessä oli puhtaasti lahjoitusmyynti Seuran hyväksi – yhtä avoin ja rehellinen kuin jotkin kirkon myyjäiset.
’Väärinvannomissyytettä’ ei tehty oikeudessa, vaan kirjasessa, jonka myöhemmin kirjoitti muuan vastuuton herjaaja, jota vastaan veli Russell oli nostanut kunnianloukkausjutun. Virallinen asiakirja kyseisestä oikeusjutusta (Hamiltonin kaupungin poliisituomioistuin, Ontario, 17.3.1913) sanoo: ”Kysymys: Te ette siis tunnusta saaneenne koulutusta latinan kielessä? Vastaus: En. Kysymys: Ettekä kreikassa? Vastaus: En.” Tämän jälkeen häneltä kysyttiin, tunsiko hän yksityisiä kreikkalaisia kirjaimia, ja tästä heräsi kysymys hänen kreikan tuntemuksestaan. Monet, jotka eivät ole koskaan käyneet mainitussa Kanadan kaupungissa tarkistamassa tätä vanhaa oikeuden pöytäkirjaa nähdäkseen, levittivätkö he totuutta vai valhetta, ovat toistaneet tätä valheellista ’väärinvannomissyytettä’. Heidän ”lainaamaansa” kysymystä ei ole ainoastaan uudelleen muovailtu, vaan veli Russell oli nimenomaan sanonut, ettei hän osaa kreikkaa.
Se, missä määrin kriitikot vääristelevät tahallaan tällaisia lainauksia, näkyy eräästä toisesta kirjasesta, joka sanoo Jehovan todistajien kieltävän lunnaat ja yrittää tukea tätä Raamatun tutkielmien 5. osan sivulta 127 (suom. s. 137) otetulla lainauksella: ”Jeesuksen kärsimys ei ollut maksava syntivelkaa.” Kirjasessa sanotaan todellisuudessa näin: ”Synnin palkkana ei todellakaan ollut yksistään kärsimys, vaan kuolema. Tästä seuraa, että Herramme ei olisi voinut maksaa syntivelkaamme yksinomaan kärsimisellä, vaan oli ehdottomasti välttämätöntä, että hänen piti ’kaikkien edestä maistaa kuolema’.” Kirja sanoo täsmälleen päinvastoin kuin tuo kirjanen väittää sen sanovan.
Tällaisilla valheilla ja vääristellyillä tosiasioilla kriitikot tuomitsevat itsensä. He eivät haluaisi tulla luokitelluiksi niiden ultramodernistien joukkoon, jotka syyttävät Jeesuksen olleen avioton lapsi, mutta he vajoavat samanlaiseen alhaisuuteen toisten ihmisten suhteen, joiden elämä on kulunut epäitsekkäästi Jumalan palveluksessa.
*** yb80 s. 70-72 Yhdysvallat (osa 1) ***
IHMEVEHNÄ
C. T. Russellin viholliset eivät käyttäneet ainoastaan hänen perheasioitaan vaan myös muita ”aseita” häntä vastaan. Niinpä hänen vihollisensa syyttivät häntä siitä, että hän myi suuren määrän tavallista vehnää ”ihmevehnänä” perien dollarin paunalta eli 60 dollaria vakalta (noin 10 mk kilolta). He ovat väittäneet Russellin saaneen tästä suunnattoman henkilökohtaisen voiton. Nämä syytökset ovat kuitenkin täysin perättömiä. Mitkä ovat tosiasiat?
Vuonna 1904 herra K. B. Stoner havaitsi epätavallisen kasvin puutarhassaan Fincastlessa Virginiassa. Se osoittautui harvinaiseksi vehnälajikkeeksi. Kasvissa oli 142 kortta, jotka kaikki päättyivät täysin kypsään vehnäntähkään. Vuonna 1906 hän nimitti sen ”ihmevehnäksi”. Vähitellen muutkin hankkivat ja kasvattivat sitä saaden tavattoman hyviä satoja. Ihmevehnä voitti itse asiassa palkintoja monissa näyttelyissä. C. T. Russell oli suuresti kiinnostunut kaikesta, mikä liittyi siihen Raamatun ennustukseen, jonka mukaan ”erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja” ja ”maa antaa satonsa”. (Jes. 35:1; Hes. 34:27) Marraskuun 23. päivänä 1907 H. A. Miller, Yhdysvaltain hallituksen maanviljelysassistentti, liitti maatalousministeriön arkistoon lausunnon, jossa hän kiitti herra Stonerin kasvattamaa vehnää. Lehdistö pani merkille lausunnon koko maassa. C. T. Russell kiinnitti huomion siihen ja niinpä hän julkaisi englanninkielisessä maaliskuun 15. päivän Siionin Vartiotornissa 1908 sivulla 86 joitakin sitä koskevia lehdistön huomautuksia ja otteita hallituksen lausunnosta. Sitten hän lopuksi huomautti: ”Jos tämä selostus on puoleksikaan totta, se todistaa jälleen Jumalan kyvystä varata välttämättömyydet sitä aikaa varten, jolloin ’kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta’. – Apt. 3:19–21.”
Herra Stoner ei ollut raamatuntutkija eikä C. T. Russellin työtoveri enempää kuin olivat nekään eri henkilöt, jotka suorittivat kokeita ihmevehnällä. Mutta vuonna 1911 Vartiotornin lukijat J. A. Bohnet Pittsburghista Pennsylvaniasta ja Samuel J. Fleming Wabashista Indianasta lahjoittivat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralle yhteensä 30 vakkaa (n. 1100 litraa) tätä vehnää ja ehdottivat, että se myytäisiin dollarilla naulalta (n. 10 mk/kg) ja että Seura ottaisi vastaan koko tuoton heiltä tulevana lahjoituksena, joka käytettäisiin Seuran uskonnolliseen työhön. Seura otti vehnän vastaan ja myi sen edelleen ja siitä saatu kokonaishinta oli n. 1800 dollaria. Russell itse ei saanut penniäkään tästä rahasta. Hän vain julkaisi Vartiotornissa lausunnon, missä ilmoitettiin, että vehnä on lahjoitettu ja että sitä on saatavissa dollarin naulahinnasta. Seura itse ei esittänyt mitään omaan tietoon perustuvia väitteitä vehnästä, ja saatu raha käytettiin lahjoituksena kristilliseen lähetystyöhön. Kun jotkut arvostelivat tätä myyntiä, ilmoitettiin kaikille korvauksen suorittaneille, että he saavat rahansa takaisin elleivät ole tyytyväisiä. Vehnästä saatua rahaa vastaavaa summaa säilytettiinkin yhden vuoden ajan tätä tarkoitusta varten. Kukaan ei kuitenkaan vaatinut rahojaan koskaan takaisin. Veli Russellin ja Seuran menettely ihmevehnän suhteen oli täysin avoin ja rehellinen.
Koska Charles Taze Russell opetti totuutta Jumalan sanasta, häntä vihattiin ja parjattiin, usein uskonnollisen papiston toimesta. Mutta nykyiset kristityt odottavatkin sellaista kohtelua, sillä uskonnolliset vastustajat kohtelivat samalla tavalla Jeesusta ja hänen apostoleitaan. – Luuk. 7:34.
Lukijain kysymyksiä
● Ovatko eräässä Jehovan todistajia vastaan julkaistussa kirjasessa esitetyt syytökset tosia, kun siinä väitetään, että Seuran ensimmäinen presidentti oli moraaliton, keinotteli itselleen voittoa myymällä jotain ihmeitä tekevää vehnää 65 dollarilla bushelilta (10 mk/kg) ja vannoi väärin, kun häneltä kysyttiin oikeudessa, osasiko hän kreikkaa? – C. W., USA.
Eivät. Ne olivat tahallisia valheita. Vartiotorniseuran ensimmäisen presidentin Charles Taze Russellin ei koskaan todistettu tehneen mitään moraalitonta tekoa. Elatusanomuksessa rouva Russellin asianajaja sanoi: ”Emme syytä aviorikoksesta”; ja rouva Russell, joka käytti kaikkia keinoja häväistäkseen miestään (hänen päämuistutuksensa oli, ettei hänen miehensä antanut hänen valvoa Vartiotorni-lehden julkaisutapaa), sanoi nimenomaan, ettei hän syytä miestään moraalittomuudesta. Kun kriitikot, jotka eivät tunteneet Russellia, ajattelivat voivansa poimia otteita oikeudenkäynnistä ja parjata hänen hyvää nimeään, niin hän vannoi: ”En ole koskaan syyllistynyt moraalittomuuteen ketään kohtaan. . . . En ole myöskään milloinkaan halunnut tehdä niin.” Ne, jotka tunsivat hänet henkilökohtaisesti, kunnioittivat suuresti hänen nuhteettomuuttaan. J. F. Rutherford, joka oli riittävästi vakuuttunut veli Russellin suorittaman kristillisen työn tärkeydestä omistaakseen samalla tavalla elämänsä ja varansa sille ja joka seurasi Russellia Seuran presidenttinä, sanoi Russellin hautajaisissa: ”Todella voidaan sanoa, että pastori Russellin maine oli ja on tahraton.”
”Ihmevehnää” koskevat tosiasiat on samaten vääristelty. Veli Russellia kiinnosti kaikki, mikä liittyi Raamatun ennustukseen, että erämaa kukoistaa kuin ruusu ja maa antaa satonsa. Niinpä kun julkinen lehdistö kertoi uudesta ja poikkeuksellisesta vehnälajikkeesta, jota sen alkuperäinen viljelijä kutsui ”ihmevehnäksi”, niin veli Russell ilmoitti siitä Vartiotornissa sitä koskevan hallituksen tiedonannon ohella. Jotkut Vartiotornin lukijat ottivat yhteyden viljelijään, joka ei ollut millään tavalla yhteydessä Vartiotorni-seuran kanssa, ja ostivat jonkin verran tätä vehnää. Kun heidän vehnänsä tuotti satoa, he tarjosivat sitä lahjoituksena Seuralle. Alkuperäinen viljelijä myi siementä 1,25 dollarilla naulalta (11,50 mk/kg), joten he ehdottivat, että heidän lahjoittamaansa vehnää myytäisiin dollarilla (9,30 mk/kg) ja kaikki saatu raha annettaisiin Seuralle. Seura ei väittänyt mitään vehnän puolesta oman tietämyksensä perusteella, vaikka se voitti useita pääpalkintoja valtion maatalousnäyttelyissä ennen kuin se oli kuluttanut voimansa loppuun. Veli Russell ei antanut sille nimeä eikä hyötynyt siitä; raha meni lahjana kristilliseen lähetystyöhön. Kun toiset arvostelivat tätä myyntiä, niin kaikille, jotka olivat tehneet lahjoituksen, sanottiin, että jos he olivat tyytymättömiä, niin heidän rahansa palautetaan, ja rahaa säilytettiin vuoden ajan tätä tarkoitusta varten. Yksikään ei pyytänyt sitä takaisin. Ainoat arvostelijat olivat ne, joilla ei ollut oikeaa tietoa asiasta, siitä, että kysymyksessä oli puhtaasti lahjoitusmyynti Seuran hyväksi – yhtä avoin ja rehellinen kuin jotkin kirkon myyjäiset.
’Väärinvannomissyytettä’ ei tehty oikeudessa, vaan kirjasessa, jonka myöhemmin kirjoitti muuan vastuuton herjaaja, jota vastaan veli Russell oli nostanut kunnianloukkausjutun. Virallinen asiakirja kyseisestä oikeusjutusta (Hamiltonin kaupungin poliisituomioistuin, Ontario, 17.3.1913) sanoo: ”Kysymys: Te ette siis tunnusta saaneenne koulutusta latinan kielessä? Vastaus: En. Kysymys: Ettekä kreikassa? Vastaus: En.” Tämän jälkeen häneltä kysyttiin, tunsiko hän yksityisiä kreikkalaisia kirjaimia, ja tästä heräsi kysymys hänen kreikan tuntemuksestaan. Monet, jotka eivät ole koskaan käyneet mainitussa Kanadan kaupungissa tarkistamassa tätä vanhaa oikeuden pöytäkirjaa nähdäkseen, levittivätkö he totuutta vai valhetta, ovat toistaneet tätä valheellista ’väärinvannomissyytettä’. Heidän ”lainaamaansa” kysymystä ei ole ainoastaan uudelleen muovailtu, vaan veli Russell oli nimenomaan sanonut, ettei hän osaa kreikkaa.
Se, missä määrin kriitikot vääristelevät tahallaan tällaisia lainauksia, näkyy eräästä toisesta kirjasesta, joka sanoo Jehovan todistajien kieltävän lunnaat ja yrittää tukea tätä Raamatun tutkielmien 5. osan sivulta 127 (suom. s. 137) otetulla lainauksella: ”Jeesuksen kärsimys ei ollut maksava syntivelkaa.” Kirjasessa sanotaan todellisuudessa näin: ”Synnin palkkana ei todellakaan ollut yksistään kärsimys, vaan kuolema. Tästä seuraa, että Herramme ei olisi voinut maksaa syntivelkaamme yksinomaan kärsimisellä, vaan oli ehdottomasti välttämätöntä, että hänen piti ’kaikkien edestä maistaa kuolema’.” Kirja sanoo täsmälleen päinvastoin kuin tuo kirjanen väittää sen sanovan.
Tällaisilla valheilla ja vääristellyillä tosiasioilla kriitikot tuomitsevat itsensä. He eivät haluaisi tulla luokitelluiksi niiden ultramodernistien joukkoon, jotka syyttävät Jeesuksen olleen avioton lapsi, mutta he vajoavat samanlaiseen alhaisuuteen toisten ihmisten suhteen, joiden elämä on kulunut epäitsekkäästi Jumalan palveluksessa.
*** yb80 s. 70-72 Yhdysvallat (osa 1) ***
IHMEVEHNÄ
C. T. Russellin viholliset eivät käyttäneet ainoastaan hänen perheasioitaan vaan myös muita ”aseita” häntä vastaan. Niinpä hänen vihollisensa syyttivät häntä siitä, että hän myi suuren määrän tavallista vehnää ”ihmevehnänä” perien dollarin paunalta eli 60 dollaria vakalta (noin 10 mk kilolta). He ovat väittäneet Russellin saaneen tästä suunnattoman henkilökohtaisen voiton. Nämä syytökset ovat kuitenkin täysin perättömiä. Mitkä ovat tosiasiat?
Vuonna 1904 herra K. B. Stoner havaitsi epätavallisen kasvin puutarhassaan Fincastlessa Virginiassa. Se osoittautui harvinaiseksi vehnälajikkeeksi. Kasvissa oli 142 kortta, jotka kaikki päättyivät täysin kypsään vehnäntähkään. Vuonna 1906 hän nimitti sen ”ihmevehnäksi”. Vähitellen muutkin hankkivat ja kasvattivat sitä saaden tavattoman hyviä satoja. Ihmevehnä voitti itse asiassa palkintoja monissa näyttelyissä. C. T. Russell oli suuresti kiinnostunut kaikesta, mikä liittyi siihen Raamatun ennustukseen, jonka mukaan ”erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja” ja ”maa antaa satonsa”. (Jes. 35:1; Hes. 34:27) Marraskuun 23. päivänä 1907 H. A. Miller, Yhdysvaltain hallituksen maanviljelysassistentti, liitti maatalousministeriön arkistoon lausunnon, jossa hän kiitti herra Stonerin kasvattamaa vehnää. Lehdistö pani merkille lausunnon koko maassa. C. T. Russell kiinnitti huomion siihen ja niinpä hän julkaisi englanninkielisessä maaliskuun 15. päivän Siionin Vartiotornissa 1908 sivulla 86 joitakin sitä koskevia lehdistön huomautuksia ja otteita hallituksen lausunnosta. Sitten hän lopuksi huomautti: ”Jos tämä selostus on puoleksikaan totta, se todistaa jälleen Jumalan kyvystä varata välttämättömyydet sitä aikaa varten, jolloin ’kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta’. – Apt. 3:19–21.”
Herra Stoner ei ollut raamatuntutkija eikä C. T. Russellin työtoveri enempää kuin olivat nekään eri henkilöt, jotka suorittivat kokeita ihmevehnällä. Mutta vuonna 1911 Vartiotornin lukijat J. A. Bohnet Pittsburghista Pennsylvaniasta ja Samuel J. Fleming Wabashista Indianasta lahjoittivat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralle yhteensä 30 vakkaa (n. 1100 litraa) tätä vehnää ja ehdottivat, että se myytäisiin dollarilla naulalta (n. 10 mk/kg) ja että Seura ottaisi vastaan koko tuoton heiltä tulevana lahjoituksena, joka käytettäisiin Seuran uskonnolliseen työhön. Seura otti vehnän vastaan ja myi sen edelleen ja siitä saatu kokonaishinta oli n. 1800 dollaria. Russell itse ei saanut penniäkään tästä rahasta. Hän vain julkaisi Vartiotornissa lausunnon, missä ilmoitettiin, että vehnä on lahjoitettu ja että sitä on saatavissa dollarin naulahinnasta. Seura itse ei esittänyt mitään omaan tietoon perustuvia väitteitä vehnästä, ja saatu raha käytettiin lahjoituksena kristilliseen lähetystyöhön. Kun jotkut arvostelivat tätä myyntiä, ilmoitettiin kaikille korvauksen suorittaneille, että he saavat rahansa takaisin elleivät ole tyytyväisiä. Vehnästä saatua rahaa vastaavaa summaa säilytettiinkin yhden vuoden ajan tätä tarkoitusta varten. Kukaan ei kuitenkaan vaatinut rahojaan koskaan takaisin. Veli Russellin ja Seuran menettely ihmevehnän suhteen oli täysin avoin ja rehellinen.
Koska Charles Taze Russell opetti totuutta Jumalan sanasta, häntä vihattiin ja parjattiin, usein uskonnollisen papiston toimesta. Mutta nykyiset kristityt odottavatkin sellaista kohtelua, sillä uskonnolliset vastustajat kohtelivat samalla tavalla Jeesusta ja hänen apostoleitaan. – Luuk. 7:34.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 22.01.2009 18:33
Oikaistaan nyt tämän verran: C.T. Russell ei ollut seuran ensimmäinen presidentti, vaan W.H. Conley.Vieras kirjoitti:... Vartiotorniseuran ensimmäisen presidentin Charles Taze Russellin...
.........
So says the Proclaimer's Book, page 576: "...Zion's Watch Tower Tract Society was formed on Feb. 16, 1881, with W.H. Conley as president and C.T. Russell as secretary and treasurer....In 1884, Zion Watch Tower Tract Socity was legally incorporated, with C.T. Russell as president."
W.H. Conley as president and Joseph Russell, C.T. Russell's father, was the vice-president, and C. T. Russell was secretary and treasurer.
In 1884, Zion Watch Tower Tract Socity was legally incorporated, with C.T. Russell as president."
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 23.01.2009 13:04
Russelin ihmevehnän hinta on nykyrahassa 49,58 USD/kg!
Reaalihinta on saatu suhteuttamalla ihmevehnän hinta vuonna 1911 Yhdysvaltojen kuluttajahintaindeksiin: www.measuringworth.com
Naula/paunahinta on muutettu kilohinnaksi jakamalla 0,454:llä.
50 taalaa kilolta on sievoinen summa vehnästä. Jotkut varmaan ostivat sitä ja kuvittelivat rikastuvansa (seuraavana vuonna he voisivat itse myydä ihmevehnää 50 taalaa kilo). Ei ihme, että nämä tyypit olivat hieman "pissed", kun satoisuus olikin samaa luokkaa kuin tavallisella vehnällä. Mutta kukapa olisi kehdannut pyytää rahojaan takaisin Jumalan edustajilta maan päällä? Rahathan oli annettu vähän niin kuin lahjoituksena Seuralle, eikä suinkaan rahanahneuksissa oltu kuviteltu ihmesatoisuutta.
Vuosikirjan mukaan Seura nettosi ihmevehnällä noin 1800 dollaria. Ei kuulosta kovin paljolta, mutta nykyrahassa se on noin 40500 dollaria kun summa suhteutetaan Yhdysvaltojen kuluttajahintaindeksiin. Kuluja ei ollut käytännössä lainkaan, koska vehnä tuli lahjoituksena. Ihmevehnä oli siis loistava bisnes, paitsi että asiakkaat eivät olleet tyytyväisiä. Mutta uskomusmarkkinoilla uusia höynäytettäviä löytyy aina lisää, joten asiakastyytyväisyydellä ei ole niin väliä.
Reaalihinta on saatu suhteuttamalla ihmevehnän hinta vuonna 1911 Yhdysvaltojen kuluttajahintaindeksiin: www.measuringworth.com
Naula/paunahinta on muutettu kilohinnaksi jakamalla 0,454:llä.
50 taalaa kilolta on sievoinen summa vehnästä. Jotkut varmaan ostivat sitä ja kuvittelivat rikastuvansa (seuraavana vuonna he voisivat itse myydä ihmevehnää 50 taalaa kilo). Ei ihme, että nämä tyypit olivat hieman "pissed", kun satoisuus olikin samaa luokkaa kuin tavallisella vehnällä. Mutta kukapa olisi kehdannut pyytää rahojaan takaisin Jumalan edustajilta maan päällä? Rahathan oli annettu vähän niin kuin lahjoituksena Seuralle, eikä suinkaan rahanahneuksissa oltu kuviteltu ihmesatoisuutta.
Vuosikirjan mukaan Seura nettosi ihmevehnällä noin 1800 dollaria. Ei kuulosta kovin paljolta, mutta nykyrahassa se on noin 40500 dollaria kun summa suhteutetaan Yhdysvaltojen kuluttajahintaindeksiin. Kuluja ei ollut käytännössä lainkaan, koska vehnä tuli lahjoituksena. Ihmevehnä oli siis loistava bisnes, paitsi että asiakkaat eivät olleet tyytyväisiä. Mutta uskomusmarkkinoilla uusia höynäytettäviä löytyy aina lisää, joten asiakastyytyväisyydellä ei ole niin väliä.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 23.01.2009 16:07
Paljonko on Juudaksen 30 hopearahaa suhteutettuna nykypäivään kaikkine indeksikorotuksineen?
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 23.01.2009 20:21
Eikös se ollut orjan hinta? Elikkäs nykypäivänä se olis sen verran kun orjasta maksettaisiin markkinoilla. Monin paikoin lait tosin estävät orjien omistamisen, mutta jos Suomessa saisi omistaa orjia niin hyväkuntoisten orjien hinnat olisivat varmaan alkaen 10 000 euroa.kirjallisuusveli kirjoitti:Paljonko on Juudaksen 30 hopearahaa suhteutettuna nykypäivään kaikkine indeksikorotuksineen?
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 23.01.2009 20:45
Olihan se. Hain tässä vaan nykyarvoa niille 30:lle hoperahalle, vaikka vaan 2% vuotuisella korollaTorninvartija kirjoitti: Eikös se ollut orjan hinta?
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 23.01.2009 22:06
Oletetaan, että vuonna 1938 hopearaha olisi ollut 1 mk, mikä vuoden 2008 euroissa tekee 15,97 euroa, eli mummonmarkoissa 94,95. Kun tämä kerrotaan kolmellakymmenellä, saadaan orjan hinnaksi 2848,50 mk. Siis nykyrahassa 479,08 euroa. Näin Suomen Pankin laskurin ja KR33/38 mukaan. Ei kovin hääppöinen hinta ihmisestä, mutta houkutteleva.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 24.01.2009 00:39
Nyt ei ole kyse raamatunkäännöksen julkaisuvuodesta, vaan maksun suorittamisvuodestaJaakko Ahvenainen kirjoitti:Oletetaan, että vuonna 1938 hopearaha olisi ollut 1 mk, mikä vuoden 2008 euroissa tekee 15,97 euroa, eli mummonmarkoissa 94,95. Kun tämä kerrotaan kolmellakymmenellä, saadaan orjan hinnaksi 2848,50 mk. Siis nykyrahassa 479,08 euroa. Näin Suomen Pankin laskurin ja KR33/38 mukaan. Ei kovin hääppöinen hinta ihmisestä, mutta houkutteleva.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 24.01.2009 12:12
Rahasumman suuruutta on vaikea arvioida, koska silloin oli liikkeellä monenlaisiä eri paikoissa lyötyjä, eriarvoisia hoperahoja.kirjallisuusveli kirjoitti:Nyt ei ole kyse raamatunkäännöksen julkaisuvuodesta, vaan maksun suorittamisvuodesta
Mutta yksi tärkeä huomiotta jäänyt kohta Juudaksen yhteydessä on Matt. 27:9 :Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,
Matteuksella on merkillinen virhe, Jeremiasta sitä ei löydy. Sakarja 11:12 on ainoa kohta joka puhuu hopearahoista ja vielä punnittavista sellaisista. Punnittavan hopean käyttö maksuvälineenä lakkautettiin 150 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 25.01.2009 00:38
Ainahan täytyy olla kyseessä virhe, kun meidän täydellisestä vinkkelistämme jokin ei mielestämme natsaa kohilleen.Ariadna kirjoitti: Matteuksella on merkillinen virhe, Jeremiasta sitä ei löydy. Sakarja 11:12 on ainoa kohta joka puhuu hopearahoista ja vielä punnittavista sellaisista. Punnittavan hopean käyttö maksuvälineenä lakkautettiin 150 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
Vartiotorniseuran kommentti ongelmaan:
*** si s. 169 kpl 6 Raamatun 38. kirja: Sakarja ***
Jotkut ovat kysyneet, miksi Matteus lainaa Sakarjan kirjaa, mutta kertoo sanojensa olevan peräisin Jeremialta. (Matt. 27:9; Sak. 11:12) Näyttää siltä, että Jeremian kirjaa (eikä Jesajaa niin kuin nykyisissä Raamatuissamme) pidettiin toisinaan ”Myöhempien profeettojen” ensimmäisenä kirjana; sen vuoksi Matteus viitatessaan Sakarjaan ”Jeremiana” on voinut noudattaa juutalaista tapaa käyttää jonkin Raamatun osan ensimmäisen kirjan nimeä koko tuosta Raamatun osasta. Jeesus itse käytti nimitystä ”Psalmit” kaikista kirjoista, jotka tunnettiin Kirjoituksina. – Luuk. 24:44.
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 25.01.2009 11:42
Kiitos kirjallisuusveli. Vartiotorniseura ei siis tiennyt, että Jeesus tiesi, vai luuliko se, ettei Jeesus tiennyt edellisen sukupolven sinetöineen kaanonin jo Profeettojen osalta.kirjallisuusveli kirjoitti:Vartiotorniseuran kommentti ongelmaan:
*** si s. 169 kpl 6 Raamatun 38. kirja: Sakarja ***
Jotkut ovat kysyneet, miksi Matteus lainaa Sakarjan kirjaa, mutta kertoo sanojensa olevan peräisin Jeremialta. (Matt. 27:9; Sak. 11:12) Näyttää siltä, että Jeremian kirjaa (eikä Jesajaa niin kuin nykyisissä Raamatuissamme) pidettiin toisinaan ”Myöhempien profeettojen” ensimmäisenä kirjana; sen vuoksi Matteus viitatessaan Sakarjaan ”Jeremiana” on voinut noudattaa juutalaista tapaa käyttää jonkin Raamatun osan ensimmäisen kirjan nimeä koko tuosta Raamatun osasta. Jeesus itse käytti nimitystä ”Psalmit” kaikista kirjoista, jotka tunnettiin Kirjoituksina. – Luuk. 24:44.
Jeesuksen aikaan tultaessa Tanakhin kaanon oli valmis Tooran /Mooseksen kirj. ja Nevi`imin /Profeettojen osalta, Ketuvin/Kirjoitukset johon Psalmit kuuluvat kanonisoitiin noin satavuotta Jeesuksen syntymän jälkeen.
Nevi'im alka Joosua, Tuomarien.....Lopuosassa Jesaja Jeremia Hesekiel Joel....
Ketuvim alkaa Psalmeilla, Sananlaskut, Job...
Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 25.01.2009 11:47
Pyydän tyhmyyttäni anteeksikirjallisuusveli kirjoitti:Nyt ei ole kyse raamatunkäännöksen julkaisuvuodesta, vaan maksun suorittamisvuodesta
. Vuoden 1938 Uusi testamentti määrittää liitteissään jeesuksenaikaisen hopearahan noin markan arvoiseksi. Kun tämä kerrotaan Suomen pankin kertoimella vuoden 2008 rahaksi, saadaan mainitun hopearahan nykyarvoksi 15,97 euroa, mikä mummonmarkoissa on 94,95 mk.Re: Russelin ihmevehnä
Lähetetty: 25.01.2009 16:31
Minun laskelmien mukaan summa on hiukan suurempi. Jos kuvitellaan rahan olleen temppelissä käytössä olleesta hopearahasta, sillä ennustuksen" mukaan rahahan piti viskata "Herran huoneeseen"
No, Jeesuksen kuoleman jälkeenkin puolen sekelin rahaa on lyöty toisiin tarkoituksiin, Kotimaa lehdestä lainaus :
”Kaivauksissa on löydetty raha on juutalaissodassa (66-73 jKr.) Roomaa vastaan taistelleen juutalaisen hallinnon lyömä. Sen toiselle puolelle on kuvattu granaattiomenapuun oksa ja hepreankieliset sanat "Pyhä Jerusalem". Toisella puolella lukee "Puoli šekeliä".
Israelilaisen arkeologin Gabriel Barkayn mukaan puolen šekelin rahalla maksettiin temppelivero. Maksu mainitaan 2. Mooseksen kirjassa (2. Moos. 30:12). Barkayn mukaan raha on luultavasti lyöty itse Temppelivuorella. ”
Muistan lukeneeni,että puolen sekelin rahassa, oli n. 6 g hopeaa ja päivän markkinahinnan mukaan http://silverprice.org/
30 hopearahan arvo olisi 53,40€
No, Jeesuksen kuoleman jälkeenkin puolen sekelin rahaa on lyöty toisiin tarkoituksiin, Kotimaa lehdestä lainaus :
”Kaivauksissa on löydetty raha on juutalaissodassa (66-73 jKr.) Roomaa vastaan taistelleen juutalaisen hallinnon lyömä. Sen toiselle puolelle on kuvattu granaattiomenapuun oksa ja hepreankieliset sanat "Pyhä Jerusalem". Toisella puolella lukee "Puoli šekeliä".
Israelilaisen arkeologin Gabriel Barkayn mukaan puolen šekelin rahalla maksettiin temppelivero. Maksu mainitaan 2. Mooseksen kirjassa (2. Moos. 30:12). Barkayn mukaan raha on luultavasti lyöty itse Temppelivuorella. ”
Muistan lukeneeni,että puolen sekelin rahassa, oli n. 6 g hopeaa ja päivän markkinahinnan mukaan http://silverprice.org/
30 hopearahan arvo olisi 53,40€