Veljesseura.org

Mietin tässä elämääni, on ihana aviomies ja suloistakin suloisempi vauva.
Näin tuskin olisi, jos olisin mukana järjestössä.

Miksikö ei? Tässä omaa pohdintaani:

Isäni ei ollut vanhin, eli tuskin olisi kukaan vanhimman poika minua katsellut. Ja itselle oli jo monin eri tavoin tehty seurakunnasta selväksi, että kuulumme "hyvät perheet" osastolta äitini kanssa "sääli" osastolle.

Isäni erotettiin ja siskoni jäivät pois. Iso miinus puolison etsinnälle. Käytännössä tuomio sinkkuuteen ja elinikäiseen tienraivaukseen.

Konventeissa, kun kavereiden kanssa tarjontaa katseltiin, niin kaikki samanikäiset miehen alut olivat mielestäni liian keskenkasvuisia.
Jos yritti hiukkasen vanhempaa miestä etsiskellä oli hänellä jo vaimo ja liuta lapsia.

Todistaja aikana olin kamala jännittäjä, en todellakaan olisi uskaltanut sataa metriä lähemmäs ketään "kiinnostavaa" mennä.

En kuulunut "piireihin" eli kutsuja vapaamuotoisiin tilaisuuksiin ei todellakaan tulvinut postilaatikosta. Ja näin ollen tilaisuus löytää ketään oli 1:10000000.

Tapoihini ei yleensä kuulunut pukeutua avonaisiin ja pintaa nuoleviin vaatteisiin. Meikkasin harvoin ja hiuksetkin olivat mitä olivat, eli oman väriset ja yleensä siististi ponnarilla. Jos olisi yrittänyt jotain muuta olisi äitini saanut hepulin ja muutaman kerran saikin kun olin vähän yrittänyt ripsiväriä laittaa.

Ihan huvikseni mietin, millaista elämäni olisi jos olisin vielä mukana. Edellä mainittujen syiden takia tuskin olisin löytänyt itselleni ketään miestä. Olisin siis sinkku, joka lähestyy kolmeakymppiä ja jota katsotaan säälien. Jos haluaisin hiukan nousta arvoasteikolla ja saada edes jonkinlaista arvostusta seurakunnassa pitäisi minun ryhtyä tienraivaajaksi. Osallistua salitalkoisiin säässä kuin säässä, konventeissa pestä vessoja ja kyyditä mummoja kokoukseen ja takaisin. Omaa elämää ei siis olisi ollenkaan ja vauvasta saisin vain haaveilla....

Onneksi asiat ovat nyt toisin ja minäkin sain sen mistä pitkään haaveilin ja jota en koskaan uskonut mahdolliseksi

Hyvin pohdittu, sorbet. Onneksi sinulla on nyt elämä, josta pidät.

Minä elin jt-aikoinani vähän samalla tavoin kuin sinäkin. En kuulunut sisäpiiriin, tai oikeastaan en edes halunnut kuulua siihen. Ensimmäinen kimmokkeeni lähteä pois jt-kuvioista oli se, että aloin seurustella elämäntapa-jt:n kanssa. Tajusin, että elämä mahdollisen naimisiin menemisen jälkeen olisi ollut tylsää kotirouvaelämää, eikä se kiinnostanut.

Jeesus sanoi, että naimattomuuden lahjan hyödyntämisen vaikuttimena tulisi olla ”taivasten valtakunta” (Matt. 19:12). Kuten mitä tahansa lahjaa, myös naimattomuutta tulee hyödyntää oikealla tavalla, jotta se toisi iloa ja saisi aikaan hyviä tuloksia. Käyttäessään oikealla tavalla hyväkseen naimattomuuden suomat mahdollisuudet ja luottaessaan Jehovalta tulevaan viisauteen ja voimaan monet naimattomat ovat nähneet, miten arvokasta on tehdä tilaa tälle lahjalle.

^ Huh. Miksei tässä foorumissa ole oksennushymiöitä? Nyt sille olisi käyttöä.

Almin iloksi

Monet naimattomat kristityt ovat havainneet, että käyttämällä aikaansa Jumalan sanan tutkimiseen ja miettimiseen sekä kristillisissä kokouksissa käymiseen ja niihin osallistumiseen he ovat saaneet lisää ”virvoitusta sielulleen”, kuten Jeesus seuraajilleen lupasi

Lisäys:
Onkohan tässä alla olevassa se vaara, että käy kuten kävi Marialle.

Kun odotat kärsivällisesti Jehovaa ja sovellat hänen Sanansa periaatteita jokapäiväisessä elämässäsi, voit olla varma siitä, että hän tyydyttää tärkeimmät tarpeesi tavalla, joka koituu ikuiseksi parhaaksesi.

sorbet kirjoitti: Ja näin ollen tilaisuus löytää ketään oli 1:10000000.

Nyt jätät huomiotta erään hyvin merkittävän tekijän, eli Jeesuksen.

almi kirjoitti:Hyvin pohdittu, sorbet. Onneksi sinulla on nyt elämä, josta pidät.

Minä elin jt-aikoinani vähän samalla tavoin kuin sinäkin. En kuulunut sisäpiiriin, tai oikeastaan en edes halunnut kuulua siihen. Ensimmäinen kimmokkeeni lähteä pois jt-kuvioista oli se, että aloin seurustella elämäntapa-jt:n kanssa. Tajusin, että elämä mahdollisen naimisiin menemisen jälkeen olisi ollut tylsää kotirouvaelämää, eikä se kiinnostanut.

Tuo kotirouva ajatuskin minua ahdisti. Kaverini opiskelivat aika korkealle, heti kun mies löytyi niin jäätiin kotiin ja alettiin ravareiksi. Minusta tuo oli ihan koulutuksen hukkaan heittämistä. Itse olen aina ollut niin työihmisiä,että moiseen en olisi suostunut. Ja että vapaaehtoisesti suostuisin tossun alle jäämään, ei ikinä. Tasa-arvoista suhdetta tuskin löytyy Jt-parien keskuudessa.

HÖH... EI KAI NYT sentään kukaan kuvittele kotiapulaisen ja jumalan kuvan välillä olevan tasa-arvoa.

almi kirjoitti:^ Huh. Miksei tässä foorumissa ole oksennushymiöitä? Nyt sille olisi käyttöä.

Lainaa tosta, ei tosin löydy foorumin hymiövalikoimasta mutta löytyy foorumin joistakin viesteistä

sorbet kirjoitti: Isäni ei ollut vanhin, eli tuskin olisi kukaan vanhimman poika minua katsellut.

Ja höpsistä. Luuletko että itsekään aikoinani mietin sitä kenen tyttö joku on, kun niitä konventeissa yritin liehitellä???

Isäni erotettiin ja siskoni jäivät pois. Iso miinus puolison etsinnälle. Käytännössä tuomio sinkkuuteen ja elinikäiseen tienraivaukseen.

Enpäs usko tätäkään.

Todistaja aikana olin kamala jännittäjä, en todellakaan olisi uskaltanut sataa metriä lähemmäs ketään "kiinnostavaa" mennä.

En kuulunut "piireihin" eli kutsuja vapaamuotoisiin tilaisuuksiin ei todellakaan tulvinut postilaatikosta. Ja näin ollen tilaisuus löytää ketään oli 1:10000000.

Tapoihini ei yleensä kuulunut pukeutua avonaisiin ja pintaa nuoleviin vaatteisiin. Meikkasin harvoin ja hiuksetkin olivat mitä olivat, eli oman väriset ja yleensä siististi ponnarilla. Jos olisi yrittänyt jotain muuta olisi äitini saanut hepulin ja muutaman kerran saikin kun olin vähän yrittänyt ripsiväriä laittaa.

No tässä oli jotain jolla on merkitystä. Ikävä kyllä, maailma on niin pinnallinen, että ulkonäkö on usein se, joka houkuttelee tutustumaan ihmisiin. Siksi ujo ja hieman vaatimattoman oloinen ihanainenkin tyttö voi jäädä ilman huomiota.

Onneksi asiat ovat nyt toisin ja minäkin sain sen mistä pitkään haaveilin ja jota en koskaan uskonut mahdolliseksi

Hyvä niin ja onnea sinulle! Onhan se vähän niinkin, että jos JT-nuori ilmoittaa tavoittelevansa "normaalia elämää" johon liittyy perhe, työ ja lapset, sitä pidetään hieman huonompana vaihtoehtona kuin sitä, että tavoittelisi... no, tienraivausta, kun on naisesta kyse. Avoimesti "haku päällä" olevaa moni JT pitäisi varmaan vähän "kevytmielisenä".

Jakke kirjoitti:

sorbet kirjoitti: Isäni ei ollut vanhin, eli tuskin olisi kukaan vanhimman poika minua katsellut.

Ja höpsistä. Luuletko että itsekään aikoinani mietin sitä kenen tyttö joku on, kun niitä konventeissa yritin liehitellä???

Isäni erotettiin ja siskoni jäivät pois. Iso miinus puolison etsinnälle. Käytännössä tuomio sinkkuuteen ja elinikäiseen tienraivaukseen.

Enpäs usko tätäkään.

No, ehkäpä mä sitten vain olin niin tiukkapipoisessa seurakunnassa, että kaikille oli tehty selväksi kenen kanssa voi olla ja kenen kanssa ei. Jos kavereistani joku rupesi seurustelemaan, niin kyseisen veljen piti vähintään olla vanhin, että uskalsi tuoda seurakuntaan näytille. Jos ei ollut niin veljellä oli vastassaan ilkeät juorut. Useimmat siskot pitivätkin tämän takia "valittunsa" tiukasti seurakunnaltamme piilossa, eli eivät tuoneet edes näytille.

Kun isäni ja siskoni jäivät pois niin jäimme äidin kanssa kyllä niiden "piirien" ulkopuolelle joissa tavallisesti olimme. Kun ei tullut ehjästä perheestä "ei voinut " olla niiden kanssa, joilla vielä oli perheet ehjinä. Jäi siitä aikamoinen leima. Isäni erottamisen jälkeen ja kun siskotkin olivat jääneet pois, tulivat seuraavassa konventissa tuntemattomat ihmiset puimaan kanssani perheeni asioita. Huonot uutiset kiirivät kauas... En usko,että tämä olisi heti kättelyssä vaikuttanut siihen, että en olisi voinut johonkin mukavaan veljeen törmätä, mutta uskon, että myöhemmin asiasta olisi ollut haittaa.

Tämä perustuu vain ihan omakohtaisiin huomioihin ja kokemuksiini. Erimieltä saa olla. Halusin vain purkaa tuntojani ja saada jonkinlaista keskustelua aikaiseksi

sorbet kirjoitti:Isäni ei ollut vanhin, eli tuskin olisi kukaan vanhimman poika minua katsellut. Ja itselle oli jo monin eri tavoin tehty seurakunnasta selväksi, että kuulumme "hyvät perheet" osastolta äitini kanssa "sääli" osastolle.

Isäni erotettiin ja siskoni jäivät pois. Iso miinus puolison etsinnälle. Käytännössä tuomio sinkkuuteen ja elinikäiseen tienraivaukseen.

Nuoria jt-pareja kun katsoo niin yleensä saman "hengellisyystason" nuoret päätyvät yhteen - sillä ei ole väliä kuuluuko eliittiin tai ravareihin tai onko joku sukulainen erotettu. Tietenkin joku innokas jt etsii toista samanlaista, kun taas kova bilettäjä etsii toista bilettäjää. Uskoisin, että harvassa srkssa on kuvailemaasi tilannetta, että vanhimman poika ei katsoisi muita kuin vanhimpien tyttäriä. Ei se kerro mtn hengellisyydestä, jos isä/äiti/sisarus on sejase. Srkn vaihto sellaiseen, jossa juoruilua on vähemmän, olisi voinut tehdä sinulle hyvää ja kohentanut avioitumismahdollisuuksiasi todistajan kanssa.

sorbet kirjoitti:Todistaja aikana olin kamala jännittäjä, en todellakaan olisi uskaltanut sataa metriä lähemmäs ketään "kiinnostavaa" mennä.

En kuulunut "piireihin" eli kutsuja vapaamuotoisiin tilaisuuksiin ei todellakaan tulvinut postilaatikosta. Ja näin ollen tilaisuus löytää ketään oli 1:10000000.

Noihin piireihin kuuluminen on muuten ratkaisevassa asemassa puolisonhankinnassa, kumppanit yleensä löytyy kaveriporukoista, joissa joku esittelee sinulle toisen kaverinsa. Puheet "veljien markkinoista" ovat muuten täyttä puppua: naimaton veli jää helposti naimattomaksi jos ei kuulu näihin piireihin. Päälle vielä ujous (100 metriä on hyvä turvaetäisyys!). No nyt puhunkin kai jo itsestäni.

Itse näin jäljestäpäin ajateltuna olen kaikkein kiitollisin ja ylpein ratkaisustani ottaa vaimo "maailmasta". Toki olin malttamattomana ja testosteronia täynnä yrittänyt joitakin ihastuksiani konventeissa, mutta en saanut vastakaikua. Yksi heistä työskentelikin Beetteleissä, mutta joutui kuulemma muutama vuosi lähtemään sieltä, koska sai miehensä kanssa lapsen.....Sellaiseksikohan se minunkin elämä olisi mennyt - Beetteliin, jos olisin ottanut vaimon Jehovan todistajasta? Yhdelle kaverilleni ainakin kävi niin, vaikka oli melkoinen hulivilipoika nuoruusvuosinaan. Nyt hän on Beettelissä vaimonsa kanssa ollut useita vuosia ja jäänee sinne loppuelämäksi....

Jos ottaa lapsesta mukana lahkossa pyörineen ihmisen puolisokseen, niin lakosta ulos pääsy on varmasti monin kerroin hankalampaa, mutta "maailmallinen" puoliso voi ruokkia ja stimuloida ajatusmaailmaa ihan eri näkökulmista ja maailman keskipisteen voi hyvinkin löytää muualta kuin Brooklynistä.

Arskavain sanoi:
Sellaiseksikohan se minunkin elämä olisi mennyt - Beetteliin, jos olisin ottanut vaimon Jehovan todistajasta? ... ... Nyt hän on Beettelissä vaimonsa kanssa ollut useita vuosia ja jäänee sinne loppuelämäksi....

Ulkopuolisena kysyn uteliaana ja tietämättömänä noista kuvioista, että MITÄ tarkoittaa tuo Beettel (Beetel?) ja sinne meneminen? Onko se jokin suojattu reservaatti, jossa on turvassa maailmallisuudelta? Olen nähnyt yhden alueen, jonka portilla on Jt-seuran kyltti ja tiukka aita ympärillä. Sisällä kaunista kuin kuvakirjassa ja kerrostaloja lasitettuine parvekkeineen. Tuli tunne, että sinne ei varmasti ole ulkopuolisilla asiaa???

Nellique kirjoitti:Ulkopuolisena kysyn uteliaana ja tietämättömänä noista kuvioista, että MITÄ tarkoittaa tuo Beettel (Beetel?) ja sinne meneminen? Onko se jokin suojattu reservaatti, jossa on turvassa maailmallisuudelta? Olen nähnyt yhden alueen, jonka portilla on Jt-seuran kyltti ja tiukka aita ympärillä. Sisällä kaunista kuin kuvakirjassa ja kerrostaloja lasitettuine parvekkeineen. Tuli tunne, että sinne ei varmasti ole ulkopuolisilla asiaa???

Tuolta löytyy jotain: http://fi.wikipedia.org/wiki/Betel_(Jehovan_todistajat)