Veljesseura.org

Aloitan tästä oman ketjun, koska keskustelu aiheesta on hajallaan eri puolilla. Alustus perustuu vuosien omaan kokemukseen lahkosta irtautumisessa sekä Hjälpkällanin seminaarin antiin tämän vuoden keväällä.

Jos on mahdollista objektiivisesti analysoida lahkojen hyviä ja huonoja puolia, niin

Lahkon mielenhallinnassa oleva
- löytää lahkosta pääsääntöisesti vain hyviä puolia
- puolustelee huonoja puolia ja yrittää kääntää ne myönteisiksi lahkotermejä käyttäen

Vihavaiheessa oleva
- löytää lahkosta vain huonoja puolia
- ei kestä lahkoelämän hyvien puolien esille tuomista

Toipumisessa edennyt
- asettaa lahkon huonot puolet oikeisiin mittasuhteisiin
- löytää lahkoelämästä myös hyviä puolia, silloin kun niitä oikeasti on.

Aaac kirjoitti:- löytää lahkoelämästä myös hyviä puolia, silloin kun niitä oikeasti on.

Mulla on vaikeuksia keksiä sellaisia hyviä puolia tai positiivisia asioita, joita ei ole missään muualla kuin jehovantodistajuudessa. Esimerkiksi usein mainittu yhteisöllisyys on yleinen piirre erilaisissa harrasteryhmissä. Jos ja kun jehovantodistajien yhteisöllisyys katsotaan positiiviseksi asiaksi, niin ainakin minä lasken siitä maksettavan kovin raskaasti, pahimmillaan hintana voi olla ennenaikainen kuolema, oma tai lapsen. Lisäksi tuo yhteisöllisyys on siinä suhteessa ala-arvoista, että henkilösuhteet ohjeistetaan katkaisemaan heti kun henkilö ei ole enää jehovantodistaja.

Markku Meilo kirjoitti:Mulla on vaikeuksia keksiä sellaisia hyviä puolia tai positiivisia asioita, joita ei ole missään muualla kuin jehovantodistajuudessa.

Omalla kohdallani en ajatelekaan, että hyvän puolen pitäisi olla jotenkin ainutlaatuinen. Kyllä se silti on positiivinen. Itselleni positiivinen oli seurakunnan luoma mahdollisuus paeta lapsena kesällä loma-ajan tienraivauksen varjolla pois Helsingistä, jossa minua pahoinpideltiin. Vuodet ovat 1964 ja 1968. Tietysti, jos asiat olisivat olleet toisin, olisi ollut muita mahdollisuuksia.

Jos kyseessä on lahko VT/JT.
Piilosyrjintä. Jos on uusi tulokas, ei kohdella veljenä tai sisarena.
Lahkossa oudoksutaan vapaata toimintaa. Esim. jos joku JT toimii vapaasti raamatun tavoin ja kastaa jonkun niin se syrjitään.
Toisten halveksuntaa uusissa ideoissa tai hallintoelimen mielen oikaisussa raamatun mukaiseksi.
Hyväähän sekin on että yrittää vähänkin hyvyyteen.

Markku Meilo kirjoitti:

Aaac kirjoitti:- löytää lahkoelämästä myös hyviä puolia, silloin kun niitä oikeasti on.

Mulla on vaikeuksia keksiä sellaisia hyviä puolia tai positiivisia asioita, joita ei ole missään muualla kuin jehovantodistajuudessa.

Ei kai lahkoelämän hyvän puolen tarvitse olla uniikki, muussa ympäristössä mahdoton kokemus? Kyllä jehovantodistajissa on aivan mainiota yhteisöllisyyttä. On keskimäärin turvallisempaa olla hullu porukassa kuin yksin.

Hyvä tapa tutustua Amerikkaan on kulkea siellä Raamattu kädessä ovelta ovelle.

Riippuu ihmisestä millaista yhteisöllisyyttä haluaa ja etsii. Itse lähdin aiemmin Jt seurakuntaan nimenomaan kokemaan ja etsimään hengellistä ja uskonnollista yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä olisin löytänyt muualtakin, mutta eihän se olisi mitenkään tyydyttänyt minua, jos olisi vain liittynyt johonkin tavanomaiseen harrastukseen. Kyllä yhteisöllisyyden laadullakin on merkitystä.

Onhan se yhteisöllisyys jossain määrin näytelmää.

On varottava spontaaneja ajatuksia ettei syylisty ajatusrikokseen.

Kun on ilmoitettu lahkotoverin erottamisesta, on julkireaktioissa tendenssi, erotettua ei hyvällä muistella eikä kehuta, arvellaan pahansuovasti erottamissyytä.

jne

Aaac kirjoitti:Aloitan tästä oman ketjun, koska keskustelu aiheesta on hajallaan eri puolilla. Alustus perustuu vuosien omaan kokemukseen lahkosta irtautumisessa sekä Hjälpkällanin seminaarin antiin tämän vuoden keväällä.

Vaiheistus on yksinkertaistus, mutta noin varmasti suurin piirtein on. Helposti nimitykset "vihavaihe" ja "toipumisvaihe" antavat ymmärtää, että "vihainen" lahkokriittisyys ei ole hyvästä ja todella toipunut ei enää jaksa kritisoida lahkoa. Varmaan onkin niin, että lahkojäsenyydestä toipuneen ajatuksissa lahko ei jatkuvasti ole.

Toisaalta haluan korostaa, että jos ei ole ensin uskaltautunut vihaamaan lahkoa, ei toipuminenkaan pääse eteenpäin. Lahkon manipulointikeinot, lahkossa tapahtuneet vääryydet, lahkoidentiteetti ja lahkon ajatustenuudistamisohjelman jättämät ajatusvammat tulee tunnistaa ja niitä tulee ensin vihata, jotta voi toipua. Viha on tarpeellinen vaihe lahkosta irtautumisessa.

Vaiheistuksen nimityksestä voisi myös saada mielikuvan, että lahkokriitikko olisi jotenkin juuttunut vihavaiheeseen, eikä päässyt eteenpäin toipumisessa. On varmaan kuitenkin niin, että tällaisella palstalla ei ole järkevää kirjoittaa lahkoyhteisöön kuuluvista hyvistä asioista, jotka ovat ominaisia mille tahansa tiiviille ihmisyhteisölle. Oleellista on analysoida lahkon huonoja puolia ja pyrkiä auttamaan lukijoita omaan pohdintaansa.

Joskus on hyvä tuoda esiin huonoja asioita, vaikka ne olisivat menneisyyttä. Hitlerin hirmuteoista ja DDR:n totalitaarisen kommunisti- ja sosialistivaltion rikoksista kannattaa kertoa, vaikka ne ovat menneisyyttä, koska siten vaikeutetaan niiden toistumista.

Samoin jehovantodistajien lahkoliikkeen petoksista, manipuloinnista ja lahkon epäterveestä tavasta hallita lahkoa mielenhallinnan otteella (BITE tai TAKT, tunteidenhallinta, ajatustenhallinta, käyttäytymisenhallinta ja tiedonsaanninhallinta), ei voi keskustella liikaa. Vain asiapitoinen tieto lahkon vaaroista auttaa ihmisiä välttämään lahkon ansaa tai auttaa heitä irtautumaan siitä.

Aaac kirjoitti:Aloitan tästä oman ketjun, koska keskustelu aiheesta on hajallaan eri puolilla. Alustus perustuu vuosien omaan kokemukseen lahkosta irtautumisessa sekä Hjälpkällanin seminaarin antiin tämän vuoden keväällä.

Jos on mahdollista objektiivisesti analysoida lahkojen hyviä ja huonoja puolia, niin

Vaikka otsikossa puhutaan toipumisesta niin tässä yhteydessä olisi ehkä hyvä käydä läpi myös jo Toipuneiden "kategorisointi".
Tai toisaalta saattaa kyllä herätä kysymys miten mitataan täysin toipunut, onko se edes mahdollista. En osaa sanoa.

Viittaan osittain myös yllä olevaan Achanin kirjoitukseen

Achan kirjoitti:Joskus on hyvä tuoda esiin huonoja asioita, vaikka ne olisivat menneisyyttä.

Ymmärtääkseni toipumisvaiheessa tai jo "toipunut" voi halutessaan ilmaista asioita esim. Aaac:n kategorisoinnin mukaisen "vihavaiheessa" olevan tavoin. En väheksy Aaac:n kategorisointia koska käsittääkseni kategorisointi perustuu ehkä enemmän juuri nyt tapahtuvan lähielämän/tosielämän parissa oleviin vilpittömiin esim. Jehovan Todistajiin.

Ps. 1 kohta tässä kategorisoinnissa on mielestäni erittäin lähellä realiteetti-totuutta.

AchanBeroean kirjoitti:Viha on tarpeellinen vaihe lahkosta irtautumisessa.

Olen sekä samaa mieltä että eri mieltä. Jehovan todistajat pullottavat sliipatun ulkokuoren sisälle paljon mielenvikaisuutta ja tunteita, jotka sitten räjähtävät. Tässä vaiheessa tulee usein erottaminen. Luonto kaivautuu ulos luonnottomasta kuorestaan eikä kulissiuskonto kykene käsittelemään sellaista.
Minusta jotkut hurmukselliset uskonnot toimivat siksi, että ne sallivat jonkin verran mielisairautta (kielilläpuhumista ja lattioilla kieriskelyä) tunteiden varaventtiilinä.

Mutta minä olen myös eri mieltä vihasta. Se, että vihaa omaa uskontoaan on sama kuin löisi omia vanhempiaan turpaan, se irrottaa henkilön osasta elämäänsä, tekee ihmisesta avuttoman ja hyväksikäytetyn uhrin.

12 vuotta ulkona lahkosta ja nyt ymmärrän oman osani: minä liityin lahkoon vapaaehtoisesti, minun mokani, minua varotettiin, mutta menin silti. Mutta minulla on oikeus tehdä virheitä. Yrittänyttä ei pidä laittaa, minun vanhempani EIVÄT yrittäneet, ihmiset ovat eläneet koko ajan turvallista ja tylsää keskitietä USKALTAUTUMATTA mihinkään mikä haastaa heidän maailmankuvansa, siksi heidän elämänsä on RAJOITTUNUTTA ja SÄÄLITTÄVÄÄ. Minä puhuin Raamatusta ihmisille Amerikassa, se on aina osa minua, minä pidän siitä, se on osa minun menneisyyttäni. Minulle myös naurettiin, minut erotettiin, jouduin kodittomaksi. Se oli enemmän madventures kuin mikään kiertoajelu sen maan ilmastoidussa hotellissa.

"että vihaa omaa uskontoaan on sama"
Tässä juuri tulee esiin tuo uskonto välineenä. Viha syntyy jo lahkossa tapahtuneista teoista, oikeuksien riistämisestä, nenästävedon ja hyväksikäytön uhriksi joutumisesta, jonka pääsee kokemaan ymmärtämään ja reagoimaan sitten kun on erossa lahkosta ja työstää asioita korjaten ja rakentaen pohjaa turvallisemmalle tulevaisuudelle.

Jos siellä taustalla olisi uskonto-nimikkeen sijalla poliittinen aate, paikkakuntakumppanuus taikka mitä hyvänsä, ei ole mukavata tajuta tulleensa huijatuksi.


"on oikeus tehdä virheitä"
Joo, ei siitä voi tuomita kuin sen ja ne jotka ovat harhaanjohtaneet virheisiin, jos ne kontaktissa olleet olleet ovat myös olleet uhreja, niin se on se henkirötjätty viisasten kerho siteeraamassa milloin huomattavia tutkijoita milloin saatanan vallassa olevia oppineita.

AchanBeroean kirjoitti:

Aaac kirjoitti:Aloitan tästä oman ketjun, koska keskustelu aiheesta on hajallaan eri puolilla. Alustus perustuu vuosien omaan kokemukseen lahkosta irtautumisessa sekä Hjälpkällanin seminaarin antiin tämän vuoden keväällä.

Vaiheistus on yksinkertaistus, mutta noin varmasti suurin piirtein on.

Ennen kuin viette lähes tutkimuksenne aivan tieteelliseksi dokumentiksi asti, kannattanee ottaa huomioon myös entisten Jehovan todistajien kovin erilaiset lähtökohdat. Meistä joidenkuiden indoktrinaatio on aloitettu vauvaiässä, kun taas toiset ovat omaksuneet vapaaehtoisesti lahkon opetukset aikuisiällä. En ole psykologi, mutta uskoisin että myös irtautumisprosessi vaihtelee tapauskohtaisesti paljonkin.

Aloituksen esitys oli voimakkaasti yksinkertaistettu ja käsitteli vain yhtä piirrettä. Toipumisprosesseja on tietenkin yhtä monta erilaista kuin on lähtijöitä. Lähtijä voi myös ajoittain palata edelliseen vaiheeseen.

Hienosyisemmät vaiheet esittelin Suomenlinnan seminaarissa 6.6.

Vieras kirjoitti:Viha syntyy jo lahkossa tapahtuneista teoista, oikeuksien riistämisestä, nenästävedon ja hyväksikäytön uhriksi joutumisesta, jonka pääsee kokemaan ymmärtämään ja reagoimaan sitten kun on erossa lahkosta ja työstää asioita korjaten ja rakentaen pohjaa turvallisemmalle tulevaisuudelle.

Kaikki ovat nenästävedettyjä ja kaikkein eniten uhreja ovat ne, jotka jäävät lahkoon. Erottaminen/eroaminen tuntuu lähinnä huojentavalta. Minulle huojennus oli se, ettei tarvinnut tuntea kuuluvansa enää totuuden omaavien eliittiin, vaan oli ihan tavallinen kaduntallaaja, se tosin ei ollut kauan kestävä tunne, sillä maailmassakin harrastetaan hierarkioita ja elitismiä.
Alkuun oli vihainen siitä, että Suuri Unelma meni ruvelle tiettyjen yksilöiden takia. Koska minullakin on nyt Suuri Unelma, olen vihainen samasta syystä. Jehovan todistajien tapauksessa kypsyin analysoimaan sen niin, että se on tämän rakenteen vääjäämätön lopputulos, huono puu tuottaa huonoa hedelmää. Raamattu ja kristinusko on jo lähtökohdiltaan mätä ja valheellinen, siksi se ei tule koskaan toimimaan. Pedofilia, mielisairaudet, ahdistus ja masennus eivät johdu siitä, etteikö Jehovan todistajat noudattaisi Raamattua tarpeeksi, vaan ne johtuvat juuri siitä, että he noudattavat.
Olen myös huomannut, ettei Suuri Unelmani, anarkismi, toimi, mutta siinä vihastuttaa lähinnä ihmiset, jotka pyrkivät rakentamaan eliittejään ja poissulkemaan ihmisiä. Ihmisissä on vika, ei niinkään aatteessa, voi vihata niitä ihmisiä.

Ehkäpä minä sitten aidosti vihaan Raamattua. Raamattu ja monoteismi ovat syöpä, joka on turmellut ihmiskunnan.