Veljesseura.org

Kun usko siihen tiettyyn jumalaan on mennyt, koko elämänkatsomus on tuhoutunut. Mitä sen jälkeen? Olenko ateisti, uskonko edelleen jumalaan, olenko agnostikko.. Mihin palstalaiset ovat päätyneet? Millainen teidän elämänkatsomuksenne on nykyään? Olen huomaavinani että monet täällä ovat nykyään ateisteja, saatan olla väärässäkin..
Minulla ei ole tällä hetkellä hajuakaan mikä olen. Erilaiset uskonnot kyllä kiinnostavat, mutta en usko että enään liityn niistä mihinkään. En usko, että on virheetöntä uskontoa. Jos jumala on olemassa, uskon ettei hän välitä onko ihminen hindu vai katolilainen. Uskon että teoilla ja moraalilla on vain merkitystä. Ehkä kuoleman jälkeen on jotain, ehkä ei. Ehkä viisainta on vain hyväksyä se, ettei tiedä.

Jehovantodistajat muistelevat löytävänsä Raamatusta kysymyksen: Mihin sitten menisimme? Oikeasti Raamatussa on kysymys: Kenen luokse menisimme, ellemme sinun (Jeesuksen)?

Raamatullisesti ajatellen oikea osoite jehovantodistajista lähdön jälkeen on mennä Jeesuksen luo, mitä se sitten tarkoittaakin.

Jos ei pidä tuota mielekkäänä vaihtoehtona, joutuu ajattelemaan itse. Se onkin tämän todellisuuden paras ja pahin asia. Kun tekee omat päätöksensä, on niistä sitten vastuussa. Se on haastava, mutta palkitseva tie.

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=1623

Tuossa on ketju, jossa kyselin taannoin vähän samaa kysymystä.
Sieltä voi nähdä, että tälläkin sivustolla on monenmoista tallaajaa.

sasisa kirjoitti:Kun usko siihen tiettyyn jumalaan on mennyt, koko elämänkatsomus on tuhoutunut. Mitä sen jälkeen? Olenko ateisti, uskonko edelleen jumalaan, olenko agnostikko.. Mihin palstalaiset ovat päätyneet? Millainen teidän elämänkatsomuksenne on nykyään? Olen huomaavinani että monet täällä ovat nykyään ateisteja, saatan olla väärässäkin..
Minulla ei ole tällä hetkellä hajuakaan mikä olen. Erilaiset uskonnot kyllä kiinnostavat, mutta en usko että enään liityn niistä mihinkään. En usko, että on virheetöntä uskontoa. Jos jumala on olemassa, uskon ettei hän välitä onko ihminen hindu vai katolilainen. Uskon että teoilla ja moraalilla on vain merkitystä. Ehkä kuoleman jälkeen on jotain, ehkä ei. Ehkä viisainta on vain hyväksyä se, ettei tiedä.

Olen kymmenen vuoden jälkeen samassa tilanteessa kuin sinä eli en tiedä. Jos joku pakottaa määrittelemään, sanon olevani agnostikko. Tiedän että en varmaankaan tule liittymään mihinkään uskonnolliseen järjestöön loppuelämäni aikana, mutta en erityisemmin paheksu uskonnollisia ihmisiä. Vihaan syvästi lahkoja jotka manipuloivat ihmisiä, erityisesti niitä jotka kasvattavat rivejään alaikäisillä jäsenillä.

Entisen Jehovan todistajan ole pakko olla mitään, kunhan on ihminen.

Ei elämässä ole kysymys siitä, uskooko johonkin kolmanteen osapuoleen,jumalaan, saatanaan, vartiotorniseuraan... Elämässä on kysymys siitä, uskooko itseensä ja niihin valintoihin, joita on tehnyt. Tämä saattaa kuulostaa jarisarasvuomaiselta jeesustelulta, mutta niin se vain on.

Kysymys on hiukan samanlainen, jos vaikka alkoholisti(lta) kysyy, että mitä hyvää tulee enää nousuhumalan jälkeen? Siihen voi vain sanoa rehellisesti, että ei mitään, koska riippuvuuden loppuessa tulee ensin päänsärkyvaihe ja sitten tasaantumisvaihe, mutta ei enää koskaan "nousua". Toisaalta ihminenhän voi aina palata "vartiotorninousuhumalaan" jos haluaa, mutta vanhemmiten annoksista tulee aina vaan suurempia ja/tai turruttavampia, koska nuorena ja uutuudenviehätyksessä koettua uskontopäihteen tuomaa euforiaa ei voida enää saavuttaa.

Kun katselee noita kaduilla ja ihmisten ovilla laahustavia pitkän linjan konkareita, jotka ovat liuottaneet aivonsa joko viinalla tai Vartiotornilla, niin säälin tunteita ei voi estää nousemasta esiin (vaikka joku viisas onkin joskus todennut säälin olevan sairautta).

sasisa kirjoitti:... en usko että enään liityn niistä mihinkään. En usko, että on virheetöntä uskontoa. Jos jumala on olemassa, uskon ettei hän välitä onko ihminen hindu vai katolilainen. Uskon että teoilla ja moraalilla on vain merkitystä. Ehkä kuoleman jälkeen on jotain, ehkä ei. Ehkä viisainta on vain hyväksyä se, ettei tiedä.

Omana mielipiteenäni sanon alkuun, ettei uskonnolla (otsikolla, viiteryhmällä, suuntauksella) ole mitään merkitystä. Ei kukaan kysy, onko 'passissasi' siniset vai punaiset kannet. Muuhun en ota kantaa, koska hindulaisuus ja katolisuus samassa lauseessa...

Lisäys: Ihmisellä on aivot, niitä on tarkoitettu käytettävän. Ihan kaikessa.

Jumalia on erilaisia, yritin sanoa. Sen tavallaan tietää siitä, että ne vaativat ihmiseltä erilaisia asioita.
Lisäys: Siis jos niitä yleensä on!
(Voi hyvä ihme mun kanssani!)

Olen palannut kristinuskon pariin. JT:t eivät mielestäni ole kristittyjä, vaan uususkonto ja lahko. Kristinusko laajasti ajateltuna on armelias uskonto, joka ei perustu suoritukseen. Ekumenia merkitsee erilaisten kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen yhteistyöpyrkimyksiä. Katolinen ja luterilainen uskovat samaan jumalaan, mutta uskonnolliset opit ja käytännöt eroavat toisistaan. JT:t eivät usko kolminaisuuteen, joka taas luterilaiselle on selvää.

Vieras kirjoitti:Katolinen ja luterilainen uskovat samaan jumalaan, mutta uskonnolliset opit ja käytännöt eroavat toisistaan. JT:t eivät usko kolminaisuuteen, joka taas luterilaiselle on selvää.

Muslimit ja kristitytkin uskovat samaan jumalaan, koska Allah ja Elohim tarkoittavat samaa asiaa.

Eli kaiken järjen mukaan rauhan pitäisi vallita maapallolla, koska suurin osa ihmiskunnasta palvoo samaa Afrikan pohjoisosissa ja Lähi-idässä kehitettyä jumaluutta. On se kyllä kummaa, että uskovaiset ovat saaneet asiansa näinkin pahasti sekaisin

Uskonto on osa elämää monelle, mutta ei kuitenkaan mikään kiihkoasia, vaan sisäinen mielenrauhaa tarjoava lähde. JT:t ja ehkä entisetkin JT:t ehkä ajattelevat, että jos jollakin on usko, että se olisi joku kiihkoilun aihe tai jatkuvan saarnauksen aihe. Kristillisyyttä voi toteuttaa itsekseen hiljaa vaikkapa antamalla almun kerjäläiselle tai auttamalla vanhan rouvan kadun yli.

Minä en enää muutaman vuoden jälkeen edes mieti, mitä todistajuuden jälkeen. Elämä on vaan jatkunut.

Muistan, että pitkään perustelin riveissä jatkamista tutuilla opetuslasten (?) sanoilla, jotka liittyivät siihen, että "minne me sitten menisimme" jos emme olisi Jeesuksen seuraajia. Nyt kun mulla ei ole riittävästi uskoa uskoa mihinkään uskontoon, olen vähitellen ymmärtänyt, että itse asiassa mun ei edes tarvitse mennä todistajuuden jälkeen minnekään, vaan kaikki mitä elämässäni tarvitsen, mulla on jo.

Suurin osa uskonnoista elää tulevaisuutta varten, joko paratiisia ja taivasta ajatellen. Helpottaa kummasti kun oivaltaa sen, että uskosta luopumiseen ei tarvitse mitään uutta tulevaisuudenuskoa vaan riittää, että alkaa elämään omaa elämäänsä tässä ja nyt, nauttien joka hetkestä ja jokaisesta rakkaasta ympärillään.

Minä olin aikoinaan noin kymmenisen vuotta sitten tiukkalinjainen ateisti, tosi vihainen ja katkera uskonnolle. Tämän vuoksi ymmärrän vieläkin jollain tavoin ateismia ja ateisteja.

Myöhemmin minusta tuli kiristitty, suuntaus tarkentui ortodoksiaksi.

Vieras kirjoitti:Kristillisyyttä voi toteuttaa itsekseen hiljaa vaikkapa antamalla almun kerjäläiselle tai auttamalla vanhan rouvan kadun yli.

Myös ateisti tai agnostikko voi toimia ihan samoin.

Vasta täällä Helsingissä olen tutustunut kristittyihin, jotka elävät elämäänsä ja vakaumustaan kiihkottomasti. Tämän näkeminen vakuutti minut entistä enemmän siitä, että jehovantodistajien katsomus ja toimintatapa suck.

Niin, luulen että monet ex-jt:t saattavat pitää Jehovan todistajien ja kristittyjen toimintaa samantyyppisenä, sillä onhan kysymys ylipäänsä uskosta Jumalaan.

Käsitys "uskojen" laadusta ja intensitetistä saattavat tarkentua myöhemmin niin, että erot voi huomata. Hillittyyn kristinuskoon eivät kuulu omien kantojen tuputtaminen tai fanaattisuus.