Veljesseura.org

Mitä on rukoilu?

Miten ajatus jollekin näkymättömälle ylemmälle taholle suoritettavasta pyynnöstä on selitetävissä?

Olen rukoillut elämässäni tuhansia kertoja, mutta en ole koskaan tuntenut saaneeni minkäänlaista jumalallista yhteyttä. Rukoukseni liittyivät rutiiniin. Olin tottunut siihen että joka ilta rukoilen ja kiitän päivästä, sekä tunnustan syntisyyteni ja pyydän anteeksiantoa. Vaikka jätin lahkon, niin rukoilun lopettaminen tuntui vaikealta, vaikka rukoukseni olivat kaavamaisia ja saman toistoa.

Minusta tuntuu, että olisin saanut paljon paremman mielen kirjoittamalla päiväkirjaa. Päiväkirja on paljon luotettavampi taho kuin kostonhimoinen jumala.

Jos rukouksen jälkeen tapahtuu se, mitä toivoit, muistat sen ja unohdat ne 999 kertaa kun mitään ei tapahtunut.

Ja tadaa! Rukous toimii!

Aaac kirjoitti:Jos rukouksen jälkeen tapahtuu se, mitä toivoit, muistat sen ja unohdat ne 999 kertaa kun mitään ei tapahtunut.

Ja tadaa! Rukous toimii!

Sama vika. Paitsi rukouksessa esitetty toive ei Jehovan todistajana toteutunut edes kerran 1999:stä rukouksesta. Taidan olla harvinaisen huono ihminen.

Witless kirjoitti:

Aaac kirjoitti:Jos rukouksen jälkeen tapahtuu se, mitä toivoit, muistat sen ja unohdat ne 999 kertaa kun mitään ei tapahtunut.

Ja tadaa! Rukous toimii!

Sama vika. Paitsi rukouksessa esitetty toive ei Jehovan todistajana toteutunut edes kerran 1999:stä rukouksesta. Taidan olla harvinaisen huono ihminen.

Vaivasiko ketään muuta kokouksien rukouksien kaavamaisuus? Jokainen rukoilija toisti vuorollaan samat fraasit suurinpiirtein sanasta sanaan. Toisaalta aina toitotettiin sitä, kuinka jt-rukoukset ovat parempia kuin esim Isä meidän-rukous, koska sanomisia ei ole määrätty ennalta. Tuntui oikeasti typerältä kuunnella kokouksen lopussa, kuinka rukoilija kiitti päivän ruuasta ja siitä että kaikki pääsivät turvallisesti kokoukseen (en ole koskaan asunut sotatila-alueella).

Meilläpäin selitettiin aina kuinka tärkeää on uskoa kokosydämisesti, ettei rukoukset jäisi "kattoon roikkumaan". Muistatteko muut tällaista? Jotain, että jos on antanut rakkauden totuutta kohtaan hiipua, rukoukset eivät tavoita Jehovaa.

Minulla oli aina sellainen olo, että rukous killuu katossa kuin vanha hämähäkkin seitti. Muodon vuoksi rukoilin jotain liirumlaarumia.

rippeli kirjoitti:Mitä on rukoilu?

Miten ajatus jollekin näkymättömälle ylemmälle taholle suoritettavasta pyynnöstä on selitetävissä?

Olen rukoillut elämässäni tuhansia kertoja, mutta en ole koskaan tuntenut saaneeni minkäänlaista jumalallista yhteyttä. Rukoukseni liittyivät rutiiniin. Olin tottunut siihen että joka ilta rukoilen ja kiitän päivästä, sekä tunnustan syntisyyteni ja pyydän anteeksiantoa. Vaikka jätin lahkon, niin rukoilun lopettaminen tuntui vaikealta, vaikka rukoukseni olivat kaavamaisia ja saman toistoa.

Minusta tuntuu, että olisin saanut paljon paremman mielen kirjoittamalla päiväkirjaa. Päiväkirja on paljon luotettavampi taho kuin kostonhimoinen jumala.

Kun ottaa huomioon asenteesi, niin eikö rukoukseesi ole vastattu, vaikka ne eivätkään ilmeisesti koskaan tulleet sydämestä: Saat olla edelleenkin elossa ja sinulla on mahdollisuus korjata kielteistä asennettasi.
Ole kiitollinen siitä. Sinulle on annettu vielä aikaa. Älä käytä sitä enää väärin.

Joo niinhän se menikin. Kun ne rukoukset "ei tullut sydämmestä" ne jäi kattoon roikkumaan. Nyt muistan.. taas todistajien oma vika.

Saankohan ottaa tähän osaa, kun en ole jt?

Jumalahan ei ole mikään kolikkoautomaatti, joka vastaa juuri niin kuin ihminen haluaa. Oman lyhyen elämäni aikana olen rukoillut paljon, ja rukouksiini on vastattu. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että vastaus voikin olla ihan päinvastainen kuin pyydän. Ja silloin ymmärrän, että olisin joutunut ihan hukkaan, jos vastaus olisi ollut minun mieleni mukainen. Asioita pitää malttaa katsoa pitkällä aikavälillä.

Lottovoittoakaan en ole saanut, mutta sain työpaikan, jossa saan hyvää palkkaa ja siitä mukavasti säästöön. Katson siis tuohonkin rukoukseeni saaneeni vastauksen, monien muiden ohella.

Nellique kirjoitti:Katson siis tuohonkin rukoukseeni saaneeni vastauksen, monien muiden ohella.

Kun itse saa aivan kritiikittä päätellä rukousvastaukset, niin tehokkuusluku on mitä parhain. Itse olen käyttänyt sovellettua rukousta vuosikausia erittäin tuloksellisesti. Joka kerran kun näen tähdenlennon, niin toivon hartaasti, että se murikka ei putoa päähäni, katson saaneeni hartaaseen toiveeseeni useita positiivisia vastauksia ja lisää tulee joka meteorisateen aikana.

Hmm.. mä olen miettinyt tätä rukousta.

Sellaisena pakollisena toimintona rukous ei itseasiassa toimikaan. Ei mullakaan toiminut aikanaan.
Sinänsä hassu juttu, että sittemmin erottuani järjestöstä olen aika ajoin henkilökohtaisten kriisien aikana (ja voi veljet niitä on ollut... ) välillä haksahtannut rukoilemaan. En kuitenkaan sillä tavalla kuin meille valtakunnan salilla opetettiin, vaan rukoilen niin kuin puhuisin jollekin luotettavalle ystävälle, jolta pyydän apua. Silloin rukous tulee jotenkin sydämen pohjasta.
Rukous on siis sellaista mielessä tapahtuvaa yksinpuhelua.
Yleensä näiden... öö... sanotaan vaikka, sessioiden aikana mulla oma mieli rauhoittuu hiljalleen ja saattaapa olla niinkin, että saankin vastauksen mieltäni kaihertavaan asiaan. Asiat ratkeavat kuin itsestään... MUTTA

nyt tullaan sitten siihen kohtaan, missä uskovainen kenties eroaa taas sitten ateistista... mä nimittäin olen tullut siihen tulokseen, että tämänkaltainen rukoileminen on jonkinlaista itsesuggestiota... olkoon kysymys mikä tahansa, vastaus löytyy ihan sieltä omasta sisimmästä. Jotenkin ne kaikkein syvimmät, muilta piilossa olevat tunteet ja tajunta on niin syvällä, että se vaatii jonkinlaista hiljentymistä ja keskittymistä.
Sitten kun se vastaus sieltä jostain alitajunnasta putkahtaa, joko huomaamatta tai sitten huomaten, niin ihminen pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Siinä siis selitys sille miksi joihinkin rukouksiin vastataan ja joihinkin ei... ihminen toimii onnistuneen rukouksen jälkeen eri tavoin pyrkien kohti päämääriään kuin silloin jos rukous epäonistuu...
Jumalalla ei siis välttämättä ole tässäkään asiassa osuutta asiaan, vaan ihminen pystyy hallitsemaan itseään rukousten avulla alitajuisesti.

Ääh... kuulostaa varmaan tosi sekavalta, mutta on tässäkin oikeasti nyt pointti... en vaan saa sitä ulos niin ko haluaisin...

Markku Meilo: Kun itse saa aivan kritiikittä päätellä rukousvastaukset, niin tehokkuusluku on mitä parhain.

Hauskasti sanottu! Täytyypä opetella tuohon tukkimiehen kirjanpitoon: vasemmalla lähetetyt pyynnöt ja oikealla saadut vastaukset. Ettei mene vallan kritiikittömäksi.

Sökömies kirjoitti:

rippeli kirjoitti:Mitä on rukoilu?

Miten ajatus jollekin näkymättömälle ylemmälle taholle suoritettavasta pyynnöstä on selitetävissä?

Olen rukoillut elämässäni tuhansia kertoja, mutta en ole koskaan tuntenut saaneeni minkäänlaista jumalallista yhteyttä. Rukoukseni liittyivät rutiiniin. Olin tottunut siihen että joka ilta rukoilen ja kiitän päivästä, sekä tunnustan syntisyyteni ja pyydän anteeksiantoa. Vaikka jätin lahkon, niin rukoilun lopettaminen tuntui vaikealta, vaikka rukoukseni olivat kaavamaisia ja saman toistoa.

Minusta tuntuu, että olisin saanut paljon paremman mielen kirjoittamalla päiväkirjaa. Päiväkirja on paljon luotettavampi taho kuin kostonhimoinen jumala.

Kun ottaa huomioon asenteesi, niin eikö rukoukseesi ole vastattu, vaikka ne eivätkään ilmeisesti koskaan tulleet sydämestä: Saat olla edelleenkin elossa ja sinulla on mahdollisuus korjata kielteistä asennettasi.
Ole kiitollinen siitä. Sinulle on annettu vielä aikaa. Älä käytä sitä enää väärin.

Voin sanoa että olin hyvinkin innokas ja nuhteeton jeppula aikoinani ja myös rukoukseni olivat vilpittömiä. Rukouksiini ei tosiaan vastattu koskaan. Lieneeko jumala nähnyt jo etukäteen että luopiohan se siinä, ja jätti oman onneni nojaan.

Nellique kirjoitti:Saankohan ottaa tähän osaa, kun en ole jt?

Jumalahan ei ole mikään kolikkoautomaatti, joka vastaa juuri niin kuin ihminen haluaa. Oman lyhyen elämäni aikana olen rukoillut paljon, ja rukouksiini on vastattu. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että vastaus voikin olla ihan päinvastainen kuin pyydän. Ja silloin ymmärrän, että olisin joutunut ihan hukkaan, jos vastaus olisi ollut minun mieleni mukainen. Asioita pitää malttaa katsoa pitkällä aikavälillä.

Lottovoittoakaan en ole saanut, mutta sain työpaikan, jossa saan hyvää palkkaa ja siitä mukavasti säästöön. Katson siis tuohonkin rukoukseeni saaneeni vastauksen, monien muiden ohella.

Eli rukoilit lottovoittoa, ja jumala vastasi rukoukseesi siten ettei antanut lottovoittoa?
Vastaansanomatonta logiikkaa.

rippeli kirjoitti:

Nellique kirjoitti:Saankohan ottaa tähän osaa, kun en ole jt?

Jumalahan ei ole mikään kolikkoautomaatti, joka vastaa juuri niin kuin ihminen haluaa. Oman lyhyen elämäni aikana olen rukoillut paljon, ja rukouksiini on vastattu. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että vastaus voikin olla ihan päinvastainen kuin pyydän. Ja silloin ymmärrän, että olisin joutunut ihan hukkaan, jos vastaus olisi ollut minun mieleni mukainen. Asioita pitää malttaa katsoa pitkällä aikavälillä.

Lottovoittoakaan en ole saanut, mutta sain työpaikan, jossa saan hyvää palkkaa ja siitä mukavasti säästöön. Katson siis tuohonkin rukoukseeni saaneeni vastauksen, monien muiden ohella.

Eli rukoilit lottovoittoa, ja jumala vastasi rukoukseesi siten ettei antanut lottovoittoa?
Vastaansanomatonta logiikkaa.

Muistan lapsuudesta, että kiellettyihin asioihin kuului nimenomaan toi lottovoiton rukoilu

pakana kirjoitti:Hmm.. mä olen miettinyt tätä rukousta.

Sellaisena pakollisena toimintona rukous ei itseasiassa toimikaan. Ei mullakaan toiminut aikanaan.
Sinänsä hassu juttu, että sittemmin erottuani järjestöstä olen aika ajoin henkilökohtaisten kriisien aikana (ja voi veljet niitä on ollut... ) välillä haksahtannut rukoilemaan. En kuitenkaan sillä tavalla kuin meille valtakunnan salilla opetettiin, vaan rukoilen niin kuin puhuisin jollekin luotettavalle ystävälle, jolta pyydän apua. Silloin rukous tulee jotenkin sydämen pohjasta.
Rukous on siis sellaista mielessä tapahtuvaa yksinpuhelua.
Yleensä näiden... öö... sanotaan vaikka, sessioiden aikana mulla oma mieli rauhoittuu hiljalleen ja saattaapa olla niinkin, että saankin vastauksen mieltäni kaihertavaan asiaan. Asiat ratkeavat kuin itsestään... MUTTA

nyt tullaan sitten siihen kohtaan, missä uskovainen kenties eroaa taas sitten ateistista... mä nimittäin olen tullut siihen tulokseen, että tämänkaltainen rukoileminen on jonkinlaista itsesuggestiota... olkoon kysymys mikä tahansa, vastaus löytyy ihan sieltä omasta sisimmästä. Jotenkin ne kaikkein syvimmät, muilta piilossa olevat tunteet ja tajunta on niin syvällä, että se vaatii jonkinlaista hiljentymistä ja keskittymistä.
Sitten kun se vastaus sieltä jostain alitajunnasta putkahtaa, joko huomaamatta tai sitten huomaten, niin ihminen pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Siinä siis selitys sille miksi joihinkin rukouksiin vastataan ja joihinkin ei... ihminen toimii onnistuneen rukouksen jälkeen eri tavoin pyrkien kohti päämääriään kuin silloin jos rukous epäonistuu...
Jumalalla ei siis välttämättä ole tässäkään asiassa osuutta asiaan, vaan ihminen pystyy hallitsemaan itseään rukousten avulla alitajuisesti.

Ääh... kuulostaa varmaan tosi sekavalta, mutta on tässäkin oikeasti nyt pointti... en vaan saa sitä ulos niin ko haluaisin...

Pointtisi lienee se, että yhtä hyvin ajatukset saa järjestykseen vaikkapa kirjoittamalla päiväkirjaa.