Veljesseura.org

Tämä aloitus on suunnattu palstan uskoville ihmisille.

Miten kristillisesti ajattelevat ihmiset käsittävät verivelan? Ollessani jt käännytin muutamia tutkisteluitten kautta ja omalla esimerkilläni todennäköisesti useampia. Nyt kun olen tajunnut että johdin ihmisiä harhaan, on mieltäni alkanut kaivaa se, mikä kohtaloni olisi uskonnollisessa mielessä, tai vaikkapa maallisessa mielessä? Useimmat jotka ovat jt-lahkolaisia minun vuokseni, pilaavat elämänsä ja sillä hyvä. Mutta mitä jos jotkut minun vuokseni nykyiset jt:t päättävät kieltäytyä verensiirrosta sen vuoksi, että olen joskus opettetanut että se on väärin? Olenko osallinen heidän kuolemaansa?

Olinko viaton asekauppias, joka sanoi ettei saa sitten ampua liikkuvia kohteita? Vai olinko paha ihminen joka ujutin ihmisten mieliin tuhoisia ajatuksia?

rippeli kirjoitti:mitä jos jotkut minun vuokseni nykyiset jt:t päättävät kieltäytyä verensiirrosta sen vuoksi, että olen joskus opettetanut että se on väärin? Olenko osallinen heidän kuolemaansa?

Olet toiminut sen tiedon mukaan vilpittömästi, mikä sinulla silloin oli. Et halunnut tietoisesti kenellekään mitään pahaa. Sinua ei näin ollen voida syyttää kenenkään kuolemasta. Et ole verivelkainen.

Vastuu on viime kädessä Vartiotorniseuralla, jolla on tämä kuolemaan johtava opetus. Se on verivelkainen, koska se tahallaan estää elämän pelastamista.

Joten voit nukkua yösi rauhassa.

Verivelasta en tiedä, pidän itseäni kristittynä (no siis olenkin!), mutta koko sana on outo, vanhatestamentillinen minun mielestäni. Mietin tällaista kohtaa:

Luuk. 17:1-3 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Jos huomaa olleensa se, jonka kautta viettelykset tulevat, ja pyytää sydämestään anteeksi, silloin myös saa anteeksi. Se on ihan selvä eikä rippelillä ole hädän päivää!

Mutta jos ei itse pidä itseään harhaanjohtajana, vaan toimii vilpittömästä sydämestään ja johtaa ihmisiä harhaan, onko se tuomittavaa? Ei koko elinaikanaan ajattele toimineensa väärin ja kuolee uskoen vankasti toimineensa oikein?

Tai ihan päinvastainen tapaus! Tällaista olen ev.luttina miettinyt:

Matt. 28:18-20 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Sydämessään uskova tietää, että uskostaan pitäisi puhua tietämättömille (tai tietäville, mutta välinpitämättömille), mutta ei puhu. Eri syistä (ja hiton hyvistä syistä omasta mielestään!) ei avaa suutaan. Ympärillä ihmiset jatkavat rötväilyään ja vaikuttavat uskovan silmiin täysiltä syntisäkeiltä. Voiko taas luottaa siihen, että kyllä he kuulevat Jumalan sanaa muualta, ja päättävät taas ihan itse - ja että Jumala näkee sydämet: ehkä rötvät ovatkin uskossa? Mitä jos eivät kuulekaan Jumalan sanaa mistään (ei kai mahdollista Suomessa?) ja joutuvat helvettiin - onhan se silloin mykän uskovan vika!

Entä jos vähän kuin hiljaisen vaivihkaa "pitää sanaa esillä" muttei tyrkytä ettei aja ihmisiä kauemmas itsestään. Mukavuudenhaluisena ei tahdo itselleen vihamiehiä eikä halua leimautua joksikin hurahtaneeksi, jota aletaan kartella "kun se aina siitä Jumalasta"... Eikä toisaalta halua tehdä hallaa hyvälle asialle omalla kömpelyydellään?

Matt.13:23 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.

Ja mitä nämä jyvät ovat??? Käännytettyjä vai hyviä tekoja vai mitä?

Nellique kirjoitti:

Matt.13:23 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.

Ja mitä nämä jyvät ovat??? Käännytettyjä vai hyviä tekoja vai mitä?

No jos siementä peltoon kylvetään, niin parhaimmillaan sieltä voidaan odottaa satavan samaa lajia olevaa siementä runsaasti.

Kolossalaisille 1:
Kristus ja hänen työnsä (KR92)

12 Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. [Ap. t. 26:18; Ef. 1:11,18]
13 Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, [Ef. 2:2,3; Hepr. 2:14,15; 1. Piet. 2:9]
14 hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. [Ef. 1:7+]
15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. [2. Kor. 4:4; Hepr. 1:3]
16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. [Joh. 1:3+]
17 Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.
18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. [Ef. 1:22, 4:15, 5:23]
19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
20 sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. [Room. 3:25+]
21 Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa.
22 Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. [Room. 5:1; 2. Kor. 5:18,19; Ef. 2:16 | 1. Kor. 1:8+]
23 Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija. [Mark. 16:15; Room. 10:18 | Ef. 3:7]

Eiköhän se verivelka tästä selviä

Jokainen on lopulta itse vastuussa tekemisistään. Jos valitsee (manipuloituu) lahkoon, se on oma valinta, vaikka "valinta" on ehkä väärä sana. Manipuloija eli tutkistelunpitäjä yleensä toimii vilpittömässä mielessä asiansa suhteen eikä voi yksilönä olla vastuussa emolahkonsa opetuksista. Ne eivät ole hänen keksintöään. Juttu on mielestäni vähän kuten toimiminen "ymmärrystä (tai täyttä ymmärrystä) vailla" oikeusjutussa, jossa laki armahtaa tekijän teon. Mitenkäs se JT:n verivelkaoppi muuten ihan tarkalleen menikään? Se ei tainnut koskea tällaista "verivelkaa"?

Nellique kirjoitti:Verivelasta en tiedä, pidän itseäni kristittynä (no siis olenkin!), mutta koko sana on outo, vanhatestamentillinen minun mielestäni.

Onhan tuo verivelkaisuuden käsite hyvin selvästi esillä ns. Vanhassa testamentissa, mutta ei se täysin vieras ole Uudenkaan testamentin kirjoituksissa. Laitetaanpa pari esimerkkiä.

Matt. 27:24-26: "Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi."

Hepr. 6:4-6 "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."

Tämä jälkimmäinenhän on varsin hurja osoittaessaan, että Jumalan kutsun saaneet Kristityt saattaisivat tulla verivelkaisiksi Kristuksen vuodatettuun vereen nähden luopumalla uskostaan ja häpäisemällä häntä.

*** it-2 s. 1291-1292 Verivelka ***
Verivelka

Heprealainen ’verta’ merkitsevä sana (dam; mon. da‧mim′) tarkoittaa joskus viattoman veren vuodattamisesta koituvaa syyllisyyttä, ja se käännetään silloin vastineella ”verivelka” (2Mo 22:2, Rbi8, alav.; 1Ku 2:37, Rbi8, alav.).
”Kädet, jotka vuodattavat viatonta verta”, ovat olleet Jehovan silmissä pahimpia inhottavuuksia siitä lähtien, kun vanhurskaan Abelin veri huusi maasta (San 6:16, 17; 1Mo 4:10; Ps 5:6). Lisäksi ihmiset ovat jo kauan tienneet veren olevan pyhää; kun Nooa ja hänen perheensä poistuivat arkista, heille kerrottiin niistä kauheista seurauksista, jotka verivelkaisiksi tulleet joutuisivat kohtaamaan (1Mo 9:6; 37:21, 22; 42:22).
Aikanaan julkaistiin lakeja, joissa ilmoitettiin, mistä rikoksista seurasi kuolemanrangaistus, ja näin jokainen saattoi varoa tekemästä sellaista, mikä olisi saattanut hänet verivelkaan. Säädettiin myös ennalta ehkäiseviä lakeja varotoimista, jotta ihmiset välttyisivät vuodattamasta viatonta verta. Tasakattoisten talojen katon ympärille piti rakentaa kaiteet, etteivät ihmiset putoaisi katolta (5Mo 22:8). Omistajan täytyi ryhtyä varotoimiin estääkseen sonniaan puskemasta ihmisiä (2Mo 21:29). Jos varas surmattiin, kun hän murtautui taloon yöllä, kukaan ei joutunut verivelkaan, mutta jos hänet surmattiin päiväsaikaan, tilanne oli toinen (2Mo 22:2, 3). Turvakaupunkeja perustettiin suojelemaan tahatonta tappajaa verenkostajalta (4Mo 35:25; 5Mo 19:9, 10; Jos 20:2, 3; ks. VERENKOSTAJA). Jos Hesekiel ei olisi täyttänyt tehtäväänsä Israelin vartijana, sen asukkaiden veri olisi tullut hänen päälleen (Hes 3:18, 20; 33:6, 8 ). Tämän valossa ymmärrämme hyvin, mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että hän ei ollut verivelkainen (Ap 18:6; 20:26).
Raamatussa mainitaan niitä, jotka eivät olleet verivelkaisia, ja niitä, jotka olivat ja jotka on hyvä ottaa huomioon varoittavina esimerkkeinä. Saul välttyi aikanaan verivelasta, koska hän jätti Daavidin surmaamatta, mutta myöhemmin hän saattoi koko huonekuntansa verivelkaan tappamalla tyhmyyksissään joitakuita gibeonilaisia (1Sa 19:5, 6; 2Sa 21:1). Muidenkin kerrotaan tulleen eri tavoin verivelkaisiksi (Tu 9:24; 2Sa 1:16; 4:6–12). Daavid sen sijaan välttyi verivelasta, kun hän kuunteli Jehovan varoitusta, jonka hän sai Abigailin kautta (1Sa 25:24–26, 31, 33). Jerusalemin kaupunki hävitettiin 607 eaa. raskaan verivelan takia (Hes 22:2–4; 23:37, 45). Jeesuksen päivien väärät uskonnolliset johtajat eivät voineet kiistää verivelkaisuuttaan sen enempää kuin Jeremian ajan johtajatkaan, sillä näiden molempien ryhmien liepeet olivat tummanpunaiset Jehovan uskollisten palvelijoiden verestä (Jer 2:34; Mt 23:35, 36; 27:24, 25; Lu 11:50, 51). Suuri ”portto”, Suuri Babylon, on niin verivelkainen, että sen sanotaan olevan juovuksissa Jehovan kansaan kuuluvien verestä (Il 17:5, 6; 18:24).
Verivelkaiset ihmiset eivät tosiaan ole ansainneet puoliakaan elämänsä päivistä, kuten Daavid sanoi (Ps 55:23). Kaikkien tulisi Daavidin tavoin rukoilla, että Jehova vapauttaa heidät sekä verivelkaisuudesta että verivelkaisista ihmisistä (Ps 51:14; 59:2; 139:19). Pian tuleekin Ilmestyskirjan profetiassa ennustettu aika, jolloin mahtavan kuoron esittämä ylistyslaulu kohoaa Jehovan luo siksi, että Suuren Babylonin viimeisetkin rippeet on hävitetty ja kaikkien viattomien ihmisten veri on kostettu ikuisiksi ajoiksi (Il 19:1, 2).
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kuvaillaan kolme erilaista tapaa, joilla kristitty voisi tulla verivelkaiseksi Jumalan edessä: 1) vuodattamalla verta, murhaamalla (tähän sisältyy suoran tai epäsuoran tuen antaminen jollekin verivelkaiselle järjestölle, esim. Suurelle Babylonille [Il 17:6; 18:2, 4] tai muille järjestöille, jotka ovat vuodattaneet paljon viatonta verta [Il 16:5, 6; vrt. Jes 26:20, 21]), 2) syömällä tai juomalla verta millä tahansa tavalla (Ap 15:20) ja 3) laiminlyömällä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen, jolloin toisilta evätään sen sisältämän elämää pelastavan tiedon saaminen (Ap 18:6; 20:26, 27; vrt. Hes 33:6–8).



*** w95 15/11 s. 15-17 kpl 4-7 Pysy ”turvakaupungissa” ja elä! ***

4 On tosiaan olemassa yhteinen eli yhteisön verivelka. Ajatellaanpa sitä suunnatonta verivelkaa, joka lepää Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, yllä. Sehän on juovuksissa Jehovan palvelijoiden verestä! (Ilmestys 17:5, 6; 18:24.) Kristikunnan uskonnot väittävät seuraavansa Rauhan Ruhtinasta, mutta sodat, uskonnolliset inkvisitiot ja kuolemaa tuottavat ristiretket ovat tehneet kristikunnan verivelkaiseksi Jumalan edessä (Jesaja 9:6; Jeremia 2:34). Sen täytyykin kantaa suurta syyllisyyttä siitä, että miljoonia ihmisiä kuoli tämän vuosisadan kahdessa maailmansodassa. Siksi väärän uskonnon kannattajat samoin kuin ihmisten sodankäynnin tukijat ja osanottajat ovat verivelkaisia Jumalan edessä.
5 Jotkut ovat aiheuttaneet toisen ihmisen kuoleman tahallaan tai piittaamattomuudellaan. Toiset ovat osallistuneet kollektiiviseen tappamiseen, kenties uskonnollisten johtajien saatua heidät vakuuttumaan siitä, että tämä oli Jumalan tahto. Jotkut muut taas ovat vainonneet ja tappaneet Jumalan palvelijoita. Vaikkemme olisikaan tehneet sellaista, meillä on kuitenkin yhteisön vastuu ihmishenkien menetyksestä, koska emme ole tunteneet Jumalan lakia emmekä tahtoa. Olemme sen tahattoman tappajan kaltaisia, ’joka tappoi lähimmäisensä tietämättään ja joka ei vihannut tätä aikaisemmin’ (5. Mooseksen kirja 19:4). Sellaisten ihmisten pitäisi anoa Jumalalta armoa ja juosta vastakuvalliseen turvakaupunkiin. Elleivät he tee niin, heidän edessään on tuhoisa kohtaaminen Verenkostajan kanssa.
Jeesuksen elintärkeät roolit
6 Israelissa verenkostaja oli uhrin lähin sukulainen. Voidakseen kostaa kaikkien maan päällä tapettujen ja varsinkin surmattujen Jehovan palvelijoiden puolesta nykyisen Verenkostajan pitäisi olla koko ihmiskunnan sukulainen. Jeesus Kristus on täyttänyt tuon roolin. Hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi. Kuollessaan Jeesus luovutti synnittömän elämänsä lunastusuhriksi, ja saatuaan ylösnousemuksen taivaaseen hän esitti sen arvon Jumalalle syntisen Aadamin kuolevien jälkeläisten puolesta. Kristuksesta tuli siten ihmiskunnan Lunastaja, lähin sukulaisemme – laillinen Verenkostaja. (Roomalaisille 5:12; 6:23; Heprealaisille 10:12.) Jeesuksen ilmaistaan olevan hänen jalanjäljissään kulkevien voideltujen seuraajien veli (Matteus 25:40, 45; Heprealaisille 2:11–17). Hänestä tulee taivaallisena Kuninkaana niiden ”Iankaikkinen Isä”, jotka hyötyvät hänen uhristaan hänen maallisina alamaisinaan. Nämä tulevat elämään ikuisesti. (Jesaja 9:6, 7.) Jehova on siis sopivasti asettanut tämän ihmiskunnan Sukulaisen Verenkostajaksi.
7 Jeesus on myös synnitön, koeteltu, myötätuntoinen Ylimmäinen Pappi (Heprealaisille 4:15).



*** w90 1/2 s. 17 Jumalan tuomio ”laittomuuden ihmistä” vastaan ***
Suuren Babylonin verivelka

10 Saatana on ”tämän maailman hallitsija”, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (Johannes 12:31; 2. Korinttolaisille 4:4) Saatanan maailmaan sisältyy väärän uskonnon koko maan käsittävä järjestelmä, jota hän on rakentanut vuosisatojen ajan ja johon kuuluu kristikunta ja sen papisto. Raamattu kutsuu tätä väärän uskonnon maailmanlaajuista järjestelmää ”Suureksi Babyloniksi, maan [hengellisten] porttojen ja iljetysten äidiksi”. (Ilmestys 17:5) Nykyisten väärien uskontojen juuret ulottuvat muinaiseen Babylonin kaupunkiin, joka oli väärän uskonnon ja Jumalaa häpäisevien oppien ja tapojen kyllästämä. Juuri siitä syystä muinaisen Babylonin vastinetta kutsutaan Suureksi Babyloniksi, väärän uskonnon maailmanmahdiksi.
11 Jumalan sana sanoo uskonnollisesta Babylonista: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” (Ilmestys 18:24) Kuinka tämän maailman uskonnot ovat vastuussa kaikkien niiden verestä, jotka on tapettu? Siten, että kaikki nämä uskonnot – sekä kristikunnan kirkot että ei-kristilliset uskonnot – ovat tukeneet ja suvainneet kansojen välisiä sotia tai jopa ottaneet niissä johdon; ne ovat myös vainonneet ja tappaneet Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka ovat olleet niiden kanssa eri mieltä.


*** w86 1/9 s. 18 kpl 22 Puolueettomat kristityt veren tahraamassa maailmassa ***

22 YK:n aukion seinältä New Yorkissa saatat lukea seuraavat Jesajan 2:4:ään perustuvat sanat: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Mutta kuka toimii noiden sanojen mukaisesti nykyään? Ei ainoakaan niin sanottujen Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä. Vain Jehovan todistajien yli kolme miljoonaa ihmistä käsittävä, rauhaan pyrkivä maailmanlaajuinen ”kansa” on selvästi osoittanut, miten kristillinen puolueettomuus voidaan säilyttää veren tahraamassa maailmassa.



*** w06 15/9 s. 30 Lukijoiden kysymyksiä ***
Lukijoiden kysymyksiä
Mikä on seurakunnan vastuu, jos kristitty joutuu autoa ajaessaan onnettomuuteen, jossa joku kuolee?

Tällaisessa tilanteessa on syytä harkita, onko kristitty mahdollisesti verivelkainen, koska seurakunnan täytyy välttää joutumasta yhteisönä vastuuseen verivelasta (5. Mooseksen kirja 21:1–9; 22:8). Kuljettaja, joka on syypää kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, voi olla verivelkainen, jos hän oli varomaton tai jos hän tahallisesti rikkoi jotakin keisarin laatimaa turvallisuusmääräystä tai liikennesääntöä (Markus 12:14). On kuitenkin syytä ottaa huomioon myös muita seikkoja.
Tappaja, joka pakeni johonkin Israelin turvakaupunkiin, joutui oikeusistuimen eteen. Jos tappo todettiin tahattomaksi, syyllisen annettiin jäädä kaupunkiin, missä hän oli turvassa verenkostajalta. (4. Mooseksen kirja 35:6–25.) Mikäli kristitty on vastuussa jonkun kuolemasta onnettomuudessa, vanhinten tulee tutkia tapausta sen ratkaisemiseksi, onko kristitty joutunut verivelkaan. Viranomaisten näkemys tai oikeuden päätös ei täysin ratkaise sitä, mihin toimiin seurakunta ryhtyy.
Oikeus voi esimerkiksi katsoa, että henkilö on syyllistynyt liikennesääntöjen rikkomiseen. Asiaa tutkivat vanhimmat saattavat kuitenkin päätyä siihen, että verivelkaa ei ole, koska kuljettaja ei juuri pystynyt vaikuttamaan olosuhteisiin, jotka johtivat kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Toisaalta vaikka oikeus hylkäisikin jutun, vanhimmat saattavat silti todeta, että kristitty on todellisuudessa verivelkainen.
Tapausta tutkivien vanhinten päätöksen tulee perustua Raamattuun ja selviin tosiasioihin: joko kuljettajan tunnustukseen tai kahden tai kolmen luotettavan silminnäkijän todistukseen tai molempiin (5. Mooseksen kirja 17:6; Matteus 18:15, 16). Jos verivelkaisuudesta on näyttöä, tulee muodostaa oikeuskomitea. Mikäli komitea havaitsee, että verivelkainen kristitty ilmaisee katumusta, hän saa sopivaa ojennusta Raamatusta ja hänelle asetetaan seurakunnan palvelustehtäviin liittyviä rajoituksia. Hän ei voi enää palvella vanhimpana tai avustavana palvelijana. Hänelle voidaan määrätä myös joitakin muita rajoituksia. Lisäksi hän on tilivelvollinen Jumalalle välinpitämättömyydestään tai varomattomuudestaan, joka johti onnettomuuteen. (Galatalaisille 6:5, 7.)
Valaistaanpa asiaa. Jos sää oli onnettomuushetkellä huono, kuljettajan olisi pitänyt olla tavallista varovaisempi. Jos hän oli väsynyt, hänen olisi pitänyt pysähtyä lepäämään ja jatkaa matkaa vasta virkistyttyään tai hänen olisi pitänyt pyytää jotakuta toista ajamaan.
Entä jos kuljettaja ajoi ylinopeutta? Mikäli kristitty rikkoo nopeusrajoituksia, hän ei anna ”keisarille, mikä on keisarin”. Lisäksi hän ilmaisee halveksuntaa elämän pyhyyttä kohtaan, koska onnettomuusriski kasvaa. (Matteus 22:21.) Asiaan liittyy vielä muutakin. Millaista esimerkkiä vanhin näyttäisi laumalle, jos hän suhtautuisi piittaamattomasti keisarin laatimiin liikennesääntöihin tai kieltäytyisi ehdoin tahdoin noudattamasta niitä? (1. Pietarin kirje 5:3.)
Kristityn ei pidä vaatia, että joku on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, jos ajoissa perille pääseminen edellyttäisi nopeusrajoitusten rikkomista. Useimmiten ongelmilta vältytään, kun matkaan lähdetään ajoissa tai aikataulua muutetaan niin, että matkantekoon jää riittävästi aikaa. Tällöin kristitty ei tunne kiusausta ajaa liian lujaa, vaan hän voi noudattaa ”esivaltojen” laatimia liikennesääntöjä (Roomalaisille 13:1, 5). Tämä auttaa kuljettajaa välttämään kuolemaan johtavan onnettomuuden ja siten myös mahdollisen verivelan. Lisäksi hän voi olla hyvänä esimerkkinä muille ja säilyttää puhtaan omantunnon (1. Pietarin kirje 3:16).

Eiköhän se ole niin että syntymäjehovilla sekä toimintaan mukaan lähteneillä ex-kiinnostuneella/ja sittemmin vilpittömillä todistajilla on Seuran asentama kuvainnollinen aivopultti niin syvällä, että ei näe muuta (tai oikeastaan sanktioiden varjossa ei voi nähdä muuta) kuin Seuran asettaman tosi tm Jehovan totuuden.

Vartsikka 2007 1/6 kirjoitti:Pahuuden lähde paljastetaan täysin!

Saatanan pahan vaikutuksen laajuus paljastetaan 1. Johanneksen kirjeen 5:19:ssä, jossa sanotaan: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” Panettelija ohjailee ihmiskuntaa niin että tilanne käy yhä kaoottisemmaksi. Hän haluaa entistäkin määrätietoisemmin saada aikaan vahinkoa. Miksi? Koska hänet demoneineen karkotettiin taivaasta sen jälkeen kun Jumalan valtakunta perustettiin vuonna 1914. Raamatussa ennustettiin tästä karkotuksesta: ”Voi maata – –, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.” (Ilmestys 12:7–12.) Miten Saatana sitten käyttää vaikutusvaltaansa ihmiskuntaan nykyään?

Ennen kaikkea siten, että hän edistää henkeä, joka hallitsee ihmisten ajattelua ja toimintaa. Efesolaiskirjeen 2:2:n mukaan Panettelija onkin ”ilman vallan hallitsija – –, sen hengen [eli vallitsevan asenteen], joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa”. Sen sijaan että tämä demoninen ”ilma” kannustaisi jumalanpelkoon ja hyvyyteen, se synnyttää kapinaa Jumalaa ja hänen mittapuitaan vastaan. Saatana ja hänen demoninsa siis edistävät ja voimistavat ihmisten pahuutta.

...joka hallitsee ihmisten ajattelua ja toimintaa. <- mistä niin tuttua onkaan, kas kummaa