Vaihtoehto viralliselle totuudelle

[pakana]

Pehmoluopio,
sinäpä oletkin HYVÄ ihminen!

Niih... ajatella, ettei se hyvänä oleminen olekaan niin hankalaa.
Mutta miksi olla hyvä, kun meillä on niin hyvä yhteiskunta joka pitää huolen toisista meidän puolesta?

[Pehmoluopio]

Miten sinun mielestäsi ylläkuvaamasi asiat pitäisi hoitaa oikein? Onko yhteiskuntajärjestyksen alasajo autuaaksitekevää? Parjattu yhteiskunta kustantaa suosiollisten veronmaksajien ja veroamaksavien yhteisöjen kautta edes jonkinlaisen toimeentulon juurikin mainitsemillesi ihmisille. On kuntoutustukia, eläkkeitä, asumis- ym. tukia sen seitsemää sorttia, terveydenhuoltoa ja koulutusta, vaikka mitä.

On kontrollia. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän tilanne ei paljon eroa ehdollisesta vankeudesta, saattaa olla jopa niin, että ehdollista suorittava varakas konna saa niskaansa vähemmän valvontaa kuin työvoimatoimiston "erikoissuosioon" joutunut pitkäaikaistyötön nuori. Väkivaltio kannustaa siis rikollisuuteen, mikäs, taparikollinen kun on itsekin.

Eniten ehkä valvotaan sellaista ihmistä, joka yrittää itse tehdä asioittensa eteen jotain. Yhteiskunnan turvaverkko siis yrittää väkisin pitää siitä ylös pyristelevät alhaalla. Köyhään tulee olla köyhä. Kaiken lisäksi sosiaalitoimi on kallis tapa järjestää tukea köyhille, jakajien taskuun jää liikaa. Tuskin pistäisit rahaa yhteenkään yhtä huonosti toimivaan avustustyöhön, ellet vielä satu olemaan Jehovan todistaja.

Eli kuka huolehtii yhteisölle hyödyttömistä ihmisistä - ja miksi huolehtii? Silloinko elettäisiin jotain ylitsepursuavan rakastamisen aikaa, kun tosiasiassa jokaisella olisi täysi tekeminen omassa hengissä pysymisessään? Otatko itse vastuullesi täysin vieraita ihmisiä, jotka eivät pane tikkua ristiin, mutta tarvitsevat joka jumalan päivä ruokaa, juomaa, puhtautta, yösijaa - vuosien, vuosikymmenten ajan?

Ilman muuta silloin eletään vähintään yhtä ylitsepursuavan rakastamisen aikaa kuin nykyäänkin. Minulla itselläni on vastuullani tällainen ihminen ja tunnen muitakin joilla on vastuulla sellaisia ihmisiä. Se on keskeinen osa elämän tarkoitusta. Jotkut tarvitsevat Jumalan kertomaan heille tämän asian, me muut selviämme ilmankin.

[Pehmoluopio]

Pehmoluopio,
sinäpä oletkin HYVÄ ihminen!

En ole, jokainen ihminen on niin kuin minä, muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta, mutta ei murehdita niistä. Rauha maan päällä hyvän tahdon ihmisten kesken.
Kun valta on pois, ihmiset rauhoittuvat. Näkyyhän se, että kun JT:t ja meikäläiset keskustelevat sellaisessa ympäristössä missä edellisillä ei ole mitään pyrkimyksiä meikäläisten suhteen, me pystymme olemaan rauhassa ilman mitään kiistoja "totuudesta". Eroamisen jälkeen olen pystynyt juttelemaan Raamatusta ex-hellarin ja ex-adun kanssa ilman minkäänlaisia vastakkainasetteluja. Ei ole stressiä, ei tarvitse rakennella hierarkoita, ei tarvitse pelastaa sieluja.

[Pehmoluopio]

Kehitellään lääkkeitä vaikka todennäköisesti toimiva keino olisi vähentää ravinnon hiilihydraatteja, lisätä rasvaa ja luopua kofeiinista.

Haaa... kuulut näköjään karppaajiin.

Kyllä!

[pakana]

On kontrollia. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän tilanne ei paljon eroa ehdollisesta vankeudesta, saattaa olla jopa niin, että ehdollista suorittava varakas konna saa niskaansa vähemmän valvontaa kuin työvoimatoimiston "erikoissuosioon" joutunut pitkäaikaistyötön nuori. Väkivaltio kannustaa siis rikollisuuteen, mikäs, taparikollinen kun on itsekin.
Eniten ehkä valvotaan sellaista ihmistä, joka yrittää itse tehdä asioittensa eteen jotain. Yhteiskunnan turvaverkko siis yrittää väkisin pitää siitä ylös pyristelevät alhaalla. Köyhään tulee olla köyhä. Kaiken lisäksi sosiaalitoimi on kallis tapa järjestää tukea köyhille, jakajien taskuun jää liikaa. Tuskin pistäisit rahaa yhteenkään yhtä huonosti toimivaan avustustyöhön, ellet vielä satu olemaan Jehovan todistaja.

Nimenomaa. Mielenterveysongelmista kärsivä, esim. vakavaa masennusta poteva ihminen joutuu odottamaan aikaa hoitoon about 6 kuukautta. Sitten kun tällainen ihminen lopultakin saa tarvitsemansa pitkän sairasloman, pitää tällaisen ihmisen ravata kaikki halavatun virastot läpi ja tapella itselleen kaikki tarpeelliset etuudet. Se mitä hänellä on mahdollisuus saada, senkin hänen tulee selvittää itse. Kaikki tämä tulee tehdä silloin kun voimat eivät riitä kenties edes sängystä ylös nousemiseen. Normaali, työssäkäyvä ihminen ei joudu lainkaan samanlaiseen rääkkiin, kenties koko elämänsä aikana.

Pitkäaikaistyötön on kenties pitkäaikaistyötön, koska EI SAA töitä. Olkoon syy sitten vastenmielisessä persoonassa tai ulkonäössä tai puutteellisessa koulutuksessa tms. niin sitä työtä vaan ei kaikille likene. Oma äitini oli oiva esimerkki tästä. Hän on koulutukseltaan suurtalousesimies, mutta kaikkiin työpaikkoihin, mihin haki hän oli joko ylikoulutettu tai vastaavasti alikoulutettu... minkäs sille teet.

Kamalasti puhutaan yhteiskunnasta syrjäytyneistä, mutta kyllä se vain niin on, että yhteiskunnasta syrjäytetään. Parhaimmassa tapauksessa se alkaa lapsella jo siitä, että sattuu syntymään väärään perheeseen.

[pakana]

Kehitellään lääkkeitä vaikka todennäköisesti toimiva keino olisi vähentää ravinnon hiilihydraatteja, lisätä rasvaa ja luopua kofeiinista.

Haaa... kuulut näköjään karppaajiin.

Kyllä!

Minäkin...

[Jakke]

On kontrollia. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän tilanne ei paljon eroa ehdollisesta vankeudesta, saattaa olla jopa niin, että ehdollista suorittava varakas konna saa niskaansa vähemmän valvontaa kuin työvoimatoimiston "erikoissuosioon" joutunut pitkäaikaistyötön nuori. Väkivaltio kannustaa siis rikollisuuteen, mikäs, taparikollinen kun on itsekin.

Pitkäaikaistyöttömän osa ei tosiaan ole kehuttava ja on aivan perseestä, että yhteiskunta silti kannustaa työttömyyteen maksamalla kaiken maailman tukia, jotka tekevät vähäisen työnteon kannattamattomaksi.

Kaiken lisäksi sosiaalitoimi on kallis tapa järjestää tukea köyhille, jakajien taskuun jää liikaa. Tuskin pistäisit rahaa yhteenkään yhtä huonosti toimivaan avustustyöhön, ellet vielä satu olemaan Jehovan todistaja.

Tää oli vähän hämärä lausunto. Siis sosiaalipummien elättäminen on toki kallista, mutta mitä tarkoitetaan näillä "jakajilla" joiden taskuun jää rahaa? Tarkoitatko kenties sitä virkamieskoneistoa, joka sosiaalipummien elättämiseen tarvitaan?

Nimenomaa. Mielenterveysongelmista kärsivä, esim. vakavaa masennusta poteva ihminen joutuu odottamaan aikaa hoitoon about 6 kuukautta. Sitten kun tällainen ihminen lopultakin saa tarvitsemansa pitkän sairasloman, pitää tällaisen ihmisen ravata kaikki halavatun virastot läpi ja tapella itselleen kaikki tarpeelliset etuudet.

Viestissäsi oli paljon asiaakin, mutta tähän on kyllä toisenkin näkökannan takia kerrottava oma kokemukseni. Minulta diagnosoitiin viime vuonna (erinäisistä ikävistä tapahtumista johtuen) vakava masennus ja hoito järjestyi niinkin nopeasti, että työterveydessä kysyttiin "ehditkö 15 min sisällä psykiatriseen sairaalaan lääkärin puheille?". Lievää ylinopeutta käyttäen ehdin ja niinpä hoito + lääkitys alkoi heti. En tiedä mistä tämä johtui? Oliko avuntarpeeni tavallista akuutimpi vai kuulunko sitten tietämättäni eliittiin, jolla on vip-kortti yhteiskunnan kustantamiin palveluihin? Vai oliko mulla vain hyvä säkä? (ot:Sairauslomaa en edes huolinut, vaikka toki sitäkin tarjottiin. Masennus ei parane kotona nyhjäämällä.)


Ylitsepursuavan rakastamisen aikaa täällä haikaillaan... Jooh, kiva juttu ja mukava märkä uni, mutta minä tuen ja rakennan mieluummin vähän realistisempia yhteiskuntia.

Edit: Lisätääs vielä asia tuosta mielenterveydestä. On totta, että mielialalääkkeiden myynti on kasvanut aivan älyttömästi niin Suomessa kuin monessa muussakin länsimaassa. Tätä ei pidä kuitenkaan sekoittaa siihen, minkä verran mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Taustalla on jotain ihan muuta, josta voidaan puhua jossain muussa ketjussa.

[pakana]

Minulta diagnosoitiin viime vuonna (erinäisistä ikävistä tapahtumista johtuen) vakava masennus ja hoito järjestyi niinkin nopeasti, että työterveydessä kysyttiin "ehditkö 15 min sisällä psykiatriseen sairaalaan lääkärin puheille?". Lievää ylinopeutta käyttäen ehdin ja niinpä hoito + lääkitys alkoi heti. En tiedä mistä tämä johtui? Oliko avuntarpeeni tavallista akuutimpi vai kuulunko sitten tietämättäni eliittiin, jolla on vip-kortti yhteiskunnan kustantamiin palveluihin? Vai oliko mulla vain hyvä säkä? (ot:Sairauslomaa en edes huolinut, vaikka toki sitäkin tarjottiin. Masennus ei parane kotona nyhjäämällä.)

Sulla oli hyvä tsägä.
Ja toisekseen... vakava masennus on joskus jopa niin invalidisoiva sairaus, että ihmiset jäävät siitä sairaseläkkeelle. Joten... jos olet jaksanut töihin vielä vakavan masennuksenkin aikaan, olet ollut ilmeisen siunattu...
Minulla taasen on ammattini puolesta enemmän kokemusta niistä vakavasta masennuksista kärsivistä, jotka eivät kykene hoitamaan elämässään edes perusasioita, suihkussa käymistä, ruoanlaittoa tms. Yleensä vakava masennus tarkoittaa juuri tätä.

Ylitsepursuavan rakastamisen aikaa täällä haikaillaan... Jooh, kiva juttu ja mukava märkä uni, mutta minä tuen ja rakennan mieluummin vähän realistisempia yhteiskuntia.

Realismihan on nimenomaa yhdenmukaisuutta vallitsevien olosuhteiden kanssa. Toisinsanoen... sinulla, sen enempää kuin meillä muillakaan ei ole MUUTA VAIHTOEHTOA, kuin rakentaa vain ja ainoastaan tätä yhteiskuntaa. Joten sinänsä ihan fiksu ja.. noh... myöskin pakollinen päätös.

[Pehmoluopio]

Kehitellään lääkkeitä vaikka todennäköisesti toimiva keino olisi vähentää ravinnon hiilihydraatteja, lisätä rasvaa ja luopua kofeiinista.

Haaa... kuulut näköjään karppaajiin.

Kyllä!

Minäkin...

75 kg lähtenyt pysyvästi.

Tää oli vähän hämärä lausunto. Siis sosiaalipummien elättäminen on toki kallista, mutta mitä tarkoitetaan näillä "jakajilla" joiden taskuun jää rahaa? Tarkoitatko kenties sitä virkamieskoneistoa, joka sosiaalipummien elättämiseen tarvitaan?.

Siis virkamieskoneistohan on sosiaalipummeja, koska he elävät tekemättä mitään hyödyllistä työtä, heidän leipänsä tulee toisten ihmisten kurjuudesta. Nimenomaan näitä välikäsiä verorahojen ja maksun saamapuolella olevien välillä tarkoitan.
On jo kauan esitetty, joko kansalaispalkan kautta tai sosiaalitoimiston työn siirtämisellä Kelaan että näiden köyhimpien ja yrittämättömimpien tulojen laskeminen hoituisi tietojenkäsittelyn avulla automaattisesti eli siis työllistämättä juuri ketään. Aina samat menot, eikä koskaan laskelmia sotkevia tuloja.

Sen sijaan sellainen kuin minä, joka tekee tyypillisiä tienraivaajahommia, joutuu

• tekemään asumistuen välitarkistuksen usean kerran vuodessa
• nitomaan soviteltuun päivärahaan useat palkkakuitit
• selvittämään soviteltuun päivärahaan sovittelujakson pituuden monta kertaa vuodessa, palkat kun maksetaan eri tahdissa
• tekemään sossuhakemuksen, johon liitteeksi palkkanauhat eli siis sossun rahat tulevat minulle reilusti jälkikäteen

Helpommalla selviäisin, jos en tekisi töitä lainkaan, mutta silloin minulla ei olisi ensikäden kokemusta siitä, miten prekariaatti elää tässä maassa, miten syvälle esimerkiksi työehtoja poljetaan kuralätäkköön. (Työolosuhteet ovat suorastaan esimarksilaiset)

Sitä paitsi näin voin halveksua viranomaisia, joiden elämä on hiirimaton kokoinen ja työ on sen kepoisan hiiren työntelyä ja sitten valitetaan kun ollaan kahvitauolla työpaikan teetuvassa ettei hiirimatossa ole rannetukea, pitäisiköhän hakea sairaslomaa. On kovin eri työ työnnellä 110 kiloa pyörätuolissa ylämäkeen hiekkatiellä.

[RaM]

WAU!!!
Minulla naisväki on harjoittanut ko. ruokavaliota myös hyvällä menestyksellä. Sopisi myös minulle mutta olen hieman liian rakastunut leipään.

[Nellique]

Pehmoluopio,
sinäpä oletkin HYVÄ ihminen!

Niih... ajatella, ettei se hyvänä oleminen olekaan niin hankalaa.
Mutta miksi olla hyvä, kun meillä on niin hyvä yhteiskunta joka pitää huolen toisista meidän puolesta?

On kai sitten enämpi asennekysymys? Kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kotiinsa sairaita ihmisiä, ei tuttuja eikä vieraita. Tylsä mutta todellinen esimerkki: kotinsa omistava, sydämetön ja kylmä ihminen tekee 12 tuntisia työvuoroja ja vielä kolmivuorona, siihen työmatkat päälle. Nauttii vielä onneton työstään. Kotona työpäivän, -illan tai -yön jälkeen odottaa muutama ihminen vuoteenomina kääntämättä ja vaipat vääntämättä. Lisäksi tällä jaloksi ja rakastavaksi pyrkivällä ihmisellä ei ole alkeellisintakaan kokemusta sairaiden tai vammaisten hoitamisesta. Ja väsymys ei ainakaan helpota asiaa.

Mieluummin ja myös järkevämmin kaikkien kannalta tuo rakastamaton ja huono toimii, kun tekee niinkuin laupias samarialainen teki: maksaa sairaanhoidosta ihmiselle, joka siihen pystyy. Eikö olekin, Pakana, ihan outo asenne! Me ansiotyötä tekevät pahat, kylmät ja tunteettomat ihmiset tuomme sähkön ja veden kotiisi, pidämme tiet kunnossa ja bussit kulkemassa, katuvalot palamassa--- kaikkea sellaista, joka kai sinun mielestäsi tulee ihan itsestään? Sinä voit keskittyä olemaan hyvä. Ei se ole ollenkaan vaikeaa!

Minulta diagnosoitiin viime vuonna (erinäisistä ikävistä tapahtumista johtuen) vakava masennus ja hoito järjestyi niinkin nopeasti, että työterveydessä kysyttiin "ehditkö 15 min sisällä psykiatriseen sairaalaan lääkärin puheille?". Lievää ylinopeutta käyttäen ehdin ja niinpä hoito + lääkitys alkoi heti. En tiedä mistä tämä johtui? Oliko avuntarpeeni tavallista akuutimpi vai kuulunko sitten tietämättäni eliittiin, jolla on vip-kortti yhteiskunnan kustantamiin palveluihin? Vai oliko mulla vain hyvä säkä? (ot:Sairauslomaa en edes huolinut, vaikka toki sitäkin tarjottiin. Masennus ei parane kotona nyhjäämällä.)

Sulla oli hyvä tsägä.
Ja toisekseen... vakava masennus on joskus jopa niin invalidisoiva sairaus, että ihmiset jäävät siitä sairaseläkkeelle. Joten... jos olet jaksanut töihin vielä vakavan masennuksenkin aikaan, olet ollut ilmeisen siunattu...
Minulla taasen on ammattini puolesta enemmän kokemusta niistä vakavasta masennuksista kärsivistä, jotka eivät kykene hoitamaan elämässään edes perusasioita, suihkussa käymistä, ruoanlaittoa tms. Yleensä vakava masennus tarkoittaa juuri tätä.

Jotain saatan tietää vaikeasta, toistuvasta ja pitkäaikaisesta masennuksesta, jonka hoitolääkitys laukaisi "kaksisuuntaisuuden". Yhteiskunnalle ja työnantajalle arvokkaana ihmisenä olen saanut kaiken avun ihan sormia napsauttamalla. Ja kun omat sormet eivät jaksaneet napsua, teki työterveyshuolto enemmän kuin osasin vaatiakaan. Julkisella puolella menin jonojen ohi vauhdilla, määräaikainen työkyvyttömyyseläke tuli lähes pyytämättä ja ilman mutinoita. Makasin sängyssä ja parantelin itseäni, yhteiskunta syyti rahaa ovista ja ikkunoista.
Nyt tämä yhteiskunnan ja työnantajan lemmikki on taas työssään ja maksaa veroina tukia teille, jotka haluatte ja tunnette omaksenne äititeresan työn. Kaikilta se ei luonnu, mutta nostan hattua siihen pystyville.

MUOKS: vaihdoin yhden nimen oikeaksi! Siis Pehmoluopiosta tuli Pakana...

[Pehmoluopio]

Nauttii vielä onneton työstään.

Se on harrastus, jos siitä nauttii.
Minulla ei muuten ole työterveyshuoltoa.

[pakana]

Me ansiotyötä tekevät pahat, kylmät ja tunteettomat ihmiset tuomme sähkön ja veden kotiisi, pidämme tiet kunnossa ja bussit kulkemassa, katuvalot palamassa--- kaikkea sellaista, joka kai sinun mielestäsi tulee ihan itsestään? Sinä voit keskittyä olemaan hyvä. Ei se ole ollenkaan vaikeaa!

Ei. Te ette tuo minun kotiini yhtikäs mitään. Minä nääs maksan itse omat veroni ja maksan ihan itse käyttämäni sähkön ja veden kulutuksesta. Maksan myös teiden ylläpidosta ja yleisestä terveydenhuollosta. Sinä et tuo minun kotiini mitään, et ole ainakaan tietääkseni koskaan tuonut, etkä tuo.
Lisäksi minä hoidan neljää alaikäistä lastani töiden jälkeen ja siltikin... kas kummaa. Minulta liikenee rahaa ja aikaa toisten auttamiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen. Jopa silloin kun olin "yhteiskunnan elätti" eli olin äitiyspäivärahalla, maksoin tuostakin summasta veroa noin 20%, vaikka mielestäni olin sen jo moneen kertaan omalla työlläni ansainnut. Olen siis monesta "tuesta" maksanut moninkertaista veroa.

Jotain saatan tietää vaikeasta, toistuvasta ja pitkäaikaisesta masennuksesta, jonka hoitolääkitys laukaisi "kaksisuuntaisuuden". Yhteiskunnalle ja työnantajalle arvokkaana ihmisenä olen saanut kaiken avun ihan sormia napsauttamalla. Ja kun omat sormet eivät jaksaneet napsua, teki työterveyshuolto enemmän kuin osasin vaatiakaan. Julkisella puolella menin jonojen ohi vauhdilla, määräaikainen työkyvyttömyyseläke tuli lähes pyytämättä ja ilman mutinoita. Makasin sängyssä ja parantelin itseäni, yhteiskunta syyti rahaa ovista ja ikkunoista.

Mä toimin tällähetkellä mielenterveys- ja päihdetyöhoitajana. Joten aika varmasti tiedän, ettei työkyvyttömyyseläke tule tuosta noin vaan. Siihen on olemassa ihan omat säädöksetkin ja lait. Mielenterveyspuolelta työkyvyttömyyseläke tulee "sormia napsauttamalla" suurinpiirtein silloin kun asiakas on yrittänyt itsemurhaa. Työkyvyttömyyseläkkeestä aletaan vasta puhua silloin kun noin vuoden verran ollaan oltu sairaslomalla jonkin diagnosoidun syyn takia...

Nykyään tuo mainitsemasi osatyökyvyttömyyseläke kulkee nimellä kuntoutusraha ja sen tosiaan saa jo esim. 20-vuotias nuori joka ei ole hakenut koulutukseen. Tai vaikkapa nuori joka joutuu keskeyttämään vaikkapa parturikampaajan opintonsa allergian takia. Liikutaan siis vähän eri liigassa nyt.

Mä todellakin päivittäin näen enemmän ihmisiä, jotka kärsivät niin traumaattisista mielenterveysongelmista, että nämä "makasin sängyllä ja parantelin itseäni" kommentit ovat jopa suorastaan loukkaavia. Te ette tiedä mistä te puhutte.

[Pehmoluopio]

nuori joka joutuu keskeyttämään vaikkapa parturikampaajan opintonsa allergian takia.

Hullun hommaa, samalla uimataidoton työtön on pakotettu uimavalvojaksi ja astmaattinen työtön on pakotettu siivoojaksi.

[Nellique]

Pakana kirjoitti:
Sinä et tuo minun kotiini mitään, et ole ainakaan tietääkseni koskaan tuonut, etkä tuo.
Lisäksi minä hoidan neljää alaikäistä lastani töiden jälkeen ja siltikin... kas kummaa. Minulta liikenee rahaa ja aikaa toisten auttamiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen. Jopa silloin kun olin "yhteiskunnan elätti" eli olin äitiyspäivärahalla, maksoin tuostakin summasta veroa noin 20%, vaikka mielestäni olin sen jo moneen kertaan omalla työlläni ansainnut. Olen siis monesta "tuesta" maksanut moninkertaista veroa.

Tietääksesi en tuo kotiisi mitään...? Noh, nyt annetaan sinulle sitä tietoa.
Maksat sitten veroina yhteiskunnalle muutaman sata miljoonaa vuodessa - siis kyetäksesi yksin rahoittamaan kaiken? Muille ihmisille maksamiesi tukien ja eläkkeiden lisäksi rahoitat koko sen valtavan koneiston, minkä elääksesi tarvitset - siis sinne kotiisi? Ihan tarkoitan niitä seinästäsi ja ja hanastasi tulevia juttuja. Mietipä hetkinen miten valtavasta koneistosta on kyse. Montako euroa maksaa esim. vesivoimala (ydinvoimalasta puhumattakaan!), joka sen sinunkin sähkösi tekee mahdolliseksi, taas suunnittelusta lähtien. Siihen päälle rakentaminen ja myöhemmin jakeluverkosto, ylläpito...koko maan mittakaavassa valtava määrä miestyötunteja, koko ajan.

Olen pahoillani, että murskaan kylmästi mielikuvasi omasta kaikkivoipaisuudestasi ja täydellisestä omavaraisuudestasi, mutta sinä tarvitset muiden (ja siis minunkin) rahoja ihan yhtä kipeästi kuin me/minä sinun! Osallistut pelkkään koneiston ylläpitoon pienellä panoksella ja verorahoja (niiden muiden) tarvitaan ennen sitä, sen aikana ja vielä jälkeen. Maksettuja veroja ei kerätä mihinkään rahakirstuun, jossa sinun rahoillesi on erillinen lokero. Tuossa lokerossa sinun rahasi sitten odottaisivat mahdollisesti sinulle tulevaa pahaa päivää? Tai luvallasi niitä voisi käyttää vaikka lapsiisi? Ei, rahat menevät saman tien niille, jotka niitä tarvitsevat juuri silloin.

Pakana kirjoitti:
Mä toimin tällähetkellä mielenterveys- ja päihdetyöhoitajana. Joten aika varmasti tiedän, ettei työkyvyttömyyseläke tule tuosta noin vaan. Siihen on olemassa ihan omat säädöksetkin ja lait. Mielenterveyspuolelta työkyvyttömyyseläke tulee "sormia napsauttamalla" suurinpiirtein silloin kun asiakas on yrittänyt itsemurhaa. Työkyvyttömyyseläkkeestä aletaan vasta puhua silloin kun noin vuoden verran ollaan oltu sairaslomalla jonkin diagnosoidun syyn takia...

Nykyään tuo mainitsemasi osatyökyvyttömyyseläke kulkee nimellä kuntoutusraha ja sen tosiaan saa jo esim. 20-vuotias nuori joka ei ole hakenut koulutukseen. Tai vaikkapa nuori joka joutuu keskeyttämään vaikkapa parturikampaajan opintonsa allergian takia. Liikutaan siis vähän eri liigassa nyt.

Mä todellakin päivittäin näen enemmän ihmisiä, jotka kärsivät niin traumaattisista mielenterveysongelmista, että nämä "makasin sängyllä ja parantelin itseäni" kommentit ovat jopa suorastaan loukkaavia. Te ette tiedä mistä te puhutte.

Kuules nyt, kaikkitietävä. Olen puhunut koko ajan omista kokemuksistani minäkin, en ole liioitellut tai valehdellut yhtään. Minä tiedän liiankin hyvin mistä puhun.

Puhun juurikin määräaikaisesta (siis voimassa päivästä x päivään x) ja TÄYDESTÄ työkyvyttömyyseläkkeestä, en OSA-sellaisesta, malta lukea tarkemmin. Täyden saa, kun ensin on saanut 300 päivää ansiosidonnaista sairauspäivärahaa. Tuo 300 päivää täyttyy kepeästi, kun kyseessä on mainitsemani vaikea, pitkäaikainen ja toistuva masennus - siis kaikki kolme samassa paketissa.

MINÄ voin kertoa sinulle omasta kokemuksestani, siis sisältäpäin, mutta sinä katsot ulkoapäin muiden sairastamista. SINÄ tässä et oikeasti tiedä mistä puhut. Vain kaiken sen läpikäynyt tietää, usko huviksesi. Mieluummin minäkin olisin katsonut muita - ja kaikkein mieluiten vain lukenut kirjoista. En silti yhtään kiellä, etteikö sinun työsi olisi rankkaa, sillä jonkin aikaa vietin osastolla minäkin.

Ja kyllä, minä sananmukaisesti makasin sängyssä ja parantelin itseäni. Kyse on aivojen kemiasta ja siihen auttaa kaikkein parhaiten aika, lääkkeet ovat mukana vain tukena. Nukuin vuorokaudessa 16 tuntia, päivissäni oli KAKSI PAKKOA: lenkittää koirat keskellä päivää ja pestä hampaat. Isäntä hoiti ne kaksi muuta lenkkiä, pyöritti kodin rutiineja ja kaiken päälle kävi vielä raskaassa ansiotyössä ansaitsemassa minulle eläkerahoja... Tiedän ihan aikuisten oikeasti, mistä puhun. Elämästäni puuttuu pitkä pätkä, josta en muista kuin järkyttävän väsymyksen ja mustuuden. Olisin tappanut itseni, mutta ei ollut voimia siihenkään, haperoita itsemurhasuunnitelmia sentään oli kokonaista kolme. Pelkkää käden liikautusta piti miettiä todella kauan ja usein sekin jäi tekemättä.

Toistan itseäni, mutta todellakin sain ko. eläkkeen sormia napsauttamalla. Niin käy, kun on todistettavasti liian sairas omaan ammattiinsa. Hoitava lääkäri kirjoitti oman lausuntonsa, mitään lisäämättä tai pois jättämättä ja työterveyslääkäri kirjoitti omansa. Lomaketta täytin muutaman minuutin joka päivä, kunnes se oli valmis - ja puhutaan kuukausista, niin "pahoja" ne kysymykset ovat. Eläkettä sain lähes 2 vuotta, äkkiä laskien olin poissa töistä lähes 3 vuotta. Koko ajan työnantaja odotti paluutani kyselemättä, uhkailematta, painostamatta. Yhdessä välissä eläkkeen määräaika loppui, kun en parantunut ennakko-odotusten mukaisesti. Eläke jatkui pelkällä työterveyslääkärin lähettämällä paperilla (en edes tiedä, mitä siihen oli kirjoitettu, ei paljon kiinnostanut!).

Summa summarum: Olen siis kovastikin virallisen totuuden kannalla, koska suurinta osaa "aivopestyistä" ihmisistä tämä yhteiskunta palvelee suht kelvollisesti, jopa ihan hyvin. Totuus on myös ettei koskaan voida miellyttää kaikkia, oli totuus tai järjestelmä millainen tahansa. Aina joku tuntee kärsineensä vääryyttä. Rakkaudentäyteistä paratiisia maan päälle ei saada, mutta on hienoa kun joku harva siellä täällä kokee asiakseen toimia esimerkillisesti. Moneenkin asiaan voi sanoa: tahtoa löytyy, mutta ei löydy kykyä - tai päinvastoin. Osalta ei löydy kumpaakaan ja sellaista se vaan on.

EDIT: kirj. vihreitä.