Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?
Lähetetty: 03.06.2007 23:50
Laulukirjassa oli... ainakin joskus oli laulu, jonka Otto Mäkelä oli tehnyt. Sen nimi oli muistaakseni Taivaat julistaa Jumalan kunniaa. Tai siitä se ainakin kertoi. (Oli muuten oma lempilauluni aikoinaan.)
Julistaako taivaat eli avaruus Jumalan kunniaa?
Kun katsotaan avaruutta, niin se ei itseasiassa ole aivan niin harmoninen kokonaisuus, kuin ajatellaan. Vaikka siellä tähdet ja niitä kiertävät planeetat näyttävätkin olevan harmonisessa sopusoinnussa, niin silti esimerkiksi tämä oma Linnunratamme on täynnä häiriköitä. Niitä kutsutaan asteroideiksi ja meteoroideiksi (on asteroidin pikkuveli). Ne kulkevat avaruudessa ja uhkailevat säännöllisen epäsäännöllisesti myös tätä maapalloamme.
Noiden avaruuden häiriköiden pommitusjälkiä näkyy planeettojen pinnoilla. Oma kuumme kraatereineen kertoo ehkä parhaiten siitä, millaista pommitusta voimme odotella niskaamme milloin vain. Nuo pikkuveljet eivät ole pienen kokonsa vuoksi ihan niin vaarallisia, mutta isot veljet voivat olla. Loiko Jumala tämän järjestelmän, joka on uhka maapallolle? Onko kyseessä vain Jumalan sairaaloinen jännityksen kaipuu nähdä, milloin sopivan biljardi-ilmiön jälkeen hieman isompi häirikkö tänne maapallolle eksyy. Taas. Onhan historiassa sellaista jo muutaman kerran tapahtunut ilmeisen traagisin seurauksin.
Sitten meillä on vielä noita asteroidin setiä, komeettoja, jotka kulkevat hieman missä sattuu. Jotkut niistä pysyttelevät omilla kiertoradoillaan Linnunradan sisällä, mutta toiset kulkevat... jossain.
Ihmiskunnalla ei todellisuudessa ole kovinkaan varmaa tietoa siitä, milloin tälläinen avaruuden häirikkö taas torpedoi maapalloa. Jonkinlaista seurantaa koitetaan tehdä, mutta se on todellisuudessa kuin pillilä kiikaroisi merelle.
Näkyykö tuossa epävarmuudessa jotenkin Jumalan kunnia? Ei minun mielestäni. Jos Jumala on tuon epävarmuuden ja torpedoiskujen takana, niin aika pervessi olento se on.
Kertooko avaruus muuten Jumalasta vai evoluutiosta?
Se vähäinen, mitä ihminen avaruudesta näkee, kertoo kuitenkin selvästi maailmankaikkeuden jatkuvasta muutoksesta. Eli evoluutiosta.
Tähtiä syntyy ja kuolee 'jatkuvasti'. Ilman Jumalan kättä avaruus sykii muutoksen voimaa. Oma maapallomme on jatkuvasti erilaisten avaruudesta tulevien kosmisten säteiden kohteena. Ne kertovat jatkuvasta muutoksesta. Pelkästään oman aurinkokuntamme eli Linnunradan tähti, Aurinko, uhkailee meitä kaikenaikaa. Se pommittaa maapalloa säteilyllä, jonka tappaisi kaiken ilman ilmakehän otsonikerrosta.
Maapallo on asteroidi/meteoroiditorpedojen lisäksi jatkuvan kosmisen säteilyn konetulituksen kohteena. Se aikaansaa myös maapallolle jatkuvaa kemiallista muutosprosessia. Kemiallista evoluutiota.
Näkyykö avaruudessa Jumalan kädenjälki, kuten Otto Mäkeläkin koitti vakuuttaa? Ei, vaan avaruus julistaa jatkuvan evoluution kunniaa.
Julistaako taivaat eli avaruus Jumalan kunniaa?
Kun katsotaan avaruutta, niin se ei itseasiassa ole aivan niin harmoninen kokonaisuus, kuin ajatellaan. Vaikka siellä tähdet ja niitä kiertävät planeetat näyttävätkin olevan harmonisessa sopusoinnussa, niin silti esimerkiksi tämä oma Linnunratamme on täynnä häiriköitä. Niitä kutsutaan asteroideiksi ja meteoroideiksi (on asteroidin pikkuveli). Ne kulkevat avaruudessa ja uhkailevat säännöllisen epäsäännöllisesti myös tätä maapalloamme.
Noiden avaruuden häiriköiden pommitusjälkiä näkyy planeettojen pinnoilla. Oma kuumme kraatereineen kertoo ehkä parhaiten siitä, millaista pommitusta voimme odotella niskaamme milloin vain. Nuo pikkuveljet eivät ole pienen kokonsa vuoksi ihan niin vaarallisia, mutta isot veljet voivat olla. Loiko Jumala tämän järjestelmän, joka on uhka maapallolle? Onko kyseessä vain Jumalan sairaaloinen jännityksen kaipuu nähdä, milloin sopivan biljardi-ilmiön jälkeen hieman isompi häirikkö tänne maapallolle eksyy. Taas. Onhan historiassa sellaista jo muutaman kerran tapahtunut ilmeisen traagisin seurauksin.
Sitten meillä on vielä noita asteroidin setiä, komeettoja, jotka kulkevat hieman missä sattuu. Jotkut niistä pysyttelevät omilla kiertoradoillaan Linnunradan sisällä, mutta toiset kulkevat... jossain.
Ihmiskunnalla ei todellisuudessa ole kovinkaan varmaa tietoa siitä, milloin tälläinen avaruuden häirikkö taas torpedoi maapalloa. Jonkinlaista seurantaa koitetaan tehdä, mutta se on todellisuudessa kuin pillilä kiikaroisi merelle.
Näkyykö tuossa epävarmuudessa jotenkin Jumalan kunnia? Ei minun mielestäni. Jos Jumala on tuon epävarmuuden ja torpedoiskujen takana, niin aika pervessi olento se on.
Kertooko avaruus muuten Jumalasta vai evoluutiosta?
Se vähäinen, mitä ihminen avaruudesta näkee, kertoo kuitenkin selvästi maailmankaikkeuden jatkuvasta muutoksesta. Eli evoluutiosta.
Tähtiä syntyy ja kuolee 'jatkuvasti'. Ilman Jumalan kättä avaruus sykii muutoksen voimaa. Oma maapallomme on jatkuvasti erilaisten avaruudesta tulevien kosmisten säteiden kohteena. Ne kertovat jatkuvasta muutoksesta. Pelkästään oman aurinkokuntamme eli Linnunradan tähti, Aurinko, uhkailee meitä kaikenaikaa. Se pommittaa maapalloa säteilyllä, jonka tappaisi kaiken ilman ilmakehän otsonikerrosta.
Maapallo on asteroidi/meteoroiditorpedojen lisäksi jatkuvan kosmisen säteilyn konetulituksen kohteena. Se aikaansaa myös maapallolle jatkuvaa kemiallista muutosprosessia. Kemiallista evoluutiota.
Näkyykö avaruudessa Jumalan kädenjälki, kuten Otto Mäkeläkin koitti vakuuttaa? Ei, vaan avaruus julistaa jatkuvan evoluution kunniaa.