Veljesseura.org

Pidittekö koskaan muita kuin ovenrakotutkisteluja? Minä pidin eräälle, josta huomasin, ettei hän ole täysin terve (henkisesti). Pidin kuitenkin, koska sain siitä salilla sulan hattuuni. Houkuttelin kiinnostunuttani aina myös salille: kyyti järjestyy jne. Tunsin olevani manipuloija, sillä en uskonut opettamiini asioihin. En kehdannut kysyä masturbaatiosta kappaleen Tapoja, joita Jumala vihaa kohdalla (tutkimme Mitä Jumala vaatii kirjasta). En kysynyt, oliko joku varoittanut jehovantodistajista ja kertonut, että Saatana haluaa ettei kiinnostunut tutkisi Raamattua. Kysymys olisi tietysti kuulunut manipulaatioon. Oma tutkistelunpitäjänikin esitti nämä samat kysymykset. Tunsin välillä häpeää jatkuvasti tunkeutua toisen kotiin käännytystarkoituksissa. Miten itse koitte tutkistelun pitämisen? Olitteko "auttamassa" ihmisiä, vai käännyttämässä ja manipuloimassa? Oliko tutkistelun pitäminen oman kunnian saamista srk:ssa?

Vieras kirjoitti:Pidittekö koskaan muita kuin ovenrakotutkisteluja?

Pidin yhdelle venäläiselle ja yhdelle (muistaakseni) bangladeshilaiselle. Kumpikaan ei tiettävästi kääntynyt JT:ksi.

Oisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia aiheesta. Onkohan niitä olemassa...

En itse, mukana olin muutamassa. Olis ollu tilaisuuksiakin pari, mutta mulle olis tullu huono omatunto jos olisin alkanut houkuttelemaan ihmisiä oikein tosissaan lahkoon jonka opetukset tiesin hölynpölyksi. Viikottainen lehtikierros vielä menetteli (siinä kun ei sen suurempia sitoumuksia ollu puoleen eikä toiseen ja lehdetkin sai jättää postilaatikkoon jos ei ihminen ollut kotona), mutta siihenpä se jäi, vaikka muutamalle olis voinu tutkistelunkin aloittaa.

Olis ollu tilaisuuksiakin pari, mutta mulle olis tullu huono omatunto jos olisin alkanut houkuttelemaan ihmisiä oikein tosissaan lahkoon jonka opetukset tiesin hölynpölyksi.

Onko se tilannekohtainen juttu, alkaako tutkistelu uuden ihmisen kanssa? Onko tyyppejä jotka ei oikeasti olekkaan halukkaita tutkimaan kiinnostuneiden kanssa?

Viikottainen lehtikierros vielä menetteli

Mitäköhän tämä tarkoittaa käytännössä, voisitko vääntää rautalangasta?

Parissa olen ollut mukana, yhtä olen itse vetänyt. Yksi näistä joiden tutkistelussa olin mukana, taisi kääntyä todistajaksi. Hieman vanhemmasta miehestä oli kysymys.

Sen itse vetämäni annoin lopahtaa juuri samasta syystä kuin madgyver ei alkanut niitä edes vetämään. Huono omatunto siitä kun opetti toiselle asiaa johon ei itse uskonut.

Sen itse vetämäni annoin lopahtaa juuri samasta syystä kuin madgyver ei alkanut niitä edes vetämään.

Miten tämä "lopahtaminen" tapahtui?

HeyYou kirjoitti:Onko se tilannekohtainen juttu, alkaako tutkistelu uuden ihmisen kanssa? Onko tyyppejä jotka ei oikeasti olekkaan halukkaita tutkimaan kiinnostuneiden kanssa?

Mjoo, tokihan se voi olla tilannekohtainen ja voi riippua myös siitä ihmisestä kenen se tutkistelu pitäisi aloittaa. Se kuitenkin vaatii aika paljon sitoutumista ja opetustaitoa ja uskomista omiin kykyihin ja etenkin asiaan jota opettaa. Kyllä itse muistan ainakin pari oikein mukavaa ja kiinnostuneen oloista ihmistä, joille olin vienyt vuosikausia lehtiä ja joille kaiken järjen mukaan olisi pitänyt aloittaa tutkistelu ja varmaan olisivat siihen suostuneetkin. Mutta kun en itse enää muutamana viimeisenä vuotena oikein uskonut opetuksiin (ainakaan sydämessäni) ja ujonpuoleinen luonne hieman olen muutenkin (ja koen olevani todella huono ketään opettamaan) niin eipä noita tutkisteluja sitten tullut koskaan aloitettua. Toiseen kysymykseesi, ainakin meidän seurakunta oli täynnä ihmisiä jotka ei koskaan aloittaneet tutkisteluja kenenkään kanssa, vaikka muuten aktiivisia olivatkin. Kaipa se on hieman ihmisluonteestakin kiinni. Toisille se syvällisempi opettaminen on luonnostaan helpompaa ja toiset tyytyy vaan esittämään niitä lehtiä, niinkun esim. minä.

Mitäköhän tämä tarkoittaa käytännössä, voisitko vääntää rautalangasta?

Juu, toki. Eli tällä tarkoitin sitä, että mun kenttäpalvelus viimeisinä vuosina oli pääosin vuosien aikana hankitun lehtikierroksen kiertämistä, eli vietiin niihin muutamaan kymmeneen paikkaan lehdet joka kuukausi ja samalla rupateltiin niitä näitä. Ei mitään sen syvällisempää. Syystä että koin itselleni mahdottomaksi alkaa opettamaan tutkistelun avulla jollekin oppeja, joihin en oikein itsekään enää uskonut. Vaikka niinkuin sanottu niin joidenkin kohdalla tutkisteluun olis ehkä ollu mahdollisuuskin. Sen sijaan kuukausittainen lehtien vieminen ja rupattelu oli paljon mukavampaa ja siinä en kokenut ketään painostavani tai opettavani varsinaisesti vaan viemään vain lehdet ja antamaan ihmiselle mahdollisuuden punnita itse mitä niistä ajattelee.

HeyYou kirjoitti:

Sen itse vetämäni annoin lopahtaa juuri samasta syystä kuin madgyver ei alkanut niitä edes vetämään.

Miten tämä "lopahtaminen" tapahtui?

Ihan vaan pikkuhiljaa vähentämällä tutkistelukertoja, näennäisten aikatauluongelmien vuoksi. Loppui sitten kokonaan jossain vaiheessa.

En pitänyt tutkistelua enkä käännyttänyt ketään jehovaksi. Hyvä niin

Olen pitänyt useita lupaavia tutkisteluja. Yhden kiinalaisparin tapaus oli onneksi sellainen, ettei kiinankielistä seurakuntaa ollut lähellä.

ex-jehu kirjoitti:En pitänyt tutkistelua enkä käännyttänyt ketään jehovaksi. Hyvä niin

Itse tähtäsin vähän matalammalle, eli ihan vaan Jehovan todistajaksi käännyttämiseen. Mutta en päässyt tutkisteluun asti koskaan. Samoin, pidän lopputulosta kaikkien kannalta hyvänä.

Johdin useitakin raamatuntutkisteluja. Joitakin sain kasteelle saakka, mutta valtaosaa en.

Muistan yhden tutkistelun, jota pidin "jakautuneen perhekunnan" pikkupojalle. Perheen isä ei ollut "mukana", mutta hän halusi eräänlaista pyhäkoulua gosselle. Tutkistelusta ei oikein voinut puhua, vaan lähinnä katsottiin kuvia vartin ajan. Vietin myös jonkin verran aikaa perheen kanssa. En muistaakseni raportoinut raamatullisia keskusteluja perheenisän kanssa.

Yhtä ainoaa tutkistelua pidin, mukamas. Tilanne oli se, että olin normaalisti kentällä vanhemman sisaren kanssa, ja mekaanisesti lauoin samat esittelyt ovenavaajalle. Avaaja oli maahanmuuttaja Kiinasta.
Meinasin tukehtua kieleeni, kun ehdotettuani raamatuntutkistelua tämä tyttö sanoikin että kyllä se käy.
Taisin siinä hetken kakoa, ja sitten annoin tälle tytölle raamatun ja jonkun seuran kirjan. Olisiko ollut tieto-kirja..?

Innoissani tietenkin siinä kuussa pääsin pistämään raporttiin ekaa kertaa sen yhden tutkistelun.

Noh, mitäs sitten kävikään. Taisi iskeä se teini-ikä, ja koulun, kavereiden ja elämän takia unohdin koko tutkistelun. Kenttäaikani oli vähentynyt niin paljon, että en vaan muistanut koko asiaa. Unohdin koko tytön täysin. Ja sitten kun muistin "tutkisteluni" aikaa oli jo kulunut niin kauan, etten enää kehdannut mennä sinne.

No, nyt kun ajattelen, saatoin jopa pelastaa tuon ihmisen vastuuttomuudellani.

Editoitu typeriä typoja..