Veljesseura.org

Aikoinaan iskivät todistajat kerrostalon pihalla leikkivän 6v tyttäreni ja hänen kavereidensa kimppuun, kun lastenvahtivuorossa oleva nainen oli "katsonut muualle" oman vakaumuksensa takia. Tyttö tuli sisälle nippu propakandalehtiä mukanaan ja kertoi, että "meidän täytyy nyt elää niin kuin näissä lehdissä sanotaan, niin maa muuttuu paratiisiksi ja me saadaan elää aina".

Suurin ongelma tuossa oli saada tytön pelot loppumaan. Hän nimittäin pelkäsi kaikkinäkevää Jumalaa vielä pitkään tuon todistajien kohtaamisensa jälkeen. Kuvitelkaa miltä tuntuu yrittää vakuutella vaatekaappiin piiloutuneelle lapselle, että kukaan henkilolento ei todellisuudessa koko ajan katsele hänen tekemisiään rangaistakseen pienistäkin virheistä.

Kun sitten soitin paikallisen seurakunnan johtohenkilölle, niin suhtautuminen oli välinpitämätöntä ja hän vain korosti koko ajan sitä, että "meillä on oikeus". Poliisilla uhkaaminen ei vaikuttanut lainkaan ja vasta uhattuani brutaalilla väkivallalla ovemme taakse mahdollisesti saapuvia todistajia, suostui hän laittamaan osoitteemme vältettävien listalle.

Itse pidän tuollaista lasten käännyttämiseen tähtäävää pelottelutoimintaa "henkisenä pedofiliana" ja sen harjoittajia ihmiskunnan pohjasakkana.

Vihainen isä kirjoitti:Itse pidän tuollaista lasten käännyttämiseen tähtäävää pelottelutoimintaa "henkisenä pedofiliana" ja sen harjoittajia ihmiskunnan pohjasakkana.

Olen samaa mieltä. Harjoittajista tosin täytyy muistaa että uhreja hekin ovat ja luulevat vilpittömästi tekevänsä hyvää työtä. Todelliset syylliset löytyvät järjestön johdosta.

Witless kirjoitti:Harjoittajista tosin täytyy muistaa että uhreja hekin ovat ja luulevat vilpittömästi tekevänsä hyvää työtä.

Vaan harjoittajat eivät kanna moraalista vastuuta levittämästään sanomasta. Toki sekin johtuu siitä, että heidät manipuloidaan kritiikittömyyteen, eli kuten totesit:

Todelliset syylliset löytyvät järjestön johdosta.

Se vaan meillä ja muuallakin on niin, että uskonnon nimissä voi ilman seurausten pelkoa pelotella, valehdella ja huijata mielin määrin.

Omasta lapsuudestani muistan kun ikääntynyt jäännös-erikoisjoukkoihin kuulunut ja ilmeisesti innokkuudellaan ajattelunsa korvannut ryhtyi käännyttämään minua Kaivopuistossa, jätti oikein traktaatin ja kutsui kokoukseen. Jotenkin tilanne oudoksutti minua niin paljon, että en kehdannut/osannut sanoa vanhukselle, että olen kyllä jo samassa seurakunnassa kastamaton julistaja.

Itsekin muistan lapsena pelänneeni tuota kaikkinäkevää jumalaa. Vaikka vanhempani eivät sellaista pelottelumielessä kertoneetkaan, vaan juurikin sellaisessa hengessä että "Jehova näkee tarpeemme vaikkemme rukoilisikaan", vedin ihan itse sen johtopäätöksen, että minua tarkkaillaan koko ajan, jumalahan näkee myös kaiken pahan! Kaikesta huolimatta kerroin uskostani myös muille lapsille, ja pidin 9-vuotiaana jopa lapsellista raamatuntutkistelua ikäiselleni tytölle Suurin ihminen -kirjasta. En tiedä, mitä tapahtui, mutta tutkistelumme loppui melko pian ja kaverini vanhemmat alkoivat olla enemmän läsnä kun tapasimme toisiamme. Samoihin aikoihin vanhempani lopettivat kyselemisen tutkistelun etenemisestä eivätkä enää kehottaneet minua viemään lehtiä kouluun (tai suosittuja ilmestyskirjan huipentuma -kirjoja, joissa oli messeviä kuvia). Tuolloin se ei haitannut minua sen ihmeemmin, mutta jälkeenpäin olen viisastellut, että tuotteilla on täytynyt olla jonkinlainen vaikutus myös muihin lapsiin tai ainakin heidän vanhempansa ovat ennalta-arvanneet sen, mikä on tietenkin hyvä asia. Luulen myös, että nuoresta iästäni huolimatta olin jo tuolloin ehtinyt jossain määrin turtua sanomaan jota jauhettiin päivästä toiseen joka tuutissa, enkä nähnyt siinä mitään kummallista. Kun lisäksi en ollut luokkamme ainut todistajalapsi eikä kaveriporukkani (jossa oli myös maailmallisia) sen kummemmin minua sen takia syrjinyt, ajattelin toiminnan olevan ihan normaalia.

Nyttemmin olen ollut jo vuosia erossa järjestöstä kunnes toisella paikkakunnalla tapasin pari todistajaa ovellani. Aluksi olin hyvin kriittinen ja pyrin osoittamaan heille opillisia epäkohtia, mutta sitten väsyin ja turruin, tuntui että halusin vain valua virran mukana. Kävin jopa kokouksissa ja siellä oli juuri niin unettavaa kuin muistinkin, mutta silti kaipasin sitä (tietenkin jouduin rakkauspommituksen kohteeksi ja nuorena kokemani kurjuudet alkoivat tuntua hyvin kaukaisilta). Lopulta mieheni huolestui ja näytti minulle muistiinpanoja, joita olin kirjoittanut eräästä puheesta. Sisältö oli suunnilleen se, että uskontoa ei missään tapauksessa tule valita itse, vaan on valittava se ainoa uskonto, jonka ainoa jumala hyväksyy, riippumatta siitä, tuntuuko tuo uskonto omasta itsestä mukavalta tai oikealta. Omalla mielipiteellähän ei ole väliä vaan ainoastaan jumalan. (Itse asiassa tämä on viime sunnuntain erikoisesitelmästä) Olin kirjoittanut tuon, mutta olin palannut turtuneisuuteeni niin, etten ollut edes tajunnut kirjoittamaani! Jos aikuinen ihminen turtuu helposti, miten helposti se tapahtuukaan pienelle lapselle! Uskonto on tärkeä asia, ja mielestäni vanhemmilla on oikeus myös kertoa omalle lapselleen mikä heidän mielestään on oikea uskonto, mutta lapsen pakottaminen, käännyttäminen, aivopeseminen tai mikään muukaan toimi, jolla viaton ja ymmärtämätön lapsi saadaan eläimen lailla opetettua johonkin toimintamalliin, on väärin.

Olin lapsi, kun satuin monta kertaa avaamaan oven Jehovan todistajille. Minulle myytiin tyynesti paratiisikirja ja kehotettiin maksamaan ensi kerralla. Vanhemmat olivat kiukkuisia kun kerroin, että setä tulee noutamaan rahojaan. Monesti sain myös lehtien näytenumeroita ilmaiseksi, kun ei kahta markkaa löytynyt. Lukuintoisena luin tietysti kaikki saamani materiaalit ja imin oppeja sieltä.

Olen sitä mieltä, että nämä lapsuuden kokemukset osaltaan vaikuttivat ajautumiseeni seurakuntaan, sillä opinkappaleet olivat tuttuja lapsuudesta. Nykyisin olen kieltänyt Jehovan todistajia astumasta tontilleni. En missään tapauksessa haluaisi, että lastani tulee kukaan käännyttämään. Lapsia pitää todella suojella Jehovan todistajilta.

Tätä kirjoitusta lukevalle Jehovan todistajalle sanon, että häpeä! Vain täysin ajattelematon limanuljaska käännyttää ja pelottelee pikkulapsia.

Vertailun vuoksi: vanhoillislestadiolainen mummuni vei minut kerran seuroihin. Sen sijaan että minun olisi pitänyt istua kovalla penkillä ja kuunnella puheita, mummuni ostikin minulle limsapullon ja käski mennä ulos leikkimään toisten lasten kanssa.

Saddam irakilaisen aloitettua sotareissun Iraniin sanottiin sikäläisten käyttäneen lapsia miinanpolkijoina, lapset olisivat hyppineet löytämiensä miinojen päällä jos pelkkä elopaino ei riittänyt laukaisuun, kirjoitettiin.

Lapset olisivat saaneet lupauksen sikäläisestä paratiisista ja arvatenkin puheen sävyyn oli sisältynyt jonkinasteinen pyhä velvoitus.

Kun aikuisia ei ole kasvatettu hyväksymään, että lapset eivät ole leluja eikä pyhiä työkaluja

Guest kirjoitti:Saddam irakilaisen aloitettua sotareissun Iraniin sanottiin sikäläisten käyttäneen lapsia miinanpolkijoina, lapset olisivat hyppineet löytämiensä miinojen päällä jos pelkkä elopaino ei riittänyt laukaisuun, kirjoitettiin.

Näin voi olla. Sodan ollessa kyseessä kannattaa kuitenkin myös huomioida että erityisesti viime vuosikymmeninä informaatiosodankäynti on ollut merkittävä osa sotaoperaatioita.

Ensimmäisen USA-Irak -maaottelun ("Operation Desert Storm") ajalta joku muistanee kyynelehtivän nuoren kuwaitilaissairaanhoitajan joka kertoi USA:n kongressin edessä vakuuttavasti itkien miten irakilaiset sotilaat olivat vieneet kuwaitilaisesta synnytyssairaalasta keskoskaappeja ja jättäneet keskosina syntyneitä vauvoja kuolemaan. Tarina ei jättänyt ketään kylmäksi mutta osoittautui myöhemmin viestintätoimisto Hill & Knowltonin kirjoittamaksi saduksi.

(http://en.wikipedia.org/wiki/Nurse_Nayirah)

Vihainen isä kirjoitti:Aikoinaan iskivät todistajat kerrostalon pihalla leikkivän 6v tyttäreni ja hänen kavereidensa kimppuun, kun lastenvahtivuorossa oleva nainen oli "katsonut muualle" oman vakaumuksensa takia. Tyttö tuli sisälle nippu propakandalehtiä mukanaan ja kertoi, että "meidän täytyy nyt elää niin kuin näissä lehdissä sanotaan, niin maa muuttuu paratiisiksi ja me saadaan elää aina".

Suurin ongelma tuossa oli saada tytön pelot loppumaan. Hän nimittäin pelkäsi kaikkinäkevää Jumalaa vielä pitkään tuon todistajien kohtaamisensa jälkeen. Kuvitelkaa miltä tuntuu yrittää vakuutella vaatekaappiin piiloutuneelle lapselle, että kukaan henkilolento ei todellisuudessa koko ajan katsele hänen tekemisiään rangaistakseen pienistäkin virheistä.

Kun sitten soitin paikallisen seurakunnan johtohenkilölle, niin suhtautuminen oli välinpitämätöntä ja hän vain korosti koko ajan sitä, että "meillä on oikeus". Poliisilla uhkaaminen ei vaikuttanut lainkaan ja vasta uhattuani brutaalilla väkivallalla ovemme taakse mahdollisesti saapuvia todistajia, suostui hän laittamaan osoitteemme vältettävien listalle.

Itse pidän tuollaista lasten käännyttämiseen tähtäävää pelottelutoimintaa "henkisenä pedofiliana" ja sen harjoittajia ihmiskunnan pohjasakkana.

Oletko sina tyhma? Mita sina ajattelee? Syytatko sina pedofilia sinun tyttaresi sulkeutuu? Jehovah's witness is bad, hard to say against. But trying to read some Finland, that is hard.

Poisto

Miksi tuollaista uskontoa ei kielletä ihmisille vaarallisena

Vihainen isä kirjoitti:Miksi tuollaista uskontoa ei kielletä ihmisille vaarallisena

Suomessa on uskonnonvapaus. Jehovan todistajat eivät (välittömästi) uhkaa henkeä tai terveyttä.

almi kirjoitti:

Vihainen isä kirjoitti:Miksi tuollaista uskontoa ei kielletä ihmisille vaarallisena

Suomessa on uskonnonvapaus. Jehovan todistajat eivät (välittömästi) uhkaa henkeä tai terveyttä.

Päinvastoin, lupaavat oikein pitkää ikää ja terveyttä, jos vain toimii ehtojen mukaisesti. Onneksi muut uskonnot eivät sorru samaan.

Tuo aloitus on varsin selvä provo. Tapahtuuhan siis sitä että lapsille yritetään julistaa, kyseenalaisestikin, mutta tuo "lapsi pelkäsi pitkään..." ja "nyt meidän pitää elää niin kuin näissä lehdissä sanotaan" vaatii hieman pidempää altistuskontaktia kuin pelkkä muutama hetki hiekkalaatikolla.

Olen kuitenkin täsmälleen samaa mieltä siitä että lapsille ei pitäisi yrittää mitään syöttää ilman vanhempien läsnäoloa ja/tai suostumusta.

Vieras kirjoitti:Tuo aloitus on varsin selvä provo. Tapahtuuhan siis sitä että lapsille yritetään julistaa, kyseenalaisestikin, mutta tuo "lapsi pelkäsi pitkään..." ja "nyt meidän pitää elää niin kuin näissä lehdissä sanotaan" vaatii hieman pidempää altistuskontaktia kuin pelkkä muutama hetki hiekkalaatikolla.

Olen kuitenkin täsmälleen samaa mieltä siitä että lapsille ei pitäisi yrittää mitään syöttää ilman vanhempien läsnäoloa ja/tai suostumusta.

Minustakin vähän haiskahti provolle, mutta parempi suhtautua sata kertaa vakavasti provoon kuin kerran leikillään toteen, ainakin tällä palstalla.

Tämä kyseinen (mahdollisesti) provo on sikäli mainio, että jehovantodistajuudessa roolit voidaan kääntää huoletta toisinpäin kuin kirjoittaja esittää: lapsen vanhemmat ovat takoneet hänen päähänsä bullshittiä, ja on pelko siitä että pienikin muunsuuntainen virike aiheuttaa kapinareaktion.

Normaalisti vilpittömät Jehovan Todistajat/vilpittömät kastamattomat julistajat eivät käännytä tai tarjoa lapsille tosi tm Jehovan tosi tm Seura totuutta. Poikkeuksia voi tietysti olla.

Mutta tulee muistaa että tässäkin asiassa voi olla poikkeuksia, etenkin riippuen lapsen iästä tai sekä muista asiaan vaikuttavista tekijöistä.

Vilpittömien Jehovan Todistajien perheeseen syntyneellä lapsella ei ole juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin sisäistää tosi tm Seura uskonto. Molempien vilpittömien JT-vanhempien opastuksella.

Jakaantuneissa perheissä tilanne voi joissakin tapauksissa olla hivenen erilainen. Jopa niin, että alaikäiselle lapselle tuputetaan tosi tm Jehova tm Seura uskonnon asioita jopa ei-jt-aviopuolison tietämättä tai kysymättä häneltä (ehkä joissakin tapauksissa jopa kieltävän mielipiteen jälkeen salaa häneltä) mutta toisen jt-aviopuolison luvalla. Tämä olisi erittäin kyseenalaista toimintaa. Etenkin jos mukana ovat Seurakunnasta joku veli vanhin tai veli vanhimman vaimo tai kuka tahansa.