Veljesseura.org

Miten on elämäsi laatu jälkeen jehovantodistajuuden? Oletko kysymyksiä täynnä vai yritätkö unohtaa? Tosiasia lienee, että joitakin asioita ei voi unohtaa, mutta et silti haluaisi olla kenekään muun housuissa/hameessa - vai onko näin? Koita miettiä rehellisesti...

Elämä lienee monenkirjoista - siksi niin monta vaihtoehtoa. Jäikö joku vaihtoehto pois vai oliko liikaa toistoa?

>>Tunnen syvää surua ja kadun syntisyyttäni, koska Jehovan todistajilla on totuus

Toi oli niin söpö juttu, että se oli pakko valita.

Vartiotorniseuralla on totuus, siitä ei ole epäilystäkään, mutta niin kauan kuin liike saa itse päättää asiasta, on totuus kaikilla muillakin. Synti-sanaa en enää käytä, mutta kun emo on anoppilassa, niin en petaa sänkyä, käy tarpeettomasti suikussa ja käännän/kierrän kalsareita. Varsinaista syvää surua en tunne, mutta lähinnä harmittelen sitä, että jehovantodistajuus tärväsi elämäni ensimmäiset viisi vuosikymmentä. Sen jälkeen on ollut helpompaa, kiitos teidän vertaiskumppaneiden.

Ylä- ja alamäkeähän tämä on, ja olen vihaisempi koska tiedän syyn erääseen alamäkeeni. Ja olen rehellinen.

Ylä- ja alamäkeä on piisannut. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut jt-ajoista. Nyt kuitenkin saan itse vaikuttaa aika suurelta osin siihen millaiset mäet valitsen.

Mielenkiintoinen Gallup! Ylivoimaisesti asiallisin tähän asti! Kiitos Arska!

Kyllähän se aluksi oli aikamoista myllerrystä mutta nyt monien vuosien jälkeen kokonaisarvio päätyy siihen, että elämä on ihanaa ja paljon parempaa!!!

Ehdottomasti elämäni paras päätös tähän mennessä!!!

Ehkä näiden synteesi:
1. Olen ainakin rehellinen
2. Elämäni on paljon parempaa; hyvä kun tajusin/uskalsin lähteä

Arskavain kirjoitti:Miten on elämäsi laatu jälkeen jehovantodistajuuden? Oletko kysymyksiä täynnä vai yritätkö unohtaa? Tosiasia lienee, että joitakin asioita ei voi unohtaa, mutta et silti haluaisi olla kenekään muun housuissa/hameessa - vai onko näin? Koita miettiä rehellisesti...

Elämä lienee monenkirjoista - siksi niin monta vaihtoehtoa. Jäikö joku vaihtoehto pois vai oliko liikaa toistoa?

Aika villejä vaihtoehtoja tarjoat, Artsi. Elämä ei ehkä mahdu edes noihin laatikoihin.

Aika villejä vaihtoehtoja tarjoat, Artsi. Elämä ei ehkä mahdu edes noihin laatikoihin.

Vaihtoehtoja galluppiin on vain 12 maksimissaan, mutta meitä ihmisä on useampaa sorttia kuin horoskoopissa. Tosi on, eikä hommasta saa kuin suuntaa antavan terapiamielessä ja tiedoksi niille, jotka empivät järjestön/lahkon jättämistä, millaista elämä tulee "pääpiirteissään" olemaan tai on kohdallamme...

Oletko muuten koskaan ajatellut, millainen vastuu yhteisöillä pitäisi olla siitä "syrjäytyneille", koska usein me, jotka olemme kasvaneet lahkon vaikutuspiirissä, emme koskaan oikeastaan voineet valita itse?

Tämän mainion gallupin tulosta vääristää hieman se, että ne, joiden elämä on jehovantodistajuudesta johtuvista syistä pielessä myös lähdön jälkeen, eivät ehkä ole niin aktiivisia ja kunnossa, että kirjoittaisivat täällä. Tai eivät ole vielä rekisteröityneet.

Toipumiseen kuuluu myös masennusta, vihaa ja katkeruutta. Sen varmaan jokainen tietää. Tietysti kokonaiskuva elämäntilanteesta voi olla myönteinen.

Mikäpä tässä on elellessä, "näyttelyeläimenä Saatanan eläintarhassa". Eläintarhan asukkeja sentäs hoidetaan hyvin

Reilu vuosi on kulunut, kun itse ymmärsin koko "totuuden" ja pakko sanoa, että kipeetä ottaa välillä rankastikin. Olen kyllä vihaisempi, ku tajuan kuinka monia isoja ratkaisuja elämässäni olen tehnyt jonkun uskonnolisen yhdyskunnan sanelemien sääntöjen mukaan.. Mutta tiedän, että kiukku ei jatku ikuisesti ja eteenpäin mennään päivä päivältä iloisemmin mielin. Elämä tuntuu ihanan jännittävältä, vaikka sivumakuja todellakin on ..

Elämäni maistuu paremmalle, vaikka sivumakuja on, elämäni on ylä- ja alamäkeä....
eli ei kuitenkaan käynyt niinkuin JT:t ennustivat että saatana ottaa otteeseensa ja vie niin alas kuin mahdollista (huumeet, aids, väkivalta jne.). Mutta eihän sitä tiedä jos pirulla on ollut kiireitä ja kohta tulee minun vuoroni, eihän tästä ole kuin ~9 vuotta odoteltu sitä kamalaa alamäkeä ....

keijokala kirjoitti: Mutta eihän sitä tiedä jos pirulla on ollut kiireitä ja kohta tulee minun vuoroni, eihän tästä ole kuin ~9 vuotta odoteltu sitä kamalaa alamäkeä ....

Piruparalla, sillä Saatana Perkeleellä on varmaan kiireitä, mä olen odotellut pian neljä vuosikymmentä ja viisi maailmanloppua. Sulla ei ole hätää, kun Saatana muilta kiireiltä ehtii, niin se aloittaa vanhemmasta päästä.

Arskavain kirjoitti:

Aika villejä vaihtoehtoja tarjoat, Artsi. Elämä ei ehkä mahdu edes noihin laatikoihin.

Oletko muuten koskaan ajatellut, millainen vastuu yhteisöillä pitäisi olla siitä "syrjäytyneille", koska usein me, jotka olemme kasvaneet lahkon vaikutuspiirissä, emme koskaan oikeastaan voineet valita itse?

Kyllä vaan. Jouduin männä viikolla pitkästä aikaa selittämään asiaa Totuutta huonommin tuntevalle. Lähinnä sitä miten hankala ja aikaa vievä prosessi mielenhallinnasta irtautuminen on, kun mielen sorkkiminen on aloitettu aivan pienenä. Pidän omaa masennustani suurelta osalta Watchtower Bible & Tract Societyn tuotoksena. Jehovan todistajien johdolla on käsissään sekä kuolleiden verta että jäljillään monta raiskattua mieltä.

Vasta nyt on alettu pikku hiljaa herätä julkisessa keskustelussa siihen miten pahaa jälkeä uskonnolla voidaan lapselle tehdä. Voin vain toivoa että Brooklynin namusedät saadaan vielä joskus henkilökohtaiseen vastuuseen siitä mitä he ovat tehneet meille "Saatanan näyttelyeläimille".