Veljesseura.org

Oletko miettinyt syvällisesti elämän olemassaolon merkitystä - edellyttääkö sen olemassaolo sinusta jumaluuden olemassaoloa?

Mitä on ihmisessäkin oleva elämä? Elämän voima, sielu, henki tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua. Onko se jokin erityinen erillinen osa ihmistä, kuten raamattu antaa ymmärtää?

Itse en usko raamatun esittämään erilliseen osatekijään joka olisi jumalan antamaa ja joka palaisi takaisin jumalalle ihmisen kuollessa. Itse en usko että syntymän ja kuoleman välillä oleva elämä olisi jonkin suuremman älyn aikaansaama, koske se on loogisen ajattelun ja olemassa olevan tiedon vastainen käsitys.

Jos elämä olisi lahja jonka jumala antaa syntymässä, niin jumalalla olisi melkoinen vipinä tuikatessaan elämiä jokaiseen eliöön jossain vaiheessa sen syntyä. Elämä ei ole vain ihmiselle kuuluva ominaisuus, sillä kaikki eliöt omaavat elämän. Palaako jokaisen eliön elämä jumalan luo sen kuollessa?

Entä tilanne jossa monimutkaisen eliön, kuten ihmisen, elämä voidaan palauttaa sen jo kadottua? Miten ihminen voi herättää kuolemasta toisen ihmisen, josta elämä on kadonnut useita minuutteja (jopa 10) aikaisemmin? Onko ihminen tuolloin astunut jumalan varpaille siepatessaan elämänvoiman takaisin?

Onko kasvien elämäkin jokin erityinen 'henkäys', jonka jumala on sille antanut? Onko nurmikon leikkaaminen jonkinlainen joukkoteurastus? Miksi kasvien ja ihmisen elämät eroaisivat toisistaan? Jos elämä on veressä niin onko se myös kasvien nesteessä ja onko sekin pyhää?

Jos ihminen onnistuu tekemään keinotekoisesti elävän kasvissolun ja myöhemmin keinotekoisen kasvin, niin riittääkö se todistamaan uskovaiselle ettei elämän alkuun tarvita jumaluuksia?
Jos ihminen ei osaa vielä valmistaa elämää, niin onko se todiste jumaluuden olemassaolosta?
Jos ihminen ei osaa vielä valmistaa saatuttamatonta autoa, niin onko sekin todiste siitä ettei sellaista voi tehdä ilman jumaluuden apua?

Varmaa on, että mielipiteitä on paljon, mitä elämä on. Itse lähtisin pohtimaan ensin elämän edellytyksiä. Tiedetään ainakin, että elämälle foto - ja kemosynteesi ovat välttämättömiä, ainakin fyysiselle elämälle. Sitten tarvitaan toimiva kokonaisuus, kuten auto tarvitsee tietyt osat, ollakseen käyttökelpoinen, ehkä huono esimerkki, koska auto ei ole elävä, mutta elämän edellytykset tarvitsevat osia, jotka toimivat kokonaisuutena, sillä yksisoluinen eliökin on monimutkainen. Ovatko sitten bakteerit ja virukset eläviä? Tavallaan ovat. Onko elämä aina tietoisuuden omaavaa? Tavallaan jos ajattelemme lisääntymisen kuuluvan elämään - miksi bakteerit muuten lisääntyisivät?

Me olemme todistetusti tietoisia ainoastaan fyysisestä elämästä - tosin fysiikka on niin laaja käsite, että valon ominaisuudetkin kuuluvat siihen ja fysiikan “lakien” mukaisesti on haettu pienintä kokoavaa hiukkasta, joka on toistaiseksi teoreettinen, mutta jonka täytyy olla olemassa (hugin hiukkanen ja kenttä). Onko aineella aina massa?

Tutkimista on paljon. Suhteellinen tietämättömyys on saanut monet “nöyriksi” ja asioille on annettu selitys -> jumala, joka tyydyttää monia, mutta on mystisyytensä takiakin kiehtova oletus/selitys. Onko jumala todella olemassa, onkin uskon asia ja oman ajattelukyvyn summa ja kiistanalainen väite yhä tulevaisuudessakin, otaksun, vaikka tutkisimme ja ratkoisimme mysteereinä pidettyjä asioita. Onko sitten jumalalla elämäksi kutsuttua “polttoainetta”, joka saa osaset toimimaan, koska esim. raamattuhan kutsuu jumalaa elämän lähteeksi?

Itse pidän todistettuna, että on olemassa ns. henkielämää, vedoten lukuisiin paranormaaleihin ilmiöihin ja ihmisten kokemuksiin, vaikka myönnettäköön monien lähteiden olevan kiistanalaisia. Itse uskon kyseessä olevan kuitenkin korkeampi elämän muoto, joka voi hyvinkin olla selitettävissä korkeampaa nyt ihmiselle tuntematonta fysiikkaa ymmärtäessämme.

Tosin nämä ns. paranormaalit ilmiöt/ havainnot mielestäni ovat sidoksissa havainnoijan omaan tietoisuuteen tai alitajuntaan, sillä ne ovat usein kulttuurisidonnaisia. Kuitenkin skeptikotkin “kärsivät” peloista ja saavat ihonsa kananlihalle, kohdatessaan sellaisia heille tuntemattomia ja myöntämättömiä asioita, joita paranormaaleina pidetyt asiat synnyttävät.

Elämää on kuitenkin kaikkialla ympärillämme näimmepä sitä tai emme, mutta ne vaativat tiettyjä edellytyksiä. Laboratorio-olosuhteissa ei ole kuitenkaan elämää kyetty synnyttämään vielä, vaikka tutkijoiden optimistisimmat arviot uskovat sellaiseen lähitulevaisuudessa.

Itse uskon, että elämää on useita tasoja, kuten ainettakin tai ns. pimeää ainetta. Uskon äärettömään maailmankaikkeuteen, joka vain kasvaa ja kasvaa aina suurempiin kokonaisuuksiin, mutta jossa kaikki tasot ovat välttämättömiä, jotta kaikkeus ei luhistu kasaan - tai mitä sitten? Ehkä se jossakin välillä luhistuukin. Mahdollisuudet ovat äärettömät - tarvitsemmeko edes todennäköisyyslaskentaa?

Elämä on ja pysyy mysteerinä, jota ei voida kuin spekuloida, mutta seuraavalla tasolla ymmärrämme paremmin tai meitä ei enää ole.

Arskavain kirjoitti:Itse uskon, että elämää on useita tasoja, kuten ainettakin tai ns. pimeää ainetta. Uskon äärettömään maailmankaikkeuteen, joka vain kasvaa ja kasvaa aina suurempiin kokonaisuuksiin, mutta jossa kaikki tasot ovat välttämättömiä, jotta kaikkeus ei luhistu kasaan - tai mitä sitten? Ehkä se jossakin välillä luhistuukin. Mahdollisuudet ovat äärettömät - tarvitsemmeko edes todennäköisyyslaskentaa?
Elämä on ja pysyy mysteerinä, jota ei voida kuin spekuloida, mutta seuraavalla tasolla ymmärrämme paremmin tai meitä ei enää ole.

Montakos niitä tunnettuja ulottuvuuksia olikaan, muistaakseni 11. Tosiasia lienee kuitenkin se, että nykyisen tietämyksen mukaan meitä lähinnä oleva Andromedan galaksi nielaisee oman Linnunrata- galaksimme suhteellisen pian (tähtitieteellisesti ajateltuna). En pidä Raamattua tieteellisenä kirjana siinä merkityksessä, että sen kautta ja avulla voidtaisiin arvioida nykytieteellisiä havaintoja.

Raamattu heijastelee lähinnä aikansa käsityksiä, jolloin maa oli pannukakunmuotoinen (tosin Lutherin vielä 1500-luvulla tiedetään kannattaneen tätä ajatusta). Tähdet olivat personifioituja, jne.

Koska tietämyksemme mukaan energia ei katoa, ainoastaan muuttaa muotoaan, joudumme kysymään mitä oli ennen ns. alkuräjähdystä! Vesi on elämän edellytys, sanotaan, mutta onko se ainoa edellytys! Jokainen ratkaistu luonnontieteellinen kysymys herättä tukun uusia ratkaisemattomia kysymyksiä.

En halua kieltää Raamattua aikansa uskomusten ja uskonnollisuuden dokumenttina. Karkeasti ottaen sen luomiskertomuksetkin ovat kuta kuinkin oikeassa järjestyksessä. Tämän estämättä minulle Raamattu on lähinnä uskosta käsin avautuva kirjakokoelma suodattuen juutalaisuuden näkökulmasta kristilliseen näkökulmaan ja saaden vaikutteita ympäröivistä kulttuureista.

Luonnontieteellistä käyttöä ei sillä juurikaan ole. Historiallista näyttöä (kuningas / tuomari-kronologiat) hieman enemmän, myös kielitiedettä Raamattu palvelee kohtuullisen hyvin, jolloin sen kerroksellisuuskin käy ilmi.

Sama koskee uskontotieteitä, kuten eksegetiikkaa, Raaamatun selitysoppia. Tässäkin tutkijat ovat muodostaneet toisistaan poikkeavia koulukuntia, painottaen eri näkemyksiä ja lähtökohtia. Tämän lisäksi on valtava joukko lahkoja ja yksityisiä ihmisiä, joilla kaikilla on oma, painotettu näkemyksensä. Mutta mitä elämä loppujen lopuksi on, jää mysteerioksi tai omakohtaiseksi uskon näkemykseksi. Pelkkään suotuisten olosuhteiden sattumaan, on minun vaikea uskoa.

Aloittajalla on tietoisuutta. Ehkä hän ei halua kertoa kaksoismerkityksiä.

Sieluhan on kuolematon, siis ihminen on kuolematon. Sillä ei näyttäisi olevan mitään merkitystä kuka jää, kunhan vain joku jää.

Raamattuunhan on kirjoitettu jokseenkin " En luonut turhaan "

Ihminenhän on taipuvainen olla varastaja.

PS. Joillakin ONKO kysymyksillä on jo vastaus.

"on tietoisuutta"

Siinä on epäilyttävää se, että arvioiva taho on samalla arvioitava taho. Vrt esim. todistajaan, joka sanoo omaavansa totuuden.

N-liitossa kommunismi ei tietenkään pitkälle selittänyt asiaa, mutta yritys oli että korkean järjestäytymisasteen omaava aine saa erikoisominaisuuksia.

Jos toisaalta, jos sallitaan näkökulma, niin eihän pitkälle esim. magnetismia voida selittää eikä ymmärtää, vaan tulee vastaan selitys että jokin vain on, kun se on havaittu olevan. Onko tietoisuudella jotakin tämän tapaista mahdollisuutta.

Näinhän on yksi tapa edetä jos haluaa sulkea sielujutun pois (koulussa joku sanoi saaneensa käsityksen, että sielu oli jokin hiirenhännän kaltainen juttu rintakehän sisässä).

Raamatullisella elämän selityksellä on epävarmuutensa lähtien vuodesta 607 ja sitten myös että kuinka muka maan tomusta saisi aikaiseksi ydinfysiikkaa ja abstraktia expressionismia ymmärtävän jutun.

Kysymys voidaan myös asettaa että miksi sitten tällaisia tarvitsee pohtia, miksi toinen kiirehtää nipistääkseen naaraan takalistoa ja että tuoko sittenkin kognitiivinen dissonanssi lopullisen vaikutuksen vastauksen suuntautumiselle

Vieras kirjoitti:Raamatullisella elämän selityksellä on epävarmuutensa lähtien vuodesta 607 ja sitten myös että kuinka muka maan tomusta saisi aikaiseksi ydinfysiikkaa ja abstraktia expressionismia ymmärtävän jutun.

Ihan vaan varsinaisen aiheen ulkopuolelta tarkennukseksi, Raamatun ajanlasku viittaa aivan muualle kuin Vt-seuran 607:an, joka taas perustuu sekä historian että Raamatun vääristelyyn.

Mistä hampaat tulevat? Itkevätkö eläimet?

Liian vaikeita kysymyksiä.

Elämä on(/off)!!

wolframium kirjoitti:Mistä hampaat tulevat?

Esimerkiksi hammastangot, -pyörät, -radat, -kiskot ja -hihnat tulevat kyseeseen tulevilta valmistajilta.

Itkevätkö eläimet?

Monet itkevät, mutta on myös maakuntakohtaisia naaraamiseen liittyviä eroja.

Liian vaikeita kysymyksiä.

Kangasniemellä kaikki on/oli väliaikaisesti toisin.

Elämä on(/off)!!

Monille elämä on Clas Ohlson.

Elämä vaan on. Tottakai olemme kiinnostuneita miksi se on, mutta ei kannattaisi varmaankaan viettää niin paljon aikaa sen pohtimiseen että se menee kohdaltamme ohitse. Tässä suhteessa saatan itse olla ns. leipäpappi...

Mitä tulee korkeampiin tai mihin tahansa meihin mahdollisesti vaikuttaviin voimiin: miksi ne eivät voi sanoa asioita suoraan? Jos ne ovat meitä korkeampia, ne ovat tyhmiä jos eivät tähän mennessä ymmärrä meidän kieltämme, eivätkä saa sanottua asiaansa yksiselitteisen ymmärrettävästi. Vituttaa olla tyhmän pomon alainen, vielä enemmän jos ei ole varmuutta kuka on pomo. Jos nuo voimat ovat meitä alempia, miksi meidän edes tulisi niistä välittää? Joskin niitä olisi mukava tutkia kuten esim. hyönteisiä.

Luulen että vastaukset elämän olevaisuuden kysymyksiin löytyvät, mutta eivät välttämättä meidän elinaikanamme. Oman onnellisuuden kannalta ehkä kannattaisi olla niinkuin ns. normaalit ihmiset ja olla miettimättä tällaisia asioita.

Jos minä, sinä, Viisas Tiedemies tai joku jonka viisautta arvostat EI osaa selittää täsmällisesti todistettuna sitä, mitä elämä on ja miten se on saanut alkunsa, niin merkitseekö se silloin sitä että avuksi ja selittäjäksi on parasta ottaa jumaluus - jokin mystinen meitä korkeampi voima?

Jokainen varmasti miettii elämän olemusta tahollaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti – uskoi yliluonnollisen osuuteen elämässä tahi ei.

Miten minä olen minä ja miten juuri minä olen olemassa, ajatuksineni kaikkineni? Mikä tekee minusta minän? Onko minuus loppujenlopuksi vain aivojeni hermosolujen sähköimpulssien rätinää?

Jonkun suuremman – mutta inhimillisen – kaikkivaltiaan voiman olemassaolo on ajatuksena itselleni nykyään hyvin vieras. Sellaiseen uskominen perustuu ’ei mihinkään’. Kaikkeuden valtiaalla ja kaiken luojalla ei voi olla kaikki synapsit toiminnassa, jos tämä haluaa luomustensa uskovan olemassaoloonsa ilman mitään kouriin tuntuvaa perustetta. Jos tuollaisen luojan eteen joutuu joskus kaikesta huolimatta viimeiseen kehityskeskusteluun, niin aikomukseni on reklamoida tämän projektista ’maailmankaikkeus, ihminen ja elämä’ hyvin heikosti suunniteltuna ja toteutettuna - silläkin uhalla että vastaus on: ”tee ite parempi”. Myös tämän luojan olemattomasta roolista projektin päävaiheessa tulen antamaan palautetta.

Tony Syrjänen kirjoitti:Jokainen varmasti miettii elämän olemusta tahollaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti – uskoi yliluonnollisen osuuteen elämässä tahi ei.

Mulla kävi just toisin kun Vt-totuuden todellisuus aukeni. Siinä lähti jumalat, peikot (poikkeuksena Hammaspeikko), enkelit, demonit ja menninkäiset. Elämän olemuksen ja synnyn miettimisen olen sittemmin delegoinut muille tahoille. Humanistit saavat miettiä elämän tarkoitusta puolestani ja tiedemiehet studeeraavat käytännön kysymyksiä. Toinen hyvä syy delegointiin on se, etten ole näihin vuosiin oppinut yhtään laajemmin käsittämään edes naisen käytöstä. Siitä lähtökohdasta ei ole pienintäkään syytä yrittää mitään suurempaa mietiskelyä.

Markku Meilo kirjoitti:Toinen hyvä syy delegointiin on se, etten ole näihin vuosiin oppinut yhtään laajemmin käsittämään edes naisen käytöstä. Siitä lähtökohdasta ei ole pienintäkään syytä yrittää mitään suurempaa mietiskelyä.

Tuo onkin oikein hyvä syy. Arvelen naisen käyttäytymisen olevan stokastinen prosessi, jonka arvioinnissa tulee käyttää siis todennäköisyyslaskentaa. Suuren datamäärän keräämisen jälkeen voi olla mahdollista käsittää joitain yksityiskohtia, mutta sittenkin tulevan käyttäytymisen ennustaminen on mahdotonta.

Markku Meilo kirjoitti:

Tony Syrjänen kirjoitti:Jokainen varmasti miettii elämän olemusta tahollaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti – uskoi yliluonnollisen osuuteen elämässä tahi ei.

Mulla kävi just toisin kun Vt-totuuden todellisuus aukeni. Siinä lähti jumalat, peikot (poikkeuksena Hammaspeikko), enkelit, demonit ja menninkäiset. Elämän olemuksen ja synnyn miettimisen olen sittemmin delegoinut muille tahoille. Humanistit saavat miettiä elämän tarkoitusta puolestani ja tiedemiehet studeeraavat käytännön kysymyksiä. Toinen hyvä syy delegointiin on se, etten ole näihin vuosiin oppinut yhtään laajemmin käsittämään edes naisen käytöstä. Siitä lähtökohdasta ei ole pienintäkään syytä yrittää mitään suurempaa mietiskelyä.

Yksi ihana ja jännittävä puoli inhimillisessä elämässä on juuri sen oivaltaminen, että ei tarvi kaikkea tietää.

Viljo kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:Toinen hyvä syy delegointiin on se, etten ole näihin vuosiin oppinut yhtään laajemmin käsittämään edes naisen käytöstä. Siitä lähtökohdasta ei ole pienintäkään syytä yrittää mitään suurempaa mietiskelyä.

Tuo onkin oikein hyvä syy. Arvelen naisen käyttäytymisen olevan stokastinen prosessi, jonka arvioinnissa tulee käyttää siis todennäköisyyslaskentaa. Suuren datamäärän keräämisen jälkeen voi olla mahdollista käsittää joitain yksityiskohtia, mutta sittenkin tulevan käyttäytymisen ennustaminen on mahdotonta.

Kaaosteorian tunteminen on avain naiseuden ymmärtämiseen.