Veljesseura.org

Eräs tuttavani kysyi hiljattain hämmästyneenä, miksi Jehovan todistajat eivät järjestä lapsilleen pyhäkoulua tms. kokousten ajaksi. Olin hieman hämmentynyt, koska en ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Lapsethan on totutettu istumaan hiljaa kokouksissa, ymmärsivätpä he ohjelmaa tai eivät. (En taida vieläkään päästä sisäryhmäläisyydestä.)

Tosiaan, miksei kokouksissa ei ole lapsille ohjelmaa?

almi kirjoitti:Eräs tuttavani kysyi hiljattain hämmästyneenä, miksi Jehovan todistajat eivät järjestä lapsilleen pyhäkoulua tms. kokousten ajaksi. Olin hieman hämmentynyt, koska en ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Lapsethan on totutettu istumaan hiljaa kokouksissa, ymmärsivätpä he ohjelmaa tai eivät. (En taida vieläkään päästä sisäryhmäläisyydestä.)

Tosiaan, miksei kokouksissa ei ole lapsille ohjelmaa?

Jehovan todistajat perustavat näkemyksensä Raamatun sisältöön. Esimerkiksi miten Jeesus pienestä pitäen oli temppelissä keskustellen aikuisten kanssa. Mooseksen päivinä sekä myöhemmin lapset otettiin mukaan kansankokouksiin, jotka järjestettiin Jumalan palvontaa ja ylistystä varten (5.Mo. 31:12,13; Neh. 12:43).
Näissä ei ollut mainintaa pyhäkouluista.

Toki lapsia kannustetaan opettamaan perheissä pienestä asti, joten siinä tulisi se henkilökohtainen valmennus. Jehovan todistajien mukaan lasten opettaminen on vanhempien vastuu, ei seurakunnan.

almi kirjoitti: Tosiaan, miksei kokouksissa ei ole lapsille ohjelmaa?

Varmaankin siksi että toisissa seurakunnissa on paljonkin lapsia ja joissain ei yhtään. Jokaisen srk:n tulisi silloin paikallisesti pättää omasta ohjelmasisällöstään ja se ei taas sovi lahkolle, joka vaatii yhdenmukaisuutta kaikessa opetuksessa ja toiminnassa. Jos ei paikallinen orkesteritoiminta käy lahkolle, niin ei kai mitkään sitäkin hallitsemattomammat srk kohtaiset lasten ohjelmat.
Eli pienille lapsille tarkoitettu kotona luettava Kirjani raamatun kertomuksista riittää heidän opettamisekseen kotosalla. Vähän isommille löytyy heille suunnattuja kirjoja.

Pyhäkouluhan on 1700-luvun lopulla kristinuskossa keksitty tapa opettaa lapsia lahkolaisuuteen, sillä kristinuskossa sitä tehtävää eivät kodit ole hoitaneet. Varsinkaan nykypäivinä kun suurin osa kristinuskoisten vanhemmista ei edes itsekkään usko kirkkoonsa ja sen oppeihin.

Olisihan se liian inhimillistä, jos lapset saisivat tehdä lasten juttuja kokousten aikana. VT-seura jopa ylpeilee sillä, että lapset joutuvat istumaan kokouksissa eikä mitään erillisiä pyhäkouluja järjestetä.

Edellä mainittu ei tietysti estänyt joitakin seurakuntia hakemasta vapautusta kiinteistöverosta sillä verukkeella, että ne ovat yleishyödyllisiä järjestöjä, jotka järjestävät mm. partio- ja pyhäkoulutoimintaa

Lapsilla voisi toki olla jokin ihan oma leikkihuone jossa saisi touhuta mitä haluaa (vrt. tavaratalot). Tosin ei sellaista ole pyhäkouluissakaan.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että lasten uskonnollinen aivopesu - on se nimeltään pyhäkoulu tai muu kokous - tulisi kriminalisoida. Vain omat vanhemmat saisivat opettaa lapselleen uskonnollista maailmankuvaansa.

Raamatustahan tuo malli tulikin. Niin, nyt muistan että Jehovan todistajat pitävät jotenkin hienona sitä, että kaikki seuraavat samaa ohjelmaa. Siitä huolimatta en vaan tajua, mitä käytännön hyötyä siitä olisi. Ilmeisesti hyötynäkökohta on toissijainen.

Jt:t käyttävät mahdollisesti tiedostamattaan samanlaisia metodeja lastenkasvatuksessa, kuin mitä joskus on nähty poliittisten ja sotavankien kohtelussa; uhri väsytetään fyysisesti ja psyykkisesti, jonka jälkeen uhri on paljon vastaanottavaisempi hänelle syötettyyn propagandaan. Propagandan perille menon astetta voidaan sitten mitata vaikka sillä, kuinka kauan uhri pystyy istumaan liikkumatta valtakunnansalin penkillä. Ja jos ei jaksa, niin väsytetään ja pehmitetään vessassa ja kotona lisää.

Pienten lasten kohdalla tuollainen väsytysmenetelmä on erityisen julma.

Joskus lahkon alkuaikoina järjestettiin ohjelmaa myös lapsille, jos oikein muistan. Meilo tai joku muu voisi vahvistaa. Muistaakseni lasten toiminnan lopettamista perusteltiin jotenkin niin, että sama ohjelma vauvasta vaariin yhdistää perheitä ja seurakuntaa.

wolframium kirjoitti:Jt:t käyttävät mahdollisesti tiedostamattaan samanlaisia metodeja lastenkasvatuksessa, kuin mitä joskus on nähty poliittisten ja sotavankien kohtelussa; uhri väsytetään fyysisesti ja psyykkisesti, jonka jälkeen uhri on paljon vastaanottavaisempi hänelle syötettyyn propagandaan. Propagandan perille menon astetta voidaan sitten mitata vaikka sillä, kuinka kauan uhri pystyy istumaan liikkumatta valtakunnansalin penkillä. Ja jos ei jaksa, niin väsytetään ja pehmitetään vessassa ja kotona lisää.

Pienten lasten kohdalla tuollainen väsytysmenetelmä on erityisen julma.

Loistava analyysi! Tekisi mieli oikein voimasanaakin käyttää, sillä niin paljon (väsytettyjä) tunteita herätti.

wolframium kirjoitti:Jt:t käyttävät mahdollisesti tiedostamattaan samanlaisia metodeja lastenkasvatuksessa, kuin mitä joskus on nähty poliittisten ja sotavankien kohtelussa; uhri väsytetään fyysisesti ja psyykkisesti, jonka jälkeen uhri on paljon vastaanottavaisempi hänelle syötettyyn propagandaan. Propagandan perille menon astetta voidaan sitten mitata vaikka sillä, kuinka kauan uhri pystyy istumaan liikkumatta valtakunnansalin penkillä. Ja jos ei jaksa, niin väsytetään ja pehmitetään vessassa ja kotona lisää.

Pienten lasten kohdalla tuollainen väsytysmenetelmä on erityisen julma.

Tämä pyhäkoulun tms puuttumattomuus on hyvä kysymys, jota itsekään en ole tullut aiemmin ajatelleeksi. Voisi kuvitella, että teesien muokkaaminen lapsille ymmärrettävään muotoon ja niiden esittäminen lasten kielellä vahvistaisi suhdetta, joka jehovantodistajaperheen vesalla muodostuu lahkoon. Miksi WTBS ei ole panostanut asiaan muutamaa kuvakirjaa kummemmin, esimerkiksi "lasten kokouksilla" tms?

Oman alkutaipaleella olevan lapseni käyttäytymistä havainnoituani tuntuu uskomattomalta että kokouksissa on niin rauhallista ottaen huomioon läsnä olevien lapsien määrän. Ehkä Wolframiumin esittämä taktiikka pitää paikkansa? Lapselle ominainen käytös tukahdutetaan ja sen jälkeen alas menee mitä vaan. En jaksa uskoa etteikö asiaa olisi Brooklynin viisaiden setien toimesta lainkaan mietitty.

Olen samaa mieltä sinnerin kanssa siitä, että lasten kokoukset tms. varmaan auttaisivat lapsia omaksumaan Jehovan todistajien "totuuden". Ainakin he saisivat käsitellä asioita omalla kielellään ikäryhmälle sopivalla tavalla.

Kun tuollainen ikäryhmälle sopiva tapa puuttuu, lapsien ymmärrys voi olla aika vajavaista. Tai sitten se voi kilpistyä ylimielisiksi naapurustossa tai koulussa tms. kuultaviksi kommenteiksi "lällää, me ollaankin oikeassa ja päästään paratiisiin".

Tuon esiin luterilaisen käytännön. On joissakin seurakunnissa tapana jumalanpalveluksen ajaksi koota lapset omaan ryhmäänsä. Tämä käytäntö ei kuitenkaan ole säännöllisenä vakiintunut.

Pyhäkoululla on nykyisin hyvin vähäinen merkitys. Tämän sijaan on tullut päiväkerho omine erikoiskoulutettuine lastenohjaajineen. Päiväkerhon ohjelman sisältyy aina lapsentasoinen hartaushetki, minkä lisäksi on erilaista muuta lasta sosiaalisesti kasvattavaa ja aktivoivaa ryhmätoimintaa. Päiväkerholaiset ovat ikähaarukassa 4-6-vuotiaat, kukin omissa ryhmissään. Myös perhepäivähoitajat voivat tuoda vanhempien suostumuksella lapsia päiväkerhoihin, joiden kesto on noin 2-3h, vähän ikäryhmästäkin riippuen. Päiväkerhot kokoontuvat kerran -pari viikossa. Kotien kanssa edellytetään kiinteää yhteistyötä. Ks. päiväkerho.

rippeli kirjoitti:Joskus lahkon alkuaikoina järjestettiin ohjelmaa myös lapsille, jos oikein muistan. Meilo tai joku muu voisi vahvistaa..

En oo varma jos tää liittyy suoranaisesti asiaan, mutta muistan kun 1950-luvun loppupuolella käytiin kiivasta "taistelua" VT-seuran ja koulujen välillä uskontotunneista.

Siihen aikaan uskonto-tunneille osallistuminen (ainakin kansakouluissa) oli pakollista. VT-seura kuitenkin onnistui vääntämään asian siten, että pakollisen osallistumisen jt-lapset saivat korvattua osallistumalla j-todistajien itse järjestämille "uskontotunneille", joiden piti tapahtua jonkun koulun tiloissa (muistaakseni kerran viikossa). "Opettaja" oli myös oikeutettu, tai paremminkin häneltä vaadittiin, antamaan arvosana oppilaan "taidoista", oppiloiden käymiin kouluihin.
Siitäkin syntyi "kahinoita" JT:t vs. koulut, kun melkein kaikki oppilaat saivat kiitettäviä arvosanoja. Esim. minun tapauksessani, koulu tiputti "arvosanaani", josta kehkeytyi valtaisa mekkala!

Ensimmäinen koulu, jossa tätä käytäntöä sovellettiin oli Aleksis Kiven Kansakoulu Helsingin Kalliossa, jonne matkattiin pitkiäkin matkoja koko pääkaupunkiseudulta.
Huvittavinta ja hauskinta, ainakin minun mielestäni oli se, että "opetuksen" jälkeen, mentiin porukalla venäläisperäisen, veli U:n karkkikauppaan Helsinginkadulla, josta saatiin ostaa karkkia halvemmalla, kuin "tavalliset" syntiset.

Myöhemmin tämä "opetus" laajeni muihinkin kouluihin, jossa eräässä muun muossa äitini toimi opettajana. Muistan hyvin kun hänen piti pitää huivia päässä, koska osa "veli"-oppilaista oli "lapsikastettu", joka siihen aikaan oli "muotia". Itse kuuluin siihen joukkoon. (kastettiin 8v, 1958)

Niin, ett silleen. Toisaalta aika mukavia muistoja kuitenkin, ainakin halvat karkit ja kun erään kerran ostettiin porukalla n.s "Hula-Hula" vanteet samasta karkkikaupasta.

Varmaan ainakin Make muistaa tän "kohelluksen"?

/Rauski vaa

Minä olen kuullut tuollaisesta uskontotuntijärjestelystä. Porin seudulla joku Viisas Vanhin opetti jt-uskontoa koulussa.

Omaa ikäluokkaani 1980-luvulla tuollainen järjestely ei enää koskenut. Muistan vieneeni kouluun jt-vanhimpien todistuksen siitä, että osallistun kokouksiin viisi tuntia viikossa.

rippeli kirjoitti:Joskus lahkon alkuaikoina järjestettiin ohjelmaa myös lapsille, jos oikein muistan.

Ei minkäänlaista havaintoa asiasta, paitsi Saksassa oli jehovanuorten kerhoja, siis Aatun esimerkin innoittamana, mutta nekin kai lopetettiin lyhyeen.