RouvaX kirjoitti:
Ja nyt poden huonoa omaa tuntoa koska sanoin noin voimakkaasti....
Muistan vielä hyvin kun omat vanhempani puhuivat eroamiseni aikoihin uskosta ja "Totuudesta". Jälkeenpäin kun pohdin heidän sanomisiaan, niin päällimmäisenä mieleen tulee se, että sanojen tarkoitus oli ainoastaan aiheuttaa huonoa omatuntoa, ja sitäkautta toivoa että palaisin lahkoon.
Eli huono omatunto on siis juuri sitä, mitä he haluavat sinun tuntevan. Mutta niin ei ole pakko olla, sillä ainoastaan sinä itse päätät omasta elämästäsi ja siitä, haluatko kuulla uskonnollista saarnaamista omassa kodissasi. Oikeus valita, ei siitä tarvitse kantaa huonoa omatuntoa.
Jaksamisia sinne, muutos parempaan on kuitenkin ovella.
Kyllä MINÄ sen tiedän, mutta meissä jokaisessahan se elää silti... joskus sitä miettii mikä oikein onkaan totta, mikä valhetta.
Onko minussa silti vikaa? Vai onko koko uskonto humpuukia?
RouvaX kirjoitti:
Kyllä MINÄ sen tiedän, mutta meissä jokaisessahan se elää silti... joskus sitä miettii mikä oikein onkaan totta, mikä valhetta.
Onko minussa silti vikaa? Vai onko koko uskonto humpuukia?
Minä laittaisin rahani sen puolesta, että koko uskonto on humpuukia.
RouvaX kirjoitti:
Kyllä MINÄ sen tiedän, mutta meissä jokaisessahan se elää silti... joskus sitä miettii mikä oikein onkaan totta, mikä valhetta.
Onko minussa silti vikaa? Vai onko koko uskonto humpuukia?
Minä laittaisin rahani sen puolesta, että koko uskonto on humpuukia.
heh heh... sano tällaiselle alkkikselle kuin mä niin että ymmärrän kunnolla.
Niin että älä turhaan tunne huonoa omatuntoa, parempi vaan elää omaa elämää ja sillä tavalla antaa asian olla. Muiden suhtautumista ei oikein voi muuttaa, pitää vaan toivoa että ihmiset järkeistyy. Siinä sivussa voi tehdä täällä hyvää vertaistukityötä ja auttaa muita hankalassa tilanteessa olevia.
Tuo oli varmaan se pointti, jokainen luokoon omat uskonkäsityksensä. Itse löysin loogisimmaksi vaihtoehdoksi epäilijä-vaihtoehdon
pikkuhiljaa jo sairauden puolelle.
Minä nimittäisin sitä jo "skitsoiluksi".
He menevät yhä pahempaa suuntaan.Ihmiset ovat heille käytännössä kuin ilmaa.Jopa perhesuhteet uhrataan vain siihen että saadaan pisteitä Tikkurilan tai Walkillin suunnasta.
Ei TODELLAKAAN raamattu käske hylätä perhejäseniä tai suhtautua heihin tylysti jos perheenjäseniä ei kiinnosta "vartiotornihömppä."
Varsinkin jos ei-jt uskoo Isään ja Poikaan,niin siihen ei ole mitään syytä.
Mutta jt:tkin tulevat aikanaan niittämään mitä ovat kylväneet.Itse asiassa niittävät jo.m.m. väärien ennustusten selittelyjä,kuolemaa(verensiirrot),huonoja välejä hoitoviranomaisten kanssa ja itseasiassa:IHMISTEN SÄÄLIÄ!
Tuo karttamis sääntö ja merkitseminen jo ennen eroa on kaikkea muuta, mitä he opettavat.
Vertaus lammaslaumasta... eksynyt lammas etsitään ja haetaan laumaan mukaan...
Jos ne sen ymmärtäisivät, niin pystyisivät pitämään kiinni jäsenistään paljon paremmin. Itse sain olla muistaakseni 3 vuotta ihan rauhassa ennen eroamistani. En käynyt kokouksissa, eikä kyllä minunkaan luona käynyt kukaan. Onneksi. Hyi helvetti, mitä bullshittiä. He leikkivät ihmisten tunteilla ja hajoittavat perheitä säännöillään.
-Joskus näin mustavalkoisena kaiken, mutta nyt kun näkee värit, niin paljon kauniimpi on maailma- -tp07-
RouvaX kirjoitti:Selitti vielä miten heidän kuuluu puhua ja saarnata jne. ihan kuin en tuota tietäisi. Sanoin isälle että "eikö se jo mene perille että En ole kiinnostunut enää!"
Havaintojeni ja itsekeksimäni teorian mukaan päihteiden käyttö, mielisairaudet ja ääriuskovaisuus vaikuttavat samaan osaan aivoissa.
Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??
wolf kirjoitti:Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??
Voisin kirjoittaa pienen kirjan muutamasta talonmiespariskunnasta, jossa työssäkäyvä ja syvästi uskovainen vaimo paikkasi juopon työttömän miehensä tekemättä jääneitä töitä.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
wolf kirjoitti:Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??
Valitettavasti minun käteni eivät riitä. Liian paljon kokemuksia tässä suhteessa, mutta sen olen huomannut, että ihmisen lapsen on opittava sanomaan EI, vaikka omille vanhemmilleen, esimiehilleen, työnantajalleen.
Tervetuloa kyläilemään, mutta meillä elämme meidän ehdoillamme, EI sinun / teidän. Tämä on meidän / minun perheeni ja meillä EI tehä sitä ja tätä. Saattaahan se häijyltä tuntua ja tuntuukin, mutta se pieni EI tiukastikin sanottuna kuuluu terveeseen itsesuojeluvaistoon.
wolf kirjoitti:Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??
Ihan omasta lähisuvustani puhuessa täytyy jo nostaa molemmat kädet ylös, ikävä kyllä. Kyseinen kombo lienee lähes kosmisen vakion kaltainen, toimii kuin junan vessa. Toinen on täysin hyvä, toinen pahasti syntinen, mutta ajoittain katuva.
Tällaisessa kuviossa syntinen tuntee toivoa, koska toinen puolisko rukoilee ja toivoo kovasti. "Synnitön" puoli taas tuntee itsensä paremmaksi ja voi yrittää auttaa. Ilmeisesti tällainen "sääli/hyväolo-kombinaatio" on syynä tällaisiin liittoihin.
Lehtiveli kirjoitti:Tällaisessa kuviossa syntinen tuntee toivoa, koska toinen puolisko rukoilee ja toivoo kovasti. "Synnitön" puoli taas tuntee itsensä paremmaksi ja voi yrittää auttaa. Ilmeisesti tällainen "sääli/hyväolo-kombinaatio" on syynä tällaisiin liittoihin.
Olen väärän alan ammattilainen arvioimaan näitä asioita kovin syvällisesti, mutta mekanismit lienevät monisyisiä.
Jotenkin on jäänyt sellainen ajatus kytemään, että monilla naisilla on ehtymätön toivorikkaus miesten muuttumisen suhteen. Olen tavannut useita naisia, jotka ovat menneet naimisiin sillä odotteella, että mies muuttuu. Yhdessäkin tapauksessa miehellä oli mielenterveysongelmia, jotka nainen uskoi 'parantavansa'. Väkivaltaisuus onkin sitten oma lukunsa tässä aiheessa.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Markku Meilo kirjoitti:
Jotenkin on jäänyt sellainen ajatus kytemään, että monilla naisilla on ehtymätön toivorikkaus miesten muuttumisen suhteen.
Tuo on kyllä totta. Tunnen erään "pariskunnan" jotka ovat eronneet ainakin kymmenen kertaa, mutta aina nainen tulee takaisin ja uskoo miehen muuttuneen. Näin ei koskaan kuitenkaan tapahdu.
Ettei tuo naisen usko miehen muuttumiseen, jona äskeisessä ei liene tarkoitettu potenssin vähittäistä hiipumista, olisi sukua uskolle siihen, että lahko on muuttunut eikä enää anna vääriä odotuksia maailmanlopusta, vaan nyt tosiaan pääsee rapsuttelemaan leijonaa korvantakaa.
Onko joskus yksilössä avuttomuutta ylittää rajoja pyrkiessään ahdistuksensa tasapainoon saattavaan ympäristöön, avuottmuutta oma-aloitteiseen elämänkumppanikandidaattien ruotimiseen ja raakkaamiseen että se kelvollinen jäisi jäljelle ja avuttomuutta tutkia uskontokuntia hyläten ns. vaaralliset lahkot valittavina mahdolisuuksina ?
Joskus on kirjoitettu siitä ilmiöstä, että kun esille nousee vastuuttomin ja häikäilemättömin rikollinen vankilassa, josta jonkin yksityiskohdan vuoksi kirjoitellaan lehdistössä toistuvasti, niin tapaa ilmaantua joku tyttörassukka, joka sanoo että sen miehen pitää päästä hänen kanssaan naimisiin niin sitten on hyvä. Nainen arvelee pystyvänsä ihmetekoon.
Asiaa on tutkittu kansainvälisesti eikä se ole pelkkä suomalainen ilmiö. Naisita oli kirjoituksessa todettu, sosiaalinen asema oli matala ja nousun mahdollisuus oli olematon. Herää ehkä kysymys, että oliko naiseen ladattu korkeamman aseman odotus ?
Näin ei koskaan kuitenkaan tapahdu.