Veljesseura.org

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun lähdin lopullisesti Jehovan todistajista. Olen näinä vuosina pohtinut erilaisia selityksiä sille, miksi lähdin. Mikään niistä ei liene ns. ehdoton totuus, koska en voi päästä selville kaikista vaikuttimistani enkä myöskään kykene palauttamaan muistiin vuosikymmenen takaisia tilanteita ja tunnelmia.

Mielestäni eräs minut karkuun ajaneista asioista oli se, että en kestänyt todistajamaailman naiskuvaa ja naisen asemaa siinä. Voin pahoin muun muassa sikäläisen kotirouvaelämän korostamisesta ja siitä, että naisilla ei tunnustettu olevan mitään teknistä/matemaattista/muuta "miehekkääksi" "oletettua" lahjakkuutta, vaan naisia ainakin piiloisesti pidettiin hieman miehiä yksinkertaisempina. Pukeutuminen oli oma tuskansa - silloin kun olisi tehnyt mieli pistää päälle farkut, oli pakko laittaa päälle bleiseri ja hame johonkin "teokraattiseen" tilaisuuteen.

Äkkäsin aika nopeasti, että naimisiin menemällä todennäköisesti joutuisin kotirouvaksi ja pistin poikki yhden seurustelusuhteen (enkä ole koskaan katunut sitä). Minulla parinmuodostuskuvioihin liittynyt ahdistus meni niin pitkälle, että olisin jossain vaiheessa halunnut jopa olla lesbo. Se ei tosin koskaan käytännössä onnistunut.

Tiedän, että jotkut naiset pitivät pynttäämisestä, ja joillekin em. kokonaiskuvio ei ole mikään ahdistuksen aihe. Minä en suostunut omaa ahdistustani aikoinaan kenellekään kertomaan. Nyt on toisin. Miten te muut, kuvioissa vielä olevat naiset ja niistä ulkona olevat?

almi kirjoitti:en kestänyt todistajamaailman naiskuvaa ja naisen asemaa siinä. Voin pahoin muun muassa sikäläisen kotirouvaelämän korostamisesta
....
joillekin em. kokonaiskuvio ei ole mikään ahdistuksen aihe. Minä en suostunut omaa ahdistustani aikoinaan kenellekään kertomaan. Nyt on toisin.

Minut yllätti se, että jt-sisarissa tapasin varsinaisia antifeministejä. Nyt olen käsittänyt sen niin, että sellaiset ihmiset kärsivät sisäistetystä naisvihasta.
Minun on yleensäkin vaikea käsittää Tukholma-syndroomaksi kutsuttua ilmiötä. Minä itse toimin vastaavassa tilanteessa niin, että kovetan itseni ja siedän, mutta en ihaile, enkä omaksu sortajan arvomaailmaa. Mutta siis jotkut sisaret avoimesti ihailivat.

Nyt on niin hyvä aihe, että pakko kommentoida:)

almi kirjoitti:
Mielestäni eräs minut karkuun ajaneista asioista oli se, että en kestänyt todistajamaailman naiskuvaa ja naisen asemaa siinä. Voin pahoin muun muassa sikäläisen kotirouvaelämän korostamisesta ja siitä, että naisilla ei tunnustettu olevan mitään teknistä/matemaattista/muuta "miehekkääksi" "oletettua" lahjakkuutta, vaan naisia ainakin piiloisesti pidettiin hieman miehiä yksinkertaisempina.

Kyllä kyllä kyllä. Jt-maailma on hyvin seksistinen. Ihmisen arvo riippuu sukupuolesta, eikä sitä yritetäkään peitellä. En väitä, etteikö tuo asenne olisi muutenkin vallalla, mutta harvemmin enää toitotetaan miten mies on perheen pää.. ja tekee loppukädessä ratkaisut (ainakaan minun ikäpolvessani). Asia on minulle myös siinä mielessä ajankohtainen, että tapasin juuri yhden entisistä "parhaista ystävistäni", joka on edelleen tiukasti mukana. Oli kiinnostava nähdä vilaus elämästä, joka olisi voinut tavallaan olla minunkin elämääni, se ennustettavuus ja kotirouvuus ja täydellisyys.. Ilmassa oli hauskasti sääliä molempiin suuntiin

Kyse on toisaalta myös luonteesta. Minä en olisi koskaan sopeutunut "heikomman astian"- rooliin ja olisin epäilemättä ajanut jonkun veliparan hulluksi tottelemattomuudellani Minusta laittautuminen oli ja on ihan hauskaa, mutta vielä hauskempaa on lyödä luu kurkkuun mahtavalla aivotoiminnallani

Minusta jt-naisena elämä voisi olla myös helppoa, jos pysyisi kiltisti roolissaan ja haluaisi pysyä.

Pehmoluopion kommentti sisäistetystä naisvihasta on mielestäni osuva. Jos joutuu kuuntelemaan vuosia tai vuosikymmeniä samaa naisvihamielistä tuubaa, ei ole mikään ihme jos naisvihamielisyys tarttuu itseenkin.

Vapaa, voin aavistaa että sinun ja jt-aikaisen ystäväsi kohtaaminen on ollut mielenkiintoinen... Kyllä jt-naisen ja etenkin ns. kotirouvan elämäntyyli eroavat toisistaan todella paljon, ellei muuten niin henkisesti. Sääliä? Tottahan kotirouvan ennustettavaa elämää elänyt voi sääliä vapaata ihmistä.

Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että monet jt-naiset ovat itse vapaaehtoisesti rakentamassa sitä asetelmaa, jossa elävät. Jotkut kai kokevat turvalliseksi sen, että itse ei tarvitse ajatella.

almi kirjoitti:
Vapaa, voin aavistaa että sinun ja jt-aikaisen ystäväsi kohtaaminen on ollut mielenkiintoinen... Kyllä jt-naisen ja etenkin ns. kotirouvan elämäntyyli eroavat toisistaan todella paljon, ellei muuten niin henkisesti. Sääliä? Tottahan kotirouvan ennustettavaa elämää elänyt voi sääliä vapaata ihmistä.

Kyllä, tilanne oli mielenkiintoinen ja omituinen: hän puhui (puhui nimen omaan lähinnä omasta miehestään ja tämän saavutuksista), ja minä mietin, koskas hän muistaa, ettei minulle saa puhua

almi kirjoitti: Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että monet jt-naiset ovat itse vapaaehtoisesti rakentamassa sitä asetelmaa, jossa elävät. Jotkut kai kokevat turvalliseksi sen, että itse ei tarvitse ajatella.

Vapaaehtoisesti rakentamassa ja hyvin ylpeitä omasta tilanteestaan. Ja mitä muutakaan kunnon todistaja haluaisi, kuin noudattaa seuran käskyjä ja toiveita.. Eikä siinä sinänsä mitään. Kyllähän ihminen saa elää millaista elämää haluaa, kunhan ei muita siihen pakota. Ajattelisin tuollaisen myötäilyn olevan myös hyvin tehokas itsesuojelumenetelmä (ylläpidetään omaa itsetuntoa, asemaa ryhmässä, turvallisuudentunnetta yms.). Olisi muuten kiinnostavaa tietää, mitä aikuisena jt:ksi kääntynyt nainen ajattelee asiasta.

Entäs jt-äidin vaikutus lapsiinsa ja heidän naiskäsityksiinsä.. vai onko se ongelma vasta sitten, jos/kun lapsi päättää jättää uskon?

vapaa kirjoitti:Entäs jt-äidin vaikutus lapsiinsa ja heidän naiskäsityksiinsä.. vai onko se ongelma vasta sitten, jos/kun lapsi päättää jättää uskon?

Hyvä kysymys.

Minun äitini on varsin vahvatahtoinen nainen, jonka mielestä Vartiotorni-seura on aina oikeassa, ja kaikki sen antama informaatio on parasta mahdollista. Me jouduimme tässä ristiriitaan hyvin nopeasti kai sen vuoksi, että arvostelin suorasukaisesti velivanhimpia enkä hyväksynyt sitä, että he tiesivät asiat siksi, että he olivat miehiä.

Ydinperheen suhteen - siis silloin kun se oli vielä koossa - äitini oli kyllä todellinen perheen pää, joka pyöritti kuvioita. Oma inhoni tätä perinteistä "mies on perheen pää" -opetusta kohtaan nousi ehkä eniten siitä, että samaan aikaan kun äitini johti toimintaa hän väitti kokouksissa, että kyllä mies on perheen pää. En tiedä, onko kyse kaksinaamaisuudesta vai epärehellisyydestä.

Minä ja äitini emme ole juuri keskustelleet sen jälkeen, kun häivyin kuvioista.

Minulla kului vuosia ennen kuin vapauduin andogryniteetistä. Nykyään olen Setan testien mukaan sukupuolineutraali.

almi kirjoitti:äitini oli kyllä todellinen perheen pää, joka pyöritti kuvioita. Oma inhoni tätä perinteistä "mies on perheen pää" -opetusta kohtaan nousi ehkä eniten siitä, että samaan aikaan kun äitini johti toimintaa hän väitti kokouksissa, että kyllä mies on perheen pää.

Variantti tästä on se, että jotta miestä voisi kunnioittaa, miehen pitää ansaita kunnioitus. (Se on minusta varsin kohtuullinen vaatimus). Vaimo sitten itse käskytti miestään millä tavalla hän voisi olla sellainen, että vaimo häntä kunnioittaisi. Lopulta ei kunnioittanutkaan, vaan tuli ero. Mies oli vähän nysväke ja tossun alla.

Pehmoluopio kirjoitti:

almi kirjoitti:en kestänyt todistajamaailman naiskuvaa ja naisen asemaa siinä. Voin pahoin muun muassa sikäläisen kotirouvaelämän korostamisesta
....
joillekin em. kokonaiskuvio ei ole mikään ahdistuksen aihe. Minä en suostunut omaa ahdistustani aikoinaan kenellekään kertomaan. Nyt on toisin.

Minut yllätti se, että jt-sisarissa tapasin varsinaisia antifeministejä. Nyt olen käsittänyt sen niin, että sellaiset ihmiset kärsivät sisäistetystä naisvihasta.

Olen huomannut saman, tosin vasta sen jälkeen kun silmät avautuivat. Naispuoliset jt-sukulaiseni kritisoivat ihan ääneen "liian aktiivisia" naisia, koti on naisen valtakunta ja siellä hän pääasiassa pysyköön.

Oli kieltämättä ylläri kun pääsin tutustuman tämän päivän itäeurooppalaiseen alkuasukkaiden elämään ja havaitsin että siellä "mies vie ja nainen vikisee" -kulttuuri on vielä täysin voimissaan. Naiselle voi sanoa aika ilkeästikin jos se pikku aivoillaan tulee ajatelleeksi ihan itse. Ja jos paikallinen äijä nyt vaikka tulee tarjoilijatyttöjä vähän puristelleeksi, niin "pojat on poikia" ja silleen, erityisesti humalassa. En ole kuitenkaan niin vanha että olisin moista päässyt Suomessa todistamaan, paitsi vanhoista elokuvista.

Jos katsoo hallintoelimen sukupuolijakaumaa, niin ei liene ihme että 50-lukulainen malli on Jehovan todistajien keskuudessa edelleen voimissaan. Miksi miehet tinkisivät saavutetuista eduista, nykytilannehan on jt-miesten kannalta varsin mainio?

Minä ja vaimoni jouduimme vanhiten puhutteluun, kun vaimoni kärsii helposti virtsarakon tulehduksesta ja tahtoi pitkän takin alle laittaa kylmällä ilmalla housut kentälle mennessään. Se johti siihen, että sisar, jonka kanssa kenttäreissu oli sovittu, kommentoi pisteliäästi vaimoni vaatetusta ja sanoi sen olevan epäsopivaa - sisarten välit kiristyivät, koska vaimoni ei tykännyt vanhimman vaimon kommenteista. Tuin vaimoani asiassa, koska Torniossa asuessamme niin oli hyväksyttyä pukeutua jos oli kylmä ilma ja housuja ei olisi takin alta muutenkaan näkynyt, joten emme ymmärtäneet kirjoittamatonta sääntöä, joka Ruotsin Värnamon seurakunnassa vallitsi.

Seurauksena komitea tuli meille pitämään luentoa siitä, miten naisten pitää pukeutua... En antanut periksi, vaikka olin silloisille vanhimmille alamainen asiassa, mutta jotenkin alkoi tympäseen semmoset säännöt naisten "oikeasta pukeutumisesta", kun Värnamossa saattoi talvella olla kostean purevat pakkaset, vaikka ei paljon miinusasteita ollutkaan...

Witless kirjoitti:
Oli kieltämättä ylläri kun pääsin tutustuman tämän päivän itäeurooppalaiseen alkuasukkaiden elämään ja havaitsin että siellä "mies vie ja nainen vikisee" -kulttuuri on vielä täysin voimissaan.

Niin, naisen asemahan on voimakkaasti kultturiin ja aikaan sidottu käsitys. Ehkä jonakin päivänä jt-kulttuurissakin asia otetaan uudelleen harkintaan? Tällä hetkellä tuntuu riittävän "jumalan tahto" taikasanat.

almi kirjoitti:Nykyään olen Setan testien mukaan sukupuolineutraali.

Vai että... tai en sittenkään kommentoi tuota Setaan liittyvää asiaani.

Kysytään nyt kuitenkin miten tai missä tälläinen Setan järjestämä hieno testi on mahdollista suorittaa ja millä edellytyksin ? Verkossa, henkilökohtaisesti, kirjeitse, hinta jne ?

Mutta on vilpittömillä JT-sisarilla joitakin teoreettisia valopilkkuja (ja toisaalta myös ahdistuksen osia) ahdistuksen täyttämässä elämässään, mitä tulee otsikkoon:
- kohottaa itsetuntoa ja me-henkeä kentällä Seuran materiaalin/koulutuksen avulla, takaiskujakin voi esiintyä mutta näistä selviää yleensä kuvainnollisilla omaksutuilla toteamuksilla: ihan selvästi luopiojuttuja tai ei ole tosi tm jehova-totuuden arvoinen
- seurakunnan sisarten kuvainnollinen juorukerho, tässä tapauksessa etuuden omaavien vaimot voivat olla arvossa arvaamattomassa
- seurakunnan sisarten omat meetingit joissa ehkä viini virtaa ja laulu soi, puhumattakaan siitä kuka teki missä ja mitä ja kuinka sekin sitä ja tätä ja kuulitteko siitä että sekin...

Bergerac kirjoitti:

almi kirjoitti:Nykyään olen Setan testien mukaan sukupuolineutraali.

Vai että... tai en sittenkään kommentoi tuota Setaan liittyvää asiaani.

Kysytään nyt kuitenkin miten tai missä tälläinen Setan järjestämä hieno testi on mahdollista suorittaa ja millä edellytyksin ? Verkossa, henkilökohtaisesti, kirjeitse, hinta jne ?

Eipä taida moni Setan testin tehnyt, saada vastaukseksi, että pesunkestävä 100% hetero

Ihan googlesta (setan testi) nappasin osoitteen, josko se almi tätä tarkoitti:

http://www.transtukipiste.fi/pelit/ttp0902.php

Ai niin, se olikin transtukipisteen linkki... Kiitos sen postittamisesta. Olen näemmä edelleen sukupuolineutraali.