Ninth kirjoitti:Onko siis niin, että vapaa tahto on Jumalan kaikkitietävyyden kantaman ulkopuolella? Adamin ja Eevan tapauksessahan ei tulevaisuutta voinut ennustaa edes menneiden tapahtumien perusteella, kuten ei Saatanankaan/enkeleiden.
Entä jos vapaa tahto on sitä, ettei Jumalan kaikkitietävyys päde; että Jumala ei sovella kaikkitietävyyttään vapaan tahdon omaavaan olentoon?
Luteilaisena katson, mitä kirkkoni asiasta sanoo, joten kaivan Augsburgin tunnustuksen esille ja vilkaisen mitä se tunnustuskirjojen sivuilla 182-183 asiasta keroo. Näin kertoo:
"Vaikka siis myönnämmekin, että vapaalla tahdolla on vapaus ja kyky toteuttaa ulkonaisia lain tekoja, me emme kuitenkaan katso vapaari tahdon kykenevän hengellisiin tekoihin, nimittäin todella pelkäämään jumalaa, todella uskomaan jumalaan, todella olemaan siinä mielessä ja vakaumuksessa, että jumala huolehtii meistä, kuulee meitä, antaa meille anteeksi jne.
Tämän ihmiset käsittäisivät, jos ottaisivat huomioon, mitä heidän sydämensä ajattelee jumalan tahdosta: onko se todella vakuuttunut siitä, että jumala huolehtii heistä ja kuulee heitä. Pyhienkin on vaikea säilyttää tätä uskoa, eipä se siis mitenkään voi olla jumalattomissa; mutta se syntyy meissä - niinkuin yllä sanoimme - silloin, kun pelkoonsaatetut sydämet saavat kuulla evankeliumin ja saavat lohdutuksen.
Ef.2:2.
Tämä erotus, jonka mukaan yhteiskunnallinen vanhurskaus (iusttita civilis) luetaan vapaan tahdon piiriin ja hengellinen Vanhurskaus (iustitia spiritualis) luetaan uudestisyntyneissä asuvan Pyhän Hengen hallintapiiriin, on siis hyödyllinen.
Siten näet säilyy ulkonainen säädyllisyys: kaikkien ihmisten täytyy samalla tavalla tietää sekä se, että Jumala vaatii ulkonaista vanhurskautta, että se, että me voimme sitä jossakin määrin toteuttaa, mutta samaIla osoitetaan inhimillisen vanhurskauden (iustitia humana) ja hengeIlisen vanhurskauden (iustitia spiritualis), filosofian opin ja Pyhän Hengen opin välinen ero ja voidaan käsittää, mihin Pyhää Henkeä tarvitaan.
Tämä erotus ei ole meidän omaa keksintöämme. Raamattu opettaa sitä mitä selvimmin. Augustinuskin sitä käsittelee, ja äskettäin sitä on etevällä tavaIla käsitellyt Vilhelm Pariisilainen.
Onnettomalla tavaIla taas ovat sitä pimittäneet ne, jotka luulottelevat, että ihmiset ilman Pyhää Henkeä kykenevät olemaan kuuliaisia Jumalan laille, ja että Pyhä Henki sitten annetaan meille meidän omat ansiomme huomioonottaen".
__________________
Sitaatti ei ole aivan suora. Olen poistanut joitakin raamattuviitteitä ja viittauksia tunnustuskirjojen muihin kohtiin, mutta asia tulee selväksi.
Ihmisellä on osittain vapaa tahto. Kaikissa maallisissa ja tervellä maalaisjärjellä käsittävissä kysymyksissä ihminen voi tehdä oman valintansa oikean tai väärän. Sen sijaan hengellisissä asioissa hän tarvitsee siihen Jumalan apua. Hän ei voi ryhtyä uskomaan Jumalaan tai ruvaeta uskovaiseksi, noin karkeasti asia ilmaisten.
Tähän tahdon vapauteen kuuluu myös se, ettei ketään voida pakottaa uskomaan mihinkään tai kehenkään, olkoon sitten Jumala tai Saatana tai mitä tahansa.
Luterilaisuudessa Adamilla ja Eevalla oli vapaa tahto, siihen nähden mistä, paratiisin puista söivät hedelmiä. Myös kielletyn puun hedelmän syöminen oli ihmisen oman tahdon vallassa.
Kuitennkin "hengellisissä" asioissa voidakseen uskoa, ihminen tarvitsee siihen Jumalan apua. Hän ei kerta kaikkiaan voi omalla päätöksellään ryhtyä "uskovaiseksi". Joka ei usko, kokeilkoon, tai turha tätä on toitottaa, onhan useimmilla omat kokemukset, ne kipeätkin.
Ajattelen ihmisen tässä tilanteessa käyttäneen omaa vapaata tahtoaan valita, kuten Juudas Iskariotkin Jeesusta kavaltaessaan. Seuraamukset olivat sitten mitä olivat, eikä niistä passaa Jumalaa syyttää. Jumala vain sallii ihmisen tehdä omät hölmöilynsä ja kantaa niiden seuraamukset.
Samalla hän on läsnäoleva ja anteeksiantavainen, joka ei lopullisesti ihmisen lasta hylkää, ellei tämä itse sitä nimenomaan halua.
Eihän sekään, että nakkijonossa ryhtyy etuilemaan ja turpaansa pieksämään saaden lättyynsä Jumalan syytä liene, vai?
(Mutta saatan olla vähemmistössä.) Esittämäsi kohtalo/vapaa tahto -dilemma kuitenkin ehkä kuuluisi filosofian peruskurssin keskustelupalstalle. 
Ei kai se, ettei kaikissa tapauksissa käytä kaikkitietävyyden kykyään, tee Kaikkitietävän titteliä tyhjäksi?