Sivu 1/2

Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 12:51
Kirjoittaja sinner74
Minulle alkaa vasta nyt valkenemaan, kuinka voimakas ote jehovantodistajuudella voi olla ihmiseen. Kuinka siinä otteessa mikään järjellinen ajatus ei eksy päähän, kuinka kritiikittömästi mielenhallinnan aiheuttajaan suhtautuu. Pienenä esimerkkinä alla toisessa ketjussa "Mitä merkitsee olla jehovantodistaja" siteerattu Vartsikan teksti:
Vieras kirjoitti:Vartiotorni 15.3.1998 s.16-
Omaksuttuaan totuuden kristitty noudattaa Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan ja luottaa siihen, että Jumala ohjaa häntä pyhän hengen välityksellä. Tämä auttaa vihkiytynyttä kristittyä ratkaisemaan, mikä 'rakentaa' ja mikä on "edullista" hänelle itselleen ja muille. Hän ymmärtää, että hänen ratkaisunsa vaikuttavat hänen henkilökohtaiseen suhteeseensa Jumalaan, jolle hän on vihkiytynyt...plaa plaa plaapati plaa...
Tuohan on aivan uskomatonta soopaa, ja samaa soopaa on tullut luettua tuhansia sivuja jehovantodistajavuosien varrella. En missään vaiheessa oikeasti miettinyt lukemaani/kuulemaani, vaikka näennäisesti olin järjellisten kirjoissa. Miten se voi olla mahdollista? Samaan aikaan kävin koulua ja opiskelin, joten verrokkiaineistoa ja "yleissivistystä" oli kyllä tarjolla. Tämän hetken ja tulevaisuuden kannalta on tietysti olennaisempaa että voinko langeta vastaavaan jossain toisessa yhteydessä? Eihän kyseessä tarvi olla uskonto, vaan se voi olla jotain muutakin. Toivon todella että olen saanut pysyvän rokotuksen automaattiohjausta vastaan.

Miten te muut koette/näette tänään tuon ajan kun olitte vielä mielenhallinnassa?

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 13:05
Kirjoittaja RaM
Samaa itsekin olen usein ihmetellyt niin omalta kuin edelleen lahkoon kuuluvien kohdalta - miten voi ihminen elää niin sokeasti ilman minkäänlaista tervettä kriittisyyttä jonkun lahkon opetuksia kohtaan. :shock:

Kun ihminen tavallaan luovuttaa oman henkisen itsenäisyytensä jollekin lahkolle ja sumeilematta uskoo KAIKEN mitä tuo lahko määrää uskomaan, niin lopputuloshan ei voi olla muuta kuin täydellinen mielenhallinta ja samalla koko elämän hallinta. Jotenkin haluan puolustella itseäni sillä, että kun on lapsuudestaan saakka ujutettu tuohon mukaan niin ei ole ollut aseita havaita todellisutta, mutta miten siihen haksahtaa aikuisikäinen tervepäinen ihminen? Onko minulla vaara joutua jonkun toisen yhtä pimeän lahkon orjaksi (no en todellisuudessa usko/pelkää sitä)?

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 16:13
Kirjoittaja Witless
sinner74 kirjoitti:Miten te muut koette/näette tänään tuon ajan kun olitte vielä mielenhallinnassa?
Itse ihmettelin samaa, eli että tilanteensa Jehovan todistaja -aikana tajuaa vasta jälkikäteen, eikä ainakaan minun tapauksessani edes kovin nopeasti. Mieleen tulee JT-ajoista lähinnä saippuakupla jonka sisältä katsoen ympärillä oleva todellinen maailma näyttää vääristyneeltä. Pelkät sanatkin kuten "maailma" tarkoittavat eri asiaa kuplassa oleville kuin ulkopuolisille. Suuret asiat vaikuttavat pieniltä ja pienet suurilta, mitään konkreettista ei pääse kuplan sisään, ajatukset eivät saa uutta ilmaa. Jollain tasolla ihminen pelkää kuplan puhkeamista, ja syytä onkin. Vasta kun poksahdus on tapahtunut, ympäröivä maailma alkaa hiljalleen näkyä kirkkaasti. Ja vähän hassultahan se saippuakuplassa eläjä alkaa näyttää.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 16:21
Kirjoittaja wolframium
Ehkäpä suuri osa ihmiskuntaa elää psykoosissa??

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 17:07
Kirjoittaja Vieras
Tuo uskomaton soopa tulee esiin erityisesti verrattuna niihin edes-takaisin kirkumisohjeistuksiin raiskauksen uhrille (juuri raiskattu henkilö voisi arvella lahkon pitävän itseään pilkkanaan), pyramidimitat ja vuosilukurallit, jotka näyttävät todistajallekin niin vastenmielissiltä, että sanoo nettipalstalla niitä esilleottaneen vuosiluvuiksi, ikäänkuin kieltäen ne vartiotorniseuran vuosilukuina

Siis se näkökohta kummastuttaa, että ne yksittäiset ohjeet kyetään lukemaan täysin erillisinä ja mistään muusta välittämättä

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 20:33
Kirjoittaja Polyester
RaM kirjoitti:miten siihen haksahtaa aikuisikäinen tervepäinen ihminen? Onko minulla vaara joutua jonkun toisen yhtä pimeän lahkon orjaksi
Tiedä siitä tervepäisyydestä, mutta kun nuorella aikuisiällä liityin eikä mielentautia ole ainakaan diagnosoitu, niin voinen vastata tuohon.

Jehovan todistajiin liittyminen voi perustua eräänlaiseen ihastumisen tai rakastumisen tunteeseen. Tietyt piirteet opetuksessa tai tulevaisuudenodotteessa miellyttävät siinä määrin, että alkaa automaattisesti suodattaa vähemmän miellyttäviä piirteitä pois. Kyse on paitsi lahkon syöttämästä pajunköydestä, myös itsepetoksesta. Minäkin voin jälkiviisaana muistaa monta asiaa, joiden suhteen hälytykellot soivat, mutta vaimensin niiden äänen. Kun tarpeeksi haluaa, niin mihin tahansa voi uskoa.

En pidä ihmistä pohjimmiltaan kovinkaan rationaalisena olentona, vaan meissä asuu alkukantainen tunteiden ja viettien ohjaama apina, joka toisinaan ottaa vallan. Joku tappaa ryyppykaverinsa, toinen hankkii Rolexin, kolmas liittyy Jehovan todistajiin. Mihinkään näistä ei ole järjellistä syytä.

Kaikilla on jonkinlainen vaara joutua pimeän uskonlahkon tai poliittisen liikkeen orjaksi varsinkin elämän kriisitilanteissa. Jos kuitenkin tiedostaa tämän ja kykenee oppimaan toisten kokemuksista, vaara lienee vähäinen. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 20:57
Kirjoittaja RaM
Olet aivan oikeassa. Jehovan todistajien sanoman keskeisin viesti osoitetaan henkilöille, joiden elämäntilanne tekee heidän alttiiksi lahkon bropagandalle vrt. ylösnousemus ja jälleen näkemisen toivo.
Niinhän se on että lahkot ovat saalistavia susia.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 02.04.2009 21:58
Kirjoittaja rippeli
Mielenhallinta tarkoitti minun tapauksessani sitä, että hoin jokaiselle asiaa kysyneelle kaiken olevan täysin vapaaehtoista. Tiesin totuuden jossain syvällä sisimmässä, mutta sillä ei ollut merkitystä.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 00:51
Kirjoittaja wolframium
Oman harhaisuuden voittamisessa mainiota lääkettä oli ns. "maailmallisten" reaktiot, varsinkin kenttätyössä. Kun aistii lähes jokaisen oven raossa olevan ihmisen olevan sanomaasi kohtaan joko epäluuloinen, huvittunut, hämillään, ärsyyntynyt tai suorastaan vihamielinen, niin sitä alkaa pikkuhiljaa pakostakin miettimään, että pitääköhän tuo minua nyt ihan kahelina. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että näkymättömistä mielikuvituskavereista ja -omenatarhoista kertominen muille ihmisille tosiaan oli aika hullua, joten lopetin kentälläkäymisen. Siitä tosin meni vielä useita vuosia, että sain internetin tietojen avulla huuhdottua loputkin rippeet uskontopsykoosistani.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 01:03
Kirjoittaja Voimantorni
rippeli kirjoitti:Mielenhallinta tarkoitti minun tapauksessani sitä, että hoin jokaiselle asiaa kysyneelle kaiken olevan täysin vapaaehtoista.
Juuri näin sen itsekin muistan omalla kohdallani menneen. Virallisesti olin asiasta aina ehdottoman varma, mutta koskaan en uskaltanut todella syväluodata tuota kysymystä mielessäni. Kaipa sitä jo silloin jotenkin alitajuisesti ymmärsi, että uskohan siinä vain menisi. Niinhän se sitten myöhemmin menikin, mistä olen nykyään pelkästään tyytyväinen. Jehovantodistajuudessa henkilökohtainen usko Jumalaan on tiukasti sidottu järjestön oppirakennelmiin, jotka ovat jatkuvan (pakon saneleman) muutoksen kourissa. Tästä syystä en koe uskonmenetystäni mitenkään huonona asiana; eihän kyseessä edes ollut oma uskoni. Kyse oli indoktrinaatiosta, jossa Vartiotorniseuran johtohahmot siirsivät omat oppinsa minunkin päähäni ja vaativat minua uskomaan ne ehdoitta Jumalalta tulleeksi totuudeksi.

On oikeastaan pelottavaa ajatella, kuinka pitkälle ihminen voi kultin mukana mennä. Ihmisen koko ajattelutapa muuttuu, ja samalla kaikki normaali ja tervehenkinen kritiikki hänessä kuolee; hän ei enää kyseenalaista mitään, mikä järjestöltä tulee. Mielestäni esim. Variotornissa 15. maaliskuuta 1998 olevat kirjoitukset osoittavat osaltaan varsin hyvin sen mielenhallinnan tason, joka Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee. Tässäpä yksi ote:

"Jos joku todistaja tekee ratkaisuja hallintoelimen antamien raamatullisten neuvojen perusteella, hän tekee niin omasta vapaasta tahdostaan, koska hän on itse tutkimalla Raamattua tullut vakuuttuneeksi siitä, että näin on oikein toimia. Jumalan oma sana saa itse kunkin todistajan soveltamaan hallintoelimen esittämiä tervehenkisiä raamatullisia neuvoja täysin tietoisena siitä, että hänen ratkaisunsa vaikuttavat hänen henkilökohtaiseen suhteeseensa Jumalaan, jolle hän on vihkiytynyt. (1. Tessalonikalaisille 2:13.)" (sivu 22, kpl 15).

Tämä oli siis yksi kappale seurakunnissa tutkittavasta kirjoituksesta, johon painettu kysymys kuului näin:

"Minkä perusteella yksityisten kristittyjen täytyy tehdä henkilökohtaiset ratkaisunsa, ja mitä heidän täytyy samalla tajuta?"

Toisin sanoen: 'teet joka asiassa tarkasti kuten me käskemme, mutta vastuun kaikesta tästä kannat yksin.' Onneksi mielenhallinnassa olevien jäsenten oli helpompi sisäistää tämän kappaleen 15 ohjaus, koska jo aiemmin samassa kirjoituksessa (kpl 4) oli heille huomaavaisesti pohjustettu asiaa näin:

"Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee."


"They say that lifes a carousel
Spinning fast, youve got to ride it well
The world is full of kings and queens
Who blind your eyes and steal your dreams
Its heaven and hell, oh well
And theyll tell you black is really white
The moon is just the sun at night
And when you walk in golden halls
You get to keep the gold that falls
Its heaven and hell, oh no!
Fool, fool!"

-Black Sabbath: Heaven & Hell

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 09:17
Kirjoittaja PoterO
Näkemykseni mukaan sellaiset ihmiset jotka vakuuttelevat etteivät voisi ikinä hurahtaa mihinkään ovat todellisuudessa niitä jotka hurahtavat pahimmin. Silloin nimittäin on vaikea ajatella objektiivisesti. Objektiivinen ajattelu taas on hyvää vastalääkettä hurahtamista vastaan.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 09:20
Kirjoittaja Aaac
Voimantorni, muistan tuon kirjoituksen vuodelta 1998. Ajattelin jo silloin tuota, miten muka voi tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja, jos ne pitää tehdä hallintoelimen tiukassa ohjenuorassa. Pidin tuota kirjoitusta valmistautumisena valehtelemaan ulkopuolisille. Minua oli siinä vaiheessa muutenkin alkanut inhottaa kaikenlainen "papukaijottaminen".

Mielessäni luin sen näin: "välttävät myös antamasta sellaista (väärää >) oikeaa vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee."

Tuo kirjoitus oli yksi siinä sarjassa, joka auttoi minua irrottautumaan Vartiotornin mielenhallinnasta, eli Hallintoelimen aikomus meni ainakin minun kohdallani väärin päin.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 10:17
Kirjoittaja Vieras
Kai tuo tosiaan noin on, mieluummin on väärässä ja onnellinen kuin oikeassa mutta onneton.

Ehkä onneksi sitä ei tietoiseen valintatilanteeseen joudu ja kun peilaa tulevaisuuden odotuksia, kuten sitähän se on myös jos jättää pankkitilille jotakin...

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 11:33
Kirjoittaja Kletos
Otan tässä esille muutamia lainauksia muistiinpanoistani, joita olen yrittänyt väsätä Steven Hassanin kirjasta. Jos näistä olisi jollekin iloa. :?

"Oppi on totuus / todellisuus:
Mielenhallinnan alla olevassa yhteisössä ei ole tilaa pitää ryhmän uskomuksia pelkkänä teoriana tai tienä tulkita tai etsiä todellisuutta. Oppi on todellisuus / totuus. Oppi tulee hyväksyä – ei ymmärtää. Siksi opin tulee olla epämääräinen ja globaali, kuitenkin tarpeeksi symmetrinen käsitettäväksi.
Sen voima tulee sen väitteestä että se on ainoa ja oikea totuus: että se ympäröi kaikkea.
Oppi tulee ”pääohjelmaksi” kaikille ajatuksille, tunteille ja käytökselle. Koska se on totuus, täydellinen ja absoluuttinen, mitä tahansa vikaa siinä onkin, se on vain heijastumaa uskovan omaan epätäydellisyyteen.
Jäsen on oppinut, että hänen täytyy seurata kuvattua kaavaa, vaikka hän ei täysin ymmärtäisikään sitä. Samalla hänelle kerrotaan, että hänen pitää työskennellä / ponnistella kovemmin saadakseen enemmän uskoa, jotta hän voisi ymmärtää totuuden selvemmin."
(sivulta 79)

"Elitistinen mentaliteetti:
Jäsenet ovat saatu uskomaan olevansa osa ihmiskunnan eliittiä. Tämä tunne omasta erityisyydestä, osallistumisesta tärkeimpään asiaan ihmiskunnan historiassa, on vahva emotionaalinen liima pitäen ihmiset uhrautuvaisina ja työskentelemään enemmän.
Yhteisönä he tuntevat olevansa valittuja.
Ironista, mutta kulttien jäsenet katsovat alentuvasti ketä tahansa joka on mukana jossain toisessa kultissa. He ovat hyvin pian tietoisia siitä, että ”Nuo ihmiset ovat kultissa” tai että ”Heidät kaikki on aivopesty”. He itse ovat kykenemättömiä asumaan ulos omasta tilanteestaan ja katsomaan itseään objektiivisesti.
Olipa kuinka tahansa, he pitävät itseään parempina, tietävämpinä ja voimakkaampina kuin kukaan muu maailmassa." :roll:
(sivulta 80)

"Rakkauspommitus:
Kun ihminen liittyy tuhoisaan kulttiin / uskoon, ovat ensimmäiset viikot tai kuukaudet tyypillisesti kuin kuherruskuukautta. Häntä kohdellaan kuin kuninkaallista. Hänet saadaan tuntemaan olevansa hyvin erityinen kun hän aloittaa uuden elämän ryhmässä. Mutta uusi käännynnäinen ei saa vielä kokemusta siitä, mitä ryhmä todella tulee olemaan.
Huolimatta siitä, että useimmat kultin jäsenet sanovat olevansa ”onnellisempia kuin koskaan elämässään”, todellisuus on valitettavasti erilainen. Elämä tuhoavassa kultissa on suurimmaksi osaksi kärsimystä ja tuskaa. Tuhoisaan kulttiin kokoaikaisesti kietoutunut ihminen tietää mitä on elää totalitarismin alla, mutta ei pysty objektiivisesti näkemään mitä hänelle tapahtuu.
He elävät ryhmän luomassa fantasiamaailmassa."
(sivulta 50)

Vastauksena edellä olevaan kysymykseen, onko vaarana päätyä johonkin toiseen manipuloivaan yhteisöön, vaikka on ollut aiemmin mukana sellaisessa. Kyllä, sellainen vaara on olemassa.
Tutkimukseni tässä vaiheessa olen saanut jo muutamia yhteydenottoja ihmisiltä jotka ovat olleet mukana kahdessakin uskonnollista väkivaltaa aiheuttavassa yhteisössä.

Oma lähtökohtani on ollut siinä, että mikä tahansa uskonnollinen yhteisö, joka julistaa omaavansa ainoan oikean tien pelastukseen (ts. kaikki muut yhteisöt ovat ehdottomasti väärässä) - on manipuloiva, kontrolloiva ja on todennäköisesti myös jossain määrin vaarallinen henkiselle terveydelle. Vaarallisuus taas näyttää olevan suhteessa kontrollin määrään ja auktoriteetin saamaan asemaan. Vahvasti indoktrinoitu ihminen saadaan tekemään mitä tahansa, jos häntä johdatetaan hienovaraisesti ja taidolla "uskonnon saloihin". Pelimerkkeinä ovat kiitoksen saaminen, itsetyytväisyys, salatun tiedon saaminen, ylemmyydentunto, rohkaisu - kääntöpuolina vaatimukset, pelko, syyllistäminen, synnillistäminen ... jne.

No, tutkimus on vielä pahasti kesken. Näkee sitten, kuinka paljon omat käsitykseni tulevat muuttumaan ja mihin suuntaan ne muuttuvat vai muuttuvatko olenkaan.

Neuvoisin kuitenkin varomaan. Jt-yhteisö ei ole ainut manipulointia, kontrollointia ja hengellistä väkivaltaa tuottava oppi tässä maassa. Maassamme on jopa pahempiakin yhteisöjä - valitettavasti.

Re: Mielenhallinta

Lähetetty: 03.04.2009 11:43
Kirjoittaja Markku Meilo
rippeli kirjoitti:Mielenhallinta tarkoitti minun tapauksessani sitä, että hoin jokaiselle asiaa kysyneelle kaiken olevan täysin vapaaehtoista.
Seutulan työsiirtolassa mut sattumoisin kutsuttiin juttutuokioon, jossa oli muiden muassa pappi. Vapaaehtoisuuden lisäksi minä painotin jehovantodistajuutta nimenomaisena etuoikeutena, jollaista kellään muulla ei ole. Ei siinä haitannut se, että tosiasiassa ovilla kolistelu oli mulle yhtä vastenmielistä kuin kaikille kavereillenikin.