Kenttätyön tehottomuus lannistaa
Lähetetty: 19.03.2009 16:55
Kenttäpalvelus on koko ajan tehottomampaa. Suomessa yhden käännynnäisen tekemiseen tarvittiin palvelusvuoden 2008 aikana peräti 9700 tuntia. Britanniassa vastaava luku on 7000. Kun ottaa huomioon, että valtaosa kasteella käyneistä on jehovantodistajien omia lapsia, on kenttäpalvelus erittäin tehotonta.
Miten kenttätyön tehottomuus vaikuttaa julistajien "työmoraaliin"?
Brittiläinen sosiologi David Voas esittää, että jehovantodistajien määrä maassa on saavuttanut lakipisteensä. Uusien jäsenten käännyttämiseksi joudutaan tekemään huomattavasti aiempaa enemmän työtä. Tämä voi johtaa hetkittäiseen "ylikalastamiseen" ja siitä seuraavaan romahdukseen, kun rivijulistajat huomaavat, ettei uskonnon keskipisteenä oleva käännytystyö tuota enää juuri yhtään uusia käännynnäisiä.
Sosiologin mukaan vain osa väestöstä on altis kääntymään lahkoihin, joten jehovantodistajillakin on edessä jäsenmäärän laskun aika.
Ote Voasin kirjoituksesta:
"Jos julistajat lannistuvat käännytyksen epäonnistumisesta ja heitä alkaa yhä enemmän houkutella toimettomuus, jos he eivät näe omien ja muiden julistajien ponnistelujen tuottavan mitään, silloin astuu kuvaan mekanismi, joka tuottaa ensin ylilyönnin ja sitten kokonaislukujen romahtamisen.
Saavutetaan piste, jossa kenttäpalveluksen pienenevät tulokset tulevat ilmeisiksi ja tuskallisiksi (esimerkiksi elinikäinen ponnistelu, joka ei tuota yhtään käännynnäistä). Ihmiset alkavat ajautua pois aktiivisesta toiminnasta. Evankelioinnin laajuus on kuitenkin sellainen, että satunnaisia käännynnäisiä tulee mukaan: panostus pysyy korkealla. Vieraantuminen alkaa suuressa määrin: käännynnäiset eivät enää riitä korvaamaan lähtijöitä. Luvut alkavat laskea.
Jehovantodistajien suuntautuminen käännytystyöhön tekee heidät haavoittuviksi jäsenmäärän vähenemiselle, kun olosuhteet eivät enää ole otolliset. Jäsenyyden palkitsevuus tulee totuuden omistamisesta ja julistamisesta, ei niinkään rituaalien saamisesta, henkisesti kohottavasta palvonnasta tai sosiaalisten mahdollisuuksien valikoimasta. Kokoukset muistuttavat koulutustilaisuuksia enemmän kuin perinteisiä jumalanpalveluksia.
Vaikeus on siinä, että jos käännytystyön tekeminen on aktiivisuuden perussyy, ja sen jälkeen pitkän ajan kuluessa tuskin kukaan julistaja tai kokoseurakunta ei koe siinä menestystä, siitä johtuva toimintainnon menetys voi olla suuri. Mikäli jäsenet pysyvät lujina uskossaan ja nauttivat yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka tulee yhteisistä pyrkimyksistä (vaikka kuinkakin tehottomista), tilanne on kestävä. Jos he ovat enemmänkin jäseniä pyramidihuijauksessa, jonka täytyy selvitäkseen kasvaa, voivat odotteet olla laihat.
Mitä tapahtuu vähenemisen alettua - joko täydellinen romahdus tai aaltoilu tasapainopisteen ympärillä - riippuu toimettomiksi ryhtyvien luonteesta. Mikäli heidän aikansa aktiivisina todistajina on rokottanut heidät järjestön uusia houkutuksia vastaan - ts. he eivät palaa enää potentiaalisten käännyttäjien joukkoon tultuaan toimettomiksi - seurauksena voi olla jäsenmäärän suuri romahtaminen. Jos he kuitenkin palaavat täyttämään aiemman paikkansa ja heidät saadaan aktiiviseen palvelukseen, silloin jehovantodistajien odotteet ovat paremmat: jäsenmäärä voi vaihdella kestävän enimmäismäärän ympärillä."
David Voasin analyysi The Trumpet Sounds Retreat: Learning from the Jehovah's Witnesses julkaistiin kirjassa The Centrality of Religion in Social Life: Essays in Honour of James A. Beckford.
JWN: http://www.jehovahs-witness.net/jw/frie ... ss-Numbers
Amazon: http://www.amazon.co.uk/Centrality-Reli ... 425&sr=1-1
Tilastoja: http://www.ilabmedia.com/service_year/
Miten kenttätyön tehottomuus vaikuttaa julistajien "työmoraaliin"?
Brittiläinen sosiologi David Voas esittää, että jehovantodistajien määrä maassa on saavuttanut lakipisteensä. Uusien jäsenten käännyttämiseksi joudutaan tekemään huomattavasti aiempaa enemmän työtä. Tämä voi johtaa hetkittäiseen "ylikalastamiseen" ja siitä seuraavaan romahdukseen, kun rivijulistajat huomaavat, ettei uskonnon keskipisteenä oleva käännytystyö tuota enää juuri yhtään uusia käännynnäisiä.
Sosiologin mukaan vain osa väestöstä on altis kääntymään lahkoihin, joten jehovantodistajillakin on edessä jäsenmäärän laskun aika.
Ote Voasin kirjoituksesta:
"Jos julistajat lannistuvat käännytyksen epäonnistumisesta ja heitä alkaa yhä enemmän houkutella toimettomuus, jos he eivät näe omien ja muiden julistajien ponnistelujen tuottavan mitään, silloin astuu kuvaan mekanismi, joka tuottaa ensin ylilyönnin ja sitten kokonaislukujen romahtamisen.
Saavutetaan piste, jossa kenttäpalveluksen pienenevät tulokset tulevat ilmeisiksi ja tuskallisiksi (esimerkiksi elinikäinen ponnistelu, joka ei tuota yhtään käännynnäistä). Ihmiset alkavat ajautua pois aktiivisesta toiminnasta. Evankelioinnin laajuus on kuitenkin sellainen, että satunnaisia käännynnäisiä tulee mukaan: panostus pysyy korkealla. Vieraantuminen alkaa suuressa määrin: käännynnäiset eivät enää riitä korvaamaan lähtijöitä. Luvut alkavat laskea.
Jehovantodistajien suuntautuminen käännytystyöhön tekee heidät haavoittuviksi jäsenmäärän vähenemiselle, kun olosuhteet eivät enää ole otolliset. Jäsenyyden palkitsevuus tulee totuuden omistamisesta ja julistamisesta, ei niinkään rituaalien saamisesta, henkisesti kohottavasta palvonnasta tai sosiaalisten mahdollisuuksien valikoimasta. Kokoukset muistuttavat koulutustilaisuuksia enemmän kuin perinteisiä jumalanpalveluksia.
Vaikeus on siinä, että jos käännytystyön tekeminen on aktiivisuuden perussyy, ja sen jälkeen pitkän ajan kuluessa tuskin kukaan julistaja tai kokoseurakunta ei koe siinä menestystä, siitä johtuva toimintainnon menetys voi olla suuri. Mikäli jäsenet pysyvät lujina uskossaan ja nauttivat yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka tulee yhteisistä pyrkimyksistä (vaikka kuinkakin tehottomista), tilanne on kestävä. Jos he ovat enemmänkin jäseniä pyramidihuijauksessa, jonka täytyy selvitäkseen kasvaa, voivat odotteet olla laihat.
Mitä tapahtuu vähenemisen alettua - joko täydellinen romahdus tai aaltoilu tasapainopisteen ympärillä - riippuu toimettomiksi ryhtyvien luonteesta. Mikäli heidän aikansa aktiivisina todistajina on rokottanut heidät järjestön uusia houkutuksia vastaan - ts. he eivät palaa enää potentiaalisten käännyttäjien joukkoon tultuaan toimettomiksi - seurauksena voi olla jäsenmäärän suuri romahtaminen. Jos he kuitenkin palaavat täyttämään aiemman paikkansa ja heidät saadaan aktiiviseen palvelukseen, silloin jehovantodistajien odotteet ovat paremmat: jäsenmäärä voi vaihdella kestävän enimmäismäärän ympärillä."
David Voasin analyysi The Trumpet Sounds Retreat: Learning from the Jehovah's Witnesses julkaistiin kirjassa The Centrality of Religion in Social Life: Essays in Honour of James A. Beckford.
JWN: http://www.jehovahs-witness.net/jw/frie ... ss-Numbers
Amazon: http://www.amazon.co.uk/Centrality-Reli ... 425&sr=1-1
Tilastoja: http://www.ilabmedia.com/service_year/