Olen tänään jättänyt erokirjeen

[Question_of_Truth]

Moi! Minunkin on aika täällä esittäytyä. Olen kolmekyppinen vieraskielisen srk:n(ei englanninkielinen, eli kieli on pitänyt opetella) äidin puolelta kolmannen polven JT. Haluan jakaa omia ajatuksiani tässä. Kaikki tuki ja apu otetaan miellellään vastaan.

Jo pienestä pitäen olen tuntenut vaikeuksia todella uskoa siihen, mitä Jehovan todistajat opettavat. Minulle oli myös lapsena kaikki teokraattinen toiminta hyvin vastenmielistä. Jossain vaiheessa rupesin tykkäämään kokouksissa käymisestä siellä olleiden kavereiden takia. Jossain vaiheessa myös innostuin haluamaan kastamattomaksi julistajaksi, se oli kuitenkin rehellisesti sanottuna hyvin lyhyen päähänpiston aiheuttama teko. En mitenkään pohtinut sitä, vaan halusin tehdä ”oikein” ja miellyttää teitä. Tunsin hyvää oloa, kun tiesin, että piditte siitä.
Vaikka minusta tuli kastamaton julistaja, niin kentällä käyminen oli ihan yhtä hirveää kuin sitä ennenkin. Enkä tosin käynyt kenenkään muun kanssa kentällä kuin isäni, ja sekin oikeastaan siksi, että kuun lopussa hän velvoitti siihen. Aikaa myöten vaihdoimme srk:aa ja aluksi se oli minulle kova paikka, mutta, koska toisessa srk:ssa oli enemmän oman ikäisiäni kavereita mielipiteeni muuttui nopeasti. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että suhtautumiseni minuun muuttui. Tuossa vaiheessa käytiin hirveää kamppailua, kuka oli kenenkin suosiossa ja srk tuntui enemmänkin taistelutantereelta.

Myöhemmin muutimme toiselle paikkakunnalle ja tällä kertaa en pannut sitä vastaan ollenkaan. Kun tulimme uuteen kaupunkiin tarvitisin luonnollisesti ystäviä. Srk:ssamme niitä olikin muutama. Vaikken nyt hirveän samalla aaltopituudella ollutkaan kaikkien kanssa, niin ystävystyin kuitenkin melko nopeasti. Osa heistä jopa kävi kentällä ja yllätys oli suuri, kun minuakin ruvettiin pyytämään kentälle heidän ja vähän vanhempien veljien toimesta. Tämä vaikutti minuun suunnattomasti. Itseluottamukseni nousi paljon, kun tunsin olevani haluttua seuraa. Toki tämä ystävyys rajoittui pitkälti kenttätoveruuteen, muttei se minua siinä vaihessa haitannut. Todella suuri yllätys oli myös se, että minulta ruvettiin kysymään olinko pitänyt rukousta kokouksissa, olinko lukenut vartiotornia tutkisteluissa. Hämmästyin suuresti, koska mitään tällaista ei ollut tapahtunut aiemmin. Hetken ihmettelyn jälkeen suostuin näihin, vaikka siihen asti puheiden pitäminen kokouksissa oli ollut yhtä tuskaista kuin kentällä käyminenkin.

Yllätys oli myös se, että kentällä käyminen ei nyt ollutkaan täysin vastenmielistä. Vaikeaa se silti oli, mutta kestin sen, koska tiesin, että siten teen ”oikein” saan teidät iloisiksi ja saan lisää ystäviä. Sain myös noita tehtäviä, jotka yhä enemmän nostivat itseluottamustani. Samaan aikaan olin päässyt myös koulussa ”kaveripiiriin” ja elämäni oli ehkä onnellisinta kuin milloinkaan ennen tai sen jälkeen. Samalla myös laihduin n.20kg täysin ponnistelematta.

Minulla meni niin lujaa, että huomasin olleeni ensimmäisenä uuden paikkakunnan keväänä olleeni 4kk peräkkäin osa-aikaisena tr. Vaikka aika olikin hienoa, niin huomasin, että jokainen kk oli aina vaikeampi kuin edellinen. Sen verran innokas kuitenkin olin, että olin tuohon kevääseen tyytyväinen. Tässä vaiheessa ruvettiin jo puhumaan, että nimitys avustavaksi palvelijaksi olisi lähellä. Siis yhden vuoden aikana olin muuttunut henkilöstä, jolle kaikki teokraattinen toiminta oli enemmän ja vähemmän vastenmielistä veljeksi, jonka nimitys avustavaksi palvelijaksi on hyvin lähellä. Tästä meni vuosi ja nimitys todella tulikin. Olin karvan alle 20-vuotias. Toki srk:ssamme on ollut tapana nimittää veljiä melko ”helpoin” perustein. Asia joka voi vaihdella todella paljon srk:n välillä.

Tämän kaiken jälkeen, lähti kenttäpalvelus jälleen valumaan kohti sitä, missä se oli aina ennenkin ollut, tämä siitä huolimatta, että olin sen jälkeen esim. 1 vuoden tienraivaajana. Se oli täysi katastrofi. Jo parin kuukauden jälkeen rupesin miettimään, miten päästä tästä tilanteesta irti. Kuitenkin jossain vaiheessa, vaikka kenttä muuttuikin taas täydeksi tuskaksi, niin rupesin tosissaan tykkäämään puheiden pitämisestä ja valmistamisesta sekä innostuin tutkimisesta. Tutkin välillä hirveitä määriä, mutta en silti tullut vakuuttuneiksi monista perusopeista, kuten paratiisista, harmagednoista, 144 000, vedenpaisumuksesta, luomiskertomuksesta, JT:n näkemyksestä, että kaikelle on kaksoimerkitys, kuten lopun ajan tunnusmerkeistä jne. En kuitenkaan misään vaiheessa epäillyt totuutta, ajattelin etten vain ymmärrä näitä ja, että moni muu kyllä osaa nämä selittää oikein.

Sen jälkeen alkoi totuuden suhteen tasainen kausi. Tutkiminen oli kivaa, puheiden pitäminen myös mutta kentällä käyminen tuskaa. Olin kuitenkin jo jäänyt tehtävien hankkimiskoukkuun, eli hain koko ajan uusia tehtäviä ja tein suorituksia, jotta voisin saada uusia tehtäviä. Tämä kaikki huipentui lopulta siihen, että rupesin opettelemaan vierasta kieltä. Kieltä, joka ei voisi vähempää kiinnostaa noin muuten, mutta ajattelin, että sitä kautta saisin taas uusia tehtäviä ja huomioita. Asia oli myös vaimolleni todella tärkeä ja en voinut asettua häntä vastaan, koska kysessä oli kuitenkin yhteinen hengellinen tavoite. Sanalla sanoen, olin innokas, koska hain muilta kunniaa ja läheisten hyväksyntää. Tein väärin, myönnän sen, mutta toisaalta enkö tehnyt väärin hyvän asian puolesta? Ainakin tosissani yritin uskoa JT.n totuuteen.

Vuodet vierivät ja vaikka edelleen tutkin paljon, niin JT:n opetukset eivät tuntuneet vastaavaan omaa maailmankuvaani. Oma maailmankuvani on suvaitsevainen, ihmisiä kunnoittava. On todella raskasta, kun pitää tuomita toisten tekemiset. On todella raskasta, kun kentällä ollessa muut ihmiset juoksevat piiloon tai kuiskivat toisillen ”tuolla niitä menee, mennään pois”.

Täytyy myöntää, että mielestäni JT maailmankuva on 1900-luvun alun amerikkalainen uskonnollinen maailmankuva. Omani ei missään vaiheessa ole sopeutunut siihen. Tämä jatkuva ristiriitatilanne on myös aiheuttanut ainakin lievää masennusta.

En ole myöskään enää pitkään aikaan saanut kokousten opetuksesta mitään irti. Suurin osa puheista on melko heikkoja ja aineisto valmiiksi purskeltua. Vartiotornin tutkisteluissa vastataan valmiita ajatuksia, jotka on viivattu lehtiin. En kaipaa sellaista uskontoa. En kaipaa uskontoa, joka pakottaa minun ihmisten oville käännyttämään heitä, en kaipaa uskontoa joka pakottaa minut 3 kertaa viikossa(nyt tosin kaksi, mutta koko elämäni käytännössä kolme) kokouksiin ”tutkimaan”, aineistot on käyty moneen kertaan läpi ja tutkiminen on vain näennäistä. Siksi, kun n. kuukausi sitten annoin luvan itselleni ensimmäisen kerran aidosti epäillä, onko JT todella totuus ja päätin ottaa asiasta puoluettomasti selvää, niin oma uskoni korttitalo romahti parissa tunnissa, koska on olemssa niin selvät todisteet sille, että JT opetukset ja ennustukset ovat pahasti pielessä. Toki ihminen, joka syvästi uskoo JT:n opetuksiin ei varmastikaan halua myöntää noita tosiasioita, mutta koska minun uskoni oli jo aiemmin mennyt, niin noiden tosiasioiden edessä minulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin kirjoittaa srk:n vanhimmiston koordinaattorille, että eroan Jehovan todistajat uskonnollisesta yhdyskunnasta.

Minulle oli myös hyvin merkittävä kokemus lukea Heinäkuun Herätkää lehdestä kirjoitus Raamatun näkökanta – Onko väärin vaihtaa uskontoa?, ohessa joitakin poimintoja siitä.
”kotimaassani(kokemuksen kirjoittaja) uskonnon vaihtaminen tietää yhteisön ulkopuolelle jäämistä. Uskonnon vaihtamista pidetään oman identiteetin kieltämisenä ja perheen halveksumisena.”
”On tärkeää kunnioittaa perhettään, mutta vielä tärkeämpää on oppia tuntemaan totuus Luojastamme ja hänen tarkoituksistaan”
”Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä”
”Älä kanna huolta mahdollisista seurauksista vaan keskity siihen, mitä hyvää voit saada.”
”Vaihdettuaan uskontoaan ihminen voi päättää, ettei enää osallistu joihinkn uskonnollisiin menoihin tai pyhäpäivien viettoon. Tämä voi luonnollisesti herättää perheessä voimakkaita tunteita.”
”KOSKA LUOJAMME TAHTOO MEIDÄN ETSIVÄN TOTUUTTA, EI VOI OLLA VÄÄRIN TOIMIA LÖYTÄMIEMME TODISTEIDEN PERUSTEELLA VAIKKA SE MERKITSISIKIN USKONNON VAIHTAMISTA” Tämä ajatus sai minut tekemään yllämainitsemani päätöksen.
Ehkä sitten vielä viimeinen pisara oli vasta ilmestynyt konventtikutsu, ”Maailman loppu on lähellä”, nyt ei siis enää puhuta vain asianjärjestlemän lopusta vaan rehellisesti jo maailman lopusta. Tämä oli minulle viimeinen pisara.

Mitä tästä eteenpäin. Olen itse menettänyt uskon Jumalaan. Mielestäni tiede pystyy antamaan paremmat selitykset elämän suurin kysymyksiin kuin uskonnot. Minun on nyt hyvin helppo yhtyä monien uskontotutkijoiden näkemykseen, että ihminen on itse kehittänyt itselleen Jumalat ja uskonnot. Ihminen on kautta historian miettinyt elämän suuria kysymyksiä, ja koska sillä ei ole ollut vastauksia, niin se on kehittänyt Jumala/t, jolla voi selittää kaiken. Tiede on kuitenkin pystynyt selittämään jo niin monta kysymystä, etten yhtään epäile, etteikö se pysty selittämään loputkin elämän isot mysteerit. Minun on vain hyväksyttävä se fakta, että välttämättä kaikkiin kysymyksiin ei vastauskia tule ehkä löytymäänkään. Tarvitaanko uskontoja sitten pelkkiin moraalikysmyksiin, onkin eri asia. Joka tapauksessa JT eivät sovellu minulle sellaiseksi uskonnoksi, koska he pitävät Raamattua kirjaimellisesti totena. Uskon myös seuraaviin arvoihin, joita en ole nähnyt Jehovan todistajien kunnoittavan, ihmisoikeudet, sananvapaus, uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus, sivistys, demokratia. JT:t väittävät kunnoittavansa näitä arvoja mutta todellisuudessa he ajavat näiden arvojen avulla vain omia oikeuksiaan. He väittävät ajavansa ihmisoikeuksia, kun ajavat oikeutta, että jokainen ihminen saisi harjoittaa vapaasti Jehovan todistajuutta, mutta kun joku ei enää haluakaan olla JT, hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle vaikka kysymys olisi perheenjäsenistäkin. En halua kannattaa sellaista uskontoa. Oheisille arvoille on rakennettu Suomi kuten monet muutkin hyvinvointi yhteiskunnat, näissä yhteiskunnissa myös JT:t saavat harjoitta omaa uskontoaan suhteellisen vapaasti. Minä haluan olla edistämässä aidosti noita yllämainitsemiani arvoja.

Joudun nyt hyvästelemään perheeni ja ystäväni. Minulla on onneksi yksi hyvä ystävä ja muutaman vanhan tutun kanssa on viritelty keskusteluja. Toki työyhteisön ihmiset eivät katoa minnekkään. Eniten kuitenkin kirpaisee avioliitto rakastamansa ihmisen kanssa. En ole lyönyt kirvestä kaivoon mutta pahalta näyttää.

Kaipaisin todella teidän tukeanne näinä vaikeina aikoina.

[Tony]

Niin paljon kuuluu Ainoaan Oikeaan Totuuteen...

Valitettavasti tässä suhteessa Totuudella on niin paljon salattavaa ja hävittävää, että se kiristää jäseniään näiden sosiaalisilla suhteilla ja luo heille - lain suomin puittein - mahdollisimman epäinhimilliset olot jos nämä päättävät jättää lahkon. Hedelmät, ne hedelmät.

Joudun nyt hyvästelemään perheeni ja ystäväni.

Toivottavasti tästä ei tule kohdallasi (eikä kenenkään kohdalla) niin radikaalia lopputulosta, kuin vt-seura haluaisi. Sikäli valoa voidaan nähdä tunnelin päässä, että yhä useammat lahkoon jäävät perheenjäsenet ja sukulaiset jättävät vt-seuran karttamissäännön omaan arvoonsa, ja pitävät yllä luonnollisia suhteitaan entisiin jehovantodistajiin - ainakin siinä määrin kuin rohkeutta ja mahdollisuuksia riittää. Tämä on toki paljon suku- ja seurakuntakohtaista. Valitettavaa kuitenkin on, että niin kutsutut ystävät seurakunnassa ja järjestössä jäävät sukulaisia useammin entisiksi ystäviksi. Heillä ei ole vt-seuran säännöstössä juuri mitään mihin tarttua, ja millä selitellä itselleen, ja ehkä muille, kanssakäymistään entisen jehovantodistajan kanssa, kuten sukulaissuhteita omaavilla on.

Eroaminen järjestöstä on lähes aina hyvin vaikea prosessi. Vielä vaikeampaa se lienee, mikäli on ehtinyt antaa itsestään järjestölle paljon, ja jos sosiaaliset suhteet ovat miltei kaikki järjestössä. Toivottavasti kaikki kuitenkin kääntyy lopulta parhain päin. Näillä päätöksillä on tapana kääntyä lopulta edukseen, kuten tältäkin palstalta on nähtävissä. Ihmisen on parempi elää itselleen ja muille rehellisenä, kuin elää valheessa jonka olemassaolon varsin hyvin tiedostaa. Voit olla tyytyväinen ja ylpeä uskalluksestasi tehdä niin kuin olet parhaaksi nähnyt. Lähellekään kaikista ei ole tuohon! Siellä on seurakunnat pullollaan ihmisiä, joilla on samanlaisia tuntemuksia, kuin sinulla, mutta jotka eivät uskalla tehdä mitään.

Tsemppiä, ja päivä kerrallaan eteenpäin (kahtakaan ei kuulemma voi kerrallaan edetä ) !

[Arskavain]

Minulle oli myös hyvin merkittävä kokemus lukea Heinäkuun Herätkää lehdestä kirjoitus Raamatun näkökanta – Onko väärin vaihtaa uskontoa?, ohessa joitakin poimintoja siitä.
”kotimaassani(kokemuksen kirjoittaja) uskonnon vaihtaminen tietää yhteisön ulkopuolelle jäämistä. Uskonnon vaihtamista pidetään oman identiteetin kieltämisenä ja perheen halveksumisena.”
”On tärkeää kunnioittaa perhettään, mutta vielä tärkeämpää on oppia tuntemaan totuus Luojastamme ja hänen tarkoituksistaan”
”Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä”
”Älä kanna huolta mahdollisista seurauksista vaan keskity siihen, mitä hyvää voit saada.”
”Vaihdettuaan uskontoaan ihminen voi päättää, ettei enää osallistu joihinkn uskonnollisiin menoihin tai pyhäpäivien viettoon. Tämä voi luonnollisesti herättää perheessä voimakkaita tunteita.”
”KOSKA LUOJAMME TAHTOO MEIDÄN ETSIVÄN TOTUUTTA, EI VOI OLLA VÄÄRIN TOIMIA LÖYTÄMIEMME TODISTEIDEN PERUSTEELLA VAIKKA SE MERKITSISIKIN USKONNON VAIHTAMISTA” Tämä ajatus sai minut tekemään yllämainitsemani päätöksen.
Ehkä sitten vielä viimeinen pisara oli vasta ilmestynyt konventtikutsu, ”Maailman loppu on lähellä”, nyt ei siis enää puhuta vain asianjärjestlemän lopusta vaan rehellisesti jo maailman lopusta. Tämä oli minulle viimeinen pisara.

On aina mukava lukea vakaumuksellisten ihmisten kokemuksia. Vakaumus tarkoittaa tässä tapauksessa kykyä uskaltaa tehdä päätös hylätä lahko. Mielenkiinnolla jään odottamaan keskusteluavauksiasi, koska tilanteesi muistuttaa jossain määrin omaani. Itsekkin olin ehdolla avaustavaksi palvelijaksi - en tosin kerennyt, kun taustastani paljastui 2kk vankilatuomio ollessani erotettuna Ruotsissa aiemmin. On hienoa, että kykenee keskustelemaan kaikesta - tämä palsta antaa oivalliset puitteet sellaiseen keskusteluun. Se avartaa jos mikä. Tevetuloa!

[Aaac]

Tervetuloa!

Olet lyhyessä ajassa oivaltanut paljon asioita. Suuri alkuinnostus kuuluukin asiaan. Kun alkaa oppia totuutta "totuudesta" ja huomaa tulleensa kusetetuksi, alkaa uuden oppimisen vaihe. On niin paljon asioita, joista on kiinnostunut, monia sellaisia asioita, joita ei saanut seurakunnassa tehdä tai joihin ei jäänyt aikaa.

[Berzerk]

Joudun nyt hyvästelemään perheeni ja ystäväni. Minulla on onneksi yksi hyvä ystävä ja muutaman vanhan tutun kanssa on viritelty keskusteluja. Toki työyhteisön ihmiset eivät katoa minnekkään. Eniten kuitenkin kirpaisee avioliitto rakastamansa ihmisen kanssa. En ole lyönyt kirvestä kaivoon mutta pahalta näyttää.

Eipä ole meillä ystäväiseni muita vaihtoehtoja, kuin mennä myrskyn läpi "totuuden ihmeelliseen valoon"!

[Voimantorni]

Tervetuloa palstalle, kohtalotoverimme!

Kirjoittamasi kuulosti varsin tutulta. Lahkojen ylläpitämä mielenhallinta ja perusteeton kontrollointi ei jätä koskaan kaunista jälkeä, ja kyse onkin henkisestä väkivallasta. Henkisen väkivallan oikeutukset taas ovat yhtä vähissä kuin minkä tahansa väkivallan; sellaisia oikeutuksia ei vain yksinkertaisesti kenelläkään ole olemassa. Jt-lahko on toki onnistunut luovimaan Suomen(kin) lain puitteissa asiat juuri sillä tavalla, ettei sitä voida mistään erityisestä suoranaisesti syyttää. Tämä juuri on yksi ärsyttävimmistä piirteistä jehovantodistajuudessa . Asiat esitetään usein kyllä teknisesti oikein, mutta käytännössä homma meneekin täysin toisin - kaikkien silmien edessä.

Voisin tässä omalta kohdaltani kertoa pari juttua, joiden olen vielä myöhemminkin järjestöstä eroamiseni jälkeen kokenut auttavan minua irtautumaan myös tunneperäisesti Jt-lahkon mielenhallinnasta. Ensiksikin, tutkin hieman omilla aivoillani Vartiotorniseuran julkaisuja. Pyrin kääntämään järjestön ylläpitämän kaksoisajattelun voimavaraksi lukemalla juuri näitä tällaisia 'Herätkää!heinäkuu 2009':n kaltaisia ulkokultaisia ja ylimielisen itsevarmoja lausuntoja:

"Oletko ehkä havainnut, ettei uskontosi perustukaan niin lujasti Raamatun totuuteen kuin sinut oli saatu uskomaan? Onko mielestäsi vaikea vaihtaa uskontoasi uudesta näkökannastasi huolimatta? Jos asia on näin, niin älä menetä rohkeuttasi" (Herätkää! 22. maaliskuuta 1971)

"But the question is, Are you willing to put your religion through such a test? There is nothing to fear, because if you have the right religion you can only be reassured by the examination." (Watchtower 1958, May 1, p. 261)

"On totta, että arvostelu, joka paljastaa jonkun uskonnon opetusten tai menettelyjen viat, saattaa ensin vaikuttaa ankaralta. Miten hänen tulisi kuitenkin suhtautua siihen? Ei niiden tavoin, jotka raivostuivat ja tulivat väkivaltaisiksi Stefanuksen arvostelun tähden." (Herätkää 8. toukokuuta 1975 sivu 22)

”Kun ihmiset ovat suuressa vaarassa taholta, jota he eivät epäile, tai kun heitä johtavat harhaan ne, joita he pitävät ystävinään, niin onko heidän varoittamisensa epäystävällistä? He saattavat mieluummin olla uskomatta varoitusta. Voivatpa he loukkaantuakin siitä. Mutta vapauttaako se ketään sellaisen varoituksen antamisen moraalisesta vastuusta?” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1974 sivu 147)

“Järkevät ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa oikeudenmukainen menetelmä on tutkia todisteita molemmilta puolilta, sekä kiistellyn teorian puolesta että sitä vastaan. Sillä tavalla päästään selville totuudesta.” (Herätkää! 8. huhtikuuta 1974 sivu 5)

“True, there have been those in times in past who predicted an “end to the world,” even announcing a specific date. -- Yet, nothing happened. The “end” did not come. They were guilty of false prophesying. Why? What was missing? -- Missing from such people were God’s truths and the evidence that he was guiding and using them.” (Awake! 10/8/68 p. 23)

"Jos joku ei myönnä tehneensä erehdystä, niin se on kuin väittäisi olevansa erehtymätön. Maailman suurimman uskontokunnan päämiehet ovat vuosisadan ajan väittäneet olleensa erehtymättömiä, että he eivät tehneet – eikä yksikään paavi ollut milloinkaan tehnyt – mitään erehdystä puhuessaan virallisesti oppi- ja moraaliasioista. Mutta yhä useampia ääniä kohoaa juuri tämän saman uskontojärjestön piiristä kiistämään tämän väitteen. - - Paavien omaksuman asenteen jyrkkänä vastakohtana on Jehovan kristittyjen todistajien omaksuma kanta. He myöntävät auliisti tehneensä erehdyksiä oppi- ja palvontakysymyksissä." (w73 1/7 p. 299-300)

Tuossakin siis kiillotettiin jälleen omaa kilpeä puhtaammaksi toisen uskonnon kustannuksella, kuten kultit usein tekevät. Totuuden nimissä on kuitenkin hyvä lukea heti tähän perään, miten Jt-johto itse on onnistunut myöntämään "auliisti" virheensä, opillisista valheistaan puhumattakaan:

"Mitä voidaan sanoa nykyään elävistä voidelluista kristityistä? - - Ryhmänä orjaluokka on antanut erinomaisen mallin "seuraamalla jatkuvasti Karitsaa, minne hän meneekin". - - Heidän suustaan ei löydetä mitään opillisia valheita, ja he pysyvät "moitteettomina" eli puhtaina Saatanan maailman tahroista. - - orjaluokan täytyy tehdä hyvin tärkeitä ratkaisuja. Tehdessään niitä ja pannessaan ne täytäntöön orja ilmaisee rakkautta, lempeyttä ja muita hengen hedelmän piirteitä." (Vartiotorni 15. helmikuuta 2009 sivu 24)

Koko tämä epärehellisyyden, omakehun ja suoranaisen uskonnollisen narsismin perusolemus jehovantodistajuudessa saa entisen lahkolaisen ihan hymyilemään. Kyllä karisee epävarmuuden tunteet ja itsesyytösten rippeetkin hyvin äkkiä mielestä, kun tällaista sontaa lukee. Oikeastaan nyt ulkopuolelta katsottuna - ja ilman mielenhallintaa - koko Jt-kuvio näyttäytyy jopa aivan erityisen naiivilla tavalla täysin päivänselvänä ihmisvetoisena vedätyksenä.

Toinen asia, joka minua on usein auttanut hankalien tunteiden yli, on ollut muistuttaa itseään siitä, kuinka mieletön määrä näitä samoilla periaatteilla toimivia lahkoja, liikkeitä ja ääripuolueita onkaan olemassa. Sillä ei ole mitään väliä, mihin kirjoihin ja kansiin nuo "jalot" opit näennäisesti perustuvat; yhtä kaikki jokainen näistä järjestöistä ja ryhmistä käyttää keskenään täsmälleen samoja ikäviä toimintamalleja, joiden avulla saavat hallinnassaan olevista jäsenistä parhaat tehot irti. Se on vaan se niiden juttu. Ja kuten kaikki kultit, myöskin Jehovan todistajat ovat kiivaasti aina kiistämässä olevansa mikään lahko tai kultti. Tästä huolimatta heidän toimintansa täyttää merkittävässä määrin kaikki kulteille tunnusomaiset piirteet. Liekö pelkkä sattuma..

http://www.jwfacts.com/index_files/similar.htm


Muista aina kun sua sattuu se kuinka sun läheisesi sivuuttavat sinut, eivätkä "voi" olla kanssasi tekemisissä, että amerikkalaisen lahkon johto on se, joka haluaa sinun tuntevan syyllisyyttä ratkaisustasi. Se ei tunnusta ihmisten vapautta ajatella ja päättää asioistaan itse. Se ei kestä omaa valheellista oppiaan kyseenalaistettavan, ja siksi se ei myöskään epäröi kiristää ex-jäseniään edes tällaisilla keinoilla. Alhaista ja epäoikeudenmukaista (tiedän hyvin omasta kokemuksesta), mutta se onkin sitten kaikki, mitä lahko sinulle enää voi tehdä.

Toivotan sinulle voimia, elämäniloa ja uudenlaista kesää!

[rippeli]

Tervetuloa nopeasti kasvavaan joukkoomme.

Olet tehnyt suuren päätöksen ja tiedät ratkaisun vaikuttavan koko elämääsi. Toivotan onnea elämäsi kriisin edellä. Meitä saman tehneitä riittää. Itseltänikin meni avioliitto ja ystävät, mutta nettipalsta pelasti minut. Siksipä olet hakeutunut oikeaan paikkaan. Vertaistuki oli minulle korvaamattoman tärkeää ja niin se tulee varmaan olemaan sinullekin.

Ei muuta kuin onnea tulevaisuuteen ja kestävyyttä näinä kriittisinä aikoinasi, joista on vaikea selviytyä

[Yleisönpalvoja]

On perin traagista ja suorastaan rikollista että Vt-seura on luonut tällaisen epäinhimillisen systeemin, jolla ihmiset eristetään ystävistään ja jopa perheestään. Ei voi kuin toivoa että sinun tapauksessasi perheesi ja sukulaisesi eivät tanssi järjestön fanaattisen pillin mukaan vaan jatkavat kanssakäymistä edes jossain määrin.

[Question_of_Truth]

Kiitos kaikille tuesta, se on auttanut paljon. Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa. Tunteellisia kohtaamisia perhepiirissä, muutama puhelinsoitto ja pari viestiä. Eli ei kuitenkaan mitään kontaktien tulvaa.

Olen tervetullut vanhemmilleni koska tahansa mutta hengellisistä asioista kuulemma ei saa puhua. Siskoni ei kuulemma voi nähdä minua enää(korkeintaan harvoin). Vaimon puolella ei taida olla sukulaisten kanssa enää asiaa. Ystävistä ei kuulunut sanaakaan. Yhden yhden sanan fb-viestin olen saanut, jossa luku "nöyryys". Serkulta tuli yksi tekstari, jossa pahoitteli, etten ole kokenut srk:aa rakkaaksi paikaksi ja hänen vakuuttelunsa uskosta Jumalaan.

Srk:sta yksi vanhin on ottanut melko rakkaudellisen linjan. Hän pyysi, josko tulisin vielä vanhimpien kanssa asiasta keskustelemaan. Soitti vielä ennen kokousta, missä asiasta ilmoitettiin, että haluaisinko siitä vielä puhua. Vetosi tunteisiin, mutta sanoin hänelle itku kurkussa, että en enää peräänny. Pyysin, että hän saa kuitenkin tulla myöhemmin käymään. Hän sanoi tulevansa piakkoin. En tiedä, mitä mieltä olette tästä. Tarvitsen kuitenkin ystäviä, ja jos hän haluaa olla sellainen, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan. Hän tuntui aidosti välittävän minusta ihmisenä, muilta en ole samaa kokenut, ehkä tuota serkkua lukuunottamatta.

Vaimoni kanssa olemme kuitenkin lähentyneet viime päivinä. Hänelle asia on tietysti todella raskas, mutta tuntuu, kuin häneenkin olisi epäillyn siemen kylvetty. En kuitenkaan usko, että hän voisi koskaan sanoa vanhemmillensa samaa, mitä minä tein.

Komentointianne arvostetaan suuresti.

[Aaac]

Koska olet kirjoittanut erokirjeen, eivät seurakunnanvanhimmat saisi olla sinuun enää yhteydessä. Uskonnonvapauslain mukaan se olisi painostamista. Jos tapaamisesi vanhimman kanssa on mielestäsi yhtään painostava tai takaisinpaluuta esittävä, sano ettet halua enää sellaisia vierailuja. Painostavasta vanhimmasta voi hyvin tehdä myös rikosilmoituksen, jos painostus ei lopu.

Omiin sukulaisiin tai seurakunnan kavereihin taas ei kannata itse katkaista välejä, vaan pitää aina ovet ja keskusteluyhteys auki. He kaipaavat sinua, ja "oikeuttavat" yhteydenpidon sinuun kutsumalla takaisin Järjestöön. Mitään lupauksia ei kannata antaa, vaan sanoa heti, ettei paluuta ole, ei edes heidän mielensä rauhoittamiseksi.

Nykypäivän ex-JT:n toiminta on jo niin vilkasta, ettei seurakuntaan tarvitse palata edes yksinäisyyden vuoksi. Toimintaa ja tapaamisia on erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta ajoittain myös eri puolilla maata. Asioita voi purkaa tällä palstalla tai kahdenkeskisissä tai ryhmätapaamisissa. Myös katkeruuden, vihan ja voimattomuuden ilmaukset ovat täysin sallittuja, sillä ne kuuluvat lahkosta toipumisen prosessiin.

[Voimantorni]

Hienoa kuulla, että vaimosi ei ole lähtenyt etääntymään sinusta päätöksesi myötä! Muutoin voit kyllä odottaa kuraa niskaasi eri suunnilta, kuten kerroit jo tapahtuneenkin. Kovinpa kuulostaa tutulta, kun muistelen oman eroamiseni julkituomista.

Koska olet kirjoittanut erokirjeen, eivät seurakunnanvanhimmat saisi olla sinuun enää yhteydessä. Uskonnonvapauslain mukaan se olisi painostamista.

Tämä on asia, joka kannattaa kyllä pitää mielessä, varsinkin nyt, kun olet (luonnollisesti) tunteiden myllerryksessä. Kyse todella on kultista, joka käyttää kaikki käytettävissään olevat keinot pitääkseen sinut siinä kiinni. Tunteisiin vetoaminen saattaa juuri sinun nykyisessä tilanteessa ollakin se, mikä tehoaisi parhaiten. Jokainen seurakunnanvanhin kyllä tietää sen, mitä Aaac tuossa toi esiin. On vaan niin helppo vedota siihen, että "mehän ollaan tunnettu jo vuosia, ja minä tässä yritän sinua auttaa". Tällainen 'auttaminen' ei tarkoita mitään muuta kuin kulttiin takaisin vetämistä. Se on AINOA tarkoitus vanhimman olla vielä sinun kanssasi tekemisissä. Toki tuo vanhin saattaa henkilötasolla pitää sinusta ihmisenäkin, mutta kun hän (vanhimman roolinsa lisäksi) nyt vaan ihan oikeastikin uskoo sinun järjestöönpalauttamisen olevan ainoa tapa auttaa sinua. Sokea silmänsä avannutta tässä yrittää taluttaa.

Lisäksi, kun tällaista tunteisiin vetoavaa "auttamista" miettii sinun tilanteessasi, on jopa ironista, että mikäli pysyt kannassasi (= olet tehnyt henkilökohtaisen päätöksen, johon sinulla on täysi oikeus), tuo "auttaminen" muuttuu sinun täydelliseksi sivuuttamiseksi ihan ihmisenäkin. Edes meidän entisten jäsenten olemassaoloa (saati sitten ihmisarvoa) ei haluta tunnustaa, mikä näkyy kadulla ohi kävelemisenä. Tähän väliin jää ajanjakso, jonka osa entisistä lahkoystävistäsi saattaa käyttää sinun syyllistämiseen (minulle kävi näin).

Tällainen rivitasolla tapahtuva syyllistäminen on tietenkin oire syyllistäjien omasta ristiriitaisesta ja pahasta olosta (kuka tasapainossa oleva tai rakkaudellinen ihminen toimisi näin?), mutta se on myöskin suora heijaste heidän lahkonsa opetuksesta. Kuten hyvin tiedämme, Jt-lahko itse syyllistää kaikki kanssaan eri mieltä olevat entiset jäsenensä julkaisuissaan ja puheissaan leimaten heidät saatanaa seuraaviksi luopioiksi, jotka eivät koskaan puhu totta. Tämän kulttijärjestö tekee tietenkin malliksi hallinnassa oleville jäsenilleen, ettei kukaan heistä alkaisi ajatella järjestöä liian inhimilliseltä kantilta.


Pysy sinä siis vain rehellisenä itseäsi kohtaan, koska silloin olet rehellinen läheisiäsi ja kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan! (tiedän, tämä on vanha klisee, mutta monista asioista on tullut kliseitä juuri siksi, että ne ovat totta )

[Yleisönpalvoja]

Vaikka tuo vanhin haluaisikin olla "aidosti" edelleen vain ystävä ilman taka-ajatuksia (sekin on mahdollista, ehkä noin 1% vanhimmista on inhimillisiä ja erilaisia), hän ei saa olla sitä - ainakaan avoimesti. Muuten hän on itse liemessä. Näin hullu tämä systeemi on.

[Jaakob]

Onnittelut rohkeasta päätöksestä myös täältä ja voimia "ylimenokauden" haasteisiin. Asenteet yleensä pehmenevät ajan myötä, ensijärkytyksen mentyä ohi.

Jos kaipaat keskusteluseuraa niin voin sitä tarjota mahdollisuuksieni rajoissa

[sinner74]

Huh kun tulee flashbackeja omasta menneisyydestäni...sillä erotuksella että olet itse vakaasti harkinnut mitä teet, yhteistä meille ovat lähinnä seuraukset/seurausten pelko.

Jos todella rakastat vaimoasi, luulisin että et ole enää tässä vaiheessa niin naiivi että rakastaisit ihmistä jonka arvelisit olevan kanssasi pelkästään jehovantodistajuuden vuoksi. Joten tsemppiä sillä rintamalla.

En osaa sanoa mitään kauhean fiksua...elämä näyttää ihmeelliset kasvonsa, kun viimein pääsee vankilasta siellä syyttömänä kärsittyään. Amen.

[Question_of_Truth]

veli vanhinkin kävi paikan päällä, mutta ei taida tulla enää toiste. Vakuuttui kyllä itsekin, etten usko jumalaan, raamattuun enkä järjestöön. Enkä ole tainnut tosissani oikein koskaan uskoakaan. Ottaa vain henkisesti lujille olla jatkuvasti puolustamassa omaa kantaansa ja kun kyseinen veli ei ole niitä ihan huonoimpia omassa hommassaan. No ilmeisesti sain arvoiseni vastustajan. Meillä oli ehkä 30-45 min keskustelu ja kun lopulta kysyin, että saanko lukea wikipediasta lahkon määritelmän. Sen jälkeen molemmat hymyilimme toisiamme ja totesimme, että tämä oli sitten tässä.