Veljesseura.org

Synti mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran - no, syntiinlankeemuksena - Aatamin ja Eevan aikana.
Synti tuntuu tarkoittavan Jumalan mielen vastaista tekoa ja siitä seuraa rangaistus. Ensimmäisen ihmisparin rangaistus oli karkotus Paratiisista tienaamaan leipänsä otsa hiessä ja synnyttämään kivulla. Sen jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän päin mäntyä. Jumala on tappanut valtavat määrät ihmisiä ja ihmisen silmissä kaikki on monimutkaista, sekavaa ja kohtuutonta.

Tekevätkö kaikki syntiä riippumatta siitä, uskovatko he itse Raamattuun: ateistit, agnostikot, hindut, noidat, luonnonjumalia palvovat? Vai tekevätkö syntiä vain "uskovat", koska heitähän Raamattu velvoittaa tilintekoon Jumalalle.
Hehe, sivujuonteena minua kiinnostaa, miten saatanapalvojat rikkovat omaa johtajaansa vastaan?

Ovatko samat teot, puheet tai ajatukset syntiä joka ikiselle ja aina, tilanteesta riippumatta?
Voiko jokin teko olla syntiä yhdelle, mutta ei toiselle ja jos, niin miksi? Mistä sen TIETÄÄ, onko syyllistynyt syntiin?
Onko syntejä, joita ei saa anteeksi, eli tekemättömiksi?

Mun mielestä syntiä on toisten ihmisten hyväksikäyttö, loukkaaminen ja vahingoittaminen. Vois ehkä laajentaa niin, että syntiä voi tehdä myös itseään kohtaan jättämällä mahdollisuutensa käyttämättä.

Lehdestä tai kirjasta luettavat syntilistat ovat mulle aargh.

Aaac: Lehdestä tai kirjasta luettavat syntilistat ovat mulle aargh.

Tästä minulla on vahva mielipide sapluunan sisällä pysymättömänä kapinallisena, mutta odotan tähän satamaan enemmän erilaisia laivoja ja mielenkiintoista keskustelua. Aivojen pohjalla pyörii useampikin esimerkki, joista haluaisin kuulla useiden ihmisten mielipiteitä.

Mutta tuohon ylläolevaan... Miksi jotkut ihmiset näkevät asiakseen laatia listoja muille? Mikä siinä on käyttövoimana?
Täytyykö niitä listoja noudattaa sillä perusteella, ettei vaan loukkaa listanlaatijan tunteita tai vakaumusta, ja missä menee raja? Ja entä kun listoja alkaa olla pöytä täynnä - ja elääkin pitäisi, mutta mitä tahansa tekeekin, se loukkaa ainakin yhtä ihmistä? Pitääkö tehdä omat päätelmänsä kelpaamattomuudestaan ja umpimustasta syntisyydestään ja kontata lyötynä saunan taakse...

No kristityllehän syntiä on luonnollisesti se, että rikkoo Jumalan lakeja vastaan.

Jumalattomille ihmisille syntiä on varmaankin sitten moraalin vastaista toimintaa. Joko oman moraalin, tai sitten yhteiskunnan moraalin rikkomista.

Tosin, koska nuo Jumalan laitkin tuntuvat olevan pitkälti kiinni ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista nykyään, niin ehkä synnin meille määrittelee yhteiskunta. Se mikä on laitonta = syntiä.

pakana kirjoitti:...niin ehkä synnin meille määrittelee yhteiskunta. Se mikä on laitonta = syntiä.

Niin, VT:ssakin puhuttiin laista ja sen rikkomisesta. UT:ssa taas sanotaan, että laki oli 'täytetty' - mutta silti synti jäi jäljelle. Edelleenkään kukaan täällä ei ole synnitön, vaikka niitä ensimmäisen kiven viskaajia löytyy aina ja paljon.

Mitä olet mieltä siitä, että joku uskova tekee sellaisia asioita, jotka toinen - samankin vakaumuksen omaava - kieltää ehdottomasti? Vaikka tuo maailman typerin esimerkki, eli kapakassa istuminen... Miksi toinen hikoilee kylmää hikeä pelkästä ajatuksesta ja toinen menee ovesta sisään ilman sen kummempia "tunnontuskia". Miten sinä selittäisit sen?

Nellique kirjoitti: Mitä olet mieltä siitä, että joku uskova tekee sellaisia asioita, jotka toinen - samankin vakaumuksen omaava - kieltää ehdottomasti? Vaikka tuo maailman typerin esimerkki, eli kapakassa istuminen... Miksi toinen hikoilee kylmää hikeä pelkästä ajatuksesta ja toinen menee ovesta sisään ilman sen kummempia "tunnontuskia". Miten sinä selittäisit sen?

Joko erilaisella raamatun tulkinnalla: Toinen ottaa "lain kirjaimen" tiukemmin, toinen taas omaksuu raamatusta ne mitkä sopivat omaan näkökulmaan parhaiten. Tämä siis jos ihminen on kristitty ja elää elämänsä kristillisten normien mukaan.

Tai sitten vaikkapa erilaisella moraalilla: Toinen on kasvatettu pienestä asti ajattelemaan, että alkoholi on "saatanasta" <---- ton sanan voi korvata jollain muullakin.. ja toinen on kasvatettu siihen, että alkoholi on ihan jees ja osa ihmisen elämää.

Kolmas on vaikkapa elämänkokemus... toinen on elänyt alkoholistiperheessä, jossa alkoholi edustaa väkivaltaa sen kaikissa muodoissa. Toinen on taas elänyt perheessä, jossa alkoholi on sallittua, sitä juodaan lasillinen punkkua ruoan kanssa ja saunaolut silloin tällöin.

Itse veikkaan suuremmaksi vaikuttimeksi ihmisen kokemuksia ja kasvatusta, sitä mistä ihminen muodostuu. Toiset vaan ovat taipuvaisempia projisoimaan moraalinsa raamattuun, toiset taas sitten tähän yhteiskuntaan ja ihmisyyteen, omiin kokemuksiinsa..

U&YO on saanut itse tm Jehovalta lukuisia ohjeita synnistä sekä tm synneistä ala Seura ala Jehova.

Vain esimerkkinä lukuisista itse tm Jehovan U&YO:lle toimittamista asioista:

w77 1/2 kirjoitti:
Niinpä jos naimisissa oleva mies salaa hakkailee jotakuta toista naista teeskennellen kaiken aikaa olevansa puhdas ja ehkä jopa ottaa vastaan pyhiä vastuita seurakunnassa ja sitten todella hylkää vaimonsa ja lähtee tuon toisen naisen kanssa, niin tulisiko vanhinten epäröidä sellaisen yksilön erottamista seurakunnasta? Ilmeisestikään ei.Samoin vanhinten tulisi olla todella varovaisia sellaisen henkilön takaisinottamisanomuksen hyväksymisessä, koska hän ei ole antanut heille paljonkaan perusteita luottaa siihen, että hänen sanansa olisi vilpitön ja aito. Jos hänet myöhemmin otetaan takaisin, heidän totisesti tulisi olla hyvin varovaisia minkään seurakuntavastuun antamisessa hänelle tulevaisuudessa.

Alleviivaukset ovat jokseenkin hauska yksityiskohta.

BTW, jos vilpitön Jehovan Todistaja mies hakkailee omaa vaimoansa niin silloin ei syyllisty "haureuteen". Vaikea toki ehkä myös löytää kahta todistajaa vaimon hakkailulle.

w70 1/5 kirjoitti:Miten joku voi tietää, onko hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

Voisiko joku nykyään tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan ja siten sivuuttaa anteeksisaamismahdollisuuden? Kyllä se on mahdollista. Ihminen saattaisi tulla niin toivottoman turmeltuneeksi mieleltään ja sydämeltään, että hän veisi synnintekemisensä siihen asti, että se olisi syntiä pyhää henkeä vastaan.

Tällaisesta synnistä luemme Hepr. 10:26:sta (Um): ”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme täsmällisen totuuden tuntemuksen, ei ole enää olemassa uhria syntien edestä.” Tällaisessa synnissä on siis harkintaa eli tahallisuutta. Asianomainen tekee paatuneesti syntiä, täysin tietoisena siitä, että hän toimii suoraan vastoin Jumalan hengen vaikutusta ja Hänen vanhurskaita lakejaan. Me olemme tosin kaikki syntisiä ja tarvitsemme Kristuksen lunastusuhria saadaksemme anteeksi, mutta sille ”ei ole enää olemassa uhria syntien edestä”, joka tietää sen ja joka ”tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren”, jonka hän vuodatti. Sellainen ”pilkkaa armon Henkeä”. (Hepr. 10:29) Hän ei kadu koskaan eikä etsi nöyrästi Jumalan anteeksiantoa synnistään ja Kristuksen lunnaitten hylkäämisestään. Hän on ylittänyt katumisrajan.

Alleviivatussa osuudessa näkyy myös jossain määrin se että Seuran itse Jehovalta (ne Seuran ohjeet/määräykset/suosittelut/pitäisikö..tulisiko..entä jos..olisiko mahdollista/kasvatus/sanktiot...kuvainnollinen aivopultti) saadun näkemyksen hylkääminen ja jonkinlainen määrittelemätön lopullinen katumattomuus (outoa, kuitenkin muualla taas Seura puhuu siitä että katumus on kuitenkin mahdollinen) johtaa ilkeään tulokseen.

Bergerac kirjoitti:BTW, jos vilpitön Jehovan Todistaja mies hakkailee omaa vaimoansa niin silloin ei syyllisty "haureuteen". Vaikea toki ehkä myös löytää kahta todistajaa vaimon hakkailulle.

Ei kai nyt oman vaimon vokotteleminen ole haureutta (hakkailu=flirttailu).

Tuomari: "Joko olet lakannut hakkailemasta vaimoasi?"

Henk.koht. mielipiteenä sanon, että ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin "synti". On vain sattumanvaraisia geeniyhdistelmiä eri ihmisillä, joista toiset saavuttavat populaation parissa suosiota ja toiset eivät.

Bergerac toi kehiin aivan mahtavan otteen Seuran ajatelmista! Lyhensin sitä ihan kylmästi, että sain esiin puhtaan luurangon:

w70 1/5 kirjoitti:Miten joku voi tietää, onko hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

Voisiko joku nykyään tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan ja siten sivuuttaa anteeksisaamismahdollisuuden? Kyllä se on mahdollista...

”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä... on ylittänyt katumisrajan."

Suomeksi sanottuna: mikä tahansa synti, joka tahallaan tehdään, on anteeksiantamaton. (Tahallisuus pilkkaa Pyhää Henkeä.)

Kyllä vetää hiljaiseksi.

Nellique kirjoitti:Bergerac toi kehiin aivan mahtavan otteen Seuran ajatelmista! Lyhensin sitä ihan kylmästi, että sain esiin puhtaan luurangon:

w70 1/5 kirjoitti:Miten joku voi tietää, onko hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

Voisiko joku nykyään tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan ja siten sivuuttaa anteeksisaamismahdollisuuden? Kyllä se on mahdollista...

”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä... on ylittänyt katumisrajan."

Suomeksi sanottuna: mikä tahansa synti, joka tahallaan tehdään, on anteeksiantamaton. (Tahallisuus pilkkaa Pyhää Henkeä.)

Kyllä vetää hiljaiseksi.

Olet oikeassa, vetää hiljaiseksi.

Etenkin Seuran tapauksessa itse Seuran kirjallisuutta tarkastellessa rivien välistä ja itse riveistäkin on havaittavissa se, että kärjistettynä ns katumattomuus itse tm Seuraa kohtaan (ja Seurahan vain välittää itse tm Seuran Jehovan ilmoitukset) on osaltaan anteeksiantamaton synti.

Ei se että minä teen syntiä, tee minusta syntistä, vaan se että minä olen syntinen ja näin ollen teen syntiä. Uskallanko sanoa jopa niinkuin raamattu asian ilmoittaa " Kaikki mikä ei ole Jumalasta on syntiä." Synnin tekeminen on itseasiassa synnin hedelmä. Ihmisessä itsessään ei ole mitään hyvää, kaikki on pois poikenneita kaikki on kelvottomaksi käyneet.

kalle kirjoitti:...vaan se että minä olen syntinen...niinkuin raamattu asian ilmoittaa...

Niinpä, minä vapauduin peri- ja muista synneistä ihan kokonaan siinä vaiheessa kun tajusin, että olen Raamatun ikeen alla yhtä vähän kuin Koraanin tai Kalevalankaan. Toki väärin toimin silti aika ajoin, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä minkään oletetun yliluonnollisen kanssa.

Syntiä on tepastelu lavalla ilman kravattia (koskee vain miehiä).

Varmaan joku jo kirjoittikin, miten synnit riippuvat katsannosta. Tappaminen on synti, muttei aina. Jumalakin antoi lopulta aika väljät kehykset synteihin. Jotain asiaa ei saanut lain mukaan tehdä, mutta poikkeustilanteissa kyllä.

Synti on ihmisten luoma käsite jolla saadaan oma yhteisö kulkemaan jonkinlaisessa järjestyksessä, ja jolla saadaan oma porukka erotettua toisista.

rippeli kirjoitti:Synti on ihmisten luoma käsite jolla saadaan oma yhteisö kulkemaan jonkinlaisessa järjestyksessä, ja jolla saadaan oma porukka erotettua toisista.

Ymmärsinko oikein, että viittaat kulttuurisidonnaisuuteen ja piintyneisiin käsityksiin? Aivan askettäin uutisoitiin "Sharia-laki Swatin laaksoon". "Islamin mukaan se on Jumalan ihmisille antama muuttumaton laki. Vaikka itse šariaa pidetään islamilaisessa ajattelussa Jumalan säätämänä, niin lain tulkinta on ihmisten käsissä ja tämä tuo tiettyä väljyyttä." (Wikipedia). Me länsimaalaistuneet pidämme tätä taantumuksellisuutena, ainakin fundamentalistisen islamin osalta.

Sama pätenee länsimaiseenkin kulttuuriin nähden. Keski- ja Etelä-Euroopassa ei ole synti, mikäli pappi poikkeaa oluttupaan tai ottaa lasin viiniä. Suomalaisessa luterisessa valtakulttuurissa sitä paheksutaan ja suoranaisena syntinäkin pidetään. Sama koski esim. pukeutumista, tai punaista asua kirkonpenkissä. Myös kitaraa on pidetty "synnillisenä" soittimena samalla unohtaen, että urkuja rakennettiin alunalkaen roomalaisen sirkuksen tarpeisiin.

Esimerkin voisi ottaa myös valtarakenteista. Kopernikuksen ja Galilein tutkimustulokset aurinkokeskeeisyydestä leimattiin katolisen kirkon ja myös Lutherin taholta harhaopiksi. Ja moiseen höpötykseen uskovat, etenkin katoililaisuudessa, suuriksi syntisiksi. Nykypäivän harhaoppisia ovat "darwinistit", joitten näkenys evoluutiosta ei sovi läheskään kaikkien uskovaisten ihmisten katsantokantaan. Siinä missä aikoinaan Kopernikuksen ja Galilelein katsottiin pitävän Jumalaa pilkkanaan kannattajineen, ovat nykypäivän kehitysoppiin uskovat samassa asemassa. Muistelisin, että aivan äskettäin jossakin Ydhysvaltain osavaltiossa aikaansaatiin kielto opettaa kehitysoppia.

Onko sian syöminen syntiä? Entä alkoholin käyttö?... loputtomiin. Synti tuskin on yksittäisiä tekoja, kuten aiemmin mainittiin. Kun en omista Ensyclopedia Britannicaa (enkä laiskuuttani viitsi sitä tähän netistäkään kaivella), siteeraan jo hieman vanhentunutta Nykysuomen sanakirjaani, missä synti näin määritellään: "ajatuksissa, sanoissa tai teoissa tapahtuva jumalallisen tai moraalisen käskyn rikkominen, rikos, rikkomus, lankeemus, siveellinen hairahdus (nooh... Galileilla oli kolme aviotonta lasta, mutta ei häntä siitä syytetty), paha teko. Tämän lisäksi esimerkin omaisesti mainitaan: "On synti ja vääryys sortaa toisin ajattelevia...".