Päätös lähteä Jehovan todistajista?

[Witless]

Tätä asiaa on käsitelty jo aiemminkin. Otanpa uudestaan esiin, koska palstalle on tullut uusiakin keskustelijoita.

Mikä sinulle oli se asia joka sai aikaan päätöksen erota Jehovan todistajista? Tai vaihtoehtoisesti ne asiat. Itse päädyin siihen että en vaikka kuolisin Harmagedonissa, en silti halua kannattaa jumalaa joka epäreilusti tappaa mielestäni ihan hyviä ihmisiä, mukaanlukien lapset. Ja jättää henkiin Jehovan todistajiin kuuluvat, jotka oikeasti eivät ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan.

[Leviathan]

- mustavalkoinen ajattelutapa
- veljesrakkauden toimiminen käytännössä
- kuppikuntaisuus
- olkoot kuinka true-uskonto ja true-jumala, samanlaisia mulukkuja ne ihmiset on kuin muualla
- suppeakatseisuus ja minkään hyväksymättömyys
- järkiperäisten seikkojen ajattelemattomuus
- itsekkyys, jossa "minä" on korvattu VT-seuralla (minäminäminä = VTVTV T)
- eksyneiden lampaiden ohjaaminen, eikun henkinen raiskaaminen
- isoveli valvoo toiminta
- "keskustelut" käytiin aina kirja kädessä. Kysymykset kuitattiin "seuraavalla kerralla kun on OTTANUT ASIOISTA SELVÄÄ eikä AJATELLUT". Usein seuraavaa kertaa EI TULLUT KOSKA OLI LÖYTYNYT PORSAANREIKÄ, vastauksen sijaan sai VANHIMPIEN HELLÄÄ OJENNUSTA
- tosiuskonto vai amerikanmeininki

Ja viimeisenä loppuhuipennuksena! Yleensä kun ruuvi löystyy päästä se on huono juttu, jos se tipahtaa tai muutama ruuvi puuttuu onkin kylähullu. Mutta kun aivopultti löysty alkaa nähdä totuuden silmälappujen läpi, kun aivopultti tipahtaa niin osaa ajatella ihan itse.

Tosiaan viimeinen päätös jäädä pysyvästi pois kokouksista oli krapula. Vaikka se krapula olikin ihan fyysisesti kupin otosta, niin se henkinen krapula VT-seuran opeista jatkuu vieläkin.

[Leviathan]

Kursiivi on hyvä tehostekeino, parempi ja hillitympi sekä vähemmän ÄRSYTTÄVÄ kuin isolla kirjoittaminen. Kursiivilla tähdennetään lauseesta se pääasia, mitä halutaan korostaa. Miksi JT:t alleviivaavat joka hiton kirjan? Koska eivät pysty kursivoimaan painettua tekstiä

Mielestäni kursiivi on hyvä keino huomata, mitä kirjoittaja eniten tarkoittaa tekstissä. Se voi myös selventää.

[Jakke]

Witless, Witless, miksi taas kursiivi? Käytät kursiivia liikaa. Tekstisi ei ole hyvää.

Sitäpaitsi, oletkohan koskaan itse edes eronnut Jehovan todistajista? Mitä oikeastaan tiedät koko asiasta?

Tällaiset huomiot voisi jatkossa lähettää vaikka YV:nä.


Ja mitä itse ketjun aiheeseen tulee, niin itse elin vuosikausia tavalla, jonka tiesin johtavan erottamiseen ennemmin tai myöhemmin. Asia ei kummemmin vaivannut, enkä potenut huonoa omaatuntoa missään vaiheessa. Tähän lienee vaikuttanut sekin, että olin (lapsuutta lukuunottamatta) aina ollut ateisti. En pitänyt millään tavalla merkityksellisenä sitä, olenko JT vai en ja olisin varmasti eronnut jo aiemmin, ellei eräs yleisesti tunnettu lakitekninen seikka olisi pitänyt minua roikkumassa srk:n jäsenenä 28 vuotiaaksi asti. Nykyisellä järjellä ajateltuna typerä syy sekin, mutta menneisyyttä on himpun verran vaikea muuttaa.

[Kaarmis]

Viimeistään siinä vaiheessa kun tapahtui kohta kertomani episodi, olin varma että oli oikein jättää järjestö:

Mutsini järjesti mulle tilaisuuden tavata ja keskustella kierrosvalvojan kanssa. Aloitin keskustelun erotettujen kohtelusta, ja ihmettelin ääneen että kun erotettuja piti kohdella kuin "kansojen ihmisiä tai veronkantajia". Sanoin että jehovantodistajat on ohjeistettu suhtautumaan fariseusten tavoin, eikä noudattaen Jeesuksen esimerkkiä. Jeesushan aktiivisesti keskusteli muunmuassa samarialaisen naisen kanssa kaivolla, sekä otti opetuslapsekseenkin veronkantajan (Matteus).

Kierrosvalvoja sanoi siihen, että "väitätkö sinä siis olevasi oikeassa ja 6 miljoonaa jehovantodistajaa väärässä?"

Kummasti kierrospaavali hetken päästä totesi että hänellä on hetken päästä ´toinen tapaaminen´ja poistui paikalta vaimeasti savuten takavasemmalle...

[sinner74]

Minulla lopullinen päätös luopua JT-uskosta muotoutui vasta vuosien haahuilun jälkeen, vaikka seurakunnan kirjoilta vapauduin jo varhaisessa vaiheessa prosessia.

Minut erotettiin seurakunnasta 19-vuotiaana erinäisten törttöilyjen seurauksena. Tahtotila erottamishetkellä oli, että pyrin seurakuntaan takaisin, koska mielestäni uskoin JT-oppiin eikä vika ollut opissa tai seurakunnassa vaan ainoastaan minussa.

Kuitenkin jatkoin elämääni "siviilissä" opiskelemalla, samaan aikaan tein takaisinryömintäharjoituksia seurakuntaan. Jotenkin siinä kävi niin että opiskelut ja uusi kaveripiiri imaisivat mukaansa, ja takaisinpyrkiminen siirtyi tarkemmin määrittelemättömään myöhempään ajankohtaan. Edelleen uskoin JT-oppiin.

Armeija-asia tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun valmistuin opiskeluistani. Olin jo saanut yhden lykkäyksen ollessani JT, mutta en tietenkään olisi saanut toista lykkäystä silloisen JT-statukseni perusteella. Vaihtoehtoina oli siis "tulla uudelleen uskoon" pikavauhtia tai mennä armeijaan. Valitsin helpomman tien, eli menin armeijaan jättäen takaisinpyrkimisen taas myöhempään ajankohtaan. Edelleen uskoin JT-oppiin.

Pari vuotta armeijan jälkeen, ollessani jo työelämässä, törmäsin netissä H2O-nimiseen palstaan. Vieläkin JT-oppi ja halu mennä seurakuntaan takaisin kummitteli mielessäni, ja olin suorastaan järkyttynyt aineistosta jota H2O-palstalla julkaistiin. Ensin ajattelin että selvää luopiomatskua, mutta en kuitenkaan voinut lopettaa palstan lukemista. Pikkuhiljaa oivalsin että enemmän tässä luopiopalstan aineistossa on järkeä kuin jehovantodistajien opetuksessa. Samalla oivalsin myös että ne asiat joita mielessäni kummastelin JT-aikoina, olivat ihan oikeasti kummastelemisen arvoisia eivätkä vain minun "hengellisestä tilastani johtuvia epätäydellisiä ajatuksia"...

Silloin päätin lopullisesti jättää jehovantodistajuuden. Siitä on nyt kutakuinkin 9 vuotta.

[rippeli]

Minulle JT-elämä oli kolmannella kymmenellä siinä mielessä vapaaehtoinen pakko, että päätin pysytellä mukana armeija-asian vuoksi. Yritin kuitenkin olla innokas ja uskoin asioihin ihan vilpittömästi, vaikka käytännön toteutus jäi usein aika heikoksi.
Kun sitten lapsemme syntyi ja jouduimme tekemisiin sen mahdollisuuden kanssa, että ilman verensiirtoa poika voisi kuolla, aloin tosiaan miettimään mitä kaikkea voi antaa tapahtua.
Minusta olisi ollut aivan luonnollista, että vanhemmat vaikka kuolevat lapsensa vuoksi. Sitähän JT-opin mukaan tarkoittaisi se, että isä, tai äiti antaa luvan elämää pelastavaan verensiirtoon lapselleen. Lapsi saa elää ja vanhemmatkin siihen saakka kunnes kuolema koittaa harmassa.
Puin tuota asiaa kuitenkin vielä kolme vuotta. Osittain siihen liittyi yhä tuo armeija-ongelma. Sitten kun vapautus tuli niin loppui myös uskovaisuus.
Perhe meni ja ystävät, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi poika elää ja voi hyvin.

[sinner74]

Kun sitten lapsemme syntyi ja jouduimme tekemisiin sen mahdollisuuden kanssa, että ilman verensiirtoa poika voisi kuolla, aloin tosiaan miettimään mitä kaikkea voi antaa tapahtua.

Pikkaisen offia: Kun tyttäreni kaksi vuotta sitten syntyi, hän joutui jäämään osastolle extravuorokaudeksi valohoitoon sen bilirubiinijutskan vuoksi, joka on aika yleinen vastasyntyneillä. Siinä yhteydessä tietenkin tuli selväksi että jos valohoito ei auta, niin mennään verenvaihtoon. Tyttäreni kuitenkin selvisi valohoidolla kuten useimmat lapset vastaavassa tilanteessa.

Tapauksen johdosta mieleeni juolahti kysyä vanhemmiltani, että miten he olisivat toimineet mikäli minulla olisi ilmennyt sama ongelma eikä olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin verenvaihto (syntymäni aikoihin he olivat viittä vaille kasteella käyneitä). Isä sanoi miettimättä ja silmää räpäyttämättä että verenvaihtoa ei olisi missään tapauksessa sallittu. Melkoisia robotteja vt-seuran dogmi tuottaa.

Ymmärtääkseni nyky-Suomessa lapsi huostaanotetaan, jos bilirubiiniongelma etenee siihen vaiheeseen että verensiirtoa tarvitaan, mutta vanhemmat eivät siihen suostu. Luojan Kiitos.

[Ch.K]

Tätä asiaa on käsitelty jo aiemminkin. Otanpa uudestaan esiin, koska palstalle on tullut uusiakin keskustelijoita.

Mikä sinulle oli se asia joka sai aikaan päätöksen erota Jehovan todistajista? Tai vaihtoehtoisesti ne asiat.

Yk jäsenyys, ja valehtelut lehdissä pedofiilitapauksista joka käsiteltiin ohjelmassa "uppdrag granskning".
(Olen muutaman vuoden ollut Hjälpkällanilla nimimerkillä Minä_Minä, aatelin liityä tännekin vertaistukikurssin jälkeen, mutta on vähän kestäny )

[Bergerac]

Hieman OT:ta ja asiakaakin vähän myös toisesta näkökulmasta:

Paras päätös käsittääkseni on olla varauksellinen suhtautuminen vilpittömien Jehovan Todistajien rakkauspommitukseen sekä vakuuttavan tuntuiseen Seuran kirjallisuuspommitukseen.

Jossain vaiheessa kiinnostunut saattaa miettiä että kyllä ne vilpittömät Jehovan Todistajat vakuuttavasti todistavat asiat.

Mutta HEP, varauksellisuutta.

Tämä varauksellisuus pitää mielestäni sisällään myös sen, että vilpittömille Jehovan Todistajille voi esittää sellaisiakin kysymyksiä jotka vilpitön Jehovan Todistaja saattaa kokea kiusalliseksi. Vaikka puhuttaisiin vain ja ainoastaan Seuran kirjallisuudesta. Seurahan itse sanoo että pitää tarkasti tutkia. (tosin Seura ulottaa tämän käytännössä vain Seuran kirjallisuuteen sekä urbaanilegendoihin kiinnostuneista jotka viettivät kuukausia kirjastossa tutkien asioita ja totesivat Seuran olevan oikeassa)
Tässä suhteessa suosittelen kiinnostuneille tasapuolista tutkistelua Seuran kirjallisuudesta sekä myös Seuraan kriittisesti suhtautuvista kirjoituksista.

En ihmettele vaikka tm rakkauspommitus vähenisi, mikäli uudet kiinnostuneet esittäisivät liian hankalia kysymyksiä. Ja näin ehkäisisivät kuvainnollisen tm Seuran tm aivopultin juurtumista.

Vaikka tosin Seuran kuvainnollisilla muurahaisilla on aina käytössään mm. seuraavat takaportit, mikäli kysymykset ovat liian kiusallisia:
- katsos kun tässä sivulla sanotaan..no niin mutta vaikka siinä sanotaan sillai sinä et ymmärrä kokonaisuutta vaikka...
- katsotaan seuraavalla kerralla (jos sitä tulee)
- minä vähän selvitän ja palaan vanhemman veljen kanssa (jos sitä tulee)
- ei kun sinä vain nyt ymmärrät väärin
- en kuuntele, en kuuntele
- mistäs sinä tuollaisia ?
- noihan on niitä luopiojuttuja
- palataan,,,

Näitäkin voisi kutsua Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin alaisiksi itsepuolustustoimenpiteeksi.

Kiinnostuneet, olkaa harkitsevaisia ja ottakaa selvää (tutkistelkaa) monista muistakin lähteistä kuin pelkästään tm Seuran tm ehdottomasta totuuslähteistä. Ja varautukaa siihen että vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat tuomita muut kuin Seuran lähteet Saatanan vallassa olevan maailman lähteiksi. / hauskinta tässä on muuten se, että jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat tietämättään(tai tietoisestikin ehkä) tuomita Seuran omat lähteet ensi-iskulta...toki selittely voi jatkua myöhemmin kun huomaavat että asiaahan se oli ja kyseessä oli valo joka kääntyi ja sittemmin kääntyi ja vielä sittemminkin kääntyi mutta itse Jehovan johdatuksella aina oikeaan suuntaan,,,ei helvetti

Warning ja varovaisuutta kiinnostuneet. Teette toki omat päätöksenne.


Ns. Syntymä-Jehovilla ei sinänsä valitettavasti ole juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa tämän kuvainnollisen lahkon piiriin. Erkaantuminen saattaa olla erittäin vaikeata, mikäli sylivauvasta saakka kasvastettu tosi tm Seuran piiriin. Kuvainnollinen Aivopultti saattaa olla todella lujissa. Puhumattakamaan sosiaalisista suhteista tai sukulaisuussuhteista.
Onneksi esimerkkejä löytyy siitäkin miten aivopulttia on höllennetty ja päästy irti takaisin omaan itsenäiseen ajatteluun ilman kuvainnollisen lahkon määräämisvaltaa.

[sirpa-leena]

Hengelliset tarpeet loppu kun seinään

Tuli tuska siitä, ettei voi käydä kentällä ja sanoa ihmisille, että liittykää meihin, kun seurakunta oli pullooaan niitä ihottumaisia,henkeään haukkovia

Tuli yhteiskunnallinen herääminen

(Asiaan piilovaikutti vanhinten puolueellisuus ei-uskovaa miestäni kohtaan, kun erosin. Olisin kuitenkin epäreilu heitä kohtaan, jos sanoisin muuta kuin, että piilovaikutti. Jos edellsiä asioita ei olisi ollut/tullut, en olisi lähtenyt)

Alkoi myös tuntua, että minä olin niin erilainen kuin he olivat, että mieluummin kuolen harmassa kuin menen niillä ehdoilla sen porukan kanssa paratiisiin. En kokenut millään muotoa itseäni paremmaksi enkä ehkä huonommaksikaan vaan ennen kaikkea erilaiseksi

Lopullinen ratkaisu tuli sen ajatuksen myötä, että mieluummin rehellsisesti se mikä olen kuin kaksoiselämän eläjä. Ja minulla oli siihen mielestäni jonkun sortin velvollisuuskin, koska olin tullut aikuisena omin nokkineni mukaan tullut.