Johanneksen poika kirjoitti:Kävin äsken viemässä ensimmäiset kolme kappaletta Mouritz-CD-levyjä postiin.
Vähän aikaa sitten tuli puhelinsoitto JT-sisarelta, joka kommentoi
CD-levyä. CD-levy oli mennyt lahjaksi hänen miehensä nimellä. Tämä sisar oli erittäin tuohtunut ja sanoi, ettei heille kannata lähettää mitään, koska ne heitetään pois ja tuhotaan, olikohan se saunan pesä se polttolaitos, en ihan tarkkaan rekisteröinyt sitä termiä.
Kun huomautin JT-sisarelle, että kyseisen levyn sisältö on tullut "uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta", hän sanoi vain, ettei heille tarvitse lähettää mitään. Joskus vuosi pari sitten hänen miehensä oli nimenomaan sanonut puhelimessa, että hän lukee vain "orjan" tuottamaa materiaalia. (mutta hänen vaimolleen ei edes se kelpaa, jos on vähän vanhempaa vuosikertaa).
Tämä sisar vihaa puhkuen selitti, että hänellä on yläkerrassa vuodesta 1935 alkaen JT-kirjallisuutta, ja hän voi halutessaan lukea sitä. Kun kysyin, kuinka nopeasti JT-kirjallisuus vanhenee, seurasi syvä hiljaisuus. Tarkensin kysymystä vielä, että onko se parasta ennen -päiväys 10 vuoden kuluttua, 15 vuoden kuluttua vai 20 vuoden kuluttua. Edelleen syvä hiljaisuus.
Yritin vielä vakuuttaa, että levyn sisältö on kokonaan Vartiotorniseuralta tullut, ja että siinä alussa on Salavaaran Kalle puheenjohtajana, ja sitten Mouritz, Suomen haaratoimiston edustaja pitää puheen. Tämä sisar sanoi, että on hän kuullut sen silloin 1972. Kysyin, eikö se yhtään pane ajatelemaan, että Mouritz sanoi kierroskonventteja olevan enää 6 kpl jäljellä? Hän puolustautui sitten, että "me ihmiset olemme kaikki epätäydellisiä" jne.
Sanoin, että minun oli pakko lähettää tuo levy, koska tämän kesän piirikonventissa oli 1975-ennustelu sälytetty vain "yksittäisten jehovantodistajien" vastuulle, joilla oli vääriä odotuksia.
Puhelun loppua kohti ääni nousi ja volyymi lisääntyi, ja lopuksi sisar sanoi, etteivät he ole meidän kanssa ikinä enää tekemisissä, johon minä sitten toivotin "Hyvää loppuelämää".
Tämä reaktio ainakin vahvisti sen, että CD-levyllä on voimaa, vaikka sitä ei uskaltaisi edes kuunnella.
