Veljesseura.org

Vaikka joku voisi pitää minuakin eräänlaisena oman uskonnon puolestapuhujana, sallittakoon se, vaikka en kuulu mihinkään uskontoon. Silti väitän tuntevani uskonnoista enemmän kuin keskiverto Matti tai Maija. En tahdo olla asiassa kuitenkaan ylimielinen. Myönnän osittain, että olen jossain suhteessa uskontoon täysi fundamentalisti, mutta en perinteiseti pidetyllä tavalla. Minulla ei ole oikeutta tuomita, vaikka pidänkin kaikenlaista uskontoa harhapolkuna, jotka pönkittävät näiden "välittäjinä" toimivien kyseenalaista ja karismaattistyyppistä valtaa.

Raamatun mukaan Jumala "salli" Jeesuksen opetuslapsia kutsuttavan kristityiksi, mutta käytetyllä ilmaisulla "sallia" jonkin tehdä jotakin on eri merkitys, kuin yhtä oikeaa tapaa elää, pitäisi kutsua juuri "sallitulla" tavalla. Sanalla "sallia" on negatiivinen leima. Esimerkisi poliisi lain valvojana voisi "sallia" rikoksen joissakin olosuhteissa, mutta se ei tarkoita, että hän hyväksyy sen. Jumalakaan ei välttämättä tahdo kristittyjä kutsuttavan siis kristityiksi, mutta hän salli sen.

Raamattu puhuu uskonnosta ainoastaan kerran ja kielteisellä vivahtavaan sanaan Paavalin käsitellessä erästä lahkoa. Jeesuksen aikana myös samarialaisuutta pidettiin lahkona juutalaisten keskuudessa ja heitä yleisesti halveksittiin, mutta Jeesuksen mukaan "lähimmäinen vertauksessa" pääpaino uskonnosta riippumatta kohdistettiin oikeaan tapaan suhtautua lähimmäiseen - ei samarialisuuteen. Oikea teko piti olla se todellinen merkki Jeesuksen puhumasta uskosta ja tavasta toimia.

Tosin Jeesuksen kannattajat pitävät Jeesusta kristillisen uskonnon perustajana, mutta väitän, jotka niin tekevät, ovat väärässä! Jeesuksen ei sanota raamatussa perustaneen mitään yhdistystä tai uskontoa. Hän oli pikemminkin suunnannäyttäjä suhtautumisessamme toisiin.

Henkilökohtaisesti uskon Jeesukseen ja Jahveen/Jehovaan ja rukoilen heitä usein. Tosin siitäkään ei tarvitse tulla kaavamaista toistelua vaan ikäänkuin venttiili erityyppisille ahdistuksille ja oman rajoittuneisuuden tunnustaminen sekä sen hyväksyminen. Silloin olen tuntenut helpotusta ja tiettyä fatalismia, jonka mukaan asiat menee, kuten menee ja niillä on tietty tarkoitus jonkin eheyttämiseksi kokonaisuutena.

Puolustan uskoani ja kammoksun uskontoja, jotka pakottavat meidät tiettyyn muottiin. Kristillisessä kulttuurissamme käytän mielelläni raamatullisia perusteita, koska raamattu tietyllä tavoin toimii uskontojen verukkeena, mitä kummallisimpiin asioihin, joilla puolustetaan rakkaudetonta käytöstä.

Raamatusta voidaan todellakin löytää kaikkina sen aikakausina kirjoitetuista kertomuksista syy olla noudattamatta minkään ihmisen tulkintaa ainoasta oikeasta tavasta toimia uskonnollisten menojen suhteen. Daavid esimerkiksi loukkasi sen ajan pyhinä ja uskonnollisina "ainoita oikeina" toimintakaavoja syödessään pyhinä pidetyistä astioista. Jeesus ei pessyt käsiä syödessään jne. Uskonnon kannattaja valtaeliitti siksi halusi kammoksua toimintaa, joka oli tervettä nälän tunteesta kärsivälle, mutta kertomusten miesten (Daavidin ja Jeesuksen) terve toiminta talloivat heidän omat tulkinnat ja siten heidän hankkimaa valtaasemaa tavallisten ihmisten silmissä.

En usko Jumalan olevan kiinostunut poltatko joskus tupakkaa tai vietätkö jotain päivää jne. Pääpaino minun mielestäni on terveessä ja käytännöllisessä elämässä ja toisten rakkaudellisessa kohtelussa.

En tiedä, mitä ajattelet kirjoituksessani, mutta kerroin hyvin lyhyesti siitä, mitä todellinen raamatun opettama uskoni on. Perusperiaatteita ei ole kuin siinä kaksi; 1. Rakasta Jumalaa 2. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Se ei ole uskontoa!

Arskavain kirjoitti:
En tiedä, mitä ajattelet kirjoituksessani, mutta kerroin hyvin lyhyesti siitä, mitä todellinen raamatun opettama uskoni on. Perusperiaatteita ei ole kuin siinä kaksi; 1. Rakasta Jumalaa 2. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Se ei ole uskontoa!

Samoin jos lainataan vaikkapa Miikan lukua 6, jaetta 8. Siinä toki mainitaan kolme asiaa, mitä Jumala meiltä vaatii. Eli "noudatat oikeutta, rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa." Kun tämä kiteytetään kolmeen sanaan, oikeudenmukaisuus, huomaavaisuus ja vaatimattomuus, kyse ei ole niinkään uskonnosta vaan kaikkien ollessa älyllisessä muodossa, elämäntavasta - kun ominaisuudet ovat terveellä tavalla tasapainossa.

Sinulla Arska on aina ollut kuitenkin varsin hillitty ja neutraalikin tapa kirjoittaa uskonasioista. Niissä on harvoin ollut mitään ärsyttäviä julistuksellisia piirteitä. Uskostakin pitää osata keskustella asialisesti kuten sinulla on ollut tapana. Lahkoista sen verran että raamatun mukaan saddukeukset ja farisealaiset olivat juutalaisuuden lahkoja. Samoin Jeesuksen seuraajien liike.
Apostolien teot:
5:17 Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
15:5 Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia."
24:5 Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies,
24:14 Mutta sen minä (Paavali) sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
Uudentestamentin ja Jeesuksen, Pietarin, Paavalin ym. usko oli puhdasoppista juutalaisuutta. Sitä minun itseni on vaikeaa ymmärtää, miksi kristinusko lahkoineen - joka ei siis ole juutalaisuutta - kuvittelee olevansa jonkinlainen jatkumo tuolle Jeesus-liikeelle.

RaM kirjoitti:Sinulla Arska on aina ollut kuitenkin varsin hillitty ja neutraalikin tapa kirjoittaa uskonasioista. Niissä on harvoin ollut mitään ärsyttäviä julistuksellisia piirteitä. Uskostakin pitää osata keskustella asialisesti kuten sinulla on ollut tapana. .

Yhdyn edelliseen. Kirjoitus oli kiinnostava, ketään syyllistämätön ja mihinkään kantaan pakottamaton. Oikea malliesimerkki siitä miten oman uskonsa voi tuoda esiin hienosti. Kiitos.

JT:t sanoivat vielä ainakin 20-luvulla, että uskonto on ansa ja kiristysryöstöä. Eivät missään tapauksessa halunneet olla "uskonto", vaan tuomitsivat kaikki järjestäytyneet uskonnot.

Sittemmin jehovantodistajista on tullut omasta mielestään mitä suurimmassa määrin uskonto. Ehkäpä uskontostatuksen mukanaan tuomat veroedut ovat tuohon vaikuttaneet.

Yhtenä seikkailuna Meksiko, jossa oltiin mieluummin kulttuurijärjestö ilman rukouksia ja Raamattua, jottei valtakunnansaleja olisi menetetty valtiolle.

RaM kirjoitti:Sinulla Arska on aina ollut kuitenkin varsin hillitty ja neutraalikin tapa kirjoittaa uskonasioista. Niissä on harvoin ollut mitään ärsyttäviä julistuksellisia piirteitä. Uskostakin pitää osata keskustella asialisesti kuten sinulla on ollut tapana. .



Yhdyn edelliseen. Kirjoitus oli kiinnostava, ketään syyllistämätön ja mihinkään kantaan pakottamaton. Oikea malliesimerkki siitä miten oman uskonsa voi tuoda esiin hienosti. Kiitos.

Nuo kaksi ovat miltei parhaita koskaan saamia tunnustuksia, joita olen saanut, siksi kannatankin heidän sanomaa, mikä se nyt onkin, Tietenkin luotan ja uskon, että (pojat/miehet) ovat vilpittömiä ja tahtovat sinun ja minun parastani. Johtajia - uskokaa!

Aaac kirjoitti:JT:t sanoivat vielä ainakin 20-luvulla, että uskonto on ansa ja kiristysryöstöä. Eivät missään tapauksessa halunneet olla "uskonto", vaan tuomitsivat kaikki järjestäytyneet uskonnot.

Kaikki uskonto oli Saatanasta ihan 1940-luvun lopulle ja jehovantodistajuudesta tuli uskonto siinä 1950-luvun alussa, mutta ei mikä tahansa uskonto, vaan Ainoa Oikea Uskonto. Hommahan oli todellisuudessa pelkkää lyriikkaa, mitään muuta oleellista ei itse systeemissä tuolloin tapahtunut.

Sittemmin jehovantodistajista on tullut omasta mielestään mitä suurimmassa määrin uskonto. Ehkäpä uskontostatuksen mukanaan tuomat veroedut ovat tuohon vaikuttaneet.

Veroedut ovat tulleet tärkeiksi vasta kun lahjoitusvirrassa on havaittu muutosta. Kun olin nuori niin puheissa toistettiin aika ajoin, että Jehova pitää huolen, eikä valtioilta oteta rahaa vastaan.

Yhtenä seikkailuna Meksiko, jossa oltiin mieluummin kulttuurijärjestö ilman rukouksia ja Raamattua, jottei valtakunnansaleja olisi menetetty valtiolle.

Rutherfordin "paaluretkeä" Saksaan rahoitettiin raamatuntutkijoilla, terveyttä ja ihan kuolemaakin myöten.

Rankasti meni off topicin puolelle tuossa yllä, mutta koska ylläpito sen tuonne oli jättänyt, haluan sanoa omankin ajatukseni ja huomioni. Ei katsokaas mene RaM:n, pakanan ja Arskavain'in puheet pelkäksi sisäpiirin jutusteluksi. (Hei! Kuulin kyllä sen "voi ei:n"):

Arskavain kirjoitti:

RaM kirjoitti: Sinulla Arska on aina ollut kuitenkin varsin hillitty ja neutraalikin tapa kirjoittaa uskonasioista. Niissä on harvoin ollut mitään ärsyttäviä julistuksellisia piirteitä. Uskostakin pitää osata keskustella asialisesti kuten sinulla on ollut tapana. .
Pakana:
Yhdyn edelliseen. Kirjoitus oli kiinnostava, ketään syyllistämätön ja mihinkään kantaan pakottamaton. Oikea malliesimerkki siitä miten oman uskonsa voi tuoda esiin hienosti. Kiitos.

Nuo kaksi ovat miltei parhaita koskaan saamia tunnustuksia, joita olen saanut, siksi kannatankin heidän sanomaa, mikä se nyt onkin, Tietenkin luotan ja uskon, että (pojat/miehet) ovat vilpittömiä ja tahtovat sinun ja minun parastani. Johtajia - uskokaa!

Hauskasti todettu, kaikilla on mukavaa toistensa kanssa - paitsi kuumia ei näihin kekkereihin taaskaan huolita, valtavan ristiriitaista jutustelua, koska juuri oli todettu, että

Arskavain: ...kammoksun uskontoja, jotka pakottavat meidät tiettyyn muottiin.

Jooo... Minä hurjana vastustan JUURI noita mainittuja "tiettyyn muottiin pakottamisia", koska muistan lauseen: ole kuuma tai ole kylmä, mutta älä helvetissä ole haalea.Eri ihmisille pitää sanoa sama asia ihan eri tavalla, siinä on käyttöä sekä Arskalle että Nellille, tästähän me kaikki olemme samaa mieltä? Jep.

MUTTA ASIAAN:
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä Arskavain'in kanssa ja eritysesti siitä, että uskontoja ei tarvita. Uskoa tarvitaan ja se on tasan eri asia.

Arskavain: ...pidänkin kaikenlaista uskontoa harhapolkuna, jotka pönkittävät näiden "välittäjinä" toimivien kyseenalaista ja karismaattistyyppistä valtaa.

Sehän tässä piru onkin, että ihmisen pitää saada se oman peukalonsa jälki IHAN KAIKKEEN. Ev.luttikin on Lutheria... Muistanko silti oikein, ettei ko. naulatasku halunnut antaa nimeään liikkelle?

Johan muutama kymmenen vuotta Jeesuksen poismenon jälkeen porukat alkoivat hajaantua sen mukaan, keltä olivat kasteen saaneet tai kenen puolella muuten seisoivat.

1. Kor. 1:11-16 Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.
Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat:
"Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". [Keefas on Pietarin arameankielinen nimi. Ks. selitystä Joh. 1:42.] [Joh. 1:42; Ap. t. 18:24; 1. Kor. 3:4] Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu? Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen, joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni.
Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.

Eli ihminen konttaa epätoivon sumentamin silmin auktoriteettien kantapäillä, koska sitä tiettyä nimeä hokemalla on itsekin jotain (vrt. erilaiset fanikerhot). Mutta HYVÄÄ on se, että saa näppärästi kerrottua kantansa muutamalla sanalla; säästyy paljolta puheelta!

Ei katsokaas mene RaM:n, pakanan ja Arskavain'in puheet pelkäksi sisäpiirin jutusteluksi. (Hei! Kuulin kyllä sen "voi ei:n"):

Minusta kantasi oli todella piristävä ja "ihanan agressiivinen" sisäpiiritietoinesi. Ois mahtavaa joskus kuulua semmoseen sisäpiiriin. Arvostan muuten ihmisiä, joilla on mielipiteitä - olivatpa ne kuinka harhaisia tahansa. Eri mielipiteet piristää, mutta rakkaimpien kanssa on loppujen lopuksi samaa mieltä. Rakastetaan toki niitäkin, jotka ovat eri mieltä, koska he tekevät elämästä niin paljon mielenkiintoisemman.