Veljesseura.org

Nyt rakkaat sisaret hieman galluppia.
Mikä on ollut mielestäsi vaikein asia kohdata naisena täällä ulkomaailmassa? Oletko ollut luontaisesti itsenäinen ja vahva vai jouduitko opettelemaan sen, ettei nainen enää vaikene ilman seurakuntaa? Oletko oppinut pärjäämään, vai työntäisitkö mielellään vieläkin päätökset ja raha-asiat miehellesi? Mikä on naisen rooli, sinun roolisi, nykyisessä elämässäsi?

Mun mielestä kaikkein vaikein asia oli nimenomaan juuri se "alistuminen" seurakunnassa, sieltä lähtemisen jälkeen täähän on ollut ihan piis of keik...
On muutenkin järjetöntä alistua 'iloisesti' sääntöihin, joista vastaa joukko vanhoja patuja, ja jotka lisäksi muokkautuvat ja muuttuvat aina henkilöstä ja tilanteesta riippuen. Eipä se ainakaan vahvistanut luottamusta seurakuntajärjestelyä kohtaan, kun arvon veli vanhimmat toisaalta tuijottaa häpeilemättä rinnuksia silmien sijasta aina kätellessä, ja toisaalta taas kieltää sisarilta hihattomat paidat kesäaikaan, koska ne on kuulemma liian säädyttömiä, ja saattavat 'kompastuttaa' jonkun vilpitönuskoisen.
Argh, mitä kaksinaismoralismia... mutta toisaalta mikäs yllätys se nyt on.

"Patu-energiasta" päästyäni elämä on (kop,kop) ollut suorastaan ruusuilla tanssimista! Ihan sattumalta, työtehtävien kautta voi sanoa jouduin mukaan naisliikkeeseen, mutta se avasi niin monia ovia ja kaatoi todella monia ennakkoluuloja "femakoista", että lämpimästi suosittelen menemään vaikkapa vain kuuntelemaan luentoja. Ihminen ei aina tiedä mitä hän tarvitsee ja olen suuressa kiitollisuuden velassa työnanantajalleni, että työtehtävien ohella olen saanut sivutuotteena hoitaa patu-energikkojen lyömät haavat kiinni, jopa siinä määrin, että YMMÄRRÄN, joskaan en lainkaan hyväksy, heidän logiikkaansa.

Maailmassa on todella paljon naisvihaa ja iso osa siitä on naamioitu erilaisilla uskonnoilla, JT ei ole siinä ainoa. Nykyään monien ihmisoikeusaktivistien piirissä ajatellaan, että naisten oikeudet indikoivat suoraan lasten ja vanhusten sekä vammaisten oikeuksiin ja liittyvät lopulta tavalla tai toisella miestenkin oikeuksiin. Missä ei tunnusteta naisten oikeuksia, ei muidenkaan ole hyvä olla. Kyse ei siis enää ole miehet vastaan naiset vaan ihmioikeudet vastaan ihmisoikeusloukkaukset. Siksi monet miehetkin tänä paivänä haluavat olla "feministejä".

sirpa-leena kirjoitti:Maailmassa on todella paljon naisvihaa ja iso osa siitä on naamioitu erilaisilla uskonnoilla, JT ei ole siinä ainoa.

"Naisviha" on varmasti turhan voimakas käsite kuvaamaan sitä, että joillakin miehillä nyt vain on tarve päteä ja korottaa oma arvovaltansa ympärillä olevien naisten yläpuolelle. Vihasta siinä ei ole kysymys pienimmässäkään määrin, vaan heikosta itsetunnosta. Sitä paitsi, me miehethän rakastamme naisia. Älä unohda sitä, vaikka ilmeisesti liikutkin piireissä, joissa sitä ei aina haluta hiffata.

"naisvihaa ja iso osa siitä on naamioitu erilaisilla uskonnoilla,"

Ihmisen ajattelu ja kieli pystyy vain rajallisesti johdonmukaiseen systematisointii, muuallakin kuin kauniin, ruman, tyylikkään ja elegantin erottelemisessa.

Uskonnossa yksi erityispiirre voisi teoriassa olla sen uskonnon itsensä asettamat erityiskieltäymykset ja vaatimukset miehelle naisen suhteen, joita sitten miesparka käsittelee erehtyen rupeamaan vihaamaan naista itseään.

Otetaan vielä esimerkiksi naisten pienemmät palkat. Siinä on nykyään paljon pelkkää automaattista perinnettä joka tulisikin poistaa, kuten muukin aiheeton huonompipalkkaisuus. Hyvä tekijä tässä olisi edistää sukupuolten hakeutumisen tasapäistämistä kaikkiin töihin.

Naisten oma toiminta oman asemansa parantamiseksi on ollut ja on ihailtavaa. Eivätkä he turhaa sotatilannetta lietso sukupuolten välille.

Jopa sanoma maailmanlopusta on jotenkin sulatettavampi vastaanottaa korostuneen feminiiniseltä ja naiselliselta värväyskaksikolta

Kommentoikaa, sisarusseuralaiset, tätä erinomaista aloitusta!

Ei ole hyväksi painostaa kirjoitukseen.

Koska painostus voidaan katsoa kartettavaksi käyttäytymismuodoksi.

Ja koska kirjoitus on parempi tulla sydämestä korvien välin kautta, kuin painostuksen puristeena.

Muutama asiaan liittymätön viesti poistettu.

Massetar kirjoitti:Nyt rakkaat sisaret hieman galluppia.
Yllä oleva on ollut mielestäsi vaikein asia kohdata naisena täällä ulkomaailmassa? Oletko ollut luontaisesti itsenäinen ja vahva vai jouduitko opettelemaan sen, ettei nainen enää vaikene ilman seurakuntaa? Oletko oppinut pärjäämään, vai työntäisitkö mielellään vieläkin päätökset ja raha-asiat miehellesi? Mikä on naisen rooli, sinun roolisi, nykyisessä elämässäsi?

Tämä on aloituksen teksti. Myös minä toivon sen jaksavan tuottaa asiallista tulosta, sillä asia on toisaalta hyvin kulttuurisidonnainen, esim. islamilaisuudessa ja länsimaisessa äärifundamentalismissa, mutta myös äärimmäisen tärkeä, jopa näinkin pienellä paikkakunnalla, missä asun.

Näet täälläkin vaikuttaa varisvaaralainen uskonlahko (äärimmäisen pieni), joka pakottaa naiset mm. käyttämään hametta, olla ehostamatta, jne... Vain Luoja yksin tietää, millaisia vastaavia ryhmittymiä Suomesta löytyykään. Kaikkea tätä pidän naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisena, jopa naista alistavana vanhoillisena patriarkaisuutena -ja tämä ei mahdu minun oikeustajuntaani, käsityskykyyni, tai muuhunkaan minussa. Tasan tarkkaan patriarkkojen aika länsimaisessa kulttuurissa tulisi olla mennyttä aikaa, vaan eipä ole.

Ottikohan ISOVELI nokkiinsa?

Vieras kirjoitti:Ottikohan ISOVELI nokkiinsa?

Ei ottanut, ainoastaan pyyhki epäolennaisuudet pyynnöstäni. Voitte puhua asiaa, mikäli sitä on, ei asian vierestä. und noch einmal

Jos nainen kommentoi, niin sanoja pitäisi ajatella syvällisesti. Jotkut miehet eivät ymmärrä.

Vieras kirjoitti:Jos nainen kommentoi, niin sanoja pitäisi ajatella syvällisesti. Jotkut miehet eivät ymmärrä.

Allekirjoitan. Juuri siksi toivon asiallista keskustelua.

.

^Ajatustenlukija.