Veljesseura.org

Jukka kirjoitti:Minun oma ajatteluni ja uskoni perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini.

Ihan hyvä lähtökohta, josta jatkat:

Jukka kirjoitti:Opiskelen lähihoitajaksi, olen tehnyt lasten parissa töitä kaksi vuotta ja työskennellyt myös vanhusten kotipalvelussa. Näistä saamien kokemusten perusteella voin sanoa että maailmassa on jotain pahasti vialla.

Millaisena näet lasten ja vanhusten aseman ja tilanteen vaikka 100...500 vuotta sitten?

Jukka kirjoitti:Moni pitkään lastenhoitoalalla ollut työntekijä pyörittää päätään kun lasten pahoinvointi on kasvaut räjähdysmäisesti.

Viimeisen vuosisadan aikana lapsikuolleisuus on vähentynyt räjähdysmäisesti, samoin lapsiorjien ja -työvoiman käyttö.

Jukka kirjoitti:Kukaan ei kuitenkaan tahdo ottaa siitä vastuuta vaan lopulta kaikki kaadetaan adhd-tyylisten sairauksien niskaan. Adhd diagnoosien määrä on kasvanut huimasti.

Kiitos hienojen diagnoosien, yleensäkin asioiden esiintymistiheys kasvaa siinä vaiheessa kun asialle annetaan nimi ja se tilastoidaan.

Jukka kirjoitti:Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa on virheellisiä ja hoidettavissa hyvin helposti. Kukaan ei kuitenkaan välitä tehdä mitään koska kukaan ei halua ottaa asiasta vastuuta. Tämä on sitä meidän suurta demokratiaa ja byrokratiaa.

Jos näin on, niin olettaisi asiaa tuntevien tekevän jotain, tämä forumi ei kuitenkaan ole ADHD-asiantuntijoiden tihentymä.

Jukka kirjoitti:Tuli paratiisia tai sitten ei, olen huomannut että ihmiset juoksevat rakkauden ja hyväksynnän perässä. Yrittävät löytää riippuvuuksista edes hetken onnellisuuden ja näin juututaan ikuiseen oravanpyörään.

Totta, tämäkin palsta rakentuu aiheeseen, jossa 'rakkaus' ja 'hyväksyntä' ovat erittäin merkittävässä asemassa, oravanpyöräkin on aiheessa kuvaava sana.

Jukka kirjoitti:Tosiasia on se että että maailma voi huonosti, uskoi kuka mihin jumalaan tahansa tai uskoi sitten mihinkään.

Koska ja millä perusteella katsot maailman voineen huonommin? Olisiko ehkä orjakaupan palauttaminen ratkaisu?

Jukka kirjoitti:Kuinka moni teistä...Kuinka moni teistä...Kuka teistä...

Tälläkin forumilla kirjoittavista monet tekevät sen, minkä katsovat parhaiten osaavansa. Kohdallani näe mitään järkeä lähteä vastustamaan jotain asiaa vain vastustamisen ilosta, asiasta on oltava riittävästi selvillä, jotta kantaansa voi myös uskottavasti puolustaa.

ADHD:sta vielä sen verran, että aika usein tuntuu siltä että aikaisemmin ADHD oli vaan "typerä ja ylivilkas", ja kepillä ruotuun. Nykyään kun osataan hoivata paremmin, tunnistetaan ns. ylivilkkaus sairaudeksi.

Lehtiveli kirjoitti:Nykyään kun osataan hoivata paremmin, tunnistetaan ns. ylivilkkaus sairaudeksi.

Kuinka monelle asialle ja ilmiölle on annettu luokitus viimeisen sadan vuoden aikana? Ja kuinka monta teoriaa sekä nimitystä on kumottu samana aikana? Minä tervehdin ilolla sellaista kehitystä.

Kuinka monelle asialle ja ilmiölle on annettu luokitus viimeisen sadan vuoden aikana? Ja kuinka monta teoriaa sekä nimitystä on kumottu samana aikana? Minä tervehdin ilolla sellaista kehitystä.

1800 -luvun lopun kirjallisuutta lueskellessa huomaa, että suurin osa sairauksista ovat joko keuhkotautia tai hermosairautta. Molemmat sairaudet ovat oireiltaan melko laajoja, joten onneksi diagnoosit ovat tarkentuneet noista ajoista, vaikka se samalla tarkoittaakin eri sairauksien lukumäärän lisääntymistä.

pahkeinen kirjoitti:...diagnoosit ovat tarkentuneet noista ajoista, vaikka se samalla tarkoittaakin eri sairauksien lukumäärän lisääntymistä.

Erään uskonnollisen järjestön näkemyksiin sopii oikein hyvin sairauksien lukumäärän lisääntyminen vuoden 1914 jälkeen.

Jukka kirjoitti: Mitä minua hyödyttää tietää totuus? Sorrutaanko täälläkin siihen mihin seurakin sortuu, sanomaan tee näin, pohdi tätä, suosittelen tuota ja sitten jätetään henkilö oman onnensa nojaan?

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

Itse ainakin olen kiitollinen siitä, että tiedän "nämä totuudet". Illuusiossa eläminen ei kiehdo minua kovinkaan paljoa. No nyt kysyt elänkö nykyään vain toisessa illuusiossa. En tiedä, mutta olen valmis ottamaan vastaan totuuksia jokaiselta elämän alalta. Siitä tässä on kysymys, uskalluksesta asettaa oma ajattelutapa pohdinnan alle. Tuota ei mielenhallinnassa rypevä jehovantodistaja uskalla tehdä, vaan haluaa jatkaa illuusiossaan.

Totuus vartiotorniseurasta antaa henkilölle elämän avaimet käteen, ei sen tarvitse henkilölle elämää valmiiksi rakentaa. Se on meidän jokaisen oma tehtävämme. Vertaistuki antaa oivaa konsultaatiota siitä, että meitä on elämän pohtijoita vartiotorniseuran jälkeen paljonkin, ja ettei jehovantodistajuuden jättäminen ole elämän jättämistä - päinvastoin.

Kysyt mihin matka, irti jostakin vai irti jonnekin? Onko tuohon tiedettävä vastausta? Eikö elämä sellaisenaan riitä? Ja se että siitä yrittää rakentaa itselleen ja läheisilleen inhimillistä ja hyvää kaikkinensa? Mitä muuta elämän tulisi olla?

Tony Syrjänen kirjoitti:Eikö elämä sellaisenaan riitä?

Ei riitä kaikille, osa haluaa selvittää 'mikä on elämän tarkoitus'-mysteerin.

Johanneksen poika kirjoitti: Joku viisas on joskus sanonut, että "tärkeintä ei ole päämäärä vaan se, että on liikkeellä sitä kohti".

Olen samaa mieltä! Ja se liike jatkuu koko elämän. En usko että ihminen välttämättä tulee saavuttamaan päämääräänsä täydellisesti koskaan. Mutta elämähän on matka.

Itse olen elänyt viime vuosiin saakka mielessäni ajatus siitä päivästä jolloin saavutan sen "Jonkin" jota olen etsinyt ja *PIM* olen onnellinen. Mutta mutta... Tärkeintä on kuitenkin elää nyt niin kuin haluaa, eikä vain kuvitella sitä mitä haluaa... Se teettää paljon työtä, mutta elämä on, niin kuin Matti sanoisi, laiffii.

Tärkeintä on lähteminen... liikkeelle lähteminen.

Jukka kirjoitti: Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

Elämään. Ensin pois jostakin ja sitten kohti jotain toista.