Vuodatukseni

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Olen hiukan vajaa kolmekymppinen nyt, eronneena ollut... en edes ole varma. 10-11 vuottako? Hyvin olen pärjännyt tähän asti, mutta viimeaikoina minulle on noussut suuri viha ko. järjestöä (Vartiotorniseura, Jehovan Todistajat) kohtaan. "Siinäkö se sitten oli?" Minua on saatu pompottaa ja raiskata henkisesti, lähdin pois ja... mitä? Kosto on ehkä liian voimakas ja alkukantainen sana, mutta jotenkin tunnen suurta vihaa ja suurempaa halveksuntaa heitä kohtaan. Näen punaista, jos näen kaksi naista kesäpäivällä hameissa kaupungilla, kummallakin nahkalaukku kainalossa "kiirehtien" eteenpäin.

En tiedä, miksi tämä asia on alkanut vaivata nyt vasta. Olenhan ollut vuosia erossa ja tyytyväinen. Erokin oli suhteellisen helppo (mitä siitä nyt muistan edes). Kuitenkin nämä asiat ovat nousseet nyt mieleeni pinnalle. Selvittämättömiä asioita? Oliko eroni "liika helppo" enkä käsitellyt tuota petosta missä jouduin olemaan kunnolla, ja se palaa nyt (vrt. raiskauksen uhria)? En tiedä, mutta koen, että jonkinlaista "vertaistukea" objektiivisessa mielessä voin tarvita, vaikka ihan lukemalla täältä teidän juttuja.

En tunne itseäni syntiseksi, pahantekijäksi, en epäröinyt kun lähdin pois. En vieläkään tunne niin tai kadu sitä, että hoh, menipäs tilaisuus kun ainoan oikean tosiuskonnon (tm) hylkäsin. Ei, sellaista oloa ei ole. Koskaan ei ollut huonoa omaatuntoa. Vain vapaus.

Minun tarinani ei ala päivästä nolla ja pääty tähän päivään. Se ei ole kronologisessa järjestyksessä. Tätä voisi kutsua jonkinlaiseksi automaattikirjoitukseksi. Annan sanojen vain "vuotaa" paperille. Tämä ei ole novelli tai elämänkerta, vaan vuodatus. Vuodatus siitä, miltä minusta tuntuu, ei teksti kirjallisuuskilpailuun. Pahoittelen siis etukäteen...

Varhaislapsuus

Äitini ja isäni tutkivat yhdessä tuttavaperheensä kanssa. Isä oli ensin kiinnostuneempi, mutta loppujen lopuksi äiti kääntyi. En ole varma, oliko tuo ennen vai jälkeen syntymäni, mutta tutkiminen on niillä hujakoilla tapahtunut. Paljoa en tuosta ajasta muista. Ainakin äitini ja sitäkautta automaattisesti minä oli(mme) järjestössä viimeistään silloin, kun aloitin koulun. Paljoa en myöskään muista kokouksista ennen kouluikää. Sen kuitenkin muistan varmasti, että tylsää oli enkä tajunnut mitään. Kivempaa oli ennen ja jälkeen leikkiä muiden lasten kanssa. Siihen aikaan oli väliajatkin normaaleissa kokouksissa käytössä.

Koulussa

Minua ei ole koskaan kiusattu uskontoni takia (mikä sinäänsä on outoa, että miten ala-asteikäisellä voi olla "uskonto", kun ei tajuaa lähinnä sen mantran mikä on toistettu. Vertaa siihen, että hellan levyyn ei saa koskea, ei sitä vaippaikäinen lapsi analysoi sen enempää) koulussa. Aina oli maailmallisia kavereita, jopa enemmän kuin JT-kavereita. Elämänkatsomustunnit olivat outoja, kun en uskontotunneille osallistunut. Uskontotunteja en edes kaivannut, mutta oli se hölmöä, että koulun "muut" vietiin uskontotunneilla johonkin pieneen huoneeseen ja vedettiin erilaista opetusta. Mikä oli mielestäni hyödyllistä ja yleissivistävää! Noita tunteja veti eräs liikunnan ja maantiedon opettaja, ja ne oli ihan mielenkiintoisia kiitos maailmallisen opettajan hauskan huumorintajun.
Yläasteella ei enää ET-tunteja järjestetty. Uskontotunnit hilluin käytävillä. Joskus menin uskontotunnille "vapaaehtoisena". En siksi, että olisi evlut kiinnostanut vaan ettei ollut tylsää istua käytävällä. Yläasteen uskonnon opettaja ei koskaan kyseenalaistanut sitä, moralisoinut JT-järjestön minulle valitsemaa uskontoa tai yrittänyt käännyttää tahi kyseenalaistaa.

JT-kaverit

Pakkohan se oli JT-piiristä kavereita hommata, maailmallisia lapsia kun pidetään huonona seurana. On outoa, miten poikapuoliset lapsikaverini olivat takinkääntäjiä ja selkäänpuukottajia, kuten seurakunnan vanhemmat jäsenet. Tässä joitain yksittäistapauksia jotka kaivelivat JT-kavereissani ja ajanvietossa heidän kanssaan:
- Piti mennä useasti yhden ikätvoerini kanssa naapurikaupunkiin shoppailemaan. Polkupyörällä kuljin 12-kilometrin matkan keskustaan. Et tiedä montako kertaa hän teki oharit. Aika harvoin piti lupauksensa, eikä siitä ilmoittanut.
- Jos olin sopinut toisen JT-kaverini kanssa, että perjantaina tehdään jotain, tuleekin ilmoitus, ettei perjantai sovi. Sunnuntaina kokouksessa kuulin, miten JT-nuoret olivat illanvietossa ja kaverilleni ei siksi sopinut viettää lupaamaansa aikaa kanssani. Minua ei noihin kutsuttu, peruttiin vain tapaamisia. Harmitti vain, kun en pitänyt kauheasti noista muista JT-nuorista, ja kaverini väitti samoin. Silti "petti" minut useasti noiden muiden takia.
- Pelattiin erään kaverin luona vintiltä löytynyttä Vic-20 pelikonetta. Siinä oli joku peli, missä ruudulla olevat neliöt ampuivat toisiaan pienemmillä neliöillä mitkä olivat ammuksia. Peli piti pistää pois väkivaltaisena. Myöskin olin ostanut autopelin, jonka otin mukaan erään JT-nuoren luokse. Peli piti lopettaa, koska yksi tulivuoriautorata oli "Hades road" eli saatanallinen! Kun heidän isänsä tuli huoneeseen ja näki latausruudussa tuon nimen, pelikone pistettiin pois ja saatiinkin tutkistelu kesken kahden lapsen illanvieton demoneista. Kun pelaa autopeliä, joutuu demonien hyökkäyksen kohteeksi. Luonnollisesti.

Todella paljon kaiveli tuo kontrolli, kun vahdittiin aina mitä me lapset teemme ja kaikki vähänkään epäillyttävä (mikä väännettiin väkisin epäillyttäväksi) kiellettiin. Typerää, koska kotona sitä ei niin pahasti ollut (vielä kun isäni ei ollut mukana). Myös ärsytti jatkuva lupausten peruminen.

Urheilu

Seurakunnassani oli tapa pelata kerran viikossa talvella sählyä hallissa ja kesällä jalkapalloa. Se oli muuten mukavaa ja "pakko", koska JT-nuori oli epäillyttävä ellei hän näihin peleihin osallistunut. Urheiluhenki oli tappava. Vammoja tuli, taklauksia, poikittaista mailaa, liukutakleja. Perjantaina pelattiin (että nuoret pysyy poissa perjantan paheista, mitä ikinä ovatkaan ;)) ja ikäjakauma oli 6-60. Sunnuntaina sitten veli vanhimmilla oli polvi paketissa. Useasti alle kymmenvuotias itki näiden sählypelien jälkeen kun vanhin oli hänet taklannut laitaa päin saadakseen pallon. Maalivahtia ei ikänsä puolesta säälitty, vaan aikuiset lämivät täysillä maalissa ollutta lasta päin. Mustelmilta ja vammoilta ei säästytty.

Musiikki

Isälle on aina musa ollut rakasta, ja siitä hän ei edes luopunut käännyttyään. Rokki ja hevi soi kotona. Deep Purplea, Guns'n'Rosea, Motörheadia you name it. Aina nauratti kokouksissa, kun puhuttiin hevin vaaroista ja esimerkkinä oli vielä joku "laimeampi" bändi. Muistan, miten isän kanssa naureskeltiin sitä, kun yhdessä Herätkää! -lehdessä oli maininta Guns'n'Rosesin sytisyydestä. Sitä oltiin ennen kokousta kuunneltu, eikä itselläni ainakaan syntinen olo ollut, saati huono omatunto. Se on VAIN musiikkia. Jossain vaiheessa yhden veljen kautta (minua muutaman vuoden vanhempi silloin, hänet pistettiin tutkimaan kanssani) technoa ja ravea. Kun konventissa kerrottiin technon vaaroista viedä sinut vain sitä kuuntelemalla moraalittomaan käytökseen ja ikiaikaiseen tabuun, seksiin, oli hauskaa katsoa kun tuo veli joka oli pistetty tutkimaan kanssani oli korvat punaisena.
Olen kakarasta asti tähän päivään asti kuunnellut musiikkia, enkä ole ainakaan musan takia pornoillut yhtään sen enempää tai vähempää.
Eräs vanhin tykkäsi syntikkamusiikista (niitä Anttilan viiden markan levyjä, jossa joku tuntematon artisti ujelluttaa syntikkaa tehden tunnetuista biiseistä omia sovelluksia). Hän sitten soitti sitä (lapset joutui mukaan vanhempien ylitylsiin illanviettoihin) ja huomasin, että siellä on yhdestä rock-kappaleesta tehty syntikkaraiskaus. Siitä mainitsin, niin jo loppui "saatanallisen" levyn kuuntelu, vaikka tuosta rock-biisistä tietämätön vanhin oli sitä siihenkin asti popittanut. Tieto lisää tuskaa = tieto tuo demoneita?

Kenttätyö

En ole koskaan tykännyt käydä kentällä. Käännyttämistä, ihmisille tuputtamista, ihmisten häiritsemistä kotona. Sitä mieltä olin aina. Varsinkin erään tienraivaaja-sisaren kanssa viiden tunnin kenttämaratoonit olivat puuduttavaa tehotyöskentelyä, vaikka pitää myöntää, että hän oli suhteellisen hauskaa ja ymmärtäväistä seuraa. Oudointa kenttätyössä oli tämä:
Veli, kenen kanssa tutkin, kävin hänen kanssaan luonnollisesti kentällä. Kenttä alkoi, kun hän haki minut kotoa, ajoi tunnin autolla ympäri ämpäri, soitti yhtä ovikelloa, totesi, ettei kukaan ole kotona. Vei minut Heseen syömään. Mentiin hänen luokse kuuntelemaan musiikkia kunnes minut vietiin kotiin. Yksi ovikellonsoitto, sapuskaa, cruisailua, musan kuuntelua hänen kotonaan on 4 tuntia kenttää. Kätevää. Ja hyvää opetusta veljeltä nuorelle, miten tunnollisesti sanaa viedään eteenpäin.
Minusta tiedettiin, että minulla on maailmallisia kavereita. Yksi ehdotus oli, että kerään kaverini kotiini ja joku vanhin tulee johtamaan kimppatutkistelun. Ennemmin olisin kuollut. En suostunut, joten sain karsaita katseita. "Eikö olisi kivaa, jos niin sanotut kaverisi pääsisivät kanssa paratiisiin" koitettiin taivutella. Ei mielestäni, sillä silloin kaikki kivat leikit ja harrasteet olisi karsittu sitä paratiisia odotellessa.

Isän kääntyminen

Jossain vaiheessa isä kääntyi ja meni suhteellisen nopeasti kasteelle tutkimisen jälkeen. Jälkeenpäin kuulin, että hän teki sen meidän lasten (minulla on sisko) takia. Hänet hyväksyttäisiin enemmän "isänä" kuin maailmallisena "isänä" meille tai jotain. Siitä alkoi ongelmat. Isä oli nopeasti avustavan palvelijan pallilla. Kotona alkoi mennä hermot. Isästä tuli inkvisiittori kontrolli-friikki sen entisen rentouden tilalle. Pelasin Final Fantasy peliä, missä taistelut käydään valitsemalla listasta mitä hahmo tekee. Peli bannaan väkivaltaisena ja arveluttavana... Myöskin olin pelannut jo ala-asteesta asti roolipelejä, niin yhtäkkiä piti pari peliä heittää roskiin saatanallisuuden takia. Ihan kuin ne pelit olisivat yhtäkkiä isän kääntymisen jälkeen myös kääntyneet pahuuteen! Joskus koulun jälkeen hyllystäni oli hävinnyt cd-levyjä roskiin. Kaikki alkoi mennä päin vittua. Rennosta koti-ilmapiiristä tuli kuin joku 1800-luvun äärikristillinen konservatiivinen helvetti.

Kokouksissa ja konventeissa

Joskus yritin todella opiskella, kun olin saanut sen käsityksen, että ennen uskoa pitää olla tietoa. Tein muistiinpanoja ja niin edelleen, kunnes kyllästyin. Samaa sontaa viikosta toiseen eri muodossa. Ensin kerrotaan "maailmasta" laput silmillä, sitten kerrotaan miten maailma tuhoutuu ja vanhurskaat perivät maan. Tuo "maailma" vain muuttui. Koska se oli viihde, koska internet, koska työnantaja, kavereiden seura, houkutukset tai mikä lie. Kaavan oppi nopeasti. Vielä kun tiesi, miten puheet on etukäteen jäsennelty, mihin sitten puhuja lisää täytesanoja. Ja vielä kun tiesi, ettei omia mielipiteitä tai pohdintaa tai ajatuksia herättäviä aiheita ollut. Vain saarnaa. Näin on näin tapahtuu, näin maailma toimii. Alkoi pilkkiminen. On muuten ärsyttävää istua ja pää nuokkuu edestakaisin kuin rock-konsertissa. Siinä sitten puret huulta, syöt purkkaa, nipistät itseäsi, vaihdat asentoa jatkuvasti, käyt vessassa pesemässä naamasi... ja hetken päästä pää vispaa taas edestakaisin. Pikkuhiljaa eturiviltä siirryin takariville pois katseilta, mutta sieltä minut ajettiin pois, koska se on lapsia varten. Menin sitten "kirjastoon" missä on oli mikrofoni. Sieltä ajettiin pois, kun ei pidä olla yksin. Alkoi "päänsäryt" ja "flunssat", eli kokouksissa käynti laski. Mistä tuli tietysti ongelmia myöhemmin kun ruvettiin urkkimaan ja kysymään huumeidenkäytöstä, uskon horjumisesta ja runkkailusta.
Onneksi pilkkimiseen tuli pieni lääke, pääsin "äänimieheksi", eli mikseriä hoitamaan. Oli jotain mielenkiintoa ja siellä takana työpöydän takana pystyi vaikka lukemaan omaa kirjaa tai piirtelemään. Ja piti olla tarkkaavainen vastausmikkien kanssa. En kuitenkaan kokenut palvelevani Valtakunnan salia kuin saavani jotain viihdykettä tappavan tylsäksi pariksi tunniksi.
Sitten alkoi vastauspainostus. Pitää vastata. Itse en siitä konseptista pitänyt. Ensin luetaan kappale 3. Sitten luetaan kappaleen 3 kysymys. Sitten luetaan kappale 3. uudelleen vastauksena noin kärjistetysti. Kerran vastasin "omasta" päästäni, ja jouduin puhutteluun missä kolme vanhinta opasti, minkälainen on hyvä vastaus. Hyvä vastaus on fasistista aivopesua. Lue teksti mikä juuri luettiin, älä sooloile tai sävellä. En enää vastannut.
Kirjantutkisteluissa vastaamiseen oli toinen kannustus. Vastaa kerran saat suklaapatukan, vastaa 2 kertaa saat kympin. Vastaa 20 kertaa tässä kuukaudessa niin saat cd-levyn. Selvä. Tuo tuli siis äidiltäni. Vastaaminen on niin tärkeää jumalan silmissä, että lasta pitää lahjoa, että hän vastaisi! Oma sydän ei merkitse, vaan maneerit ja pakko ja muottiin istuttaminen. "Kun on tottunut vastaamaan, se on helpompaa." "Kun on tottunut tappamaan, se on helpompaa." En näe suurtakaan eroa aivopesussa ja ehdollistamisessa.
Konventit olivatkin sitten oma lukunsa. Nuorena jännää mennä "matkoille" kun samalla sitten yhdistettiin viikonloppuloma hotellissa ja kaikkea. Mutta se konventti... jos valtakunnan salissa jo pilkin, niin konventissa olin koomassa. Ei enää piirtämiset auttanut. Kasettisoitin toi tylsimpien puheiden kohdalla lohtua, ja kun tajusi, että käytäville voi mennä haahuilemaan, se ei ollut niin sietämätöntä. Paitsi odotus, että se loppuu.
Nuorena kollina kesän piirikonventti Helsingissä olikin sitten aivan eri juttu, pojat tietävät ;) Ja jäähallissa pääsi hienosti sinne katon rajaan puupenkeille pimeään nurkkaan nukkumaan tai vaikka pelaamaan Gameboytä. Uloskin pääsi. Jännästi muuten, kesken puheita nuoria JT oli ulkona viettämässä aikaa. En ole sen parempi, koska itsekin siellä olin. Tappelunkin olen nähnyt piirikonventissa, kun veli kävi toisen veljen kurkkuun kiinni. Mustasukkaisuusdraamaa käytävällä.

Kyseenalaistaminen kasvaa

Jossain vaiheessa teini-ikäisenä kun alkoi hieman ajatella omilla aivoillaan, alkoi nähdä porsaanreikiä. Nuoret veljet ja sisaret bilettivät ja kävivät reiveissä. Krapulaisia naamoja näkyi. Eräissä häissä mihin osallistuin (vanhimman tytär) minulle vanhin osti minulle alaikäiselle baarista siideriä ja taskumatti kiersi. Eräs sisar oli miespuolisen veljen kanssa hetken kotona kahdestaan ennen kuin he lähtivät kaupungille. Tuo veli oli häntä hakemassa autolla. Ei heillä suhdetta ollut. Sisar hyllytettiin väliaikaisesti, koska jos kaksi ihmistä on samassa huoneessa, niin totta hitossa he nussivat saman tien, ei kysymystäkään. Jos minä haen kaverini kaupungille viettämään päivää muiden veljien ja sisarien kanssa, tietty kaveriani sutaisen nopeasti ennen sitä. Vanhimmat tietävät.
Roolipelejä olin pelannut kauan, ja tiesin tasan tarkkaan mitä ne ovat. Yhdessä konventissa oli veli, joka oli pelannut "roolipelejä", tässä tapauksessa Magic: the Gathering joka on korttistrategiapeli. Hänen elämänsä alkoi mennä tuon kortinlätkimisen, mitä roolipeliksi virheellisesti kutsutaan, päin helvettiä kirjaimellisesti. Tavarat alkoi lennellä ja huumeet tulivat kuvioihin. Itse olin pelannut roolipelejä jo 11-12 vuotiaasta, enkä huumeita ollut käyttänyt saati tavarani huoneessa lennelleet. Ja minun roolipeleissäni ei kyllä korttia lätkitty. Vanhimmat tietävät parhaiten.
Tietokonepeleistä puhuttiin aina siitä Doomista, mikä oli ollut uutisotsikoissa eikä tullut mieleen, että sitä peliä ei kukaan enää edes pelaa koska se oli jo auttamattoman vanha siinä vaiheessa, ja uudempia pelejä oli tarjolla. Ja Doomissa on demoneita. Internetissä ei ole kuin saastaa. Koulutöihin kannattaa hakea tietoa seurakunnan kirjastosta, eikä maailmallisesta kaupunginkirjastossa jossa "saatana on valeasussa houkuttelemassa ja jakamassa väärää hairahduttavaa tietoa." Myös koulu ja koulutus kyseenalaistettiin.
Yläasteella alkoi sitten kastepainostus. Tärkeintä tuntui seurakunnalle olevan se, koska menen kasteelle. Seuraavana konventtina? En. Minua ruvettiin hyljeksimään kun en mennyt kasteelle. Menin kauppikseen ja vanhimmat sanoivat, että eräs seurakuntalainen voisi yrityksestään antaa minulle hyväpalkkaisen työn. Olin innoissani, juuri aloittanut koulun ja työ jo tiedossa. Paitsi, minun pitäisi olla kastettu, että tuon työn saisin.
Veli, kenen kanssa tutkin ja olin kenttäillyt Hesessä erotettiin. Sama veli oli pari vuotta sitten kieltäytynyt maailmalliselta naiselta kiitosruususta, sillä tuo ruusu olisi ollut seksuaalinen ele. Tuon veljen eräs kaveri yritti itsemurhaa seurakunnan luomien sosiaalisten paineiden takia.
Kyllästyin omaan seurakuntaani, ja aloin käydä isovanhempien lähellä olevassa seurakunnassa mieluummin. Sitä paheksuttiin hieman, koska minulla on "oma" seurakunta eikä minun pitäisi kuokkia toisten seurakunnassa. Siellä toisessa minua "vierailijaa" sitten ojennettiin jatkuvasti liian lyhyestä kravaatista, liian paksuista kengänpohjista, väärän värisestä hiusväristä, pystytukasta, milloin mistäkin. Koitin mennä sen seurakunnan nuorten kanssa pelaamaan jalkapalloa, mutta koska en siihen seurakuntaan kuulunut, en päässyt mukaan. Kuppikuntamaista touhua, syrjintää. Sen sijaan, että nuorta mieltä olisi tuettu ja rohkaistu, häntä (minua) alettiin syrjiä systemaattisesti. Jatkuvasti sai juosta vanhimpien puhuttelussa milloin mistäkin ihmeasiasta. Ämmät juoruilivat. Eräs veli meni kerran keskustelemaan ja vastaamaan niihin kysymyksiin pyrkiessään kastamattomaksi julistajaksi. Kun tuo veli oli tuota initiaatio-riittiä suorittamassa, seurakunnan ämmät alkoivat puida, mitä pahaa tuo veli on tehnyt kun joutui "kuulusteluun". He eivät edes tienneet mistä on kyse kun tekivät johtopäätöksen. Myös seurakunnan ämmät alkoivat ottaa vanhimman roolia minun kohdallani. Keskellä seurakunnan aulaa alkoi kamala läksytys jonkun ämmän toimesta, kun vanhimmat sentään veivät sivuun yksityiseen keskusteluun. Onneksi tuo ämmä sai siitä valitukset, koska hänen syytöksensä olivat perättömiä ja asiattomia.
Tutkistelu-veljeni vaihdettiin, kun tuo edellinen oli hairahtanut. Uusi oli ihan mukava, mutta sinisilmäisen yli-innokas. Aina kun teki kiperämmän kysymyksen hän kertoi antavansa vastauksen seuraavana kertana kun on lukenut aiheesta. Mitään kahden ihmisen välistä uskonasioista keskustelua ei tullut, kun aina piti etsiä kirjasta tieto mikä luettiin. Omaa päätä ei käytetty, vaan kirjaa. Jos vastausta ei muistanut ulkoa, siitä aiheesta ei puhuttu ennen kuin oli se tieto etsitty kirjasta. Tappavan puuduttavaa ja älykkyyden näivettämistä.
Jossain vaiheessa ei enää kiinnostanut. Ajoin irokeesin ja värjäsin sen. Siitä seurakunta tykkäsi. Irokeesin takia taas puhutteluun, runkkaanko, käytänkö huumeita, harrastanko seksiä? Runkkarithan ajavat irokeesin ja ne, jotka nussivat kaikkea liikkuvaa. Johtopäätös on hyvä! Outoa toimintaa yleensäkin kaikki järjestöltä, jonka toimitusjohtaja on itse luoja! Joskus kun ihmettelin jonkun vanhimman veljen toilailuja, vastaus oli ihmisen epätäydellisyys. Missä on pyhä henki?
Aloin juoda alkoholia. En niinkään kapinoidakseni, vaan seuranviettona ja huvikseni. Ei kiinnostanut ns. kaksoiselämän viettäminen, en sitä siis sytemaattisesti salaillut vaikken julki tuonutkaan. Kerran sunnuntaina ennen kokoukseen lähtöä makasin sängyssä kamalassa kankkusessa. Oli ollut kiva peli-ilta maailmallisten kavereiden kanssa. Siinä krapulassa sitten sanoin vanhemmilleni, että kiitos jään kotiin. Kamala huuto ja riehuminen siitä tuli. Sen jälkeen jäin aina kotiin. Kerran menin valtakunnansaliin, erotakseni kastamattoman julistajan tittelistäni. Onneksi en ollut kasteelle mennyt 18 ikävuoteen mennessä, vaikka vaippaiästä asti olin pakotettuna ollut. Aivopesu ei minuun ollut toiminut.

Vapautuminen

Oli helppoa jäädä pois. Seurakunta ja koko järjestö alkoi olla kuin mätä omena silmissäni, ja silloin kun krapulassa ei kunto riittänyt oli helppo jäädä pois. Pysyvästi. Siihen aikaan meillä oli kirjantutkistelut (asuin kotona) ja niihinkään en osallistunut, vaan olin omassa huoneessani. Muutaman kuukauden ajan joka ilta oli kamala tappelu siitä, kun en suostunut alakertaan menemään. Sekin loppui kun ei tuottanut tulosta. Aluksi kun kirjantutkistelussa pidettiin alku- ja loppurukous, omassa huoneessani hiljaa yhdyin niihin. Kunnes senkin lopetin. Aluksi omaatuntoani pisti ja tuntui, että olen tahallaan "paha" vaikken koko paskaan edes uskonut. Sekin jäi ja omatuntoni jäi puhtaaksi kaikesta huolimatta.
Oli traagista, kun pikkusiskoni parkui täyttä kurkkua ja huusi "et ole veljeni enää" kun erosin. Aivopesua?
Tutustuin nykyiseen avovaimooni, ja hän muutti meille vanhempien luoksi siksi aikaa kun etsittiin omaa asuntoa. Heti kun menin kavereiden luokse tai asioille ja tyttöystävä jäi kotiin, vanhempani kaappasivat hänet aivopesuun. Että minua suututti! Silmä vältti niin tyttöystävä istutettiin keittiöön ja alettiin pommittamaan aivopesumetodeilla ja kirjallisuudella. Armotonta ja moraalitonta hyökkäystaktiikkaa. Tietysti tyttöystäväni ei kehdannut kieltäytyä kun "appivanhemmat" olivat kyseessä.
Vaikka olin eronnut, niin minun ja tyttöystäväni olisi pitänyt nukkua eri huoneissa ja olla päivisin ovi auki minun huoneessani. Totta kai keskellä kirkasta päivää kun vanhemmat juovat aamukahvia ja ovi on kiinni nussisin kuin eläin (noh, niin teinkin, mutta ymmärtänette pointin ;)). Vedin hirveän äläkän noista nukkumisjärjestelyistä, ja ne onneksi kaatuivat mahdottomuuteensa ja typeryyteensä. Joskus kun menin asioille mistä äitini tiesi etukäteen niin äitini oli sille päivälle ja kelloajalle varannut tutkistelun erään tienraivaajasisaren kanssa tyttöystävälleni. Kumpikaan ei tiennyt etukäteen tuosta. Kun tulin kotiin takaisin, äiti istui keittiössä ja tyttöystävä oli yläkerrassa, niin kuin pitikin. Tyttöystävä vain kertoi, että heti kun olin lähtenyt äiti kuskasi hänet tutkisteluun. Minulta alkoi loppua pinna ja taisin kyllä aika hyvin tehdä itseni lopullisesti kadotetuksi jopa kiroamalla pyhän hengen alimpaan helvettiin! Muutettiin pois. Oma elämä alkoi.
Jossain vaiheessa vanhimmat sitten ottivat yhteyttä siihen erotettujen tapaamiseen mikä järjestettiin kahvilassa, sitä porukkaa kun en kotiini laske. Samaa sontaa mitä ennenkin. Itse sanoin jonkun oman ajatuksen tai mielipiteen mitä ajattelin sillä hetkellä, se sivuutettiin kokonaan. Millään muulla ei ollut väliä, mitä heidän valmiiksikoodatut aivonsa kertoivat ulkomuistista. Kaikki muu sivuutettiin. Kiitos ja näkemiin. Sanoin samalla, ettei tarvitse enää koskaan noita jokavuotisia tarkistuskäyntejä tehdä. Se on pitänyt 7 vuotta jo.

Nykyään siskoni on eronnut. Äitini on eronnut. Isäni on järjestössä "vittuillakseen" omien sanojensa mukaan. Hän sanoi, ettei aio erota, vaan katsoo miten kauan hän roikkuu. Hän on syvästi loukkaantunut kun ymmärsi sitä henkistä sadomasokismia mitä jouduin kokemaan seurakunnan, järjestön, vanhimpien, kierrosvalvojien, piirivalvojien, sisarten, JT-nuorten ja muun roskasakin taholta. Isäni on vihainen järjestölle siitä, mitä se teki meidän perheelle. Olen tyytyväinen, että koko perheeni on poissa siitä nyt. Kiitos minun, sanotaan, koska heitin ekan kiven kaivoon.

Minulla on persoonallisuushäiriö, kieroutunut ihmiskuva (people=shit) narsistin ja sosiopaatin _erittäin_ lieviä piirteitä. Masennustestissä vedin melkein huippupisteet, mutta masennukseni ei ole itsetuhoista depressiota, vaan yleistä vitutusta ja vihaa. En usko ihmisiin. En luota kehenkään (vanhemmat, tyttöystävä eri asia). En tosin pidä itseäni sairaanakaan (persoonallisuushäiriöinen ei pidä itseään "outona". Tuo diagnoosi oli minulle aluksi suuri vitsi ja epäusko, mutta kun olen kalloa kutistellut ja asiasta ottanut selvää, niin hitto, tuo minulle on tullut). Persoonallisuushäiriö on kuulemma minulle kehittynyt teini-iässä... mitäköhän silloin on tapahtunutkaan? Toisaalta, pidän itseäni vahvana, minua ei kuseteta.
Vaikka JT:t ovatkin mielestäni kaikkea muuta kuin tosiuskonto, enemmänkin Amerikkalainen perusnormit täyttävä aivopesulahko silti tavallaan uskon jollain tasolla jumalaan. Sitä en tiedä, mikä jumala on, onko "se" kuollut vai jokin voima. Ehkä myös uskon, että olet sitten hindu, buddhalainen tai JT jumala on sama, sen palvonta vain on erilaista. Toisaalta, minulla ei ole todisteita jumalasta. JT:t ovat hyvä todiste siitä, ettei jumalaa ole, ja jos on, hän ei ole rakkaudellinen vaan yhtä epätäydellinen kuin valitut tosiuskovat omat kuvansa.
Olen agnostikko. Vahva ihminen. Vihainen ihminen.



Huh... helepotti! :lol:
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Olipas komea vuodatus.
Kaikenlaista sitä voi lahkon rattaissa sattua.
Tervetuloa palstalle kirjoittelemaan!
Let me go Master I hate you so
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Tony »

Kiitos "vuodatuksestasi". Viihdyttävästi yhteen nivottu kokemus jehovantodistajuudesta, johon on helppo samaistua miltei koko kirjoituksen osalta. Tuollaistahan se elämä jehovantodistajana oli meille monille, ja tuollaista se on vielä tänäkin päivänä niin monelle, vielä lahkossa olevalle sieluparalle.
Jossain vaiheessa ei enää kiinnostanut. Ajoin irokeesin ja värjäsin sen. Siitä seurakunta tykkäsi.
:mrgreen:
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Juu, moikka vaan teillekin.

Tosiaan olen eilen ja edellispäivän vieraana täällä kirjoitellut, mutta päätin rekisteröityä. Täällä kun ei tuomita omia ajatuksia!

Ja anteeksi, jos rikon sääntöjä ja ärsytän vastaamalla ikivanhoihin viesteihin. Olen todella uusi täällä ja tämä taitaa olla joku operaatio purkaa hieman itseään... Avovaimoa kun tavallaan ei kiinnosta nyt yhtäkkiä esiin pullahtanut JT-angstini, koska se ei ole häneen koskaan koskettanut. Kun tapasimme en enää ollut mukana toiminnassa. Hänen mielestäni vain vatvon turhaa ja onhan se vaikea käsittää varmaan niitä. Ja ärsyttävää. Automatkalla yhtäkkiä sanon: "Arvaa mitä veli puhdas sanoi kerran?" Huokaus ja vastaus: "No, mitä mahtoi sanoa..."

Eihän se tietty hänelle kuulu ja menneet ovat menneitä ja niin edelleen. Tämä on siis hyvä kanava. Mietin vain, että voiko tämä olla minulle haitallista? Ei siis mitenkään JT-mielessä haitallista, vaan silleen, että puin vanhoja unohtuneita taakse jääneitä asioita ja mietin niitä. Vai onko se hyvä päästää "paha pois" ja saada rauha. Koskaan en kuitenkaan näitä käsitellyt. Jäin pois ja that's it silloin aikoinaan. Kuitenkin, minulla oli silloin paljon hampaankolossa ja mietin, että... no... Eikös esimerkiksi raiskauksen uhri voi "toipua" aika äkkiä väkivallan teon jälkeen, mutta kuitenkin vaikka 5 vuoden päästä se iskee henkisesti päälle ja tulee hermoromahdus, kun aivojen "lukko" tms. suojamuuri pettää?

Sanokaa ihan objektiivisesti, että onko näitä asioita turha alkaa nyt miettiä, kun en ole 10 vuoteen niitä edes ajatellut? Sen kyllä sanon, paluuta ei ole! :twisted:
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Jakke »

Kiitoksia, mielenkiintoinen kirjoitus ja tervetuloa vaan palstalle.

Eikä ole ollenkaan paha asia, että vanhojakin ketjuja kaivellaan esille. Osalla meistä palstan "veteraaneista" alkaa olla jo asia lopussa, kaikki aiheet käsitelty ja niinpä uusia kiinnostavia aiheita vähemmän enää ilmaantuu. Hyvä saada vähän "uutta verta" mukaan. Tuoreita ja mielenkiintoisia näkemyksiä tänne juuri tarvitaankin!

Se, että puolisosi ei innostu ex-JT -asioita on varsin ymmärrettävää. Ehkäpä tämä palsta onkin järkevämpi paikka vanhojen asioiden käsittelylle.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Terve Leviathan ja kiitos oman kokemuksen kertomisesta ja vanhojen keskustelunaiheiden uudelleenvirittämisestä!

Olen sitä mieltä, että jos lahkosta lähdön jättää "märehtimättä", jää se kaihertamaan mieltä ja lahkoaikaiset asiat saattavat pullahtaa esiin jopa vuosien päästä. Siksi asioita olisi parasta ruotia tuoreeltaan. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Religionsfri.
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Vastaavasti esimerkiksi jos parisuhteessa tukahduttaa riidat, jossain vaiheessa ne voivat puhjeta vuosien voimalla ja sekään ei ole terveellistä...

Ja onhan tämä muutenkin rakentavaa keskustelua. Sen lisäksi, että puhutaan jtismin epäkohdista, täällä on myös mielenkiintoisia näkökantoja raamatusta, näin agnostikon silmin.
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Vanhojen ketjujen uudelleennosto sekä niihin kommentointi ei ole lainkaan huono asia. (Kuten Jakkekin tosa mainitsi)

Ihan vain huumorilla yksi kommentti nimimerkistäsi, jonka syntyperää/valintaa en voi tietää.
Leviathan -> minulle tästä tuli ensimmäisenä mieleen takavuosien mainio leffa "Leviathan - Kuoleman laiva".

Kun pohdin tarkemmin ja tarkistin muistini niin "ottoja" elokuvan mainoksista:
-Nyt on jokin pahasti vialla - ovatko he syvyyden vankeja!
-Merenalaisella asemalla työskentelee..., jotka ovat monikansallisen kaivosyhtiön palveluksessa..
-Aseman miehistön sisäiset välit eivät myöskään ole kunnossa
-varsinkin kun kaivosyhtiön johto arvostaa enemmän dollareita kuin ihmishenkiä

:roll: Jotain tuttua kun rivien välistä ajattelee...ainakin minulle 8)

-Eräs kaivosmiehistä eksyy merenpohjassa sijaitsevaan rotkoon ja löytää sieltä venäläisen Leviathan-aluksen hylyn. Käy ilmi, että laivan uppoaminen on pidetty täysin salassa...
--->Joten, tervetuloa palstalle. Ehkä vuosikausia sitten tapahtunut erkaantuminen olisi rinnastettavissa tähän eksymiseen.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Njooh, Leviathan on hyvä leffa :D Mutta myös raamatun kauhistuttava olento, rinnastettavissa saatanaan mm. Olen poissa JT:n ikeen alta ja nyt raivoan kuin merten peto, Leviathan "tosiuskovia" popsien. Tai jotain.
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Aamuista ajatusvirtaa...

Teknisesti en muuten ole luopio, sillä en koskaan mennyt kasteelle. Olen tosin pienestä asti ollut seurassa kunnes lähdin. Kasteelle en mennyt, koska en kokenut siihen olevan hengellisesti missään vaiheessa valmis. Juttelin yhden veljen kanssa eilen pikaiseen joka johti minulle tutkistelua teininä ja hän sanoi, etten ole luopio, opetukseni on vain jäänyt kesken... Ahaa. Lähdin siis pois, koska opetukseni jäi kesken? Mitä on tämä keskenjäänyt opetus, minkä takia lähdin pois? Aivopesu.

Jännä juttu veljesrakkaudesta on se, että kun olin jo "eronnut" (voiko teknisesti erota, vaikka on vain kastamaton julistaja, mutta kuitenkin) ja parin vuoden eroamiseni jälkeen seurustelin maailmallisen tytön kanssa jo täysi-ikäisenä niin isäni menetti minun takiani avustavan palvelijan etuudet! Ja miten hitossa täysi-ikäisen uskonnosta luopuneen pojan seurustelu vaikuttaa avustavan palvelijan uskoon? Tai siihen, että jos poika ei ole mukana ja seurustelee maailmallisen tytön kanssa koska itsekin on ollut jo maailmallinen pari vuotta vaikuttaa millään tavalla isään? Isäni siis joutui suoraan "kärsimään" täysi-ikäisen poikansa synneistä. Tuolla täysi-ikäisyydellä ei vissiin ole mitään merkitystä, koska sehän on lakitekninen termi ja JT:t ovat lain yläpuolella omasta mielestää.

Ärsyttää myös suuresti, että ihan oikeasti JT:n kanssa ei voi käydä minkäänlaista järkevää keskustelua, sillä järkevät keskustelut ovat luopioiden ajatusta. Kaikenlainen kriittinen kysely, kyseenalaistaminen ja suhtautuminen suljetaan pois ja lähdetään karkuun. Ei saa kuunnella sellaista!

Toinen asia mikä tuli mieleeni on puheissa ja julkaisuissa olleet esimerkit, missä eronnut tai erotettu joka on lähtenyt kokeilemaan maailmaa tulee takaisin VT-seuran pariin. Näissä _kaikissa_ jutuissa on se yhteinen piirre, että tämän maailmaan menneen todistajan elämä on ollut yhtä syöksykierrettä alaspäin. Jokainen maailmaan mennyt julistaja on vetänyt huumeita ja elämä on mennyt täysin päin persettä, kunnes hän tulee takaisin veljesrakkauden kiiltokuvan (kuvataan kirjallisuudessa eritavalla kuin toimii käytännössä) pariin. Taas VT-seuran omia käsityksiä ja aivopesua.

Säälin tavallaan niitä ihmisiä siinä mielessä, miten saippuakuplan sisällä he elävät ja kauhistelevat maailman pahuutta jopa ihan arkipäiväisessä normaalielämässä. Musta valkoinen, hyvä paha, me muut vastakkainasettelu on JT:n mielessä arkipäivää ja normaalia. Joko olet yksi heistä tai syntinen. Ei ole välimaastoa. Myöskin JT:t ovat itse kohottaneet itsensä ainutlaatuiseen mielentilaan, missä kaikki on joko saatanasta TAI heitä vastaan. Aika itsekeskeinen ajattelumalli. Ihan oikeasti. Jokainen muu ihminen on saatanan kätyri joka voi houkutella heidät syntiin, jokainen! Eikö tuo ole aika rankkaa? 6 miljardia ihmistä vastaan ne maailman 6 miljoonaa Jehovan todistajaa on jo aika paksua. Siihen vielä lisätään saatana ja demonit päälle niin jo on sodankäynti perkele.

Tällä palstalla ja suomi24:n Jehovan todistaja keskustelussa pari juttua ärsyttää. Vaikka onkin pois noista piireistä, niin voi käyttää silti asioista oikeaa nimeä. Mm. suomi24:ssä (mitä periaatteessa kartan kuin ruttoa mutta eksyin eilen täältä yhden linkin kautta) käytetään sanaa "jehovalainen" tai "jehovat" mikä mielestäni on siinä mielessä typerää, että itsekin pidän sitä tietämättömänä puheena. Ja heti jos sanoo "te jehovat..." niin minulle tulee amatöörimäinen olo kirjoittajasta ja sellainen fiilis, että kirjoittaja ei välttämättä tiedä totuutta totuudesta vaan on trollaaja. Puhutaan asioista oikealla nimellä. Toinen juttu on se, että täällä (yksi vai useampi kirjoittaja, ehkä vain yksi) on aina puhunut lehtien myymisestä, mikä ei enää pidä paikkaansa. Niitähän jaetaan näennäisen ilmaiseksi vapaaehtoisiin lahjoituksiin perustuen.
Jehovat tai jehovalainen termin käyttö jä kenttätyöstä puhuminen lehtien myymisenä vaikuttaa vain... amatöörimäiseltä. Mielipiteeni.

Mietin tuossa, että kun kakarasta asti olen ollut mukana niin miten paljon nuo opit vaikuttavat ajatusmaailmaani vieläkin? Harmagedoniin en "usko" ja jos se tulee, niin sitten kuolen, enpähän joudu paratiisiin tekopyhien kuppikuntalaisten kanssa missä järjestön kermaatekevät tietysti johtavat sieltä 144000 joukosta meitä muita käskien mitä pitää tehdä. Onhan se törkeää, että muutama jenkki isokiho on päättänyt, että he ovat ne, mistä raamattu puhuu.

Nykyajan Hesekiel esimerkiksi... onko raamatussa mitään kohtaa missä sanotaan, että "lopun aikoina" tai yleensäkään joskus tulisi joku hiton hallintoryhmä joka on uusi Hesekiel, vai onko tuon järjestön johto keksinyt itselleen "raamattupohjaisen" selitteen itse? Voinhan minäkin aukaista auton korjausoppaan ja sanoa järjestöni olevan stonehenge, monta mystistä pilaria blaa blaa tai mitä muuta vastaavaa tahansa.

Raamatun tulkinta... Tulkinta sana kertonee kaiken. Se, miten pyhä henki "vaikuttaa" seurakunnissa ei kyllä pistä yhtään uskottavuutta siihen, miten raamattua on tulkittu pyhässä hengessä, valinnat tehdään siinä tms. Vai onkohan linja vähän huono?

Jännä juttu muuten sekin, että minkä ihmeen takia Jehovan Todistajat jotka ovat the true uskonnossa syövät masennuslääkkeitä ihan yhtä paljon, elleivät suhteessa enemmänkin kuin syntiset? Minkä takia ne, jotka irtautuvat tuota täydellisestä seurasta ovat usein traumatisoituneet?

Luin tuossa eilen noita konventin ohjeistuksia ja ihan oikeasti, hyvänen aika kun aikuisille ihmisille pitää tehdä oikein säännöt kaikesta! Eivätkö he osaa tehdä mitään, ellei veljesseura kerro? Vai elleikö anneta naiivia ohjekirjaa niin pelätäänkö, että "aikuiset" (henkisesti vajaat) JT:t tulevat kalsareissa konventtiin, piereskelevät ja möykkäävät puheiden aikana, lähtevät syömään minne sattuu ja niin edelleen... Mitä ihmettä oikeasti. Tuo kontrolli ulettuu kyllä niin pitkälle joka asiaan. Tietysti, raamattu ja veljesseurahan antavat elämänohjeita joka alaan joten...

Harmittaa tämä turhautuminen, koska sitä ei pysty purkamaan siihen, mikä sen on aiheuttanut. Oikeasti, jos kertoisin JT:ille mitä paskaa olen kokenut ja mitä mieltä olen järjestöstä ja mitä faktaa täältä olen oppinut ja miten maailmaa avartaa kun katsoo hieman siitä Vartiotornin kannen ohi, niin se on hedelmätöntä keskustelua. He eivät kuuntele. Piste. Miten turhauttavaa se on, ettei niiden paksu kallo vastaanota mitään. Lisäksi se, kun Jehovan Todistajia kielletään lukemasta mitään, ottamasta asiasta selvää tms. kertoo järjestön hatarasta pohjasta. Itse näkisin näin, jos uskonto on vahva, raamatun sana totuus, järjestö vankka niin pieni kritiikki ei julistajan mieltä horjuta, eikö? Mutta tuossa lauseessahan on tuo jos...

Myöskin julistajien keskuudessa on nähtävissä hieman kapitalismin piirteitä. Luokka- ja varallisuuserot ovat melko selvästi nähtävissä omien silmieni mukaan. Samoin sielläkin toimii se, että vähävaraisemmat ovat helpommin jeesimässä kuin rikkaat nokka pystyssä.

On Todistajissakin ollut vuosien saatossa ihan ok tyyppejä. Eivät kaikki he ole ihmisinä pahoja ja pettäviä. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että se uskonto on mätä omena. Sääliksi käy niitä "hyviä" tyyppejä jotka tuolla lonkeroissa on kiinni. Surullista.

Itse heilun nykyään jossain kreationisti-agnostikko-satanisti välimaastossa. En etsi itseäni tai jotain korvaavaa totuutta, en ole etsinytkään sen enempää. Elän elämääni kuten se on. Päämäärä? Tarvitaanko sitä? Eikö se riitä, että hakee onnellisuutta? JT:lle tuo Vartiotorniseuran ulkopuolinen onnellisuuden hakeminen vaan käännetään nautinnonhakemiseksi.

Moraalini on ok. Juon useammin harvemmin dokaan. En tapa ja olen "siveellinen", en siis harrastanut yhden yön suhteita "sinkkunakaan". Siitäkin puhutaan, kun kääntyy pois JT piiristä, niin moraali rappeutuu ja rupeaa huoraamaan-dokaamaan ja menettää duunin ja elämä menee kaivoon yms. Paskapuhetta.

Kuva
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Tuntuu hyvältä, että annat asioiden tulla, Leviathan. Hyvin moni on vuodattanut sisällään olevaa pahaa oloa näillä sivuilla -ja tätä vartenhan Veljesseura.org on perustettu. Kirjoittaminen helpottaa siinä missä puhuminenkin. Toiselle toinen on vain helpompaa.
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Kiitos Jaakko.

Joillekin oikeassa elämässä on vähemmän henkilöitä kuin toisilla, joille voisi puhua. Ja jos joku kuuntelee, voiko hän sitä ymmärtää, ellei ole itse jollain tavalla samantyylisessä tilanteessa? Ei kokemukseni mukaan.
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3701
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Leviathan kirjoitti: Puhutaan asioista oikealla nimellä. ...
Kiitos sinulle kirjoituksistasi. Arvostan erityisesti sitä piirrettä, että puhut asioista niiden oikeilla nimillä. Tuot esiin asiat juuri niin kuin ne todellisuudessa ovat. JT-seurakunnan ilmapiiri on hyvin karu, kun sitä tarkastelee lähemmin ja on rehellinen itselleen. Ei sitä tarvitsekaan kaunistella.

Toivottavasti jaksat käsitellä näin jälkikäteen niitä traumaattisia asioita, joita eteesi on tullut. Asioita kannattaa käsitellä, vaikka aikaa kohdallasi on jo vierähtänyt muutama vuosi siitä, kun ne olivat ajankohtaisia. Sisälläsi on varmasti iso tumma möykky, jonka saa purettua vain terapian avulla. Joko itsenäisesti tai sitten jopa ammattiauttajan kanssa. Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten valtavasti on apua saatavilla itsensä ymmärtämiseen. Kävin itse aikoinaan lähes kolmen vuoden ajan terapiassa, ja tuo aika auttoi minua asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja suhtautumaan niihin realistisesti. Vaikka terapiatarpeeni olikin suurimmaksi osaksi työpaikalla tapahtuneen loppuunpalamisen syytä ja myös lapsuuden traumojen purkamista, myös JT-seurakunnan aiheuttamat arvet saivat hoitoa.

Jos haluat lähettää yksityistä sähköpostia, osoitteeni on:
jpoika@mbnet.fi

Tsemppiä!
Leviathan
Viestit: 121
Liittynyt: 11.08.2009 03:10

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja Leviathan »

Kiitos, eiköhän tää tästä. Olen muuten alkanut alleviivata aineistoa, tehdä muistiinpanoja jne. kuten vanhoina "hyvinä" aikoina valtakunnansalin tutkisteluihin osallistuessani. Paitsi nyt alleviivaan ja merkkaan luopio-tekstiä :lol: Toistasataa sivua "kirjallisuutta" tulostettu tutkistelua varten.

Onhan täälläkin Jehovan Todistajia tosi moni edelleen. Todistatte, mitä se on totuuden mukaan :wink:

--floodauksen ehkäisy lisäys--

Tuli mieleeni sellainen joskus, kun oli joku seurakunnan kesänviettopäivä jonkun vanhimman kesämökillä mihin oli kaikki tervetulleet. Olin silloin eettisistä syistä kasvissyöjä ja myös kastamaton julistaja. Tarjolla oli vain lihaa sisältävää ruokaa. Yksi piirakka ei näyttänyt lihaisalta, ja kysyin sen leipurilta, että onko siinä lihaa tai kalaa, koska niitä en syö ja perustelin kantani lihaa syömättömästä periaatteestani. Ei kumpaakaan oli vastaus. Kun maistoin sitä niin tonnikalaahan siinä oli.

Ja pian heilahti (taas) vanhimpain komitean ovet minulle ja kasvissyöntini tuomittiin turhuutena koska se ei perustu JT-oppeihin. Kun sanoin, että minulle valehdeltiin piiraan sisällöstä ja näin saatiin minut rikkomaan tietoisesti periaatteeni jonka olin selittänyt niin sillä ei ollut merkitystä, koska tuo vale kohdistui JT-oppien ulkopuoliseen seikkaan. Muutenkin eettinen vege-periaatteeni oli väärä, koska siihen ei ole Vartiotorni seuran ohjeistusta.

Toinen ongelma oli, kun piti mennä mäkkäriin syömään, ja tietty en mäkkärissä syönyt eettisten syiden takia (McDonald's on epäeettinen amerikkalainen sontalafka mielestäni). Silläkään ei ollut merkitystä, koska sillä ei ollut mitään tekemistä Jehovan Valtakunnan sanan kanssa, eli McDonald'sin boikotointini tuomittiin maailmallisena ajatteluna. Eli, olin ottanut maailmallista ajattelutapaa siksi, kun en yhdessä hampurilaisravintolassa halunnut syödä sen tehotuotannon ja muiden eettisten ongelmien takia.

Oman ajattelun tuomitseminen oli noissa aika selkeää. Olin käyttänyt kuulemma liikaa aivojani tuollaisen humpuukin opiskeluun. Kait se aika kun mietin elukoiden etiikkaa ja McDonaldsin epäeettisyyttä olisin voinut käyttää "järkevämmin" lukemalla Vartsukkaa.

Kysymyspalstalta poimittu kirjoitus:
"Antaako "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" hyväksymyksensä itsenäisille todistajien ryhmille, jotka kokoontuvat väittelemään tai harjoittamaan tutkimusta raamatullisista kysymyksistä? (Matt. 24:45, 57.)
Ei anna."

""--sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa" ja pysyä "vakaantuneina uskossa"--

"Se, että joku haluaa käyttää ajattelukykyään hyvän uutisen edistämiseksi, on kiitettävää. Minkäänlaisten henkilökohtaisten hankkeiden ei kuitenkaan tulisi viedä huomiota pois siitä, mitä Jeesus Kristus saa nykyään maan päällä aikaan seurakuntansa välityksellä."

"Kaikkien kristittyjen tulee välttää tyhmiä kiistelyjä -- Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia."

"Jos jotakuta kiinnostaa Raamatun ylimääräinen tutkiminen ja tietojen etsiminen, suosittelemme, että hän etsii aineistoa Raamatun ymmärtämisen oppaasta, kirjasta "Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen" ja muista julkaisuistamme."

Aivot narikkaan, älä itse mieti mitään, tai tutki mitään. Se mitä sinun pitää tietää tulee suoraan suodatettuna Amerikasta sinulle niin, kuin Amerikassa epätäydelliset ihmiset ovat asian tulkinneet.
Omilla aivoilla ajattelun tärkeys saattaa joskus unohtua, mutta kun totuus alkaa sinua kuristaa ja pääset sen ikeestä, muistat miten sinulle on suotu vapaa tahto.
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Vuodatukseni

Viesti Kirjoittaja paula »

Todella upeaa vuodatusta!! Samankaltaista pohdintaa minäkin kävin mielessäni kun 16 vuoden toimettomuuden jälkeen jouduin kasvotusten sen kanssa etten voinut allekirjoittaa JT-seuran oppeja. Todella hienoa että jaksat kirjoittaa ajatuksiasi. On tosi mielenkiintoista lukea, ja voin yhtyä mielipiteisiisi. Kyllä nämä ajatukset kannattaa puida läpi, jos jotain vielä kantaa mukanaan saa ne pudoteltua matkan varrelle. Ja ainakin vahvistaa omaa vakaumustaan :P
Vastaa Viestiin