Haudi hou

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Aikani taustalta seurattuani sain viimein aikaiseksi rekisteröityä. Ja kuten hyviin tapoihin kuuluu, pitäisi sitä kai sitten esittäytyäkin. :wink:

Mag Mell on ei-enää-ihan teini, vielä virallisesti JT-kirjoissa oleva tyyppi Etelä-Suomesta.
Järjestöön tulin liittyneeksi äitini siivellä, eli aika skidistä saakka mukana on tullut oltua. Kasteella kävin 13-vuoden kypsässä iässä. Jälkeenpäin ajateltuna en pysty ymmärtämään, miten kukaan voi antaa täysin keskenkasvuisen kakaran tehdä koko loppuelämäänsä koskeva päätös, ja vielä vilpittömästi kuvitella päätöksen olevan lapsen omasta päästä (ja halusta) lähtöisin. Melkein suututtaisi ellen tietäisi äitini toimineen lähes naivistisen hyvässä uskossa.
Kasteella siis kävin siksi että moni muukin seurakunnan nuori teki tuolloin samoin (samassa kesäkonventissa). En halunnut jäädä kavereita huonommaksi, ja olihan se hienoa olla näitä ikääntyvän seurakunnan nuoria toivoja, jotka rohkeasti ottivat askeleen Jehovan puolelle. Olkoonkin että en edes ymmärtänyt henkilökohtaisen vihkiytymisen relevanssia koko projektissa. Tarkemmin ajateltuna en muuten koskaan ole vihkiytynyt Jehovalle, sillä eipä sitä kukaan nimenomaisesti käskenyt tekemään. Ihmetyttää, miten voi liput liehuen läpäistä kastekysymykset, ilman että kukaan vanhimmista vaivautuu kysymään henkilökohtaisesta vihkiytymisestä mitään?

Kasteen jälkeen kasvoin vähän aikuisemmaksi, opiskelin, ja opiskelin sitten vähän lisää. Koulutuskysymyksessä äitini oli onneksi hieman perusmeikäläistä valveutuneempi, tai kysymys voi toki olla puhtaasta sattumastakin. Jokatapauksessa onnekseni en päätynyt peruskoulun jälkeen jakamaan lehteä tai siivoamaan rappukäytäviä. Kokoajanpalvelukseen toki kannustettiin seurakunnan ja järjestön taholta voimakkaasti, mutta en edes silloin nähnyt minkäänlaista mahdollisuutta sille, että kenttäilystä tulisi kokopäivätyöni. Ajatuskin oli kertakaikkisen vieras, halusin jotain enemmän. Ennemminkin kentälläkäynti oli se välttämätön paha, jonka parissa kuitenkin tein velvollisuuteni kiltisti joka kuukausi.

Muutin Itä-Suomesta vähän enemmän ihmisten ilmoille, näennäisesti opiskelupaikan takia, mutta olisin lähtenyt jokatapauksessa. Ihmisten (ja nimenomaan seurakuntalaisten) järjenköyhyys, mielikuvituksettomuus, tiukkapipoisuus, teennäisyys, ahdasmielisyys, tekopyhyys, ja kaikenlaisen logiikan ja realismin puute sai minut melkeinpä voimaan pahoin. En kuulunut joukkoon, enkä halunnut jäädä odottelemaan millaiseksi loppuelämäni noissa ympyröissä olisi mahdollisesti muodostunut.
En kuitenkaan vielä tajunnut tuon henkisen kuvotuksen ja todistajuuden välistä yhteyttä.

Uudella paikkakunnalla sain nopeasti ystäviä seurakunnasta, joka ei (silloin suureksi helpotuksekseni) ollut läheskään yhtä ahdistava ilmapiiriltään kuin aiempi seurakunta johon olin kuulunut. Elämä tuntui melkein jopa normaalilta, ja muistelen noita vuosia edelleen jonkinlaisella lämmöllä.

Valmistuttuani tuli taas eteen paikkakunnan vaihto, tällä kertaa töiden takia. Päinvastoin kuin viimeksi, ei uusi seurakunta ollut ollenkaan lämmin saati vastaanottavainen. Ihmiset pitäytyivät omissa porukoissaan, omien ystäviensä ja sukulaistensa parissa, tai eivät vaan muutoin olleet kovin ystävällisiä. Arvaahan sen, etten kovin kauaa jaksanut kokouksissa käydä, sitä omaa palavaa halua totuuden ja seurakunnan pariin kun ei kaiketi koskaan ollutkaan. Kokouskäynnit ja kenttäpalvelus alkoivat ensin vähenemään ja harvenemaan, loppuakseen sitten kokonaan. Raportoin kuitenkin vielä vuoden-pari tämän jälkeen, koska jotenkin tuntui että sillä tavoin olin vielä edes nimellisesti "hyvien ihmisten" kirjoissa.

Tuo olosuhteiden pakosta seurannut etäisyyteni seurakuntaan ja järjestöön tuntui aluksi hieman levottomuutta herättävältä, ainakin jos sitä pysähtyi ajattelemaan. Kunnon kristitty ei jättäisi yhtään kokousta väliin, kunnon kristitty kävisi kentällä oikeasti eikä vaan paperilla, kunnon kristitty rakastaa Jehovaa ja veljesseuraa, ja Jehova tottakai häntä. Nämä omantunnon hienoiset pistelyt ajoittuivat lähinnä kuukauden vaihtumiseen, kun piti ilmoittaa veli vanhimmalle Herran työhön käytetty aktiivisuus. Tiesin, ettei näin voi iäisyyksiin asti jatkua.

Näin jälkeenpäin en oikeastaan edes osaa sanoa, mistä ajatus järjestön jättämisestä alunperin lähti. Aluksi se tuntui jopa oikeasti pelottavalta; vähän sama kuin jos paljastuisi että maailma on sittenkin pannukakku. Olinhan kyseenalaistanut koko siihenastisen maailmankuvani. Vaikka huomaan nyt jälkikäteen, ettei minulla koskaan ole ollut "uskoa", olin silti melkolailla huomaamatta kasvanut sisälle järjestön oppeihin ja sääntöihin. Tietyllä tapaa eroa voisikin nimittää kulttuurishokiksi.

Uteliaisuus ja tietty omien (uusien) ajatusten validointi sai minut löytämään itseni täältä Veljesseurasta. Alkuun ehkä hieman huonolla omallatunnolla, mutta aika nopeasti huomasin, ettei tämä olekaan mikään katkerien ja kaunaisten luopioiden rälläysmesta ja saatanallinen keino saada oikeauskoisia hairahtumaan vanhurskauden poluilta. :mrgreen:
Päinvastoin, tunsin jopa helpotusta etten ollutkaan ajatusteni kanssa yksin. Äitini, sisareni ja useat tuttavat ovat yhä edelleen kirkasotsaisesti (no joo, siskoni ei ehkä ihan niin kirkasotsaisesti) mukana järjestössä, joten avoin keskustelu näistä asioista heidän kanssaan tietäisi todennäköisesti kirjastokeikkaa, tai vähintäänkin suuria tunteenpurkauksia. Tiedän, että äidilleni tärkeintä on nähdä (tai olettaa) lastensa vaeltavan totuudessa, joten kovin helpolla en tuota idylliä halua häneltä viedä.

Tajuan kuitenkin nyt entistä selvemmin, että jehovantodistajuus on aina ollut vain äitini "juttu", ei koskaan minun omani. Ellen tietäisi millaista on elää seurakunnan ja järjestön haluamassa aivot narikkaan - moodissa, saattaisi järjestön kelkassa hukkaamani aika jopa hävettää. En kuitenkaan uskoakseni ole katkera, ainakaan toistaiseksi. Ehkä sen aika tulee vielä, kuka tietää.

Tällä hetkellä olen siis ns. toimeton julistaja. Alkuun vanhin kyseli tekstiviestitse raportin perään, mutta täytyy myöntää että tuon viimeisimmänkin teennäisyyden piirteen (=raportointi) hylkääminen on tuntunut vain ja ainoastaan hyvältä. Nautin tästä vastalöytämästäni vapauden tunteesta, ja sen tietämisestä että olen nyt itse oman elämäni toimitusjohtaja, enkä enää järjestön kaleeriorja. 8)
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
OJA
Viestit: 82
Liittynyt: 05.02.2009 21:00

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja OJA »

No heipä hei!
Noinhan se meni minullakin, kun jää kokouksissa käyminen vähälle, alkaa pikkuhiljaa tulemaan omia ajatuksia vartiotornin tilalle ja lopulta päätyy ottamaan asioista selvää.
Tervetuloa joukkoon!
Uskonnolla tai ilman sitä, meillä olisi hyvä ihmisiä tekemässä hyviä asioita ja pahoja ihmisiä tekemässä pahoja asioita. Mutta jotta hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita, siihen tarvitaan uskontoa.
- Steven Weinberg -
sinner74
Ylläpitäjä
Viestit: 2754
Liittynyt: 12.01.2009 14:12
Paikkakunta: Rollo

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja sinner74 »

JT-kaste on aika epäreilu 18-vuotiaallekin, jos koko lapsuus ja nuoruus on tullut vietettyä kyseisen aatteen varjossa. Vaikutat siltä että olet selvittänyt menneisyytesi kohtuullisen hyvin, ja ei ole epäilystäkään ettetkö pärjäisi tuolla asenteella myös tulevaisuudessa mainiosti.
And Justice For All
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Kiitoksia mukavista sanoistanne.
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa kirjoittelemaan. Toivottavasti erkaantumisesi sujuu mahdollisimman kivuttomasti vastaisuudessakon.
Let me go Master I hate you so
Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Witless »

Mag Mell kirjoitti:Uudella paikkakunnalla sain nopeasti ystäviä seurakunnasta, joka ei (silloin suureksi helpotuksekseni) ollut läheskään yhtä ahdistava ilmapiiriltään kuin aiempi seurakunta johon olin kuulunut. Elämä tuntui melkein jopa normaalilta, ja muistelen noita vuosia edelleen jonkinlaisella lämmöllä.
Eikö ole muuten erikoista että seurakunnat poikkeavat toisistaan paljonkin, vaikka Vartiotornia lukemalla kansainvälisestä veljesseurasta saa vähän eri kuvan? :) Onnea rohkeudestasi ja tervetuloa sekavaan seurakuntaan, joka ei onneksi ole seurakunta ollenkaan!
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman
sasisa
Viestit: 68
Liittynyt: 20.02.2009 20:10

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja sasisa »

tervetuloa minunkin puolestani. :)
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
sisäpiiriläinen
Viestit: 7
Liittynyt: 23.10.2007 12:11

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja sisäpiiriläinen »

Poisto
Viimeksi muokannut sisäpiiriläinen, 19.05.2009 09:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

^Öööö, tunnetaankos me? :o
Pahoin pelkään, että nyt multa menee about yöunet, kun en yhtään tiedä (toistaiseksi), jotta kuka sää oot... :lol:
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
sisäpiiriläinen
Viestit: 7
Liittynyt: 23.10.2007 12:11

Poisto

Viesti Kirjoittaja sisäpiiriläinen »

Poisto
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Do dii, löytyihän tämä vanha triidi täältä vielä.
Inasen on aikaa kulunut sitten aloituksen kirjoittamisen, ja ilokseni voin kertoa, että erokirje lähti maistraatin kautta vihdoin ja viimein tänä kesänä! Vähän ehkä turhankin pitkään tuota tuli haudottua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt en ole enää edes nimellisesti Jehovan todistaja, ja se tuntuu kyllä edelleen Erittäin Hyvältä Ratkaisulta. :D
Äitiin on vielä normaalit välit, tosin eipä hän tuosta eroamisestani vielä tiedä. Paljon on kuitenkin keskusteltu, tietää että olen järjestön ulkopuolella, ja avoimesti voin hänelle kritiikkiäkin uskonnosta esittää, niistä saa pitkiä keskusteluja aikaan. Tokihan hänellä on tarkoitus osoittaa totuuden hyviä puolia, ja toivoo että palaisin takaisin järjestön huomaan, mutta tuntuu kuitenkin ymmärtävän ne syyt, miksi olen tullut järjestölle allergiseksi. Yrittää omalla tavallaan olla tuputtamatta uskontoa, vaikka ajoittain hänen onkin hankala samaistua asemaani, sillä hän uskoo edelleen täysillä the totuuteen, ja luottaa järjestöön ehdottomasti.
Lähipiirissä on sittemmin muutamakin ihminen jättänyt järjestön, mistä olen vilpittömän iloinen. Ja todettakoon loppuun vielä, että sisäpiiriläisen henkilöllisyyskin on sittemmin selvinnyt. :mrgreen:
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
Kultakala
Viestit: 67
Liittynyt: 01.08.2011 12:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Haudi hou

Viesti Kirjoittaja Kultakala »

"Vaikka huomaan nyt jälkikäteen, ettei minulla koskaan ole ollut "uskoa"

Huomasin saman myös itselläni. Mitenpä sitä uskoa kasvaisi, jos oma ajattelu, epäily kielletään. Jos asia olisi rehellistä, niin ei todellakaan todistajien epäilyä tarvitsisi pelätä ja vahtia. Silloinhan epäileminen pakottaisi vain tarkistamaan asiat, jotka epäilyjä aiheuttavat ja kun ne huomaisi tosiksi niin se vahvistaisi tuota uskoa. Mutta näinpä ei tunnu olevan...

"Uteliaisuus ja tietty omien (uusien) ajatusten validointi sai minut löytämään itseni täältä Veljesseurasta."

Näinpä juuri :)
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?
Vastaa Viestiin