Veljesseura.org

Itsellä on jokunen vuosi takana lapsellista elämää. Matkaa on perheellisenä kuljettu vauva-ajasta siihen, että äiti(kin) palaa työelämään ja lapsi aloittaa päivähoidon. Aina joskus mietin, että mitä jos tässä yhtälössä olisi vielä todistajuus mukana. Heräämme aamusta 6-7 aikaan ja kotona olemme 16-17 aikaan. Illalla käymme molemmat pari kertaa viikossa harrastamassa jotain liikunnallista, mutta oikeastaan siihenkään ei tunnu riittävän energiaa työpäivän jälkeen. Aika meneekin melko lailla ruuanlaiton jälkeen kotona lapsen kanssa leikkiessä.

Haluaisin kuulla kokemuksianne sellaisilta äiteiltä ja isiltä, joilla oli lapsia todistaja-aikoinaan, että miten ihmeessä te jaksoitte ylipäätään käydä kokouksissa? Jäikö mitään mieleen salilta, vai menikö kaikki aika paimentaessa lapsia? Miten seurakuntalaiset suhtautuivat keskittymiskyvyttömiin lapsiin? Oliko teillä kiellettyjä virikkeitä mukana lapsillenne?


Itse muistan vaan miettineeni, että kiva sitten konventissa olla kun on lapsia, kun saa haahuilla vaunujen kanssa eikä tarvi kuunnella konventtiohjelmaa

Mulla lapset ovat syntyneet vasta eroamisen jälkeen, mutta olen mä käynyt kahdesti konventissa lasten kanssa ja syksyllä olin valtakunnansalilla papan hautajaisissa koko revohkan kanssa.

No mitä tulee konventteihin, niin kyllä mun aikani meni niitten nappuloitten paikallaan pitämiseen ja viihdyttämiseen niin, että olivat häiritsemättä muita. Ohjelmista ei jääny mieleen, ei niin mitään.
Syksyn hautajaisissa sama homma, vaikka mä fiksuna asettelin lapset jo valmiiks niin, ettei lapset päässeet vierekkäin, niin silti oli kamala vahtiminen. Vanhempi poika sai sitten eteisessä paimentaa "nuorimmaista" joka ei koko sessiota jaksanut nököttää rattaissa.

Ei tulis meidän porukalla yhtikäs mitään. Jo pelkkä ajatus kaksi kertaa viikossa salille lähtemisestä tämän revohkan kanssa; pukemiset, tavaroiden pakkaamiset...
juuei, mulle riittää arkiaamut ja kaikki lasten harrastukset.

JT:llä elämän tulee pyöriä kokousrumban ympärillä, joten muusta sitten nipistetään. Kymmenen tuntia viikossa matkoineen. Perheenäidit olivat monesti kotona ja perhe sitten vastaavasti köyhempi. Siinä siis JT-ratkaisu perheiden ajanpuuteongelmaan!

Kyllä pienten lasten ädit olivat rasittuneen näköisiä. Lasten kun tulee olla siististi puettuja ja kammattuja joka kokouksessa. Hiiskua ei saa. Nykyään ei saa edes viedä vessaan piiskattavaksi. Pahennuksen välttämiseksi jotkut istuivat lapsineen kirjastossa. Monet tulivat lapsineen viime tipassa. Monet kerrat kuulin valitusta siitä, miten Seura ei ymmärrä lapsiperheitä.

Aaac kirjoitti:JT:llä elämän tulee pyöriä kokousrumban ympärillä, joten muusta sitten nipistetään. Kymmenen tuntia viikossa matkoineen. Perheenäidit olivat monesti kotona ja perhe sitten vastaavasti köyhempi. Siinä siis JT-ratkaisu perheiden ajanpuuteongelmaan!

Kyllä pienten lasten ädit olivat rasittuneen näköisiä. Lasten kun tulee olla siististi puettuja ja kammattuja joka kokouksessa. Hiiskua ei saa. Nykyään ei saa edes viedä vessaan piiskattavaksi. Pahennuksen välttämiseksi jotkut istuivat lapsineen kirjastossa. Monet tulivat lapsineen viime tipassa. Monet kerrat kuulin valitusta siitä, miten Seura ei ymmärrä lapsiperheitä.

Masentaakseen otetaan lisäksi haastatteluihin lavalle sellaisten lapsiperheiden vanhempia jotka saavat lapsensa syystä tai toisesta tavalla tai toisella "asiallisesti."

Eihän alle 18-vuotiaan lapsen istuttaminen monta kertaa viikossa 1-2 tunniksi paikalleen kuuntelemaan puhetta, jota lapsi ei voi ymmärtää, ole normaalia. Ihmettelen itsekin miten minun kanssani on aikoinaan pärjätty ilman rauhoittavia lääkkeitä. Oman neitini kanssa en voisi edes kuvitella moista yrittäväni.

tikaram kirjoitti:
Haluaisin kuulla kokemuksianne sellaisilta äiteiltä ja isiltä, joilla oli lapsia todistaja-aikoinaan, että miten ihmeessä te jaksoitte ylipäätään käydä kokouksissa? Jäikö mitään mieleen salilta, vai menikö kaikki aika paimentaessa lapsia? Miten seurakuntalaiset suhtautuivat keskittymiskyvyttömiin lapsiin? Oliko teillä kiellettyjä virikkeitä mukana lapsillenne?


Itse muistan vaan miettineeni, että kiva sitten konventissa olla kun on lapsia, kun saa haahuilla vaunujen kanssa eikä tarvi kuunnella konventtiohjelmaa

Joo, jotain tiedän aiheesta. Käytiin kokouksissa melko säännöllisesti, kun kaksoset olivat vauvoja. Aika mahdotonta touhua, tosin olin kotiäitinä, joten aikaa ei sinänsä mennyt. Ja oli ihan kiva päästä kotoa pois ihmisten ilmoille.
Hiivuimme jotenkin pois kun kolmas lapsemme syntyi. Olin niin rättiväsynyt, etten vain jaksanut. Kaikki energia meni lasten ja kodin hoitoon. Kolme vaippaikäistä joista yksi on koliikkivauva ei ole mikään peace of cake.. Seurakunta oli kyllä hyvin ymmärtäväistä, mutta konkreettista apua emme saaneet tilanteeseen, mistä olin hieman katkera.

Kun lapsilla alkoi uhmaikä, kokouksissa käymiset pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Muistan ajatelleeni, miten järjetöntä on edes yrittää pakottaa pientä lasta istumaan edes tuntia hiljaa. Ihan oikeasti, se on täysin luonnotonta! Ja järkyttävää että joku edes vaatii sitä lapselta. Eihän se voi mitenkään ymmärtää, miksi on pakko mennä paikkaan x kuuntelemaan jotain ihme juttuja mistä ei ymmärrä mitään.

Ja ne kerrat mitä sitä yritimme oli kyllä.. mielenkiintoisia. Ei järin rentouttavaa.. Voi että kun on ihanaa että se taakka on pois harteilta!

Lapsilla oli virikkeinä kynä ja vihko, joskus leluja.
Mitään ei jäänyt tosiaankaan mieleen, oli täysin turhia reissuja.

Parasta konventeissa lasten kanssa oli se, että oli "lupa" lähteä kävelemään ja haahuilemaan..

sinner74 kirjoitti:Eihän alle 18-vuotiaan lapsen istuttaminen monta kertaa viikossa 1-2 tunniksi paikalleen kuuntelemaan puhetta, jota lapsi ei voi ymmärtää, ole normaalia. Ihmettelen itsekin miten minun kanssani on aikoinaan pärjätty ilman rauhoittavia lääkkeitä. Oman neitini kanssa en voisi edes kuvitella moista yrittäväni.

Alle 18-vuotiaan istuttaminen kyllä, mutta alle 6-vuotiaan ei, sanovat ammattilaiset. Tosin Watchtowerin tuottamaa puhetta ei voi ymmärtää edes yli 18-vuotias.

Omaa lasta ei omien periaatteiden mukaan saanut kasvattaa: seuran systeemit menivät vanhempi-lapsi -suhteen edelle. Koin, että seura "omi" lapseni. Kokouksissa juokseminen merkitsi sitä, että lapselle eteisessä tiuskittiin, että "pue, pue, täytyy ehtiä kokoukseen". Olisin mielelläni suonut lapselleni syntymäpäiviä ja joululahjoja, mutta olin sen verran uskonnollisessa "hurmoksessa", että mekaanisesti epäsin lapselta hänelle kuuluvat juhlat ja tein hänestä tietämättäni sivustakatsojaa.

Vieras kirjoitti:Omaa lasta ei omien periaatteiden mukaan saanut kasvattaa: seuran systeemit menivät vanhempi-lapsi -suhteen edelle. Koin, että seura "omi" lapseni. Kokouksissa juokseminen merkitsi sitä, että lapselle eteisessä tiuskittiin, että "pue, pue, täytyy ehtiä kokoukseen". Olisin mielelläni suonut lapselleni syntymäpäiviä ja joululahjoja, mutta olin sen verran uskonnollisessa "hurmoksessa", että mekaanisesti epäsin lapselta hänelle kuuluvat juhlat ja tein hänestä tietämättäni sivustakatsojaa.

Mun ollessa tenava, sain noin kahden denaarin verran rahaa itsenäisyyspäivän jälkeen niiden "hauskuuksien" ostoon, mitä muut saivat lahjoina 24.joulukuuta.

Guest kirjoitti:Omaa lasta ei omien periaatteiden mukaan saanut kasvattaa: seuran systeemit menivät vanhempi-lapsi -suhteen edelle. Koin, että seura "omi" lapseni. Kokouksissa juokseminen merkitsi sitä, että lapselle eteisessä tiuskittiin, että "pue, pue, täytyy ehtiä kokoukseen". Olisin mielelläni suonut lapselleni syntymäpäiviä ja joululahjoja, mutta olin sen verran uskonnollisessa "hurmoksessa", että mekaanisesti epäsin lapselta hänelle kuuluvat juhlat ja tein hänestä tietämättäni sivustakatsojaa.

Niinpä, eihän lapsikaan ole Watchtowerin järjestelmässä lapsi. Hän (tai pikemminkin "se") on pelkästään potentiaalinen tuleva Jehovan todistaja. Jos et onnistu kasvattamaan hänestä uskollista hallintoelimen sätkynukkea, sinun täytyy lakata olemasta hänen äitinsä tai isänsä.

Witless kirjoitti:

Guest kirjoitti:Omaa lasta ei omien periaatteiden mukaan saanut kasvattaa: seuran systeemit menivät vanhempi-lapsi -suhteen edelle. Koin, että seura "omi" lapseni. Kokouksissa juokseminen merkitsi sitä, että lapselle eteisessä tiuskittiin, että "pue, pue, täytyy ehtiä kokoukseen". Olisin mielelläni suonut lapselleni syntymäpäiviä ja joululahjoja, mutta olin sen verran uskonnollisessa "hurmoksessa", että mekaanisesti epäsin lapselta hänelle kuuluvat juhlat ja tein hänestä tietämättäni sivustakatsojaa.

Niinpä, eihän lapsikaan ole Watchtowerin järjestelmässä lapsi. Hän (tai pikemminkin "se") on pelkästään potentiaalinen tuleva Jehovan todistaja. Jos et onnistu kasvattamaan hänestä uskollista hallintoelimen sätkynukkea, sinun täytyy lakata olemasta hänen äitinsä tai isänsä.

Nimenomaan. Pitää lakata olla olemasta isä tai äiti, jos lapsi erotetaan / eroaa. Jos lapsi toisensa jälkeen ei kasva Jehovan todistajaksi (lue: pääosin eivät koskaan mene kasteelle), esim. isä ei ole pätevä vanhimmaksi / avustavaksi palvelijaksi.

Sääliksi käy lapsia, etenkin konventeissa. Se hengellinen ruoka on sellaista mausteetonta puuroa, että sen nieleminen on aikuisellekin vaikeaa, saati sitten lapsille.

Minulle tosin jo normaali esitelmä ja vartsikka, varsinkin se vartsikka, tekee tiukkaa. Kuinka aivotonta puuhaa se voikaan olla että kappaleet luetaan, ja sitten seurakuntalaiset toistavat vastauksissaan kappaleen tekstit uudestaan, pienemmissä pätkissä vain. Konventtien aikana joutuukin ihan tosissaan laittamaan aivot pois päältä ja kasvoille sellaisen "ihanaa hengellistä ruokaa" -ilmeen, ja tauolla voikin sitten toistella muiden mukana kuinka on hyvää ohjelmaa taas kerran.

Taisin lipsua aiheesta.

Seuran todistaja kirjoitti: Kuinka aivotonta puuhaa se voikaan olla että kappaleet luetaan, ja sitten seurakuntalaiset toistavat vastauksissaan kappaleen tekstit uudestaan, pienemmissä pätkissä vain.

Äläs nyt liioittele sentään, lisääväthän monet vastauksissaan lauseiden väliin esim. 'eli' tai 'sitten' -tilkesanoja mausteeksi...

Vieras kirjoitti:

Seuran todistaja kirjoitti: Kuinka aivotonta puuhaa se voikaan olla että kappaleet luetaan, ja sitten seurakuntalaiset toistavat vastauksissaan kappaleen tekstit uudestaan, pienemmissä pätkissä vain.

Äläs nyt liioittele sentään, lisääväthän monet vastauksissaan lauseiden väliin esim. 'eli' tai 'sitten' -tilkesanoja mausteeksi...

Kirjan "Hyödy teokraattisen palveluskoulun opetuksesta" neuvoissa niistä tilkesanoistakin huomautetaan..