Veljesseura.org

Tällaista aihetta en ainakaan pikasilmäyksellä löytänyt vielä...
Eli miten te ex-jehovantodistajat suhtaudutte (ja olette aiemmin suhtautuneet) järjestön kieltämiin asioihin nyt, kun ette enää ole mukana?
Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?
Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?
Tupakointi? Äänestäminen? Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?
Vieläkö ajatusmaailmaa siis leimaa järjestön ehdoton nou-nou joka asiaan, vai onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa? Onko mennyt överiksi vaiko ihan järkevissä mitoissa?
Ehkä pohjimmiltaan haluaisin tietää, miten kouluttaa itsensä pois tästä "kun on meikäläinen niin ei voi..." -ajattelumallista...

Vieras kirjoitti: Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?

Näin äkkiä ajatellen mustan makkaran valmistusprosessissa (veren ainesosien osalta mm kuumennus,valmistusmenetelmät) lopputuotoksena äärimmillään saattaisi olla Seuran veriosakomponenttinäkemyksien mukaisesti hyväksyttävä tuote.

Järjestöstä lähtemisen jälkeen voi tosiaan mennä vähäksi aikaa överiksi, kun pitää ottaa hukattu aika kiinni ja kokeilla kaikkea mahdollista aiemmin kiellettyä. Se on ihan normaali osa lähtöprosessia. Samaan syssyyn voi kuulua myös ajoittainen katuminen.

Ajan kanssa elämä kuitenkin tasoittuu, eikä kaikilla edes lähtöön liity hurvittelujaksoa. Vähitellen voi oppia, mistä oikeasti pitää ja mistä ei ja mikä on vain entisen elämän vastaista kapinaa.

Guest kirjoitti:Tällaista aihetta en ainakaan pikasilmäyksellä löytänyt vielä...
Eli miten te ex-jehovantodistajat suhtaudutte (ja olette aiemmin suhtautuneet) järjestön kieltämiin asioihin nyt, kun ette enää ole mukana?
Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?
Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?
Tupakointi? Äänestäminen? Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?
Vieläkö ajatusmaailmaa siis leimaa järjestön ehdoton nou-nou joka asiaan, vai onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa? Onko mennyt överiksi vaiko ihan järkevissä mitoissa?
Ehkä pohjimmiltaan haluaisin tietää, miten kouluttaa itsensä pois tästä "kun on meikäläinen niin ei voi..." -ajattelumallista...

Vasemmassa suupielessä on sekä verilettuja että mustaa makkaraa, oikeanpuoleisella vedän yleensä kolmea tupakkaa ja kahta sikaria. Keskiosasta en edes kehtaa sanoa ja piikkihuumeet tulevat suoraan ranteeseen.

Kuten viime viikonlopun Hesarissa entinen lestadiolainen kertoi, yleensä menee ihan vähän aikaa överiksi, sen jälkeen alkaa tajuta mikä on "normaalia" valtaväestön keskuudessa. Ainakin tyypillisesti. Ja toipumisen päästyä kunnolla liikkeelle entinen Jehovan todistaja tyypillisesti päätyy ihan ilman kontrollia siihen "normaaliin". Käytän termiä osittain provosoiden.

Amisheillahan on Rumspringa, joka on tavallaan reilu tapa antaa nuorille vapaus valita uskonnon ja "maailman" välillä, mutta on todistetusti käytännössä johtanut pahimmillaan vuodessa heroiiniaddiktioon.

Verilettuja sun muita, missä tiedän olevan verta en ole syönyt, ei vaan herätä mitään intohimoja. Leikkeleiden sun muiden pakkausselosteita en ole kyllä syynännyt.

Seksin kanssa meni överiksi ennen eroamista ja sen jälkeen. Tuli kokeiltua kaikkea, mistä oli "jäänyt paitsi". Tästä vaiheesta elämässäni en ole erityisen ylpeä. Lähinnä siksi huono omatunto, koska tuli leikittyä niin terveydellä kuin hengelläkin.

Alkoholia tuli käytettyä rankastikkin muutaman kuukauden aikana. Onneksi ei sen enenpi jäänyt putki päälle. Ei vaan ole siitä viisaimmasta päästä minun ideani, kun on tarpeeksi juonut.

Nyt yritän elää ihmisiksi, koska olen saanut elämäni järjestykseen ja on taas löytynyt syy elää. Tämä syy oli pitkään kateissa ennen eroamista ja sen jälkeen. Olen erittäin iloinen, että selvisin irtiotostani ehjin nahoin, toisinkin olisi voinut käydä.

jatkuu...
Joulut, synttärit ja pääsiäiset sun muut on tullut vietettyä ja ihan hyvällä omallatunnolla

Suhtautumisessa on varmaan vaihtelua sen mukaan, missä elämänvaiheessa on. Aaac kiteytti hyvin sen, että tietty irtiotto kuuluu irtautumisprosessin henkeen. Myöhemmin voi sitten miettiä ihan omia ratkaisuja.

En nykyään (10 v eroamiseni jälkeen) oikein enää mieti, mitä VTS mistäkin ajattelee. Ajatelkoon mitä lystää.

Minun tieni vei melkoisen kapinavaiheen jälkeen tilaan, jota voisi ehkä kutsua aika konservatiiviseksi ja "tavalliseksi". Vietän joulua ja syntymäpäiviä - en tosin välttämättä muista lähettää ajoissa kortteja. Äänestän vaaleissa. Olen poliittisesti viherpiipertäjä. Kuulun Punaiseen Ristiin. En syö mustaa makkaraa enkä muitakaan verituotteita. Näin sen vuoksi, että olen ortodoksi enkä ex-jt.

Vieras kirjoitti: syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?

Mä en syö mustaamakkaraa, enkä verilettuja, johtuen siitä, ettei se oikein tunnu houkuttelevalta ajatukselta, ihan ku en syö myöskään sisäelimiä. Tykkään kuitenkin ryynimakkarasta joissa suurimmassa osassa on lisätty verta, niitä syön silloin tällöin ihan hyvällä omallatunnolla.

Vieras kirjoitti: Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?

Seksin suhteen olen melko vapaamielinen. Aina on hyödyllistä pitää järki kädessä, mutta mä en jaksa lähteä tuomitsemaan ketään omista ratkaisuistaan. Itse elelen varsin hyvin ilman omantunnontuskia avoliitossa, eikä mulla ole minkäänlaista kiirettä vihille.

Vieras kirjoitti:Tupakointi? Äänestäminen? Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?

Mä pidin vuosi sitten puolen vuoden tauon tupakoinnissa ja nyt olen ollut marraskuusta asti polttamatta. Sitä ennen tuli sauhuteltua tasasen tappavaan tahtiin 15-vuotta. En äänestä, koska en usko siihen touhuun lainkaan... Joulut ja synttärit vietetään, kuten kunnon pakanan kuuluukin.

Mulle tuli vaihe jossa oikeasti annoin mennä ja kaik män ihan överiksi, jopa niin pitkälle, että olin jo itse vaarassa horjahtaa "pimeyden poluille", mutta siinä kohtaa astui järki mukaan kuvioihin ja siitä se on hiljalleen lähtenyt balansoitumaan. Nyt mä pyrin toimimaan ihan oman omantunnon mukaan sen enempää kyselemättä mitä muut on asioista mieltä...

Guest kirjoitti:onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa?

Tupakanpoltto oli jännää tuoreeltaan Vartiotornista vapautumisen jälkeen. Kyseinen pikkupahe saa JT-piireissä ihan kohtuuttomat mittasuhteet ja jonkinlainen rebound-ilmiö lienee jopa tavallinen. Nyttemmin suhtautuminen on mutkatonta ja polttelen huvikseni jonkin verran.

Verituotteet eivät maistu, mutta en muutenkaan pidä kaikista ruuista. Einesten "fraktioita" minulla ei ole mitään syytä tarkkailla. Synttäreissä ja joulussa touhuan mukana sen verran ettei ympäristö oudoksu. Baarikierroksella harrastan Vartiotornin ainoaa sallittua pahetta sen verran tukevasti, ettei sukupuoliseen irstauteen käytännössä tilaisuuksia tyrkytetä

Hyvin tavallista ja työkeskeistä elämää kaukana Vartiotornin maalailemasta mielikuvasta. Politiikasta olen kyllä kiinnostunut ja äänestän kaikissa vaaleissa, kukaties vielä osallistun aktiivisemminkin.

-

Mustavalkoinen ajattelu jäi pois jo JT-aikojen viimeisinä vuosina. Ja muutenkin, eipä tule JT-tausta enää mieleen missään muussa tilanteessa kuin tätä palstaa lukiessa Tästä syystä en viitsi vastata erikseen jokaiseen avauksessa kysyttyyn asiaan.

Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että pilveä ei ole tullut enää JT-aikojen jälkeen polteltua. Sen verran siis ajattelutapa muuttunut. Ei tarvitse enää kokeilla kaikkea sen "kielletyn hedelmän" jännittävyyden takia.

On tullut rikottua lähestulkoon kaikkia vartiotornin asettamia sääntöjä, aina kun polkuni varrella olen tilaisuuteen törmännyt, sekä ennen että jälkeen monon heilahduksen.

Ainoa poikkeus on veren syöminen: niin kauan kun minulla oli pieni epäilys että vartiotornin sanomassa olisi jotain perää, en syönyt verituotteita. Laskin ilmeisesti että jos nyt edes tuon säännön jättäisi rikkomatta kaiken varalta, niin on jehovalla vähemmän anteeksiannettavaa. Voi olla vaikeaa pidättäytyä seksistä, juopottelusta ja tupakanpoltosta, mutta hallitsematonta taipumusta veren syöntiin en ole havainnut kuin vampyyrien parissa.

Sen jälkeen kun vapauduin tuosta viimeisestäkin epäilystä, olen syönyt myös verta sisältäviä ruokia ihan huoletta.

sinner74 kirjoitti:
Sen jälkeen kun vapauduin tuosta viimeisestäkin epäilystä, olen syönyt myös verta sisältäviä ruokia ihan huoletta.

Minä en suoraan sanoen tiedä, olenko syönyt verta sisältäviä ruokia. Veriletut näyttävät ja haisevat kuvottavilta, siksi kartan niitä (samoin perustein kartan myös herne- ja kesäkeittoja). Mustan makkaran kuvottavuutta ei liene tarpeellista selittää, mutta toki aion sitä maistaa joskus (tamerelaisten kavereiden mieliks), mutta vaatinee jonkin verran rohkaisua (ja se kostetaan sit joskus kalakukolla!).

Vieras kirjoitti:Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?

Eipä ole tullut mutusteltua verta sisältäviä tuotteita ennen eikä jälkeen todistajuutta. Veri ei vain herätä mitään mielenkiintoa elintarvikkeena, kuten eivät munuaiset tai kielikään. Olkoot maittavia tai eivät. Mielikuvat voittavat. Sitä paitsi tänä päivänä verta ei lisätä yhteenkään makkaraan jos siitä ei ole jotain lisäarvoa tuotteelle, tai se kuulu oleellisesti tuotteen ominaisuuksiin, kuten mustassa makkarassa. Sikäli leikkeleiden ja makkaroiden tuoteselosteita on turha tiirailla.

Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?

No, sanotaanko vaikka niin että luontainen vietti voitti jo lahkossa ollessa. Mikä ei ole ollenkaan niin harvinaista kuin tunnontuskaisemmat jehovantodistajat haluavat kuvitella.

Tupakointi?

Ei ole hotsittanut opetella, eikä enää huvitakaan. Mutta kun länsirannikolla ollaan, nuuskakapinan alkulähteillä, niin sitä tulee vaihtelevalla aktiivisuudella nautittua. Keskimäärin varmaan purkki kolmessa kuukaudessa, kun sen saatavuus on mitä on, eikä asian eteen jaksa tehdä mitään.

Äänestäminen?

Kun sen voi suorittaa netissä, vaivaudun.

Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?

Ei nappaa edelleenkään, mutta mukana mennään paremmalla kuin hyvällä omallatunnolla.

Vieläkö ajatusmaailmaa siis leimaa järjestön ehdoton nou-nou joka asiaan, vai onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa? Onko mennyt överiksi vaiko ihan järkevissä mitoissa?

En ole saanut rellestettyä niin että överiksi olisi mennyt, mutta toki sinkkuaikoina parinkympin tällä puolella 'kalenteri' oli aika hyvin buukattu erilaisille hauskanpidon muodoille, joita vt-seura pitää kyseenalaisina. Mikä ei tietenkään tarkoita etteikö näitä samoja normirellestelyjä harrastelisi säännöllisesti myös seurakuntaan kuuluvat nuoret.

Ehkä pohjimmiltaan haluaisin tietää, miten kouluttaa itsensä pois tästä "kun on meikäläinen niin ei voi..." -ajattelumallista...

Kai kaikki lähtee tässäkin kohtaa ihmisestä itsestä. Kun meikäläistä ei veri elintarvikkeena nappaa, niin miksi minun tulisi sitä väkisin syödä, ihan vain kapinamielessä kenties? Ei mitään järkeä. Ehkäpä helpoin tapa löytää se ihan oma omatunto on aloittaa osallistumalla johonkin synttäreihin, joulunviettoon tai vastaaviin, ja kuulostella itseään mitä tuntoja sellainen todella herättää itsessä. Tuleeko niistä oikeasti ahdistunut olo, fiilis että nyt meni paratiisipaikka vt-seuran mallisessa ikuisessa maailmassa, vai tuntuuko siltä että tulipa hyvä fiilis ihan vain osallistumisesta, muistamisesta tai vaikkapa yhdessäolosta.

Jehovantodistajuudella on hyvin ikävä tapa tappaa ihmisen omat tuntemukset ja fiilikset eri asioista. Muokkaamalla ihmisen persoonallisuuden uuteen kuosiin, vt-seura muokkaa ihmisistä omiin tarkoituksiinsa soppeleita suorittajia, jotka potevat huonoa omaatuntoa milloin mistäkin täysin normaalista ja luonnollisesta toiminnasta, eivät tunne liki koskaan riittävänsä lahkolle, ja jotka kyyläävät vielä toisiaankin siltä varalta että joku sattuisi nauttimaan elämästä ilman vt-seuran rajaamia rajoja. Eli jos jollekin tulee mieleen kysyä mitä jehovantodistajuuden tilalle, niin väittäisin että oikea elämä on ihan hyvä vaihtoehto orjuutetun mielen tilalle.

Kaikki minkä alussa luettelit, on tullut koitettua. Ensin ihan kapinan halusta ja sitten riippuvuudesta. Alkoholiriippuvuus minulla oli jo jeppulana. Siitä eroon pääseminen taisi olla se suurin juttu lahkoajattelua jättäessä. Poltin muutaman vuoden tupakkaa, mutta lopetin koska se ei tuo minulle mitään erityisiä kiksejä. Vapaa seksi jäi vaimon myötä, ikävä kyllä. Pilvet ja muut huumeet tuli koitettua lahkoaikana enkä tykännyt.

"Maailmalliset" juhlat ovat mielestäni kivoja. Joulu vituttaa koska silloin menee liikaa rahaa. Ensi jouluna en osta enää niin paljon lahjoja kuin viime jouluna. Ylipäänsä olen huomannut, että toistenkin ihmisten huomioiminen on mukavaa ja antaminen tuo hyvän mielen. Sitä en lahkoaikana tajunnut.

Joku taisi jo mainita, että kun jotain ei nimenomaan kielletä, niin siitä menee jännityksen maku pois ja silloin alkaa ajatella omaa parastaan. Ei viitsi enää huikennella, koska joutuu itse vastaamaan teoistaan.