Veljesseura.org

Eilen aamupäivästä joku ovella koputteli. Minä siinä sitten avaamaan. Siellä joku vanhempi veli oven takana. Siihen sitten heti sanoin, että mä kyllä kuviot jo tiedän, että itse eronnut.
Eipä se siitä karkuun lähtenyt. Ihan mukava keskustelu käytiin "totuudesta" ja elämästä yleensä.

Tämä on jotenkin hassua. Mulla kuitenkin jonkin verran patoumaa kyseistä asiaa kohtaan ja vielä kertaakaan en ole kunnolla suutahtanut ja sanaista arkkuani avannut, kun olen todistajan kohdannut tai oveni takaa tavannut.

Eron jälkeen oli pitkään mielessä, että jos todistaja tulee vastaan niin kerron kyllä mitä mieltä olen kyseisestä uskonnosta.
No tilaisuutta ei ole kolmeen vuoteen tullut ja nyt kun on tullut, niin en ole sanaista arkkuani saanut auki. Paitsi tietenkin olen äidille useasti avautunut...

Mun vaan kävi jotenkin sääliksi sitä miestä eilen tossa rapussa, mietin että kutsunko sisään syömään vasta paistettuja korvapuusteja, niin ei tarvitsi useempia ovia kolkutella vaan saisi helppoja minuutteja. No vauva sitten heräsi, joten en kutsunut peremmälle.

Miehelle sitten illalla asiasta puhuin. Mietin eka, että uskaltaakohan kertoakkaan. Ihan ääneen siinä pohdin, että millasia muutoksia meidän elämään tulis, jos päättäisin mennä takaisin. Kun sitä siinä ääneen miehelle kertoi, alkoi koko ajatus kuulostaa niin absurdilta, että mietin, että onko musta tosiaan joskus ollut tohon, että tukka putkella töiden jälkeen juostaan kentällä ja kokouksessa.
Nyt kun on vielä vauvakin niin ei musta tosiaan olis siihen hommaan.

Siinä mielessä ihan hyvä, että kävi todistaja ovella, että vahvisti vaan sitä, että takaisin järjestöön meno ei tule kuuloonkaan. Sai taas vähän perspektiiviä omaan elämäänsä, että meillähän on nytkin kaikki oikeen mallillaan, ei tähän tarvitse enään uskontoa sekoittaa.

Mun ovella kävi kaks vanhaa sisarta vajaa kk eroni jälkeen, ja kun sanoin että oon just jäänyt pois enkä oo traktaatistaKAAN kiinnostunut, niin he toteutti vanhaa kunnon jalka oven väliin-taktiikkaa enkä meinannut päästä eroon ollenkaan.. Jouduin sanomaan aika tylysti että tajus.

Ei olisi Selma ojentanut pikkutukkua niitä vanhan kirjallisuuden näytteitä, neuvonut lukemaan ne kotonaan ja palaamaan sitten keskustelemaan asiasta ?, onhan lahko itsekin julkaissut omaa historiikkiaan.

Mielenkiintoinen juttu tuo sääli muuten. Minun ovellani on käynyt kerran kaksi todistajatyttöä, ja otin säälistä heiltä lehdet. Tiedän miten rankkaa hommaa oveltaovelle työ on. Mitenhän suuri osuus kiinnostuneista on säälistä hommassa mukana?

Minulla on ollut erottamiseni jälkeen niin vähän kohtaamisia kenttäpalvelusta suorittavien todistajien kanssa, että on tullut mieleen tehdäänkö sitä enää ollenkaan? Tästä ns. sopimuksen purkamisesta on nyt melkein 16 vuotta.

Joskus "nyybinä" (erottamisesta 2 vuotta tai jotain) silloisen asuinpaikkani ovelle tuli pari sisarta tarjoamaan painavaa asiaa Vartiotornin ja Herätkään muodossa. Otin ne nöyrästi vastaan.

Kerran kun olin tulossa töistä kotio nykyisessä asuinpaikassani, rivitalon pihalta hiippaili poispäin pari jehovantodistajan näköistä lurjusta. En ruvennut kyselemään että millä asialla, eli olivatkohan edes.

Olen vaihtanut asuinpaikkaa ja virallista osoitetta niin tiiviseen tahtiin, että jehovantodistajien rinnalla Suomen Posti ja DDR:n Stasi vaikuttaisivat amatööriorganisaatiolta, mikäli jehovantodistajat olisivat perillä että tuon oven takana asuu Rakkaudellisen Järjestelyn kohde ex-veli N.N. Eli havaintoni mukaan kenttää ei oikeasti juuri tehdä.

Entä jos heittäytyisi täysin avoimeksi ja sanoisi tuntevansa myötätuntoa, mutta että koska lehtien vastaanottaminen olisi karhunpalvelus heille itselleen, ei ota vastaan, vaan sen sijaan neuvoo käymään sivustolla veljesseura.org

Vieraalla yllä kokeilemisen arvoinen ajatus. Varsinkin jos kyse on entisestä jehovantodistajasta, jolloin ovella kolkuttelevat tietävät henkilön tietävän mistä puhuu.

rippeli kirjoitti:Mielenkiintoinen juttu tuo sääli muuten. Minun ovellani on käynyt kerran kaksi todistajatyttöä, ja otin säälistä heiltä lehdet. Tiedän miten rankkaa hommaa oveltaovelle työ on. Mitenhän suuri osuus kiinnostuneista on säälistä hommassa mukana?

Minun oveni on (lähestulkoon) aina avoin Jehovan todistajille ja onhan heitä tänävuonna parikin käynyt. Sangen mielelläni keskustelen raamatuista, oppinäkemyksistä ja muustakin, oppiakseni totuudesta totuuden. Näet minulle on nimenomaisesti opetettu Jehovan todistajien taholta, että minun tulee tarkoin ottaa selvää kaikesta, mitä opetetaan (täysin raamatullinen näkemys). Näin myös olen tehnyt.

Mutta asia on kuin yrittäisi käärmettä pullottaa.

Se värvärikaksikko salaa asioita ainakin antaakseen sikäli kiiltävämmän kuvan poppoostaan että ainakin ristiriidat jäisivät tulematta ilmi.

Meilo, joka on eräs vartiotorniseurakriittinen asiantuntija, on todennut tämän kirjoituksissaan.

Totuuden ilmisaaminen pintaa syvemmälti tyydyttävällä tavalla ei ole yksinkertainen asia.

Menetelmänä voisi olla perehtyminen, niihin tutkimuksiin mitä opeista on tehty ja joita lahko siis kieltää jäseniltään, ja mahdollisuuksien mukaan perehtyä lahkon omaan kirjallisuuteen. Onhan tämä net -yhteisö, jonka keskustelut ovat periaatteessa hedelmällisiä, mutta tiedon määrää ja osallistumisaktiivisuutta ei voi taata.

Ongelmamaksi jää, että lahkon tuotanto on niin laaja, että kaikkia oppimuutoksia ja yksittäisnäkemyksiä eri julkaisuissa ei voi, ainakaan tuskin voi saada tietoonsa.

Toisaalta todistajan kuuleminen hänen sanomastaan on kirous sikäli että se tuo hänelle tyydytyksen ja käsityksen että vartiotorniseura on oikeassa kun kerran näin kävi. Näin ei tulisi käydä eikä todistajalle tulisi vihaakaan osoittaa, mutta luja kuten pienelle lapselle rantajyrkänteellä: Ahvenainen ei nyt salli että menet niin lähelle pengertä että saattaisit tipahtaa.

Minun ovellani kävi ensin pari kertaa lapsuudesta tuttu vanhin, entinen kierrosvalvoja. Huomasin minäkin että sääli oli päällimmäinen tunne, siitä huolimatta että hän yritti käyttää kuolemanpelkoa motivoidakseen minua palaamaan. Jäin miettimään hänen kurjaa kohtaloaan, vanhenemista Harmagedonia odotellessa aina vaan tunteja tehden.

Toisella kertaa ovella olikin nuorempi vanhin joka oli kiinnostunut mahdollisista väärinteoistani. Tunsin hänetkin ennestään. Hän halusi tietää miksi erosin, mistä Jehovan todistajien periaatteista en kyennyt pitämään kiinni. Olisin halunnut käydä hyvinkin pitkän keskustelun kyseisen neropatin kanssa, mutta hänelle tulikin yhtäkkiä kiire häipyä.

Vieras kirjoitti:Mutta asia on kuin yrittäisi käärmettä pullottaa.

Oo iha huoleti, Vieras, kuka lienetkii. Se näät tuo lieron pullottamine ylen helppo homma on. Maitoo ja kanamunnaa, siit se tykkää -ja vot jo pullos onkii. Vaikk toisaalt, ei siit hyvin syötäväks oo, ellei syksyll, jollo pesäkommuuniisa luikertaa ja sitte taase kevvääll saalistusmaillee sammaa polkuu kiemurtaapi, mutt makkeen vellin siitä keittämällä saapi ja jottain namusteltavaa paistettunaaki. Vaan ei tää vissii kala-allergikoill passaa. Tulleepi rohtumia huuleen ja muitt inhoja reaktioitt, hyi. Tok mieähä sitä poskeen pistelen. Perin on hyvänmakunen tää käärmes.

Mutt noin tospelliin. Hyvin suositan Siuta kirjautumaa sivuill omall nimimerkilläs. Näät sillviisii saap ihtensä erottumaa kaikist muist vieraist (mie oon huomat, jot höitä sange runsaast tappaa olemaa, näit vierait, ettei höist ota selvää mikkää) ja lisukkeeks lisää vaikk miten ja mitä Jehova tovistajiin tullee, miten "lieroja" lienevättii, ainha sisälle soppii ainakii miun huusholliin. Onha sitä mukava haastella muustakii ko säästä, jotta aurinko paistaa tai sitte ei. Elä Sie miusta huoli, kyllhä mie oon höihi tottunt. Se näät on sillee, jott Sie et minnuu näköjää tunne. - Vaa paaha tuo nimmeis rätinkii ja jos silt tuntuu kirjauvu käyttäjäks, sithä meil vast lystii onkii.

Vaa ethä Sie luikerra! Ränttää se nimimerkkis ylös nii haastellaa, vaik joha mie arvata saatan, et Sie kuitekaa laita. Sie vissii pelkäät ja mie ko en käsitä mitä Sie pelkäät. Kerro miul jott miekii käsittäsin.

Selma kirjoitti:Mun ovella kävi kaks vanhaa sisarta vajaa kk eroni jälkeen, ja kun sanoin että oon just jäänyt pois enkä oo traktaatistaKAAN kiinnostunut, niin he toteutti vanhaa kunnon jalka oven väliin-taktiikkaa enkä meinannut päästä eroon ollenkaan.. Jouduin sanomaan aika tylysti että tajus.

Vieras kirjoitti:Toisaalta todistajan kuuleminen hänen sanomastaan on kirous sikäli että se tuo hänelle tyydytyksen ja käsityksen että vartiotorniseura on oikeassa kun kerran näin kävi.

On henkismoraalinen karhunpalvelus kannustaa jehovantodistajaa jatkamaan harhassa. Toisaalta Mielenhallinta ja KD estää likaa tarttumasta teokraattiseen teflonsotisopaan, joten muutos lähtee todistajasta itsestään. Hyvin usein tuo muutos lähteekin liikkeelle seurakunnassa havaituista ongelmista.

Kun viimeksi jt osui ovelleni, niin asettelin sanani hyvin tarkkaan ja loin aluksi yhteisen näennäispohjan, eli valtakirkot. Tässä nimenomaisessa tapauksessa otin esiin Katolisen kirkon ehkäisykannan ja sen vaikutuksen Afrikan pahenevaan AIDS-tilanteeseen. Vähitellen otin "tietämättömänä" esille kiusallisia asioita, kuten kuka säilyy hengissä maailmanlopussa, UN/DPI/NGO-liitännäisjäsenyyden, Room. 13: esivaltaseikkailun 1929-1962 (jota tyttö ei tiennyt, mutta lupasi ottaa selvää ja palata asiaan).

Tällaista vedätystä suositan, siis myötäkarvaan silittämistä, mutta tietämättömänä esiintymistä ja samalla pieniä salakavalia pommeja pudotellen. Toki vaikutus lienee hyvin lyhytaikainen, mutta minä lähden siitä, että ainakin mulla on ollut hauskaa vuosiksi siitä, kun tytteli kiemurteli asioista irti jopa valheilla.

Meillä kävi juuri vähän aikaa sitten seurakunnan vanhin ja kierrosvalvoja.
Alkoivat selittää että netistä löytyy Vartiotorniseuran sivut mutta ei kannata mennä googlen kautta, tulee kaikkia
valheellisia luopiosivuja.
En voinut itselleni mitään, vaan aloin nauramaan..
Kierrosvalvoja katsoi vähän aikaa kysyvästi.
Kokouksissa emme siis enää ole käyneet ja totuudenjättäminen ei ole ihan julkista vielä.

Tuokin on vain pikkuisen haasteellinen asetelma.

Kysyä esim. että eikö sitten kaikista uskonnoista valehdella, taikka että miksi vain jehovantodistajista valehdellaan ja miksihän.

Eikö sitten muut ole kiinnostuneet jt:sta kuin luopiot