Veljesseura.org

.

Voi sanoa että hyvä kysymys.

Mutta onko kertomuksena hyvä ilmankin, se kertoo eri asian, luo eri tunnelman

Olisiko muuten dekkarin aloituksena poikkeuksellinen, vai onkohan semmoisalkuisia ?

Kaikelle täytynee olla edes tekaisu motiivi.

Olet asian ytimessä. Minunkin mielestäni raamattu osoittaa heti ensimmäisillä sivuillaan, että se ei ole faktaa vaan fiktiota. Kaikkivaltias jumala ei olisi niin pikkumainen palvonta-addikti, kuin raamatun esittämä on.

Tarina on silti mainio.

Itse pohdin kerran sitä että kun kerran jumala loi ihmisen, sellaiseksi kun ihmisen loi, antoi kokeilunhalun ja uteliaisuuden.
Jos vertaan jumalaa itseeni ja lapsiani Aadamiin ja Eevaan..
Laitan olohuoneen pöydälle paljon kynttilöitä, sanon että kaikkiin saatte koskea mutta tuohon yhteen ette ja poistun huoneesta.
Vielä lisäksi nalle alkaa sohvalta ivailemaan että kyllä siihen saa koskea..
Mikä mahtaisi olla lopputulos?
Miksi siis jumala teki hyvän ja pahantiedon puun, loi ihmiseen tiettyjä uteliaisuuden piirteitä ja antoi vielä käärmeen houkutella?
Lopputulos olisi minulle ainakin lasten kohdalta ihan selvä kokeilematta.
Kaiken lisäksi miten todellisuudessa rakkaudellinen isä toimisi?
Heittäisinkö lapseni pihalle ja huutaisin perässä että parjätkää omillanne...

Erotettu veli kirjoitti:Jumala varmasti tiesi Saatan olemassa olon ja tarkoitukset.

JT-selitysopin mukaan - ei tiennyt.

Tämähän on joskus (sori, ei lähdeviitteitä, en lue enkä pidä hallussani enää JT-skeidaa) selitetty näppärästi niin, että iso J ei käyttänyt ennaltanäkemiskykyään alkuhässäkän yhteydessä. Herää kysymys, miksi ei ja miten se olisi edes mahdollista? Miten voi olla niin pöljä luoja, ettei käsitä miten itse luomansa otukset käyttäytyvät? Alussa kun niitä muuttujia, jotka käytökseen vaikuttavat ei niin älyttömän paljon edes ollut. Ei ollu pleikkareita tai saippuasarjoja ihmistä turmelemassa. Ja jollain tapaa meni pieleen tämä henkiolentojenkin luominen, kun homma karkas näpeistä ja Saatana demoneineen alkoi kapinoida. Huonoa johtamista, vai palkkakiistoja, mikä lie syynä? Raamattu, "jumalan sana", alkaa heti kertomuksella tunaroinnista ja epäonnistumisista. Sinänsä rehellisen kuuloista tekstiä, mutta saa miettimään, että onko lupauksiin paratiisimaasta luottamista jos ensimmäinenkin yritys kusi noin pahasti?

Jos raamatun tarina olisi totta, tarkoittaisi se käytännössä sitä, että rakastava Jumala loi ihmiset, joiden se takuuvarmasti tiesi sekoilevan, tappavan toisiaan ja lopulta ehkä jopa tuhoavan itsensä. Hieno homma ja hyvissä käsissä ollaan, halleluja!

Laskentoa pitemmälle harrastaneiden mielestä se ei myöskään sovi yhteen kaikkitietävyyden postulaatin kanssa.

Erotettu veli kirjoitti:Miksi ihmistä ei varoitettu paratiisissa maailmankaikkeuden vaarallisimmasta persoonasta Saatanasta?

Ehkä se johtuu siitä, ettei Jumala itsekään tiennyt juuri mitään asiasta, vaan se valkeni hänellekin vähitellen. Nimittäin, Vanhassa testamentissa ei missään kerrota, että Eedenin käärmeen takana olisi ollut Saatana. Kokeilkaapa etsiä.

Jehovan todistajien opin mukaan Eedenissä olisi nostettu esiin jokin iso-J:n ja iso-S:n välinen kiista, joka on kaiken takana. Hupaisaa on, ettei tätä Raamatun mukamas keskeistä teemaa tahdo Raamatusta löytyä.

Uusi testamenttikaan ei asiaa suoraan eikä varsinkaan JT-tapaan kerro, vaikka Saatana hieman useammassa kohtaa Uudessa testamentissa kummitteleekin kuin Vanhassa testamentissa. Ei vaikuta niin keskeiseltä jutulta.

Vai panttasiko Jumala tietoa asiasta ihan piruuttaan? Ja paljasti lopulta vasta Russellille ja Rutherfordille? Selvää on, että Vartiotorniseuran kirjallisuudessa Saatanalle on kirjoitettu suurempi rooli kuin Raamatussa.

Tämä Vartiotorniseuran keskeinen opetus löytyy selkeimmin Vanhan testamentin apokryfikirjoista (kts. Viisauden kirja ja Heenokin kirja), mikä on humoristista sinänsä, sillä niitä ei seuran mukaan tarvitsisi lueskella. Sekin kannattaa tunnustaa, että Uudessa testamentissa esitetyt tulkinnat Eedenin tapahtumista ja Saatanan roolista niissä nekin heijastelevat saamaa tulkintaperinnettä kuin apokryfikirjat.

Siltä varalta, että joku muukin on perso saduille tai niiden takia pienenä pelännyt pimeää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfiset_kirjat

Ja siltä varalta, että joku haluaisi ainakin osaan apokryfisista kirjoista tutustua, apua löytyy tästä.

Siltä varalta että haluaisin järkeäni käyttää, onko parempi olla jehovantodistajien armeliaan saatanan, joka sentään lupaa kuoleman unohduksen, vai luterilaisen helvetin kourissa?

Kun nyt osin OT:ksi menee, niin saattaisihan sitä myös katolisten kiirastulenkin valita, toisaala ei pieni Nirvanakaan pahaa tekisi.

OJA kirjoitti:Itse pohdin kerran sitä että kun kerran jumala loi ihmisen, sellaiseksi kun ihmisen loi, antoi kokeilunhalun ja uteliaisuuden.
Jos vertaan jumalaa itseeni ja lapsiani Aadamiin ja Eevaan..
Laitan olohuoneen pöydälle paljon kynttilöitä, sanon että kaikkiin saatte koskea mutta tuohon yhteen ette ja poistun huoneesta.
Vielä lisäksi nalle alkaa sohvalta ivailemaan että kyllä siihen saa koskea..
Mikä mahtaisi olla lopputulos?
Miksi siis jumala teki hyvän ja pahantiedon puun, loi ihmiseen tiettyjä uteliaisuuden piirteitä ja antoi vielä käärmeen houkutella?
Lopputulos olisi minulle ainakin lasten kohdalta ihan selvä kokeilematta.
Kaiken lisäksi miten todellisuudessa rakkaudellinen isä toimisi?
Heittäisinkö lapseni pihalle ja huutaisin perässä että parjätkää omillanne...

Ja jos paratiisissa ei lisäksi ollut pahaa ja kaikki oli täydellistä, eivät Aadam ja Eeva tienneet että heidät voitaisiin pettää. Siis he eivät tienneet mikä on petos ja että joku voisi tehdä niin.

Kyllä tästä isällinen huolehtiminen ja rakkaus kaukana.

OJA kirjoitti:Laitan olohuoneen pöydälle paljon kynttilöitä, sanon että kaikkiin saatte koskea mutta tuohon yhteen ette ja poistun huoneesta.
Vielä lisäksi nalle alkaa sohvalta ivailemaan että kyllä siihen saa koskea..
Mikä mahtaisi olla lopputulos?

Lähinnä tulee mieleen tulipalo.