Järjen kykyinenne?

[Arskavain]

Jehovan todistajat pitävät mielellään itseään todellisina järjenkäyttäjinä “varmistautumalla kaikesta“. “Puhu perustellen käyttämällä raamattua” edeltävän kirjan nimi taisi liittyä 1 Tess 5:21 sanoihin;” Varmistautukaa kaikesta…” (UM). Muistatteko tuon turkoosikantisen kirjan, jossa teksti kultaisin/hopeisin kirjaimin?

Nuo kirjathan on suunniteltu voittamaan väittelyjä sellaisen kanssa, joka ei näennäisesti ole perehtynyt Jehovan todistajan “totuuksiin”/väitteisiin.

Paavali kyllä kannusti käyttämään järkeään ja UM käännös puhuu Room 12 luvussa “pyhästä palveluksesta järjen kykyinenne”

Mutta mitä Jehovan todistajalle tarkoittaa “järjen kykyinenne”?

Antaako raamatun käännöksen sanat todella luvan käyttää oikeasti järjen kykyjään ja muodostaa juuri kykyjensä mukaan käsitys?

Valitettavasti ei, kuten me suurin osa täällä tiedämme. Jehovan todistajien “järjen kykyinenne” tarkoittaa, että “uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka” ts. Jehovan todistajien hallintoelin käyttää tuota riippumatta siitä, mitkä yksilön kyvyt ovat. Muistan, kuinka yksilöllistä kyvyistä ajatella varoitettiin “ettei saanut mennä edelle sitä, minkä seura oli kirjoittanut.

Jehovan todistajien “järjen kykyinenne” viittaakin siihen, kuinka hyvin osaa puolustaa seuran opetuksia todistajien “korvia kutitellen“, olivatpa ne mitä tahansa.

Kuitenkin jos tutkimme Suomen kirkko raamatusta (92) Um käännöksen sijaan Room 12: 1-5 olevia sanoja, saamme paljon maltillisemman ja mielestäni terveemmän näkemyksen yksilöllisestä oikeudesta käyttää yksilöllisiä järjen kykyjään.

Ne kuuluvat näin:

1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä

Kolmas jae tähdentää mielestäni yksilölle oleellisimman; ”sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut”.

Kaikki eivät nimittäin usko vaan käyttävät järjen kykyjään!

Jehovan todistajille tahtoisinkin esittää haasteen, missä määrin sinä käytät omia järjen kykyjäsi vai ovatko ne todellisuudessa jonkun/joidenkin muiden ”järjen kykyjä”?

Minä puolustan jokaisen oikeutta uskoa niin kuin haluaa, kun se ei vahingoita minua ja sinua eikä saa sen perusteella kenenkään vaatimaan jonkun karttamista hänen järjenkykyjensä tähden, koska jumala voi hyvinkin käyttää jopa häntä, ”sillä niin kuin taivas on korkeampi maata on jumalan ajatukset suuremmat kuin meidän tai kuka sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi - jumala voi pannakin hänet seisomaan” mukaillen raamatun maltillista sanomaa, joka sillä oikeasti on.

[Jaakko Ahvenainen]

On kurjaa, ellei joku kommentoi - joten yritän.
Minua harmittaa se, etten millään muotoa saa kiinni avauksestasi. Käsittääkseni Jehovan todistajat eivät vetoa järkeen, vaan järkevyyteen: "Onko järkevää ajatella niin tai näin". Tottahan voisimme pohtia, missä määrin järkevyys liittyy järkeen ja tämän kautta ajatteluun sekä älykkyyteen. Mikäli nämä edellyttäisivät toisiaan, näkisin tämän absurdina, mitä uskoon tulee. Toisaalta vedotaan tietoon, kuten kirjasessa "Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään". Muiden uskonnollisten suuntausten piirissä painotetaan tässä suhteessa "uskoa".

"Usko" ei ole missään suhteessa älykkyyteen tai järkeen, saati tietoon. Täysin looginen on sanaleikki: "Uskon Uskoon, joka luotti Toivoon eläen Rauhassa Rauhansa kanssa Jerusalemissa, kunnes kuoli ja haudattiin Egyptinkorpeen Mooseksenrotkon sijasta". Usko, Toivo ja Rauha ovat kaikki henkilönimiä. Rauha, Jerusalemi, Egyptinkorpi ja Mooseksenrotko paikan nimiä.

Jotain samantapaista sanoilla kikkailua olen ollut havaitsevinani siinä, mitä Jehovan todistajat harjoittavat. Ei tähän järkeä tarvita: silkka usko "orjaan", joka antaa itsekullekin "panis angelicus" ajallaan "panis hominum" (enkä ole latinisti) sijaan, joka viimemainittu käsittääkseni on ensisijaisin fyysisen elantomme kannalta, joskin on sanottu: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." (Mt. 4:4) Eikä tässä kohdin puhuta mitään järjestä tai kyvyistä tai "orja-luokasta", ainoastaan Jumalan sanasta.

[Markku Meilo]

Se vaan Jaska on niin, että Arska on entinen jt, sinä taas et. 'Korkeimman asteen' jehovantodistajuudessa ajatellaan, että kaikki se mitä uskoksi nimitetään on myös totta ja todistettavaa todellisuutta.* Ristiriitatilanteessa tiede on aina väärässä, eikä tieteen torppaamiseen tarvita kuin Vt-seuran perustelematon mielipide. Sen lisäksi, että tiede on ristiriidassa Vt-seuran näkemysten kanssa, niin tieteen epätarkkuus on havaittavissa mm. jatkuvista tarkennuksista, ne kun eivät ole surullisenkuuluisaa 'uutta valoa'.

Ihan perskohtaisesti totesin todella merkittävän kynnyksen, silloin Raamatun tieteellisyys nyykähti ja todellisuus alkoi. Liberaalimmalle tuo notkahdus ei ole lainkaan samaa vakavuusastetta kuin esimerkiksi Vt-kultin jättävälle. Siinä kun on takana pitkä historia, jossa tosiasiallisuuden ja todellisuuden tunteet on imuroitu Vt-seuran materiaalista.

*)Mitänytsitten odottaa toistaiseksi löytymättömiä todisteita, kuten 607 ja UT:n kässärit, joissa on tetrapakki, vaimikäseoli.

[Vieras]

Ne älyllishengelliset taipumukset ovat sillätavalla semmoisia, että niissä saattaa haksahtaa ja on nenästävedettävissäkin taikka sitten ei saa menemään millään selvää asiaa perille.

En usko olevani ihan perillä uskon erosta johonkin järkiperäisempään, vaikka jossakin määrin voisin niin väittääkin.

Muistitutkijat kuulema erittelevät pikamuistin tutkimuksen, jossa kertalurituksella jää muistiin korkeintaan seitsemisenkö niitä sanoja taikka numeroita oli, sitten tulee käyttämuistiko se oli mitä muistilla tavallisesti ymmärretäänkin, mutta sekin kuulema herättää kiinnostusta, että missä kohden se muisti vakaantuu niin että muistamisen sijasta puhutaan tietämisestä.

holhottavan ikäisillä jehovantotistajillahan usko painottuu ehkä sittenkin enemmän kiltteyteen, haluun olla samaa mieltä ulkoaopituissa lauseissa mamman ja / tai papan kanssa.

Tuo lähtökohta voi, taikka mielelläänkin sen unohtaa sitten vanhempana ja antaa ymmärtää olevansa jotenkin itsellisempi ja arvokkaampi kun rupeaa selittämään asiata uskoksi, kun vielä voi sanoa että todisteita ehkä joskus löytyykin sille vuodelle 607 ja tetrapakki....

Shakkipelin yksi menneistä maailmanmestareista, kuubalainen, kirjoitetun mukaan seurasi lapsena fatsinsa ja tämän kaverin shakkiotteluita, tämä yllätykseksekseen sitten havaitsi poikansa osaavan shakkipelin säännöt. Jos saisi mahdollisuuden, kysyisi tenavalta, että tiesikö vaiko uskoiko hän shakkipelin säännöt.

[Markku Meilo]

Jos saisi mahdollisuuden, kysyisi tenavalta, että tiesikö vaiko uskoiko hän shakkipelin säännöt.

Jos saisi mahdollisuuden, kysyisi uskovilta, että ovatko omin aistein havainneet vai uskovatko he 'uskonpelinsä' säännöt ja lainalaisuudet.

[Jaakko Ahvenainen]

Jos saisi mahdollisuuden, kysyisi uskovilta, että ovatko omin aistein havainneet vai uskovatko he 'uskonpelinsä' säännöt ja lainalaisuudet.

No, mikä ettei. Sitähähän kysyä sopii. Vastaukset ovat sitten niin ja näin. Järjen kyvyillä en toistaiseksi ole havainnut "viisarin värähtävän". Nämä "uskon" asiat kun ovat "uskon" asioita. Sitä joku uskoo joulupukkiin ja toinen uskoo olevansa täysi pukki siinä missä muutkin. Ota nyt näistä selvää!

On mainiota, ettäs saatiin keskustelua vireille. Minä tosin kirkosta eronneena uskovaisena uskon Raamattuun (mutta harkiten) ja sen Jumalaan. Mikäli minun tulisi valita jehovantodistajuuden ja Raamatun väliltä, valitsisin mieluiten Raamatun - vai tulisiko minun ensin johonkin lammikkoon upottauttua ja jotakin epämääräistä hallintoelintä jumalana palvoa, ei hitto, tähän ei miusta ole. Minulle riittää yksi usko (joka ei ole mikään absolutismi) ja yksi kaste (mikä puolestaan on absoluuttista, mutta vain ja ainoastaan minulle. Muut uskokoot mitä tahansa).

Mikäli minulta kysytään uskoni havainnoista, katson asiakseni siihen vastata. Mitään erityistä "henkivoitelua" en ole kokenut. Myöskään en mitään "mystistä" ole kokenut. Näin äkikseltään jokunen seikka toki mieleeni muistuu, kuten: Mikä oli se voima, joka koulun joulujuhlassa tempaisi pääni sekunnin murto-osissa sivuun ns. "Wanhanaikaisen" loisteputken suojuksen tippuessa tuolilleni lävistäen reilun 5 mm:n vanerikannen. Hyvä onni tai tuuri, tai mikä tahansa muu, ei voi tätä minulle selittää.

Tai: Kun 70-luvun alussa tein opiskeluharjoitteluani Tampereen silloisten "pilviveikkojen" parissa, saaden opiskeluni kenttätyön loppuvaiheessa tiedon opiskelun jatkuvan Partaharjulla, Pieksämäellä, ollen kurssimaksu silloiset 300 mk, mikä tuli etukäteen tietylle tilille maksaa, ja ollen täysin rahattomana ja ahdistuksessa (koska olin peräti yli-tunnollinen) voimatta laittaa pennin pyörylää asiani hyväksi.

Mutta rukoilin, muistuttaen Jumalaa siitä, ettäs on luvannut huolemme kantaa, minkä jälkeen nukahdin autuaasti ja ilmeisen hyvillä mielin, sillä moisen summan suorittaminen oli minulle silloin mahdottomuutta, eikä muuta apua ollut, kuin edellä mainittu. Kuitenkin jo samana iltana firman konttoriin pyörähdettyäni sain soittopyynnön, mikä osoittautui entisen kansankorkeakoulun kaverini numeroksi.

Toki soitin, eikä hän millään ilveellä tiennyt ahdinkoani. Kävi ilmi, että hän tarvitsi talonmiehen tuuraajaa Sampolan yhteiskouluun päästäkseen nenäleikkaukseen. Heti seuraavalla "nyssellä" meninkin luokseen. Kaverini, johon en aiemmin ollut missään yhteydessä, kertoi ja näytti hommat talonmiehen tehtävissä. Ne toki osasin jo aiemmasta kokemuksesta Järvenpään seurakuntaopistoajoilta.

Sain homman rehtorin luona käytyäni ja sain vielä enemmän. Sain kenttäilyni ohessa hoitaa talonmiehen hommat ja kenttäilyn loputtua vielä viikon asua "pytingissäni", nyt talkkarin hommissa. Sain myös kelpo palkkion: kaksin verroin, mitä Pieksämäen kurssille tarvitsin. Muistan hyvin sen sunnuntaipäivän, jolloin Järvenpään rautatieasemalta kävelin seurakuntaopistoon. Sattui olemaan kahviaika ns. "herrapäädyssä", joten minä messiin. Päivystävä opettaja (myöhemmin Heinolan srk:n kirkkoherra) Antti Pukkila ei minua noteeranut, mutta piispa Gulin sen teki, kutsuen pöytäänsä ja kysellen Tampereen kokemuksistani, jolloin myös Pukkilan Antin tuli reagoida, koskapa samassa pöydässä istui: pyyhkäisi kädellään persamuksiaan ja tokaisi hyvätpäivät.

Ettäs tällälailla. Aamen.

[Arskavain]

Voi olla, että avaukseni on vaikea ymmärtää, joten koitan yksinkertaistaa…

Minulle jehovantodistajuus todistajana ollessani oli totuus. Totuus on taas korkeimman asteen järjen käytön tulos lähes kuin matematiikan soveltaminen ennalta sovittujen sääntöjen mukaan, jossa 1+1=2. Jehovan todistajat pitävät siksi juuri uskontoaan älykkäimpänä mahdollisena valintana, koska kysymyksessä on totuus, joka voittaa kaikkien tunnettujen “maailmallisten älyköiden” viisauden. Nämä lehdenjakajat, varastomiehet, siivoojat yms. (halventamatta yhtään ammatteja, mutta jotka ovat yliedustettuina jehovantodistajien ammatin valinnoissa) tietävät totuutensa ansiosta paremmin kaiken, kuin mitkä tahansa ekspertit.

Jos kuitenkin pohdimme raamatun UM käännöksen “Järjen kykyinenne” ilmaisua, tarkoittaa se yksilön oikeutta käyttää järjen kykyjään yksilötasolla.

Järjen kyvyt ovat yksilöllisiä ei mikään kollektiivinen tila.

Jos kolme eri ihmistä luennoi/opettaa jostakin samasta asiasta eri johtopäätöksin ja meidän tulee ratkaista, kuka heistä on oikeassa, niin kuinka sinä selvittäisit asian? Jehovan todistajalle joku kertoo sen.

[Vieras]

eriävät mielipiteet ovat yhteiskunnallisissa tieteissä tunnettuja. Vasemmistolaisuuden ideologia on määrännyt tai ainakin ohjannut kannattajaansa ottamaan oikeustieteessä kannanottoja esim. että yrittäjän verotuksen säännösten on aina johdettava yrittäjälle mahdollisimman ankaraan lopputulokseen, yksityisen maanomistajan maan lunastus yhteiskunnalle on tapahduttava mahdollisimman helposti ja mahdollisimman vähällä korvauksella.

Muutoin epävarmuuden sieto on vaikea hyve. Jos ne 3 luennoitsijaa selvästikin perustavat eriävät kantansa siihen että ensinnä kiistan kohde on pyöreä, toiseksi siihen että kiistan kohde on vihreä ja vielä kolmanneksi siihen että se on vaikka suomuinen, voi olla kyseessä pysyvä erimielisyys kyseessä.

Jos taas tulisi omantunnon tai muun vaatimusken mukaan ottaa henkilökohtainen kanta, niin joudunko myöntämään että heikkona ihmisenä en oikein saisi mitään aikaiseksi.

Arveluttavavalta tuntuu, että vielä joutuisi kannanoton jälkeen toimimaan kantaansa perustaen. kyllä ensi pohdinta olisi yrittää kiertää ongelma. Niin, en kuitenkaan kävisi kysymässä jehovantodistajien pomoilta ohjetta.

[Arskavain]

eriävät mielipiteet ovat yhteiskunnallisissa tieteissä tunnettuja

taas tulisi omantunnon tai muun vaatimusken mukaan ottaa henkilökohtainen kanta, niin joudunko myöntämään että heikkona ihmisenä en oikein saisi mitään aikaiseksi.

Ehkä tehtävämme ei olekkaan ratkaissa kuka on oikeassa vaan sovittaa ne yhteen. Se olisi aikaansaannosta jos mikä vaikka niin ympäripyöreältä vaikuttaisikin?

[Vieras]

Niinhän se politiikassa on

Tieteessä ne eriävät näkemykset ovat hyödyllisiä, pakottavat uusille urille ja tuovat totuutta lähemmäs

Uskonto on eri juttu. Olennaisinta lahkossa on vallankäyttö, sen kasvattaminen, varmistaminen ja jäsenten henkinen alistaminen.

Lahkon totuus on sen tutkiskeluistunnon pituinen. istunnon ajan opetellaan ja ollaan tärkeitä, joka ei oppimäärää tiedä ei ole todistajan väärti, joka on enemmän perehtynyt ja osoittaa kysymyksillään aukot ja järjenvastaisuudet on pakoonpötkimisen väärti.

Ja totuus muuttuu niin että vanhempi painotuotteisto ei ole lukemisen väärti. Se on suuttumisen väärti jos joku siitä huomauttaa.

Tästä päästäänkin tuohon edelle vallankäyttöön, sen lahkojohto arvioi tämän päälle onnistuneeksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Jos kolme eri ihmistä luennoi/opettaa jostakin samasta asiasta eri johtopäätöksin ja meidän tulee ratkaista, kuka heistä on oikeassa, niin kuinka sinä selvittäisit asian? Jehovan todistajalle joku kertoo sen.

Ahaa-nyt pääsin linjoille!
Olettamus on: yksi edustaa Jehovan todistajia, toinen olkoon muuten vain kristitty ja kolmas olkoon kaikista uskonnoista piittaamaton. Asia, mistä puhutaan, olkoon joulu. Ensimmäinen toteaa johtopäätöksenään: "joulu on pakanallinen juhla", toinen "joulu on Jeesuksen syntymäpäivä", kolmas: "joulu ei merkitse muuta, kuin pitkää vapaata joillekin".

Ensin minun tulisi pohtia, mitä joulu minulle merkitsee. Toiseksi tulisi selvittää mikä merkitys joululla on siinä kulttuurissa, missä elän. Kolmanneksi tulee selvittää, löytyykö joulusta täsmällisempiä tietoja. Vertaamalla näitä tietoja omaan käsitykseeni ja esitettyihin johtopäätöksiin, voin valita mikä väittämistä vastaa lähinnä omaa näkemystäni. Tämän näkemykseni, joka on tässä tapauksessa likiarvo, voin perusteineen kertoa eteenpäin. -vaan ratkaiskaahan tämä probleemi!

Näin tästä äkikseltään tuumailen.

[sinner74]

Jos kolme eri ihmistä luennoi/opettaa jostakin samasta asiasta eri johtopäätöksin ja meidän tulee ratkaista, kuka heistä on oikeassa, niin kuinka sinä selvittäisit asian? Jehovan todistajalle joku kertoo sen.

Minun ratkaisuni lähtisi siitä, että kuka kolmesta on lähimpänä omaa kokemusmaailmaani. Jos ei kukaan tunnu oikealta, ne kaikki puhuvat paskaa. Mielestäni se on järjen kykyjen käyttämistä, minun tapauksessani erittäin rajallisten, mutta kuitenkin.

Tuo edellämainittu käyttämäni menetelmä on syy, miksi en ymmärrä uskonnollisuutta. Miten niin vähin tosiasiallisten perustein voi tehdä niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä? Vai onko minulta jäänyt joku "kokemus" kokematta?

[Vieras]

Tuota voisi verrata eksymiseen. Marjametsässä huomaakin olevansa hukassa.

Sitten on kolme puoli-itämaista luennoitsijaa, joista yksi on mahdollisesti puolipatologinen valehtelija, toinen kuuluu väärään uskontokuntaan ja kolmannella on mielessä vain se yksi asia.

No siinä täytyy tietysti muistella että muurahaiset pesivät puun eteläreunalle ja pohjoisrungolla kasvaa jäkälää. Antaa niiden 3:n selvitellä välejään keskenään ja käy kohden autotien hurinan ääntä, siellä tien varressa on ikäänkuin lähempänä kulttuurinsa kanssaihmistä.

[RaM]

Jos kuitenkin pohdimme raamatun UM käännöksen “Järjen kykyinenne” ilmaisua, tarkoittaa se yksilön oikeutta käyttää järjen kykyjään yksilötasolla.

Järjen kyvyt ovat yksilöllisiä ei mikään kollektiivinen tila.

Jos kolme eri ihmistä luennoi/opettaa jostakin samasta asiasta eri johtopäätöksin ja meidän tulee ratkaista, kuka heistä on oikeassa, niin kuinka sinä selvittäisit asian? Jehovan todistajalle joku kertoo sen.

Osut naulan kantaan. Järjen käyttö on todellakin rajattu siihen, ettei sillä kyseenalaisteta lahkon oppeja vaan ainoastaan muut, Jehovan todistajien käsityksistä poikkeavat opit.
Tuo järjenkäyttö on todellakin kollektiivista eli hallintoelin kertoo, miten logiikkaa tulee yksilötasolla käyttää ja mihin.

[Jaakko Ahvenainen]

Oikeastaan tarkoitus oli kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta menköön nyt.
Edelleen suosittelen Hannu Lauerman pokkaria: "Huijaus". Lauermaa pidetään tällä hetkellä maamme johtavana kriminaalipsykiatrina, joka mainitussa kirjassaan kerto erilaisista huijauksista ja höynäyttäjistä.