Ehkei pidä yllättyä jos tuo vapaakappalejakelu ei ole ollut "aina" voimassa.
Tuo kirjoituksen "salaisuus" saattaisi liittyä osaltaan tekijänoikeusjuttuun "julkistaminen" tms, jolloin julkistettua teosta ei saisi salaiseksi, mutta se mokoma "kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko lammaskatraaseen pedofiileineen päivineen" -vai mikä se nyt oli, ei olisi niin julkistettu että sen on voinut myös kieltää yleisöltä - vissiin yliopistovirkainen tutkija saa tutkimustyötä varten lukea, vai lieneekö odottamassa jonkun aikarajan kulumista julkiseksi tuloon ?
Tuosta salaisen kirjallisuuden nimikkeistöstä on varmasti kiinnostusta, kuten salaisen kirjeohjeistuksen volyymista ja muusta salatusta, siis päivänvaloa kestämättömästä luihuilusta, onkohan tietoa ?
Netistä bongattuja JT:tä?
Valvoja: Moderaattorit
-
Astrologi
- Viestit: 166
- Liittynyt: 30.04.2007 15:37
Vapaakappalelakeja on ollut jo 1700-luvulta. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomesta löytyy täydellisimmät 1800-luvun Venäjän kirjallisuuden kokoelmat. Vapaakappalelaki tuli mukaan itsenäisen Suomen painovapauslakiin, ja viimeksi vapaakappalelakia uudistettiin 1981. Eli melko kattavasti pitäisi olla vapaakappaleita saatavilla.
Huomattakoon myös, että vapaakappalelaki koskee myös sellaisia teoksia, jotka painetaan ulkomailla mutta on pääasiassa tarkoitettu Suomen markkinoille. Niinpä suomenkielinen Vartiotornikin pitää toimittaa vapaakappaleena, vaikka painettaisiin missä päin maailmaa hyvänsä. Vapaakappale pitää toimittaa siinä muodossa kuin se yleisesti levitetään.
Minkälaiset nimekkeet voivat sitten olla salaisia? Esimerkiksi poliisin sisäinen tiedotelehti voisi olla tällainen. Luulisin, että yleensä pelkkä sisäpiirille tarkoitettu sisältö ei ole salaisuuden peruste, vaan syynä voisi olla esimerkiksi lakiin tai asetukseen perustuva salassapitovelvollisuus. Laki sanoo vain, että vapaakappaleen luovuttajan on ilmoitettava tietämistään rajoituksista kirjastolle, joten en tiedä riittääkö pelkkä luovuttajan oma päätös, että tätä ei muut saa lukea.
Tutkijan täytyy luultavasti anoa erityislupa käyttää tiettyä aineistoa, jossa on käyttörajoitus.
Huomattakoon myös, että vapaakappalelaki koskee myös sellaisia teoksia, jotka painetaan ulkomailla mutta on pääasiassa tarkoitettu Suomen markkinoille. Niinpä suomenkielinen Vartiotornikin pitää toimittaa vapaakappaleena, vaikka painettaisiin missä päin maailmaa hyvänsä. Vapaakappale pitää toimittaa siinä muodossa kuin se yleisesti levitetään.
Minkälaiset nimekkeet voivat sitten olla salaisia? Esimerkiksi poliisin sisäinen tiedotelehti voisi olla tällainen. Luulisin, että yleensä pelkkä sisäpiirille tarkoitettu sisältö ei ole salaisuuden peruste, vaan syynä voisi olla esimerkiksi lakiin tai asetukseen perustuva salassapitovelvollisuus. Laki sanoo vain, että vapaakappaleen luovuttajan on ilmoitettava tietämistään rajoituksista kirjastolle, joten en tiedä riittääkö pelkkä luovuttajan oma päätös, että tätä ei muut saa lukea.
Tutkijan täytyy luultavasti anoa erityislupa käyttää tiettyä aineistoa, jossa on käyttörajoitus.