Elämä erottamisen/ eroamisen jälkeen
Lähetetty: 07.06.2007 18:31
Ajattelin kirjoittaa joitakin selviytymiskeinoja, koska jo vesipostissa huomasin, että jotkut tuntevat jäävänsä tyhjän päälle jäädessään pois jt piireistä.
Usein henkilö, joka eroaa tai erotetaan, tietää jo jonkin aikaa näin tapahtuvan. Tuo aika kannattaa käyttää uusien ystävä/ kaveriverkostojen rakentamiseen. Monet varmasti tekevätkin niin. Hyvä tapa on liittyä esim. mieleiseen urheiluseuraan tai erilaisiin järjestötoimintoihin, joissa helposti luo uusia tuttavuuksia.
Itse aloitin "uuden" elämän rakentamisen jo muutama vuosi ennen kuin erosin järjestöstä. Aloitin urheiluharrastuksen ja sain kavereita. Liityin "kiellettyyn" klubi toimintaan jäseneksi ja sain jopa hyviä ystäviä.
Nyt kuulun jo kahteen erilaiseen klubiin (klubi sanaa käytän, koska se selventää, että piiri on rajallinen) Nyt minulla on hyviä ystäviä paljon enemmän kuin jeppula aikana... Erosin ja mikään ei muuttunut. Kokoonnumme säännöllisesti ilman osallistumispakkoa, pelaamme golffia, välillä ryypätään sivistyneesti =) Matkustelemme. Pikkujoulut on hulvattomia... jne... eikä kukaan kyttää, mitä taas on tullut tehtyä. Päin vastoin muistellaan aina hymyssä suin mitä tuli tehtyä.
Kaiken tämän tein ollessani vielä "mukana". Eipä ollut vaikea lähteä siitä lahkosta pois. Uusi elämä ja uudet tuulet piristi.
Usein henkilö, joka eroaa tai erotetaan, tietää jo jonkin aikaa näin tapahtuvan. Tuo aika kannattaa käyttää uusien ystävä/ kaveriverkostojen rakentamiseen. Monet varmasti tekevätkin niin. Hyvä tapa on liittyä esim. mieleiseen urheiluseuraan tai erilaisiin järjestötoimintoihin, joissa helposti luo uusia tuttavuuksia.
Itse aloitin "uuden" elämän rakentamisen jo muutama vuosi ennen kuin erosin järjestöstä. Aloitin urheiluharrastuksen ja sain kavereita. Liityin "kiellettyyn" klubi toimintaan jäseneksi ja sain jopa hyviä ystäviä.
Nyt kuulun jo kahteen erilaiseen klubiin (klubi sanaa käytän, koska se selventää, että piiri on rajallinen) Nyt minulla on hyviä ystäviä paljon enemmän kuin jeppula aikana... Erosin ja mikään ei muuttunut. Kokoonnumme säännöllisesti ilman osallistumispakkoa, pelaamme golffia, välillä ryypätään sivistyneesti =) Matkustelemme. Pikkujoulut on hulvattomia... jne... eikä kukaan kyttää, mitä taas on tullut tehtyä. Päin vastoin muistellaan aina hymyssä suin mitä tuli tehtyä.
Kaiken tämän tein ollessani vielä "mukana". Eipä ollut vaikea lähteä siitä lahkosta pois. Uusi elämä ja uudet tuulet piristi.