Veljesseura.org

Katsottuani äskettäin elokuvan "lopullinen ratkaisu", aloin pohtia kaiken maailman vääryyksiä, epäoikeudenmukaisuutta ja sitä kuinka kummallisen monimutkaisen kokonaisuuden eri käsitykset muodostavat.

Näin jälkikäteen on helppo nähdä moraalinen "oikea" puoli asiossa, mutta ihmiset, jotka elivät toisen maailmansodan pyörteissä tilanne oli usein kokonaan toinen. Moraalisesti oikein ajattelevia oli kaikkien sotaa käyvien joukossa, jotka pohtivat tekojensa oikeellisuutta usein olosuhteissa, jossa vallalla olivat täysin vastakkainen moraalinen ilmapiiri, vai oliko? Usein oman henkilökohtaisen mielipiteen lamauttajana oli pelko omasta ja läheisensä turvallisuudesta, joka on perin inhimillistä.

Hirmutekoja puoltavat oikeuttivat tekonsa "jumalan sallimus ajattelusta", jos he ylipäätään uskoivat jumalaan. He käyttivät mielellään ilmauksia, kuten "jumala tuomitsee ja he ovat vain jumalan tahdon toimeenpanijoita". Sellaiset pitivät pilkkanaan niitä, jotka uskoivat ja toimivat moraalin kannalta oikeina pidettyjen asioiden puolesta. Usein he olivat pappeja tai aiemmin huomattavissa asemissakin toimineita henkilöitä, jotka käyttivät vaikutusvaltaansa hyväkseen siinä määri kuin kykenivät, usein heikoin tuloksin. Ne, jotka uskalsivat vastustaa ääneen hirmutekoja (kansanmurhia keskitysleireissä) - eliminoitiin maan petturuudesta ja tappiomielialan lietsomisesta.

Kurt Gerstein oli saksalainen SS-joukkoihin kuuluva kemisti, joka huomattuaan, että myrkyillä kaasutettiin juutalaisia ja muita hengiltä, päätti toimia moraalinsa mukaisesti ja yritti saada tietonsa Vatikaaniin paaville. Se oli mahdoton tehtävä, sillä vain yksi katolilainen pappi tuntui kuuntelevan hänen todistustaan, mutta muu Vatikaani tuntui vaikenevan itsekkäistä syistä.

Tosin Kurt Gerstein olisi voinut toimia kieltäytymällä heti kaikesta SS- toiminnastaan, mutta olisi todennäköisesti perheineen teloitettu välittömästi. Häntä kuunnellut pappi toimi vakaumuksensa mukaisesti ja menetti itse henkensä ensin toimittuaan pakosta krematorion uunilla työntekijänä. Hän ei pelastusyrityksistä huolimatta enää halunnut jättää työtään eikä siis antanut vakaumuksessaan periksi, vaan omien sanojen mukaan halusi nähdä ja tietää, mikä oli syynä siihen, miksi jumala salli kaiken tapahtuvan, kuten tapahtui.

Kun sota loppui niin suurimmat sotarikollset ja hirmutekojen kannattajat tekivät itsemurhia tai pakenivat ulkomaille vatikaaninkin avustuksella. Ne, jotka antautuivat ympärysvalloille, koittivat todistaa syyttömyyttään useinkaan siinä onnistumatta ja teloitettiin, koska epäluulot olivat syvät ja sota vielä niin läheinen, jotta oltaisiin voitu täysin objektiivisesti käsitellä esim, Kurt Gersteinin tapausta. Vaikka hän esitti todisteensa toiminnastaan, häntä ei uskottu aluksi. mutta hän ehti jo hirttäytyä sellissään. Hänen maineensa tosin palautettiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Onko "elävä koira parempi kuin kuollut leijona"?

Mitä haluan sanoa tällä esimerkillä?

Sen, että vaikka esim. Jehovan todistajat kuten muutkin uskonnot toimivat moraalisesti monestikin varmasti oikein, on yhteisöissä opittujen ajatusmallien soveltamisessa omat moraaliset sudenkuoppansakin. Jos omii täysin yhteisön ajattelutavan, on vaarana oman minänsä kadottaminen.

Me olemme yhteisöihin kuulumisistamme huolimatta kuitenkin yksilöitä ja juuri uskontojen nimissä on historian kuluessa tehty kaikkein suurimmat vääryydet. On väärin yleistää, että joku yksilö on paha sillä perutseella, että hän kuuluu omasta mielestään väärään yhteisöön. Sodassa ei useinkaan nähdä isiä, äitejä tai lapsia vaan vihollinen.

Objektiivinen ihminen varmasti ymmärsi sen esim. toisen maailmansodan tuoksinnassa, että kaikki venäläiset, saksalaiset, japanilaiset eivät ole pahoja, mutta heidän suoranainen vihollinen suosi mielellään sellaista ajattelutapaa, koska se edisti oman yhteisön etuja.

Minua eniten koskettava asia on ilmeisimmin ollut Jehovan todistajista erottaminen ja sen tunnetut seuraukset sosiaalisen karttamisen muodossa. Koen, että minua ei haluta nähdä yksilönä, joka rakastaa ja vihaa miltei samoja asioita kuin moni jehovantodistajakin. Minusta tuntuu kuin he kohteleisivat minua luonnostaan pahana, luopiona. Tosiasiassa he kohtelevat erotettuja/eronneita moraalisesti hyvin arvelutettavalla tavalla, joka voidaan yksilön taholta kyseenalaistaa erittäin perustellusti, koska se vesittää raamatun rakkauden sanoman ja saa jehovantodistajat esiintymään kategoriassa "vailla luonnollista kiintymystä".

Tässä on juuri se monimutakinen maailman rakenne, joka pitäisi kyetä voittamaan loppujen lopuksi ykilötasolla ja suosia sellaisia asenteita, jotka eivät polje yksilön vapautta valita ilman väkivaltaa.

Jehovan todistajissakin on hyviä ihmisiä, kuten kaikkialla muuallakin, mutta heissä on myös pahoja ihmisiä, jotka hallitsevat toisia pelolla. Tämä käy hyvin ilmi esim. silloin kun jehovantodistaja on yksin, hän luonnollista omaatuntoaan seuraamalla tervehtii minua ja kun isä, äiti tai veli puhuu jopa hengellisistä asioista kanssani vastoin seuran määräyskiä ja ohjeistusta. Tilanne muuttuu kuitenkin pelon vuoksi päinvastaiseksi jos paikalla on muita jehovantodistajia.

Tämä käy hyvin ilmi siinäkin kaksinaismoraalisessa suossa, jossa useat todistajat oikeasti elävät. He saattavat salassa harrastaa kaikenlaisia asioita (aviotonta seksiä, huumeita, juopottelua yms.) usein jopa erittäin kärjistäytyneesti ihan terveen psykologian ja käyttäytymistieteen mukaisestikin, koska yksilö on kuitenkin aina eri kuin yhteisö.Tällaiset Ainoan Oikean Totuuden yhteisöt itseasiassa synnyttävät kaksinaismoralismia ja ovat sellaisten asioiden lähde.

Pelko estää heitä toimimasta oikein, kuuluivatpa he mihin tahansa ääriryhmittymään, jossa ideologialla on yksilöä tärkeämpi asema ja pelko motivoiva ärsyke.

Alla pari raamatun kohtaa, jotka tulivat mieleeni etsiessäni ajatusmaailmaltaan kaltaisiani silti kategorioimatta heitä mihinkään yhteisöön.

Ap. t. 10:35

vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.


Ilm. 7:9

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

Nämä ihmset eivät rajoitu mihinkään tiettyyn Ainoaan Oikeaan Yheisöön.

Arskavain kirjoitti:Ap. t. 10:35

vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.

Niin samaa mieltä.JT:n ei tarvitse olla kirjoilla missään uskonnollisessa yhdyskunnassa.
Kaikki ihmiset ovat todistajia. Ex-JT ei ole olemassa,voi olla että on mennyt narun jatkoksi tai muuta vastaavaa.

Vieras kirjoitti:Ex-JT ei ole olemassa,voi olla että on mennyt narun jatkoksi tai muuta vastaavaa.

Ei nyt ihan vielä kuitenkaan.

Monia ihmisiä (Jehovan todistajia tapauksessamme) pelottaa ajatella avoimesti. Sellainen pelko synnyttää myös vihaa "uusia asioita" kohtaan.

Arskavain kirjoitti:Monia ihmisiä (Jehovan todistajia tapauksessamme) pelottaa ajatella avoimesti. Sellainen pelko synnyttää myös vihaa "uusia asioita" kohtaan.

Mitä avauksessasi kirjoitit on totta. Ei ole olemassakaan mitään ainoan oikean totuuden omaavaa henkilöä, saati yhteisöä. Avoimesti ajattelevan on äärimmäisen vaikea luopua jo varsin avarakatseisen uskonnollisen yhdyskunnan / kirkon ajattelutavasta tai vastavuoroisesti olla avoimesti ottamassa vastaan erilaisten ihmisten erilaisia näkemyksiä tuntematta henkilökohtaista ahdistuneisuutta. Näin, ei ainoastaan avoin ajattelu, vaan kaikki muukin avoimmuus erilaisille asioille ja näkemyksille koetaan pelottavana.

Pelaan seuraavaksi Raamatulla -ja koska tämä joka tapauksessa jota kuta ärsyttää, olkoon lukematta.
Saarn. 3:11
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Tämän mukaan ihminen on pohjimmiltaan "iankaikkisuusolento", joka eläessään pohtii olemassaoloaan kuolemansa jälkeen. Tämä pohdinta sisältää ajatuksen niin iankaikkisesta elämästä Jumalansa yhteydessä kuin kadotuksestakin, loputtomasta erosta Jumalastaan. Pääsääntöisesti tämän probleeman ratkaisun aika on ihmisen nykyisen elämän aika.

Raamattu ei anna tähän yksiselitteistä vastausta. Kuitenkin samaapitävät ovat niin profeetta Miikan kuin Jeesuksenki antamat:
Miika 6:8
Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?
Matt. 25:31-45
31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Yhtäpitävä on myös se, että kristityt, joiksi en Jehovan todistajia ainakaan toistaiseksi laske, on julistavat Jumalan sanaa, Raamattua ja samalla harjoittavat laupeutta. Miksi muutoin alkuseurakunta olisi valinnut ne seitsemän diakonia jakamaan köyhille avustukset ketään syrjimättä ja kehenkään avuntarvitsijaan katsomatta, tai miksi Paavali keräsi omissa pakanakristillisissä seurakunnissaan avustusta Jerusalemin seurakunnan köyhille.

Alkuseurakunta koostui pääasiallisesti köyhistä ja nykykielellä, syrjäytyneistä. Heidän avustamisensa taloudellisestikin osoitti kristillistä moraalia.
Myös kristillisellä "agape" (ansaitsemattomalla)-rakkaudella oli sijansa.
Kristityt kohtasivat monia todellisia pelkoja, milloin juutalaisten, milloin pakanallisen Rooman taholta. Näitä pelkoja ei voida verrata Rutherfordin masinoimaan Jehovan todistajien vainoon kolmannessa valtakunnassa. Alkukristittyjen pelot olivat todellisia ja ne saattoivat merkitä koulemaa ristiinnaulittuna, eläinten edessä areenalla, jopa elävältä polttamista, mistä mm. Apostoliset Isät kertovat.

Mikäli ihminen todella rakastaisi toista ihmistä, hän myös toteuttaisi tämän periaatteen, mikä 1.Joh.4:ssä julki sanotaan:
1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Hienoja raamatunpaikkoja Jaakko. Olen samoilla linoilla kanssasi siitä lainaamasi kohdat tukevat ajatusta siitä, että "vanhusrkaana" oleminen ei ole sama asia, kuin yhteisöön kuuluminen ja kuten siinä kuuluisassa lähimmäinen vaertauksessa, pääpaino ei ollut uskonnolla vaan teoilla.