Kuoleman jälkeinen elämä

[Lehtiveli]

Yksi suurin syy siihen, että ihmiset kuuluvat Jehovan todistajien tapaisiin uskonnollisiin järjestöihin on kuoleman pelko ja toivo kuoleman jälkeisestä elämästä.

Itsellänikin suurin toivo kohdistui juuri paratiisiin. Nyt kun olen pohtinut asioita uudelleen, en ainakaan tällähetkellä edes kaipaa "toivoa kuolemanjälkeisestä". Mielestäni on melko vapauttavaa ajatella, että tämä elämä on kaikki mitä on. Ei tarvitse kuin elää ja pyrkiä olemaan onnellinen ja tehdä hyviä tekoja. Siinäpä yksinkertainen elämän tarkoitus, eikä tarvitse pelätä tuonpuoleista.

Kuolema on monella tapaa hyvin iloinen asia, vapautus kaikesta kärsimyksestä. Toisaalta, kuolema on myös surullista, koska aina jää jotain kokematta. Tästä päästäänkin itse aiheeseen:

- Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?
- Kaipaatko kuoleman jälkeistä elämää?

Muutkin ajatukset aiheeseen liittyen ovat tervetulleita. Laitan tähän myös pienen gallupin johon palstalaiset voivat osallistua.

[Jakke]

Yhtään uskontoa ei olisi, elleivät ihmiset pelkäisi kuolemaa.

Kaipaanko kuoleman jälkeistä elämää? Ööö... kaipaan enemmän lottovoittoa, se on sentään todistettavasti joidenkin kohdalle osunut.

[Aamu]

Toisessa ketjussa jo viittasinkin aiheeseen, että ainakin jotkut Todistajat mainitsevat vaikuttimekseen nimenomaan tuon ylösnousemustoivon. Se ei taida ihan määrittyä kuolemanjälkeiseksi elämäksi siinä merkityksessä kuin yleensä ymmärretään.

Itse uskoisin mielelläni että se kaikki ei ollut tässä, ja että olisi vielä jotain kuoleman jälkeenkin. Se(kään) asia ei tosin taida olla minun uskomisistani tai toivomisistani kiinni, kaikkihan me sen saamme jonain päivänä tietää. Jo todistaja-aikoina ajatus paratiisista tuntui täysin mahdottomalta, liian hyvältä ollakseen totta. Se oli sellainen mukava iltasatu, vertauskuva siitä, että tulee onnelliseksi.

Yhtään uskontoa ei olisi, elleivät ihmiset pelkäisi kuolemaa.

Mielenkiintoinen ajatus, jota en pystynyt kumoamaan, vaikka ensireaktioni oli että eihän se noin ole! (ei voi olla. Ei saa olla! Ei sen pitäisi olla uskonnon tarkoitus) Vaan onko sittenkin? Minussa herättää surua se ajatus, että paratiisia ei ehkä koskaan tule eikä aidoinkaan ja uskollisinkaan vainoissa kuollut JT tule sinne pääsemään. Menikö se mahdollisesti ainoa elämä siis hukkaan turhassa toivossa?

[Lehtiveli]

Minussa herättää surua se ajatus, että paratiisia ei ehkä koskaan tule eikä aidoinkaan ja uskollisinkaan vainoissa kuollut JT tule sinne pääsemään. Menikö se mahdollisesti ainoa elämä siis hukkaan turhassa toivossa?

Tuossapa tuli se syy, minkä takia itse jaksan palstoilla roikkua näitä asioita vatvomassa. Jos joku ihminen tajuaa tulleensa huijatuksi sivuston takia, se on ollut vaivan arvoista.

Itseäni surettaa jonkinverran JT-aikojen hyvät kaverit, sukulaiset ja muut tuttavat jotka vielä ravaavat ovilla jakamassa propagandaa saadakseen paratiisipaikan.

[am-ha·’a’rets]

Minussa herättää surua se ajatus, että paratiisia ei ehkä koskaan tule eikä aidoinkaan ja uskollisinkaan vainoissa kuollut JT tule sinne pääsemään. Menikö se mahdollisesti ainoa elämä siis hukkaan turhassa toivossa?

Tuossapa tuli se syy, minkä takia itse jaksan palstoilla roikkua näitä asioita vatvomassa. Jos joku ihminen tajuaa tulleensa huijatuksi sivuston takia, se on ollut vaivan arvoista.

Itseäni surettaa jonkinverran JT-aikojen hyvät kaverit, sukulaiset ja muut tuttavat jotka vielä ravaavat ovilla jakamassa propagandaa saadakseen paratiisipaikan.

Lapsuus: 6 vuotta huoletonta vipeltämistä, josta ei muista juuri mitään

Nuoruus: 14 vuotta koulunkäyntiä, asioiden pänttäämistä, tietoa joka muutaman vuosikymmenen jälkeen maatuu hietaniemen hautausmaalle, huoletonta aikaa, hyviä muistoja (tuntuu siltä että monet nuoret ovat kuitenkin hyvin onnettomia ja epätoivoisia nykyään)

Elämä: 40 vuotta työntekoa, suurin osa ei edes tee työtä josta pitää, kerran vuodessa lomaa (jos ei satu olemaan yrittäjä), normaali henkilö saa tuona aikan vähintään yhden burn outin, ja juuri kun alkaa päästä vauhtiin niin mittari on punaisella ja sinulle annetaan kultakello ja viipale pullaa, useimmat vanhemmat eivät edes huomaa, että heidän lapsensa ovat jossain välissä kasvaneet aikuisiksi,

Vanhuus: n. 10-40 vuotta, mikä ihana vapaus, ainut vain että on jo niin paskana ettei pysty mitään tekemään... no ehkä ensimmäiset 10-vuotta menee ihan kivasti mutta sitten alkaa kolottamaan ja kivistämään, näkö heikkenee eikä enää edes jöpötä...

Elämää(kö?)... Voisiko tuon ajan perus matti meikäläinen viettää jotenkin muuten?

Just asking...

[Lehtiveli]

Juuri tuon amhan viittaaman kaavan yritän välttää. Ensimmäiset 15-18 vuotta olivat melko perseestä, joten pyrin välttämään liiallisen "oravanpyörään" lähtemisen ja yritän nauttia elämästä nyt kun terveys vielä kestää.

Turha sitä nautiskelua on eläkeikään säästellä

[Tony]

Elämää(kö?)... Voisiko tuon ajan perus matti meikäläinen viettää jotenkin muuten?

Kuten Syvällisemmällä puolella kirjoitit, meillä kaikilla on olemassa vapaa tahto. Tuota vapaata tahtoaanhan voi jokainen käyttää myös elämänsä sisällön muokkaamisessa. Ei ole pakko tehdä työtä josta ei pidä. Ei ole edes pakko tehdä työtä jos ei halua. Elämä on juuri sellaista miksi sen muokkaat - kuten mottosikin kuuluu. Eli kyllä, kyllä Matti Meikäläinen voi viettää elämänsä toisinkin kuin esitit.

Oppivelvollisuutensa suoritettua sitähän voi tehdä lähestulkoon mitä ikinä mielii. On vain luonteen heikkoutta antautua 'systeemin' vietäväksi jos ei sitä halua.

Tässä kun itse ei enää elättele tuonpuoleisesta tai muusta vastaavasta 'oikeasta onnesta' toiveita, niin sitä yrittää elää tämän elämän siihen malliin, ettei myöhemmin tarvitse tuskailla menetettyjen tilaisuuksien tähden. Tuon ei tarvitse tarkoittaa vanhaa kunnon täysillä elämistä, jossa elämä loppuu ennen aikojaan ties minkä kohtuuttomuuden johdosta.

Esittämäsi Matti Meikäläisen elämänkaari on kuitenkin mielestäni varsin oiva malli elää ja toimia. Siinä tulee turvattua oma ja mahdollisesti läheistensä toimeentulo, eikä se elämäntapana yleensä kovin epäterveellinenkään ole. Työ (epämiellyttäväkin sellainen) luo ihmisen elämään rutiineja, jotka omalta osaltaan tasapainoittavat kunkin arkea.


Toisaalta nämä asiathan ovat yksilökohtaisia, eikä tässäkään ole olemassa yhtä Ainoaa Oikeaa Totuutta. Ymmärrän varsin hyvin jos joku turvautuu hellimään ajatusta elämänjälkeisestä mahdollisuudesta jos vaikkapa tälle elämälle annetut kortit sattuvat olemaan erityisen kehnot.

Eipä sillä, kyllä sitä aina välillä löytää itsensä tilanteista, joissa toivoo koko sydämestään, että olisi todella olemassa jokin elämänjälkeinen toinen 'parempi' elämä. Tosin tuollaisia toiveita en ole vielä kovin itsekkäistä lähtöasetelmista intoutunut toivomaan, mutta esimerkiksi erilaisia dokumentteja - 4D dokumentit eritoten - katsoessa sitä todella toivoisi, että joillekin suotaisiin mahdollisuus myös niin kutsuttuun normaaliin elämään.

Vaan tällaista tämä elämä on. Kortit jaetaan arpomalla.

[Lehtiveli]

Tosin tuollaisia toiveita en ole vielä kovin itsekkäistä lähtöasetelmista intoutunut toivomaan, mutta esimerkiksi erilaisia dokumentteja - 4D dokumentit eritoten - katsoessa sitä todella toivoisi, että joillekin suotaisiin mahdollisuus myös niin kutsuttuun normaaliin elämään.

Vaan tällaista tämä elämä on. Kortit jaetaan arpomalla.

Toisaalta, jos asiaa lähdetään pohtimaan vielä filosofisemmalta tasolta, niin aina ei välttämättä tiedä, onko ne ns. "normaalin elämän kortit" paremmat kuin esimerkiksi vammaisen elämän kortit. Toki esimerkiksi liikuntavammaisen elämässä on paljon vaikeuksia, joita ei olisi, jos kykenisi liikkumaan. Mutta toisaalta, liikkuvan elämässä on paljon vaikeuksia, joita vammaisen elämässä ei ole.

Äkkinäisemmät huutavat tässä kohtaa, että aina terveenä on kuitenkin parempi olla, mikä voikin olla totta. Se ei kuitenkaan estä asian pohtimista.

Olen joskus itse miettinyt, että jonkin liikuntavamman kanssa eläminen voi olla jopa melko mukavaa. Ei välttämättä tarvitse käydä töissä vaan voi keskittyä täysillä niihin asioihin joista voi nauttia ilman liikkumista.

No, en kuitenkaan vaihtaisi suhteellisen tervettä kehoani ja mieltäni sairaaseen, mutta itse en osaa nähdä sairauksista kärsiviä ihmisiä niin huonossa asemassa. Vaikeudet ovat vain erilaisia. Ei terveen elämäkään yleensä helppoa ole.

(tulipas taas pitkä ja turha pohdinta..)

[Turhapuro]

Omat pelkoni oli aikoinaan juuri tuossa asiassa. Kuolemanpelko. VTS hallitsee tuolla väkeään ja sehän on se pointti koko bisneksessä, ikuinen elämä. "ihmiset, jotka eivät kuole koskaan" Itse olen kokenut läheisien poismenoja jonkin verran. Joku on ollut sellainen, että olemme olleet tavallaan onnellisia, että ihmisen ei tarvitse kärsiä enään. Sitten on niitä liian aikaisin tapaturmaisesti tapauksia. Ne itkettää vieläkin. Yksi tälläinen oli kun sain pitää kädestä kiinni ja olla läsnä poismenon hetkellä.
Se kokemus poisti minulta viimisetkin kuolemanpelon rippeet. Auttoi myös ajattelemaan asioita hiukan oravanpyörän toiseltakin puolelta. Kuinka elää tätä elämää? Kannattaa ainakin yrittää joka päivän elää niin, että se olisi viimeinen. Nauttia ja olla läheisille hyvä.

Ainoa asia kuolemassa on se, että marssijärjestys pitäisi olla luonnollinen, ettei tarvitse ikinä haudata omaa nuorta läheistä.

Yksi ystäväni lähes 80 vuotias jutteli näin: "Miksi nuoret pelkäävät ja kauhistelevat vanhuutta? Sehän tarkoittaa vain sitä, että on elänyt pitkän onnellisen elämän!" Vanhalla herralla on viisautta. Lauantaina yhden toisen ystävän 75 vuotisjuhla. Mukava omata tuollaisia vanhoja ystäviä. Niiltä oppii ja saa näkemystä eri asioihin aivan uudella tavalla.

Ilo kuulua klubiin, jota VTS pitää saatanallisena. Siellä on hienoja persoonia ja todellisia ystäviä. Mainio laajentaa ystäväpiiriä eroamisen jälkeen. Suosittelen kaikille.

[Bergerac]

- Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?
- Kaipaatko kuoleman jälkeistä elämää?

Muutkin ajatukset aiheeseen liittyen ovat tervetulleita. Laitan tähän myös pienen gallupin johon palstalaiset voivat osallistua.

Olisin mielelläni nähnyt gallupissa myös vaihtoehdon *en osaa sanoa* tai jotain muuta sellaista kyllä/ei -ehdottomuuden lisäksi.

En itse henkilökohtaisesti kykene sanomaan ehdottomasti kyllä tai ehdottomasti ei.

Edit: Jehovan Todistajien Seuran muovaama oma rajattu sopuliyhteisö-gallup on Seuran kannalta loistava toiminta. Seura kertoo Jehovan Todistajille ainoan oikean tosi (TM) vaihtoehdon eli totuuden ja Jehovan Todistajalla ei ole julkisesti muuta vaihtoehtoa kuin olla vain Seuran tarjoaman vaihtoehdon takana. Ja Seura tarjoaa omalle sopuliyhteisöllensä hienot ja vakuuttavat perusteet omille ennalta määritellyille ja valmistetuille sopuligallupeille. Kuten: "Voisimmeko ajatella, emmekö toimisi näin, tulisiko kristityn tässä tilanteessa, voisimmeko päätellä, olisi siis järkevää ajatella...".
Jos ei näitä vakuuttavia Seuran isismejä hyväksy niin kenkä heiluu. Seura todennäköisesti haluaa päästä eroon omilla aivoilla ajattelevista yksilöistä. Tehtaan liukuhihnamuotin tulokset ovat ne joita Seura haluaa.

[Lehtiveli]

Olisin mielelläni nähnyt gallupissa myös vaihtoehdon *en osaa sanoa* tai jotain muuta sellaista kyllä/ei -ehdottomuuden lisäksi.

Jätin vaihtoehdon pois, koska suurin osa ihmisistä ei osaa vastata kysymykseen. Ehkä tuo ehdoton asettelu panee miettimään vastausta hieman tarkemmin EOS -vaihtoehto on "varma ja turvallinen" ja informaatioarvoltaan mitätön.

[Bergerac]

Olisin mielelläni nähnyt gallupissa myös vaihtoehdon *en osaa sanoa* tai jotain muuta sellaista kyllä/ei -ehdottomuuden lisäksi.

Jätin vaihtoehdon pois, koska suurin osa ihmisistä ei osaa vastata kysymykseen. Ehkä tuo ehdoton asettelu panee miettimään vastausta hieman tarkemmin EOS -vaihtoehto on "varma ja turvallinen" ja informaatioarvoltaan mitätön.

Olisiko seuraava gallup "Haluaisitko kuoleman jälkeisen elämän"

(tähänkin muuten vastaisin EOS)

[Lehtiveli]

Olisiko seuraava gallup "Haluaisitko kuoleman jälkeisen elämän"

(tähänkin muuten vastaisin EOS)

tähän kysymykseen voi jokainen vastailla jo tänne, liittyy aiheeseen.

[Turhapuro]

"En osaa sanoa" ei ole mikään vastaus. Jos et tiedä, mitä ajattelet niin klikkaa ruutu kiinni.

Minkä takia purnata asiasta, joka on päivän selvä. Jos et tiedä mitä ajattelet, niin ... (jätän sanomatta)

[Jaakob]

Eiköhän tuo selvinne tässä 40-50 vuoden päästä