Veljesseura.org

Pitkästä aikaa tulin taas pyörimään tänne palstoille.

Sellainen ajatus/kysymys tuli mieleen, että onko sinut erotettu vai oletko eronnut itse?

Minä erosin itse, syynä tähän, että halusin itse tehdä päätöksen irtaantua Jehovan Todistajista. En halunnut, että vanhimmat sen päättävät, kai jo silloin halusin, että enään ei olisi mahdollisuutta palata järjestöön. Äitinihän on edelleen todistaja, meni uudelleen naimisiin ja nyt on taas pitkästä aikaa korostunut se, että millä tavalla lähdin järjestöstä. Eli molemmat siskoni, jotka olivat kastamattomia ja lopettivat koko touhun: äiti pitää heihin yhteyttä ja tapaa ja tietenkin "oikaisee raamatullisesti" , isään josta raamatullisesti erosi (isä erotettiin) pitää toisinaan yhteyttä puhelimella (kuulemma meihin lapsiin liittyvissä asioissa), mutta minä suurin synnin tekijä, joka erosin itse hän on alkanut entisestään vähentämään yhteyden pitoaan. En parjaa tai arvostele hänen uskoaan kun tapaamme, keitän kahvit ja jutellaan niitä näitä ja kertoo valitettavasti kaikki seurakunnan kuulumiset ja juorut, hänen jt meihensä istuu sillä aikaa autossa talomme edessä odottamassa äitiäni, no anyway...

Onko se tosiaan niin, että Jehovan Todistajien hierarkiassa se menee niin, että itse eronneet ovat "kaikkein pahimpia"? Onko tullut taas jotain uusia ohjeita karttaa eronneita/erotettuja sukulaisiaan? Äitini on tulossa kylään siskolleni ja pyysi minua ja lastani sinne myös, eli meille hän ei enään edes tule....

Viestiä hän on laittanut, että mieheni ja vauvani ovat tervetulleita heille kylään siis ilman minua. Mieheni on tiukasti ilmoittanut, että hän kyläilee ainoastaan koko perheen voimin, ei yksin vauvan kanssa. Jouduin leikkaukseen, niin äitini ilmoitti, että 2kk vanha vauvani pitää heille tuoda hoitoon, hän ei meille tule vauvaa hoitamaan. Arvatakkin saattaa, että emme näin toimineet. Itse olen oman lapsen myötä huomannut, että kuinka tiukka side lapseen on kasvanut, tekisin mitä vain lapseni puolesta. Kuinka jt äiti voi hyljätä lapsensa? Olen jo aikuinen, mutta täytyy ihmetellä äitiäni, kuinka hän pystyy minut vain leikkaamaan pois elämästään.

Anteeksi purkaukseni, on taas kertynyt liiaksi kuormaa...

Ainakin minulle sanottiin, että minua tullaan kohtelemaan erotettuna, vaikka itse erosin. Joskus lienee ollut hiukan lempeämpi kohtelu niitä kohtaan, jotka itse lähtivät, mutta nykyään se on ihan saman arvoinen paha asia (tai oli ainakin tän vuosituhannen alussa). Vähän siihen tyyliin, että täältä ei erota, Sinut erotetaan! Ajan myötä erottetuihin/eronneisiin sukulaisiin suhtautuminen oli kaiketi päässyt vähän lipsumaan, koska kesällä 2003 julkaistiin Valtakunnan palveluksessa, niin kuin muistutukseksi, kirjoitus miten vähän (eli ei juuri ollenkaan) on sopivaa olla tekemisissä erotetun sukulaisen, vaikka tämä olisi oma lapsi, kanssa. Ymmärtääkseni nyt koitetaan noudattaa tätä "ei juuri ollenkaan" -suuntaa kynsin ja hampain.

Sen sijaan, jos lapsi ei ole koskaan ollut kasteella ja sitten vaan lähtee pois seurakunnan yhteydestä, niin hänen kanssaan saa ja voi olla tekemisissä. Raja menee kasteella käymisestä. Siksi äitisi käytös seurakunnan jättäneiden, mutta ei kuitenkaan kastella käyneiden sisariesi kohdalla on erilainen (lue: saa olla erilainen).

Voi, voi miten monelta murheelta ja äidin/isän/lapsen särkyneeltä sydämeltä vältyttäisiin, jos lapset eivät menisi kasteelle liian nuorina, jolloin heillä ei ole aavistustakaan siitä onko todistajana oleminen heidän juttunsa. Jumala suojeli Jeesusta ja hän sai vasta kolmekymmentävuotiaana tietää mikä oli hänen missionsa ja silloinhan hänet vasta kastettiinkin. Lapsen päälle ei pitäisi sälyttää aikaihmisten taakkaa!

sirpa-leena kirjoitti:Ainakin minulle sanottiin, että minua tullaan kohtelemaan erotettuna, vaikka itse erosin. Joskus lienee ollut hiukan lempeämpi kohtelu niitä kohtaan, jotka itse lähtivät, mutta nykyään se on ihan saman arvoinen paha asia (tai oli ainakin tän vuosituhannen alussa).

On ollut sitä aikaisemminkin. Vanhinten 'Lauma-kirja' tähdentää asiaa näin kohdassa 5a:

Oikea näkemys erotetuista ja eronneista

Ne, jotka haluavat säilyttää hyvän suhteen Jehovaan, karttavat erotettuja ja eronneita.

Johannes kehottaa olemaan puhumatta erotetulle tai eronneelle tai olemaan seurustelematta hänen kanssaan, jottei olisi "osallinen hänen pahoihin tekoihinsa". (2. Joh. 11)

Tää on aika hauska:

Raamatullisia ja historiallisia suuntaviivoja siitä, miten erotettuihin ja eronneisiin tulee suhtautua, löytyy Vartiotornista 15. marraskuuta 1981 sivuilta 20-31.

Kas kas, joku voisi kuvitella, että niitä tulisi löytyä raamatusta, ei vartsikasta.. No olihan tuossa kohdassa 5a toki ne tavalliset raamatunpaikat esitetty, joita vt-seura käyttää karttamisoppinsa tueksi.

sorbet kirjoitti:Pitkästä aikaa tulin taas pyörimään tänne palstoille.

Sellainen ajatus/kysymys tuli mieleen, että onko sinut erotettu vai oletko eronnut itse?

Minä erosin itse, syynä tähän, että halusin itse tehdä päätöksen irtaantua Jehovan Todistajista. En halunnut, että vanhimmat sen päättävät, kai jo silloin halusin, että enään ei olisi mahdollisuutta palata järjestöön.

Anteeksi purkaukseni, on taas kertynyt liiaksi kuormaa...

En tiedä onko minut lahkossa kirjattu eronneeksi vai erotetuksi. Vein v. 2000 erokirjeeni oikeuskomitealle, joka oli kokoontunut, koska olin kertonut eräälle vanhimmalle luopiotoiminnastani eli jehovantodistajavastaisen materialin Internet-levityksestä. Myönsikö komitea minulle eron vai erottiko se minut, ei koskaan tullut minulle selväksi, koska lahkohan ei julkaise mitään kirjallista päätöstä, jonka eronnut/erotettu saisi itselleen.

Lahkolla oli joskus periaate, että erotetut olivat jotenkin parempia, koska yleensä erottaminen tehdään jostain seksiin tai viinaan liittyvästä asiasta, ja erotettu saattaa yhä uskoa vahvasti lahkon oppeihin.

Itsenäinen eroaja sen sijaan useimmiten eroaa oppisyistä, koska on menettänyt uskonsa lahkon oppeihin.

Lahkon ajatuskulku oli, että itsenäiset eroajat ovat lahkolle suurinta myrkkyä, koska heidän ajatuksensa ja puheensa saavat levitessään helposti monia muitakin eroamaan ja lahkoa uhkaa oikea eroamisten lumivyöry. Nuo eronneet on siksi eristettävä tehokkaasti lahkolaisista, jotta lahkon tiedonsaanninhallinta ei vaikeudu. Lahkon mielenhallinta edellyttää tehokasta tiedonsaanninhallintaa, jossa kriittisen tiedon saanti on ehkäisty ja lahkosta on tarjolla vain lahkon itse itsensä luoma kuva ja tieto.

Kun eronneilla ja erotetuilla oli erilaista statusta, alettiin kai eroamista välttämään ja mieluummin odotettiin erottamista, mistä tuli lahkolle uusia ongelmia. Se ei enää päässytkään nopeasti eroon itsenäisistä eroajista. Sittemmin lahko on siis joutunut poistamaan keinotekoisen eron erotettujen ja eronneiden välillä, mutta selvää on, että ne jotka ovat opillisesti ristiriidassa lahkon kanssa pidetään tiukemmin suitsissa verrattuna vaikkapa seksin, viinan tms. vuoksi väliaikaisesti rangaistuihin, joiden lahko toivoo palaavan ruotuun.

Kuin sattumaa: todistaja mummo kävi äsken ovellani. Ei ole käynyt ketään koko tänä aikana kun olen ollut eronneena ja nyt sitten kävi. En jaksanut ruveta avautumaan, totesin vain äreästi, että ei kiinnosta. Avautumisen aiheita olisi ollut reilustikkin, mutta en viitsinyt 150cm pitkälle pienelle mummelille ärhentelemään (tunteet mulla pinnassa, muuten ihan lauhkea tapaus). Äitini oli lähettäyt paikalliset todistajat siskoni ovelle...totesivat, kun sisko avasi oven, että olet kuulemma juuri tänne muuttanut, sisko siitä arvasi että äiti asialla...ihan kuin äiti itse meille ei saarnaisi riittävästi, piti lähettää kanssa sisaret käännyttämään

sorbet kirjoitti: Sellainen ajatus/kysymys tuli mieleen, että onko sinut erotettu vai oletko eronnut itse?

Minut erotettiin, tein valituksen ja valitus hylättiin.

sorbet kirjoitti: Jehovan Todistajien hierarkiassa se menee niin, että itse eronneet ovat "kaikkein pahimpia"?

Kaikkein pahimpia ovat ne, joita ei voida kiristää sukulaisuussuhteilla, koska Tornissa tiedetään että sellaisten paluun suhteen se on menettänyt kaiken toivonsa.

Minut erotettiin. En olisi uskaltanut itse erota, joten hankin itselleni asiaan kuuluvan syntitaakan.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että olisi ollut parempi erota. Olin sillon kuitenkin vielä niin kiinni lahkossa, että kuvittelin erottamisen olevan pienempi synti Jehovan edessä. Varmaan aika moni pois jäänyt on ajatellut samalla tavalla.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että olisi ollut parempi erota. Olin sillon kuitenkin vielä niin kiinni lahkossa, että kuvittelin erottamisen olevan pienempi synti Jehovan edessä. Varmaan aika moni pois jäänyt on ajatellut samalla tavalla.

Ulkomailla olin komitean edessä, ihan omasta tahdostani. Eivät suostuneet minua erottamaan, vaikka aihetta olisi ollut. Suomeen palattuani juttelin esivalvojan kanssa ihan kahdestaan ja kerroin, että aijon erota itse. Se alkoi tuntua kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Usko oli mennyt ajat sitten ja tolla syntimäärällä olisin ollut loppu ikäni "tienraivaajat auttavat toisia listalla". Halusin panna itse pisteen koko touhulle ja seisoa sen takana. Äitini kertoi, että kun ilmoitukseni erota ilmoitettiin salilla niin kohahdus vaan kävi. Osa luuli että kyseesää oli vitsi, mutta ei ollut. Ei ollut pahat tekoni kiirineet suomeen asti, vaikka yleensä jt piireissä noilla juoruilla on näyttänyt olevan hyvinkin vikkelät siivet. Se on myös yksi syy, minkä takia en halua kyseiseen järjestöön kuulua. Ei ole ihmiset sen kummoisempia sanoivat he uskovansa mihin tahansa. Juoruilua, selkään puukotusta, ollaan auttavinaan (halutaan vain kuulla viimeiset käänteet)...ja lopulta tunnutaan tietävän asiat paremmin kuin asianosainen itse...

Vähän asiaa sivuten itseäni ihmetyttää miten ihmiset suostuu menemään komiteaan. Kuvittelisin itse että se on jollain tapaa nöyryyttävää mennä selittämään omista asioistaan ihmisille, joille ne asiat eivät kuulu pätkän vertaa. No toisaalta kyllähän sitä jeppulana tulee tehtyä monia asioita, joita normaali ihminen ei tekisi.

ex-jehu kirjoitti:Vähän asiaa sivuten itseäni ihmetyttää miten ihmiset suostuu menemään komiteaan. Kuvittelisin itse että se on jollain tapaa nöyryyttävää mennä selittämään omista asioistaan ihmisille, joille ne asiat eivät kuulu pätkän vertaa. No toisaalta kyllähän sitä jeppulana tulee tehtyä monia asioita, joita normaali ihminen ei tekisi.

Minullakin kolme eri vanhinta kävivät pareittain keskustelemassa kodissani "tärkeistä" asioista, mutta vasta myöhemmin sain tietää, että nuo rehelliset keskustelut (ainakin omalta kohdaltani) kävivät ihan sitten jopa komiteasta. No, olin siinä vaiheessa jo tietysti sen verran valaistunut , että pystyin tuomaan esille nämä perinteiset "luopiovalheet". Pyysin erottamistani myös kirjallisena, mutta eivät hemmetti suostuneet...

Mutta siis, omasta kokemuksestani voin sanoa, että komitea voidaan panna pystyyn ihan ihmisen omassa kodissakin, hänen siitä tietämättä...

Mut myös erotettiin, tosin suosiollisella avustuksellani...

Ensin me keskusteltiin kaikista niistä synneistä joita nyt oli sitten tullut tehtyä. Vanhimmat kuitenkin koettivat rohkaista ja lueskelivat monia kannustavia raamantunkohtia... ehdottivat myös jotakuta sisarta, joka voisi vetää vaikka tutkistelua jonkin aikaa hengellisyyden vahvistamiseksi. Todennäköisesti siis olisin saanut vain toisen julkisen varoituksen jos olisin ollut kauhean "nöyrää tyttöä".

Sanoin kuitenkin, ettei mulla riitä aika, eikä mielenkiinto tutkisteluun kun on niin kamala hoppu tossa synnin tekemisessä... joten joku vanhimmista sitten pienen hämmentyneen tauon jälkeen kysyi, että kadunko mä tekosiani? Mä vastasin siihen vaan lyhyesti, että En.
Seuraava kysymys oli, että Aionko muuttaa tapojani mitenkään? Siihenkin vastasin, että ei ole suunnitelmissa.

Siinä veljet vähän aikaa katselivat toisiaan ja vetäytyivät sitten toiseen huoneeseen pohtimaan viideksi minuutiksi (kestiköhän edes niin kauaa) ja takaisin tullessa ilmoittivat, että ovat nyt tulleet siihen tulokseen, että minut erotetaan katumattomana synnintekijänä.

Ei siinä mitään. Tämä päätös oli ihan toivottu.

wolframium kirjoitti:<clip>Mutta siis, omasta kokemuksestani voin sanoa, että komitea voidaan panna pystyyn ihan ihmisen omassa kodissakin, hänen siitä tietämättä... </clip>

Joo no tähän ei voi muuta sano kuin että aika "sniikki" taktiikka vanhimmilta. Harva ihminen sitä kieltäytyy keskustelusta vaikka komiteasta kieltäytyisikin.